Elo- ja syyskuun 2017 elokuvia

Valerian and the City of the Thousand Planets (Ranska 2017)
Ohjaus: Luc Besson
Nähty: Elokuvateatterissa

Ranskalaiseen scifisarjakuvaan perustuva Valerian and the City of the Thousand Planets oli minulle lievä pettymys. Leffa oli toki näyttävän näköinen ja vauhdikas, mutta tarinaltaan aika heppoinen ja ennalta-arvattava keitos. Suuri tähtienvälinen avaruusasema on vaarassa ja apuun kutsutaan agentit Valerian ja Laureline. Ja sitten tapahtuu kaikenlaista, valitettavasti usein ei-niin-kovin-innostavaa. Itse sarjakuvaa en ole koskaan lukenut, joten en osaa sanoa kuinka uskollinen sovitus on kyseessä, mutta vaikea uskoa, että monia kehuja saanut sarjakuva olisi näin keskinkertainen tapaus. Ja miksi leffaan oli ympätty väen väkisin päähenkilöiden välinen juupas-eipäs-romanssi? Se oli ihan turhanaikainen ja kliseinen juonikuvio, joka olisi ansainnut jäädä kokonaan pois.

3/5 (Ok)


Morsiusneidot (Bridemaids, USA 2013)
Ohjaus: Paul Feig
Nähty: DVD

Uuden Ghostbustersin ohjaajan aikaisempi romanttinen(?) komedia tuli jostain syystä katsottua. Käsittääkseni tätä on kehuttu jossain normaalia hauskemmaksi leffaksi, mutta ei tämä ainakaan minun nauruhermojani kovin paljon kutkuttanut. Vaikka muutama kieltämättä todella hauska kohtaus mukaan oli saatukin. Mutta ihan katsottava, suosittelen lajityypin ystäville.

3/5 (Ok)


Se  (It, USA 2017)
Ohjaus: Paul Muschetti
Nähty: Elokuvateatterissa

Painajaismainen ja murhanhimoinen pelle toisesta ulottuvuudesta hätyyttelee pikkukaupungin lapsia 80-luvulle sijoittuvassa kauhuleffassa. Stephen Kingin romaani, johon elokuva perustuu, oli muistaakseni hyvä (lukemisesta on jonkin verran aikaa), ja elokuva seurailee sen juonta pääpiirteittäin. Hirveän pelottava tämä leffa ei ollut, mutta päähenkilöt olivat hauskoja, samaistuttavia ja hyvin rakennettuja, joten heidän kommelluksiaan seurasi mielellään ja heidän kohtaloistaan välitti. Suosittelen. Elokuvan tarina jatkuu jatko-osassa, joka sijoittuu nykyaikaan ja jossa lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Mielenkiinnolla odotan.

4/5 (Hyvä)


Napapiirin sankarit 3 (Suomi 2017)
Ohjaus: Tiina Lymi
Nähty: Elokuvateatterissa

Lapista kun olen alunperin kotoisin, Napapiirin sankarit -elokuvalla on erityispaikka omassa leffasuosikki- listassani. Plus se oli yllättävän hauska ja toimiva suomalaiseksi komediaksi. Tai yleensä suomalaiseksi elokuvaksi. Napapiirin sankarit 2 puolestaan oli huono, ja tuntui että se otti alkuperäisestä elokuvasta vain huonoja puolia ja unohti kaikki hyvät jutut. Tämä kolmososa on laadultaan jotain tältä väliltä. Sen katsoo kyllä ihan mielellään ja aika usein se naurattaakin, mutta ei se kyllä pärjää alkuperäiselle.

3/5 (Ihan ok)


mother! (USA 2017)
Ohjaus: David Aronofsky
Nähty: Elokuvateatterissa

Arvostelukimaran päätteeksi vuorossa on melkoinen taidepläjäys. David Aronofskyn (Unelmien sielunmessu, Fountain, Noah) uusin elokuva on hurjan intensiivinen allegoria kristinuskosta ja sen historiasta kerrottuna taiteilijamiehen ja hänen vaimonsa kautta. Aluksi yritin seurata tätä tarinavetoisena kauhutrillerinä, mutta ennen pitkää totesin sen turhaksi ja antauduin täysin mielipuoliselle spektaakkelille. Hieno elokuva on kyseessä, mutta en uskalla suositella tätä kyllä kenellekään. Paitsi ehkä sellaisille, jotka katsovat elokuvia erityisen avoimin mielin. Itselleni tämä jäi kummittelemaan pitkäksi aikaa takaraivoon, ja pelkästään hyvällä tavalla.

4/5 (Hyvä, kai)