Ghost of Cinemare 2020

Elokuussa järjestetty Ghost of Cinemare ansaitsee jälleen oman postauksensa. Ihan mukavaa katsottavaa siellä oli tänäkin vuonna, vaikka pitkään en ehtinyt/jaksanut siellä taaskaan viihtyä, valitettavasti.

Pahan kasvot (Die, Monster, Die!, UK 1965)
Ohjaus: Daniel Haller
Nähty: Ghost of Cinemare

H.P. Lovecraftin novelliin Väri avaruudesta ERITTÄIN löyhästi perustuva Pahan kasvot kertoo vanhasta sukukartanosta, vaarallisesta meteoriitista, synkistä perhesalaisuuksista, ja niin edelleen. Kyseessä on hyvin perinteinen ja perinteisellä tavalla kerrottu kauhutarina, joka tuntui todennäköisesti jo ilmestymisaikanaan vanhentuneelta ja vanhanaikaiselta. Henkilöhahmot räpistelevät läpi kliseisen juonen onnistuen kuka mitenkin, mieleen jää ainoastaan Boris Karloff -vaarin uhkaava roolityö kartanon vanhana isäntänä. Lopussa toikkaroidaan jo aika kauas alkuperäisestä tarinasta, ja homma sidotaankin kasaan melko puolivillaisesti. Ihan katsottava, mutta ei mitään sen kummempaa.

3/5 (Ihan ok)


Colour Out of Space (USA 2019)
Ohjaus: Richard Stanley
Nähty: Ghost of Cinemare

Saman tarinan saattamisessa valkokankaalle onnistui paremmin Richard Stanley viime vuonna ilmestyneessä elokuvassaan. Vanhaan maalaistaloon muuttanut perhe nauttii uudesta elämästään kaukana kaupungin hulinasta, kasvattaa alpakoita, ja yrittää samalla tulla toimeen toistensa kanssa muuttuneista olosuhteista huolimatta. Eräänä yönä kuitenkin talon pihalle tipahtaa meteoriitti, jonka sisältä vapautuu jotain outoa. Tämä ihan väärän värinen ja oudosti käyttäytyvä yhdiste imeytyy maahan ja juomaveteen, ja pian luonto alkaa muuttua omituiseksi ja kaikkien lähistöllä asuvien ihmisten päässä alkaa heittää. Ja pahin on vielä edessä. Suhteellisen pienellä budjetilla tehty leffa vakuuttaa kauhunäyillään ja ihmisten hulluuden kuvauksellaan. Ehkä perheenpäätä esittävä Nicolas Cage menee välillä liian pitkälle sekoiluillaan, mutta toisaalta: Sehän on vain Nicolas Cage. Sekopäätä hän osaa esittää aina hyvin, ja hahmon toilailu tuo mukaan vähän äkkiväärää huumoria. Ajoittaisesti hidastempoinen elokuva ei välttämättä toimi kaikille, mutta minä kyllä tykkäsin. Lisää tällaista Lovecraftia kansalle!

4/5 (Hyvä)


First Love (Hatsukoi, Japani 2019)
Ohjaus: Takashi Miike
Nähty: Ghost of Cinemare

Takashi Miiken uusin (vai onko uusin, ei voi tietää kun äijä tekee näitä elokuvia hirveällä tahdilla) leffa kertoo osa-aikanyrkkeilijästä ja ilotytöstä, jotka sekaantuvat japanilaisen Yakuzan ja kiinalaisen Triadi-mafian välienselvittelyihin. Seuraa kaikenlaista älytöntä, mutta hauskaa sekoilua, kun värikkäät henkilöhahmot törmäilevät toisiinsa, pettävät toisiaan, yrittävät hyötyä toisistaan ja pääsevät joskus jopa hengestään. Veri lentää ja kaikki ylireagoivat tapahtumiin todella maukkaasti. Oikein hauskaa katsottavaa, vaikka eihän tästä mitään järkevää sanomaa löydä. Mutta mitä väliä, kunhan konepistooli laulaa ja katana heiluu!

4/5 (Hyvä)

Pahan rakkauden kasvot suoraan avaruudesta. Älä katso tätä kuvaa liian kauan, ellet halua tulla HULLUKSI

Elokuun 2020 elokuvia

Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrells, UK 1998)
Ohjaus: Guy Ritchie
Nähty: Netflix

Guy Ritchien klassikkorikosdraamakomedia Puuta, heinää ja muutama vesiperä jäi minulta aikoinaan näkemättä, joten Gentlemenin innoittamana katselin sen lopulta kotisohvallani. Enkä pettynyt. Elokuva sijoittuu Lontoon alamaailmaan ja rähjäisille pikkukaduille, joissa erilaiset sekalaiset porukat ja ihmiset yrittävät pärjätä ja rikastua joko huumeilla, ryöstöillä tai korttipeleillä. Kuten arvata saattaa kaikki ei näille tyypeille onnistu (jos yleensä mikään), ja siitä seuraa välienselvittelyjä, törmäilyjä ja katsojalle kaikenlaista huvia. Näyttelijät (sekä tutut ja tuntemattomat) tekevät kaikkiaan hyvää työtä, ja erinomainen dialogi ja nopeatempoiset juonenkäänteet pitävät kiinnostuksen yllä alusta loppuun asti. Erittäin mainio ja hauska leffa, suosittelen ehdottomasti.

5/5 (Erinomainen)

Rattiraivo (Unhinged, USA 2020)

Ohjaus: Derrick Borte
Nähty: Elokuvateatterissa

Tässä trillerissä sekavaa perhearkeaan joten kuten pystyssä pitävä nainen ärsyyntyy liikenteessä ja tööttää auton torveaan useampaan kertaan liikennevaloissa jumittavalle city-maasturille. Paha vaan, että kyseisen auton ratissa on Russell Crowen esittämä elämänhallintansa jo täysin menettänyt latvakakkonen, joka päättää antaa naiselle kaikkien aikojen opetuksen, piittaamatta siitä, kuinka monta ihmistä menettää samalla terveytensä tai jopa henkensä. Ihan pätevä leffa tämä on genressään. Mitään suuria yllätyksiä ei todellakaan ole luvassa, mutta kyseessä on kuitenkin enimmäkseen toimiva ja vauhdikas jännäri, ei vähiten Russell Crowen turpean ja uhkaavan olemuksen ansiosta. Juonenkäänteitä ja päähenkilöiden toiminnan fiksuutta tai sen puutetta ei tietenkään kannata ajatella kovin tarkkaan, mutta kestonsa verran tämä viihdyttää.

3/5 (Ihan ok)

Kassisen hillitty raivo.

Deadwood: The Movie (USA 2019)
Ohjaus: Daniel Minahan
Nähty: HBO Nordic

Klassisen Deadwood-sarjan jatkoksi tuotettu lännenelokuva jatkaa samalla tyylillä ja samoilla näyttelijöillä. Kymmenen vuotta on kulunut ja monet henkilöhahmot, niin hyvät, pahat kuin rumatkin, saapuvat takaisin Deadwoodin vaurastuneeseen pikkukaupunkiin, kuka mistäkin syystä. Pian alkaa tapahtua ja henki on herkässä. En keksi tästä mitään sen syvällisempää sanottavaa, muuta kuin että jos pidit alkuperäisestä Deadwoodista, pidät kyllä tästäkin. Vaikka leffa loppuu vähän töksähtäen, ei tarina jää kuitenkaan samalla tavalla kesken kuin originaali-sarjassa, ja ihan hyvin kaikki langat saadaan lopulta solmittua yhteen. Todellisen Deadwoodin tapahtumien kanssa tällä toki alkaa olla aika vähän tekemistä, mutta väliäkö hällä.

4/5 (Hyvä)


Tenet (USA 2020)

Ohjaus: Christopher Nolan
Nähty: Elokuvateatterissa

Christopher Nolanin uusin megaspektaakkeli Tenet on jälleen yksi vuoden elokuvatapauksista ainakin minulle, ja tokihan minun oli se myös nähtävä valkokankaalta, Kyseessä on eräänlainen agenttiseikkailu ja James Bond-variaatio, jossa on lisämausteena ajan kulun kääntävät laitteet. Niin yksittäiset esineet kuin kokonaiset ihmisetkin matkaavat ajassa eteenpäin ja taaksepäin tilanteesta riippuen, samalla kun päähenkilöt yrittävät estää koko maailman tuhon. Täytyy myöntää, että varsinkin loppukähinöissä olin aika pihalla siitä, kuka liikkui minnekin päin ajassa ja minkä takia, mutta elokuvan vaikuttavuutta ei voi kiistää. Spektaakkelia ja eeppistä toimintaa tosiaan riitti. Suosittelen, mutta myös varoitan: Tämä ei tosiaankaan ole mikään helppo pähkinä pureskeltavaksi. Itsekin ehkä tarvitsen toisen katsomiskerran, jotta tajuan mitä kaikkea tapahtui.

4/5 (Hyvä)

Heinäkuun 2020 elokuvia

Näkemiin, Neuvostoliitto (Huvasti, NSVL, Eesti 2020)
Ohjaus: Lauri Randla
Nähty: Elokuvateatterissa

Näkemiin, Neuvostoliitto kertoo inkerinsuomalaisen uusperheen elämästä ja selviytymisestä 80-luvun Neuvosto-Venäjällä ja -Virossa. Jättivaltio on avautumassa ja lopulta hajoamassa, Afganistanissa soditaan, Tsernobyl räjähtää, ihmiset alkavat nähdä sellaisiakin lännen ihmeitä kuin banaanit ja Suomen markat, ja päähenkilökin on kasvamassa tämän kaiken keskellä aikuiseksi, tai ainakin isommaksi. Kaikesta edellämainitusta revitään tässä elokuvassa onnistuneesti lämminhenkistä huumoria ja komediaa, asioiden vakavia puoliakaan tosin unohtamatta. Elokuvan kerronta on kieltämättä välillä vähän kömpelöä ja töksähtelevää, mutta se on sitä sellaisella sympaattisella tavalla, joka vetosi ainakin minuun. Viihdyin ja suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Da 5 Bloods (USA 2020)
Ohjaus: Spike Lee
Nähty: Netflix

Spike Leen uusin elokuva Da 5 Bloods kertoo joukosta afrikanamerikkalaisia Vietnamin sodan veteraaneja, jotka palaavat nykypäivänä Vietnamiin etsiäkseen matkalle jääneen joukkueenjohtajansa jäännökset, sekä ehkä myös aimo kasan kultaharkkoja. Samalla matkataan ns. pimeyden ytimeen, eli koko Amerikan ja samalla myös elokuvan päähenkilöiden Vietnam-traumoihin. Lyhyestä virsi kaunis: Pidin tästä elokuvasta. Kyseessä ei ole täydellinen leffa, tarina etenee välillä epätasaisesti paikasta toiseen poukkoillen, ja kestoakin on ehkä hitusen liikaa. Elokuva tekee kuitenkin jotain sellaista mitä on harvemmin nähty: Se kertoo väkevästi Vietnamin sodasta mustien sotilaiden näkökulmasta ja liittää heidän sodanaikaiset ja sodanjälkeiset kamppailunsa osaksi Amerikan historiaa ja myös nykymyllerryksiä. Kaikki pääosannäyttelijät hoitavat tässä katsannossa hommansa erinomaisesti, erityisesti Delroy Lindon esittämä ex-sotilas, joka äänesti Donald Trumpia presidentiksi, ja jolla on selkeästi muitakin ongelmia elämänhallintansa kanssa. Hänen henkinen syöksykierteensä on koko elokuvan vahvinta ja samalla traagisinta antia.

4/5 (Hyvä)

Da 5 Bloods -elokuvassa on mukana henkilöhahmo nimeltä Seppo. Tässä kuvassa ei ole se Seppo, tämä on ihan eri tyyppi.

Ensimmäisenä Kuussa (First Man, USA 2018)

Ohjaus: Damien Chazelle

Nähty: Netflix

Ensimmäisenä Kuussa on hidastempoinen draamaelokuva ja henkilökuvaus Neil Armstrongista, ensimmäisestä ihmisestä Kuun kamaralla. Leffa piirtää Armstrongista kuvaa kylmähermoisena ja asiansa osaavana astronauttina, mutta samalla pidättyväisenä ja varautuneena aviomiehenä ja perheenisänä, jota syöpään kuolleen esikoistyttären muisto vainoaa. Elokuva kokonaisuutena on toteava, varautunut ja vähäeleinen (kuten päähenkilönsäkin), mutta yllätyin lopussa melkoisesti, kun se keskellä Kuuhun laskeutumista ja avaruuden autiuden ihastelua, saavutti ihan takavasemmalta paitsi tarinankerronnallisen, myös emotionaalisen huipennuksensa. Ensimmäisenä Kuussa ei ehkä sovi niille, jotka odottavat ensimmäisestä kuulennosta kertovalta tarinalta vauhdikkuutta ja lippujen heiluttelua, mutta minulle se kyllä toimi.

4/5 (Hyvä)

Equalizer 2 (USA 2018)

Ohjaus: Antoine Fuqua

Nähty: Netflix

Viitisen vuotta sitten ensi-iltansa saaneessa suht hyvässä Equalizer-elokuvassa Denzel Washington korjasi tavallisille ihmisille tapahtuneita vääryyksiä ja samalla ammuskeli syyllisiä täältä ikuisuuteen. Kyseisen elokuvan jatko-osassa jatketaan samaan malliin, pääkohteena tällä kertaa Venäjän mafian sijasta yksityiset palkkasotilaat. Mitään uutta ei tosiaan ole keksitty, mutta jos sellaista ei kaipaakaan, tämä leffa kelpaa toiminnannälkään ihan hyvin. Varjopuolena tosin on se, ettei tätä leffaa muista enää seuraavalla viikolla nähneensäkään, niin perusmeiningillä mennään.

3/5 (Ok)

Kesäkuun 2020 elokuvia

Beasts of the Southern Wild (USA 2012)
Ohjaus: Benh Zeitlin
Nähty: Sodankylä ikuisesti -festivaali

Beasts of the Southern Wild on mielenkiintoinen sekoitus draamaelokuvaa, lapsen mielikuvitusfantasiaa, ja päivän polttavia puheenaiheita. Pieni tyttö asuu yhdessä isänsä kanssa eteläisen Louisianan rämeillä, ja koittaa selvitä jokapäiväisestä elämästä. Kaukana möyrii kavala maailma, ilmastonmuutoksen laineet, ja sulavasta napajäästä vapautuvat esihistorialliset hirviöt, jotka voivat olla joko totta tai sitten eivät. Todellista on joka tapauksessa köyhien rämeen asukkaiden yhtenäisyys, yhteisöllisyys ja keskinäinen luottamus, jopa merennousun kaltaisen vakavan vaaran edessä. Nuorta tyttöä esittävä 6-vuotias Quvenzhane Wallis on ilmiömäinen ikäisekseen ja vakuuttaa pääosassa. Upeasti käsivaralla kuvattu elokuva on myös kaunis katsella. Suosittelen varauksitta.

4/5 (Hyvä)


What We Do in a Shadows (Uusi-Seelanti 2014)
Ohjaus: Taika Waititi, Jemaine Clement
Nähty: HBO Nordic

Vampyyrikomedia ja (muka)dokumentti What We Do in a Shadows tekee taidokkaasti pilaa nykyaikaisista reality-tv-sarjoista ja vampyyrigenrestä ylipäätään. Neljä eri-ikäistä ja erityyppistä vampyyriä asustaa yhdessä isossa talossa ja kiistelee tiskivuoroista, suunnittelee osallistuvansa tuleviin vampyyrijuhliin, ottaa yhteen kaupungilla tapaamiensa ihmissusien kanssa ja kaikenlaista muuta sekopäistä. Erinomaisen hauskaa, jos kohta kevyttä, katsottavaa.

4/5 (Hyvä)


Man Who Killed Don Quixote (USA 2018)
Ohjaus: Terry Gilliam
Nähty: Sodankylä ikuisesti -festivaali

Terry Gilliamin uusin elokuva Man Who Killed Don Quixote on tekijälleen tyypillisesti paikasta toiseen sinkoileva absurdi komedia. Adam Driverin esittämä kuuluisa elokuvaohjaaja tekee Espanjassa elokuvaa Don Quixotesta, surullisen hahmon ritarista. Leffanteon takkuillessa hän matkaa naapurikylään, jossa teki aikanaan opiskelijafilmiä samasta aiheesta. Siellä hän tapaa tuttuja ihmisiä vuosien takaa ja tämän lyhytelokuvansa pääosanesittäjän, joka on alkanut kuvitella olevansa itse Don Quixote. Sitten alkaa tapahtua, ja tarinaan liittyvät mukaan laittomat siirtolaiset, venäläinen vodkamiljardööri, ja vaikka mitä. Mikä tarinasta on totta, kuka on hullu, ja onko sillä loppujen lopuksi väliä, jos on onnellinen? Hienoja kysymyksiä, johon tämä leffa joko vastaa tai sitten ei. Paras tapa katsoa tämä elokuva on vain antaa virran viedä ja nauttia siitä mitä vastaan tulee. Ainakin minä tein niin ja tykkäsin. Gilliamin parhain elokuva vuosiin.

4/5 (Hyvä)


Tyhjiö (Suomi 2018)
Ohjaus: Aleksi Salmenperä
Nähty: Yle Areena

Jussi-palkittu kotimainen draamaelokuva Tyhjiö kertoo kirjailijan luomisen tuskasta. Sopimus on tehty, että kirja tulee, mutta Tommi Korpelan esittämä päähenkilö ei saa mitään paperille. Parisuhde ja avioliitto nousevan näyttelijän kanssa myös rakoilee. Inspiraatiota yritetään etsiä meriltä ja Lapista juopon menestyskirjailijan kotipirtistä. Ihan hyvä lähtökohta elokuvalle ja suurissa määrin tämä leffa toimiikin, mutta paljon kliseistä vatvontaa ja henkilöhahmojen ääliömäisyyttä on myös mukana. Välillä tuntuu, että tässä tehdään parodiaa, vaikka vakavasta draamasta on kuitenkin kyse. Loppuratkaisu häikäisee typeryydellään ja vetää varsinkin yhden henkilöhahmon tarinankaaren kölin alta. Ihan katsottavaa perusdraamaa, mutta ei sen enempää.

3/5 (Ok)


The Square (Ruotsi 2017)
Ohjaus: Ruben Östlund
Nähty: Yle Areena

Useita elokuvapalkintoja kerännyt ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarillekin ehdolla ollut The Square kertoo tukholmalaisen museonjohtajan työstä ja henkilökohtaisesta elämästä. Uusi suuri nykytaiteen näyttely on avautumassa, mutta mainoskampanja somessa menee päin mäntyä, kännykkä varastetaan ja sen takaisinhankinta saa outoja piirteitä, eivätkä lapsetkaan osaa käyttäytyä. Taustalla käsitellään suuria teemoja taiteen vastuusta, eriarvoisuudesta, rasismista, ja oman elämän hallinnasta, jos sellaista oikeasti onkaan. Hienosti käsikirjoitettu ja kuvattu elokuva pitää otteessaan ja pistää pohtimaan. Suosittelen siis.

4/5 (Hyvä)

Toukokuun 2020 elokuvia

Keskustelu (The Conversation, USA 1974)
Ohjaaja: Francis Ford Coppola
Nähty: Yle Areena

Francis Ford Coppolan ohjaama pienimuotoinen draamaelokuva Keskustelu kertoo Gene Hackmanin esittämän ihmisten keskusteluja työkseen salakuuntelevan ja -nauhoittavan miehen elämästä ja työkeikasta, joka saa astetta vakavamman käänteen. Elokuva tavoittaa hienosti synnyinajankohtansa yhteiskunnallisen tilanteen  ja yleisen vainoharhaisuuden: Watergate, Vietnamin sodan jälkipyykki, ja muut vastaavat suuret tapahtumat kuplivat vahvasti juonenkäänteiden taustalla. Leffa muodostaa siis oivan ajankuvan, mutta osaa pysyä kuitenkin samalla yksilötasolla ja yhden tapauksen tutkinnassa. Erilaisia jännitteitä ja jännitystä piisaa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

4/5 (Hyvä)


Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 1 (The Hunger Games: Mockingjay - Part 1, USA 2014)
Ohjaaja: Francis Lawrence
Nähty: Netflix

Tämä elokuva jatkaa kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvaa Nälkäpeli-saagaa hieman uudenlaisin kuvioin. Nälkäpeli-areena ja katsojien huvittaminen väkivallan keinoin on jäänyt taakse ja Katniss Everdeen on liittynyt kapinallisiin, jotka valmistautuvat repimään alas koko vallitsevan diktatorisen yhteiskuntajärjestelmän. Sinänsä on hyvä, että ei toisteta aikaisempien elokuvien kaavaa ja mennään uusille urille. Samalla kuitenkin elokuvasarjan jännite ja fokus on jotenkin hävinnyt. Käydään sotaa, kuvataan propagandavideoita, maleksitaan raunioiden keskellä ja löydetään tilaa myös teinidraamalle. Kyllähän tämän ihan mielellään katsoo, mutta mitään sen suurempia elämyksiä tai mieleen jääviä kohtauksia ei ole ensimmäisten elokuvien tapaan luvassa.

3/5 (Ok)


Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 2 (The Hunger Games: Mockingjay - Part 2, USA 2015)
Ohjaaja: Francis Lawrence
Nähty: Netflix

Ja sama meininki jatkuu elokuvasarjan viimeisessä osassa. Sota lähenee katkeraa loppuaan, ja kaikki pahat ja hyvät saavat lopulta mitä ansaitsevat, ainakin suurimmaksi osaksi. Muutamia yllätyksiäkin nähdään loppupuolella, ja ihan lopussa valutetaan siirappia ämpärikaupalla. Eipä tästä sen enempää ole sanottavaa. Jos edellisistä osista tykkäsi, pitää kyllä tästäkin. Itsellä meinasi välillä usko loppua, varsinkin sen tylsän viemäreissä haahuilun aikana, mutta kyllä tämä leffa ja koko elokuvasarja olivat lopulta ihan katsottavaa teiniviihdettä. Tämän keitoksen pariin tulee tuskin palattua koskaan uudelleen, mutta on sitä turhempaakin tullut katsottua.

3/5 (Ok)


Kirottu (The Conjuring, USA 2013)
Ohjaaja: James Wan
Nähty: Netflix

Kirottu- kauhuelokuva kertoo kahdesta aaveiden/demonienmetsästäjästä, jotka saavat ratkaistavakseen kiperän tapauksen jossain Amerikan syrjäseudulla. Vaikka tässä leffassa ei teknisesti mitään sen suurempaa vikaa olekaan, tarina tuntuu miljoonaan kertaan nähdyltä. Talo on kirottu, on tapahtunut saatananpalvontaa, varjoissa piilee ties minkälaisia mörköjä, perheenjäseniä riivataan ja niin edespäin. Muutama onnistunut säikyttely on saatu mukaan, mutta mitään oikeasti uutta ja todella pelottavaa tässä kauhistelussa ei ole. Peruskamaa.

3/5 (Ihan ok)


Johnny English iskee jälleen (Johnny English Strikes Again, UK 2018)
Ohjaaja: David Kerr
Nähty: Netflix

Rowan Atkinson ilmeilee jälleen brittiagentti Johnny Englishinä komedialeffasarjan kolmososassa. Kyseessä on siis James Bond -parodia, jossa tehdään pilaa agenttileffojen kliseistä ja vähän kaikesta muustakin. Mikään kuoliaaksinaurattaja tämä elokuva ei ole, mutta Atkinsonin naamanvääntelyjä ja yleistä toikkarointia katsoo kyllä aina mielellään keskinkertaisissakin elokuvissa. Tuhlasin siis ihan mielelläni puolitoista tuntia ainutkertaisesta elämästäni tähän, eikä edes tehnyt tiukkaa.

3/5 (Ok)

Huhtikuun 2020 elokuvia

Doom (USA 2005)
Ohjaus: Andrzej Bartkowlak
Nähty: Netflix

Klassiseen Doom-räiskintäpeliin perustuva Doom-elokuva tuli katsottua Netflixistä eräänä tylsänä päivänä. Ei ehkä olisi kannattanut. Tästä olisi voinut osaavissa käsissä tulla ihan pätevä kauhu/toimintapläjäys, mutta kaikki mahdollisuudet hukataan lähes täysin. Marsissa sijaitsevassa tutkimuskeskuksessa tieteelliset kokeet menevät ruhtinaallisesti pieleen ja Dwayne "the Rock" Johnsonin esittämä muskelimasa sotilastiimeineen lähetetään tutkimaan asiaa. Sitten haahuillaan halvoissa lavasteissa ja ihmetellään juonenkäänteitä, jotka ovat katsojalle olleet jo alusta asti selvillä. Turhille tykinruoka-henkilöhahmoille koetetaan rakentaa kovasti jonkinlaista syvyyttä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pahimmin on kuitenkin mokattu elokuvan toiminta. Pimeissä käytävissä ammuskellaan satunnaisesti ja vain muutama epämuodostunut örkki törmäilee siellä täällä, kun pelille uskollisesti äksönin olisi pitänyt olla täysin överiä tykitystä ja helvetistä siinneitä örvelöitä olisi pitänyt olla legioona ja vieläkin enemmän. Turha ja vähän tylsäkin tekele.

2/5 (Huono)


Upgrade (USA 2018)
Ohjaus: Leigh Whannell
Nähty: Netflix

Pienen mittakaavan scifi-temmellys Upgrade kertoo tavallisesta äijästä, joka vakavan auto-onnettomuuden jälkeen joutuu pyörätuoliin loppuiäkseen. Tai joutuisi, ellei hänelle asennettaisi selkärankaan uusi kokeellinen mikrosiru, joka antaa hänelle paitsi kyvyn kävellä, myös uskomattomat voimat ja taidot. Niilläpä kelpaa sitten selvittää vaimon murhaa, vai kelpaako? Ja onko se mikrosiru sittenkään niin hyvä juttu, kuin aluksi vaikuttaa? Näin luettuna kupletin juoni vaikuttaa aika suoraviivaiselta, mutta joskus yksinkertainen on parasta. Lisäksi lopussa vedettiin hihasta muutama hauska yllätys, mikä piristi katsomiskokemusta kummasti. Pienen budjetin elokuvaksi tämä oli muutenkin hyvä ja tyylikkäästi toteutettu. Varsinkin tappelukohtaukset olivat näyttäviä, ja suoraan kuin parikymmentä kertaa kalliimmasta elokuvasta, mistä ehdottomasti lisäpisteitä. Hyvää tieteistoimintaa, kannattaa ehdottomasti tsekata.

4/5 (Hyvä)


You Were Never Really Here (USA 2017)
Ohjaus: Lynne Ramsay
Nähty: Yle Areena

Tässäpä draamaelokuva, joka pääsi hieman yllättämään takavasemmalta. Joaquin Phoenix nähdään pääosassa traumatisoituneena sotaveteraanina, joka palkkiota vastaan etsii kadonneita lapsia/nuoria ja pistää samalla asiaan liittyvät kärsimään, jos he sen ansaitsevat. Samalla hän yrittää selvitä jokapäiväisestä elämästä ja huolehtia raihnaasta äidistään. Eräs keikka menee kuitenkin syvemmälle ja saa rumemman päätöksen kuin koskaan aikaisemmin, ja sen jälkeen kärsimystä on jaossa tavallistakin enemmän. Ajoittaisuudesta hidastempoisuudestaan huolimatta You Were Never Really Here on tiukasti otteessaan pitävä elokuva. Phoenix vetää loistoroolin, jännitystä ja intensiteettiä on tarvittaessa vaikka muille jakaa, ja yhtäkkiä ryöpsähtävä väkivalta on realistista ja rumaa. Hyvä elokuva, allekirjoittanut suosittelee.

4/5 (Hyvä)


Bright (USA 2017)
Ohjaus: David Ayer
Nähty: Netflix

Bright sijoittuu omamme kaltaiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa on paitsi autoja, kännyköitä ja muita teknologian ihmeitä, myös haltioita, örkkejä ja taikuutta. Will Smithin esittämä poliisi saa aisaparikseen poliisivoimien ensimmäisen örkkikonstaapelin, ja eriseuraisuudestaan ja -puraisuudestaan huolimatta nämä kaksi joutuvat keskelle sekavaa rikosvyyhtiä, jonka keskiössä on erittäin voimakas taikasauva, jota kaikki halajavat. Erittäin mielenkiintoinen alkuasetelma elokuvalle, mutta mitä pitemmälle tätä katselee, sen selkeämmin näkee että tässä on kyseessä hyvin perinteinen buddy-cop-komedia-toiminta-draama, johon on vain ympätty fantasiaelementtejä. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, ja toki nämä fantasiaelementit toimivat hienoina vertauskuvina meidän omalle todellisuudellemme (esimerkiksi örkit asuvat omissa slummeissaan ja heitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina, haltiat taas ovat puhtoista eliittiä). Mutta, loppujen lopuksi, tämä leffa ei yritä saada näistä metaforista mitään fiksua irti, ja elokuvan jälkipuoliskolla tykitellään ruudulle pelkkää näyttävää perusäksöniä. Ihan katsottavaa peruskauraa, joka ei valitettavasti herätä suuria intohimoja puoleen eikä toiseen.

3/5 (Ok)

Maaliskuun 2020 elokuvia

Invisible Man (USA 2020)
Ohjaus: Leigh Whannell
Nähty: Elokuvateatterissa

Klassisen kauhuelokuvan uusintaversio kertoo vanhan tarinan uusissa puitteissa. Väkivaltaisesta ja muutenkin epäterveestä ihmissuhteesta paennut nainen kuulee manipuloivan miehensä kuolleen ja yrittää tämän jälkeen jatkaa elämäänsä parhaan kykynsä mukaan. Alkaa tapahtua outoja, ja päähenkilö alkaa epäillä, onko mies sittenkään kuollut, ja onko hän koskaan todella yksin. Ihan kiinnostava lähtökohta elokuvalle, ja suurimmaksi osaksi tämä pienimuotoinen vainoharhainen perusjännäri toimiikin hyvin. Valitettavasti loppupuolella tarinaan hiipii mukaan muutamia logiikan loikkia ja epäjohdonmukaisuuksia, jotka rikkovat ikävällä tavalla juonen rakennetta. Katsottavaa peruskamaa.

3/5 (Ok)


Pokemon Detective Pikachu (USA 2019)
Ohjaus: Rob Letterman
Nähty: Netflix

Maailmankuuluihin japanilaisiin leluihin, peleihin, animaatiosarjoihin ja ties mihin muihin perustuva Detective Pikachu on salapoliisitarinan muotoon puettu toiminnantäyteinen lelumainos. Eikä siinä mitään väärää ole, ainakin jos kyseinen tuotos on hyvin kokoon kasattu ja kestonsa verran viihdyttävä. Niin kuin tämä elokuva enimmäkseen onkin. Vauhdikasta mäiskettä riittää. Loppua kohden tosin alkaa keskittyminen herpaantua, kun tarinan käänteissä ei aina pysy mukana. Ehkä auttaisi, jos tuntisi jokaisen näistä örvelöistä nimeltä, mutta kun en ole pelejä koskaan pelannut enkä sarjoja katsonut, niin ei voi mitään. Perushelppoa kertaviihdykettä.

3/5 (Ok)


The Wandering Earth (Kiina 2019)
Ohjaus: Frant Gwo
Nähty: Netflix

The Wandering Earth on Kiinan elokuvateollisuuden vastaveto amerikkalaisille tehostespektaakkeleille. Koska Aurinko on räjähtämässä tai jotain vastaavaa (!), Maapallo päätetään varustaa valtavilla moottoreilla (!!) ja kiihdytetään ulos aurinkokunnasta (!!!) etsimään uutta ja vakaampaa elinympäristöä. Vaikeuksia seuraa, mutta urheiden kiinalaisten tiedemiesten ja sotilaiden johdolla kaikki maapallon kansat pistävät koko osaamisensa peliin. Kuulostaa dorkalta (ja niin ehkä onkin), mutta Wandering Earth kertoo vähäjärkisen tarinansa näyttävästi ja taidokkaasti, eikä pysähdy hidastelemaan missään vaiheessa. Sisältö on höyhenenkevyttä, mutta kieltämättä tämä on ihan viihdyttävää toimintamättöä.

3/5 (Ok)


The Place Beyond the Pines (USA 2012)
Ohjaus: Derek Cianfrance
Nähty: DVD

Vähän mitäänsanomattomasti nimetty The Place Beyond the Pines on pieteetillä käsikirjoitettu ja ohjattu draama kahden erilaisen miehen elämästä, kohtaamisesta ja tämän dramaattisen tapahtuman vaikutuksista seuraavaan sukupolveen asti. Tykkäsin kovasti tästä elokuvasta, ei vähiten sen takia, koska tarinan suuntaa on välillä aika vaikea ennakoida. Juuri kun luulet pääseväsi jyvälle siitä, miten juoni etenee, se lähteekin täysin eri suuntaan. Kaikki henkilöhahmot ovat hyvin roolitettuja, ja jokainen näyttelijä pistää parastaan. Loppu jättää ehkä vähän liikaakin tarinan jatkon ilmaan, mutta ei se ehkä ole ollenkaan huono asia. Ei oikeassakaan elämässä välttämättä asiat täysin ratkea, ne vain tapahtuvat ja karavaani kulkee. Oikein mainio ja tunteita herättävä elokuva, suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Brightburn (USA 2019)
Ohjaus: David Yarovesky
Nähty: DVD

Pienimuotoinen kauhuelokuva Brightburn esittää kysymyksen: Mitä tapahtuu, jos raketilla maapallolle saapunut ja maanviljelijäperheen adoptoima alienlapsi ei olekaan seuraava Superman vaan jotain paljon vaarallisempaa? Kuten arvata saattaa, ei tapahdu ollenkaan mukavia asioita, ainakaan päähenkilöille ja ehkä ei edes koko maailmalle. Leffan lisukkeena myös jonkin verran tarinankerronnallisia typeryyksiä, ennalta-arvattavia säikyttelyjä, ja pysäyttäviä ällöttävyyksiä. Ihan katsottava yhden idean leffa, kuitenkin.

3/5 (Ok)