Maaliskuun 2026 elokuvia

Humiseva harju (Wuthering Heights, USA 2026)

Ohjaaja: Emerald Fennell

Nähty: Elokuvateatterissa

Humiseva harju on Emily Brontën saman nimiseen klassikkoromaaniin perustuva suuria tunteita sisältävä ja tunnelmallinen draamaelokuva. Kartanontytär Catherine Earnshaw saa uuden ystävän, kun hänen juoppo ja uhkapelaava isänsä tuo eräältä kaupunkireissultaan mukanaan Heathcliff -nimisen pojan. Tyttö ja poika kiintyvät toisiinsa, ja tästä saa alkunsa vuosikausia kestävä myrskyisä suhde, josta ei käänteitä ja intohimoa puutu. En ole koskaan lukenut alkuperäisteosta, joten en osaa sanoa, kuinka uskollisesti elokuva on tässä suhteessa toteutettu. Uskaltaisin silti arvella, että juonessa on otettu joitain vapauksia, joita tuskin oli 1800-luvulla kehdattu edes ajatella. Hyvin kerrottu tarina pitää joka tapauksessa otteessaan kestonsa ajan, ja pääosannäyttelijät Margot Robbie ja Jacob Elordi sytyttävät karismallaan kylmät nummet liekkeihin. Yhtään sen enempää tuskin voi tämän tyyppiseltä elokuvalta vaatiakaan.

4/5 (Hyvä)

Bride! (USA 2026)

Ohjaaja: Maggie Gyllenhaal

Nähty: Elokuvateatterissa

Täysin toisenlainen rakkaustarina nähdään puolestaan Maggie Gyllenhaalin ohjaamassa rutistuksessa nimeltä Bride! Vuosikymmeniä maailmaa kiertänyt Frankensteinin hirviö (Christian Bale) tylsistyy ja turtuu merkityksettömään olemassaoloonsa ja pyytää lopulta epäkonventionaalista professoria luomaan itselleen kumppanin, ellei jopa morsiamen. Kuinka ollakaan, hautausmaalta löytyy sopiva ja tuore naisen ruumis (Jessie Buckley), ja pianpa henkiinherätys on käynnissä. Valitettavasti tällä morsiamella on ehkä oma tahtonsa, eikä hänen entinen elämänsä myöskään jätä ketään päähenkilöistä rauhaan. Seuraa melkoinen hullunmylly, jota olisi näin niin kuin käsikirjoitustasolla kannattanut vielä ehkä vähän hioa. Vaikka Bale ja Buckley vetävät ihan hyvin, päämäärättömästi sinne tänne sinkoileva juoni saa katsojan jatkuvasti kysymään, mitä tässä oikein haetaan takaa. Selkeää toki on, että muutamasta mainiosta kohtauksesta ja useasta hyvästä ideasta huolimatta tämä leffa on raakile, joka olisi kannattanut ehkä jättää vielä uuniin kypsymään.

3/5 (Ok)

Se oli pelkkä sattuma (Un simple accident, Ranska/Iran 2025)
Ohjaaja: Jafar Panahi

Nähty: Elokuvateatterissa

Se oli pelkkä sattuma on iranilaisen mestariohjaajan, Jafar Panahin, Ranskassa tuottama elokuva, joka sijoittuu Iraniin ja käy läpi monia erilaisia kyseisen valtion menneisyyden ja nykyisyyden kipupisteitä. Autokorjaaja Vahid törmää sattumalta mieheen, jonka epäilee olevan vankileirillä kohtaamansa upseeri ja viattomien kiduttaja. Hän kidnappaa miehen ja ottaa yhteyttä muihin kyseisen henkilön uhreihin, koska ei ole aivan varma asiastaan, tosin minkäänlaista varmuutta hän ei saa heiltäkään. Seuraa monenlaisia absurdeja käänteitä ja jokainen, niin vanki kuin vangitsijatkin, joutuvat kohtaamaan omat demoninsa. Erittäin vaikuttava nyky-Iranin ajankuva ja syväluotaus kidutuksen uhrien selviytymisprosesseista.

4/5 (Hyvä)

Marty Supreme - unelmoi isosti (Marty Supreme, USA 2025)

Ohjaaja: Josh Safdie

Nähty: Elokuvateatterissa

Marty Supreme -elokuvan päähenkilö, Marty Mauser, on moottoriturpa, jokapaikan höylä ja mestarillinen pöytätenniksen pelaaja, joka yrittää parhaansa mukaan selviytyä itse kehittämistään ongelmista, ja päästä samaan syssyyn kisaamaan Japaniin pöytätenniksen maailmanmestaruuskisoihin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta keinot ovat myöskin tällä häiskällä monet. Tämä hurjaa vauhtia etenevä draamakomedia ja yhden ihmisen esteratatemppuilu pitää kyllä kieltämättä jatkuvasti mielenkiinnon yllä ja sykkeen korkealla. Kaikille ei varmasti tällainen korkeaoktaaninen draama sovi, mutta jos et kovin helposti ahdistu ja osaat ottaa päähenkilön ja juonenkäänteet riittävästi huumorilla, kyllä tätä voi suositella.

4/5 (Hyvä)

Operaatio Ave Maria (Project Hail Mary, USA 2026)

Ohjaajat: Phil Lord ja Christopher Miller

Nähty: Elokuvateatterissa

Operaatio Ave Maria on kekseliäs ja lämminhenkinen vanhan liiton science fiction -tarina lukion opettajasta, joka pääsee matkalle avaruuteen pelastamaan koko ihmiskuntaa. Kun muu miehistö kuolee onnettomuudessa ja koko Maapallon tulevaisuus on siten yhden ihmisen harteilla, hän löytää yllättävän ystävän avaruuden syvyyksistä ja oppii luottamaan samalla itseensä. Vaikka mitään tosi syviä teemoja ei tässä leffassa käsitellä, suosittelen silti kaikille, joiden usko ihmiskuntaan on syystä tai toisesta koetuksella.

4/5 (Hyvä)

Helmikuun 2026 elokuvia

28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli (28 Years Later: The Bone Temple, USA 2026)

Ohjaaja: Nia DeCosta

Nähty: Elokuvateatterissa

Danny Boylen ja Alex Garlandin kehittämän "zombie"-leffasarjan neljäs osa, 28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli, jatkaa lähes suoraan edellisen elokuvan tarinaa. Spike on joutunut matkallaan pelottavan Jimmy Cristalin ja hänen tappavan Jimmie-kulttinsa kynsiin, ja samaan aikaan tohtori Kelson jatkaa outoa ystävyttään alpha-zombie Samsonin kanssa. Spiken, Jimmyn ja Kelsonin tiet kohtaavat lopulta, mutta kuka selviää tästä tapaamisesta hengissä? Ja onko tällä raivoviruksen runtelemalla maailmalla vielä toivoa? Tämä leffa ei säästele katsojaansa, vaan vyöryttää valkokankaalle/ruudulle veristä väkivaltaa ja kaikenlaisia karuja ihmiskohtaloita. Kaikkea ihmisyyttä ei kuitenkaan ole ehkä menetetty, ja paha voi sittenkin saada palkkansa. Vielä parempi kuin edellinen leffa, ja sekin oli jo aika hyvä.

 

4/5 (Hyvä)

Send Help (USA 2026)

Ohjaaja: Sam Raimi

Nähty: Elokuvateatterissa

Send Help -kauhukomediassa kaksi kansainvälisen suuryrityksen työntekijää (rooleissaan erinomaiset Rachel McAdams ja Dylan O'Brien) matkustavat pienkoneen kyydissä tiiminsä kanssa toiselle puolelle Maapalloa. Ylittäessään trooppista valtamerta lentokone joutuu kuitenkin tekemään pakkolaskun autiolle saarelle ja päähenkilöt, ainoat lentoturman henkiinjääneet, aloittavat selviytymistaistelun, paitsi luontoa ja yleensä haastavia olosuhteita, myös toisiaan vastaan. Send Help repii kyllä alkuasetelmastaan paljon mustaa huumoria ja lopussa tavoitellaan tavoitellaan jopa jännityselokuvan tunnelmia. Kaikki palaset eivät kuitenkaan loksahda kohdalleen ja loppukin on melkoisen töksähtävä. Ihan jees leffa, mutta ei tosiaankaan mitään genrensä parhaimmistoa.

3/5 (Ok)

Sentimental Value (Affeksjonsverdi, Norja 2025)

Ohjaaja: Joachim Trier

Nähty: Elokuvateatterissa

Parhaan kansainvälisen elokuvan palkinnolla maaliskuun Oscar-juhlallisuuksissa palkittu norjalainen Sentimental Value kertoo elokuvaohjaajaisästä (Stellan Skarsgård) ja hänen kahdesta tyttärestään. Isä yrittää hyvittää oman elämänaikaisen poissaolevan vanhemmuutensa ohjaamalla vielä yhden elokuvan ja painostamalla näyttelijätyttärensä sen pääosaan. Tyttärillä on kuitenkin omat elämänsä ja omat ongelmansa, eivätkä he lämpene tälle oudolle lähentymisyritykselle. Menneisyys ei kuitenkaan suostu lopulta jättämään ketään heistä rauhaan ja jonkinlainen sovinto on ehkä saavutettavissa. Erinomaisella näyttelijäntyöllä ja taidokkaalla tarinankerronnalla ryyditetty Sentimental Value ei pelaa itsestään selvyyksillä, vaan katsojan täytyy kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin. Jokaisella päähenkilöllä on omat taistelunsa ja omat traumansa, ja vain ne voittamalla he voivat todella ymmärtää myös toisiaan.

4/5 (Hyvä)

The Secret Agent (O Agente Secreto, Brasilia 2025)

Ohjaaja: Kleber Mendonça Filho

Nähty: Elokuvateatterissa

The Secret Agent oli puolestaan Brasilian ehdokas samaiseen parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkintoon. Eletään 70-lukua ja Brasiliassa pitää valtaa säälimätön sotilasdiktatuuri. Rikkaat ja vaikutusvaltaiset ottavat kaiken irti yhteiskunnasta ja maan kansalaisista, ja myös Armando Solimões (Wagner Moura) joutuu jättämään poikansa ja pakenemaan valtaapitävien vihaa. Pienet ihmiset pitävät kuitenkin toistensa puolta eikä kaikkea ole vielä menetetty. Jopa niinkin pieni asia, kuin sanomalehdessä julkaistu jatkotarina kapinallisesta irtojalasta voi säilyttää toivonkipinän ihmisten mielissä. Eri aikatasoilla leikittelevä ja erilaisia herkullisia henkilöhahmoja esittelevä The Secret Agent pitää mielenkiinnon yllä koko kestonsa ajan ja tarjoaa vaikuttavan näkymän 50 vuoden takaiseen eteläamerikkalaiseen yhteiskuntaan ja sitä asuttavien ihmisten mielenmaisemaan.

5/5 (Erinomainen)

Hamnet (UK 2025)

Ohjaaja: Chloé Zhao

Nähty: Elokuvateatterissa

Englantilainen draamaelokuva Hamnet kertoo puolestaan enimmäkseen fiktiivisen tarinan William Shakespearesta, hänen vaimostaan ja heidän lapsistaan. Onnellinen perhe-elämä ja isä-Williamin teatterityö tekevät tilaa synkälle perhetragedialle, ja tästä tapahtumasta saa lopulta alkunsa eräs Shakespearen suurimmista ja tunnetuimmista näytelmäteoksista. Maanläheinen ja mahtipontisuutta välttelevä Hamnet ei keskity kertomaan suurista teatteriesityksistä ja luomisen tuskasta, vaan ihan tavallisista ihmisistä ja heidän tavallisesta elämästään. Ja tällä tavalla se onnistuu koskettamaan katsojia myös 500 vuotta myöhemmin.

4/5 (Hyvä)

Tammikuun 2026 elokuvia

Anaconda (USA 2025)

Ohjaaja: Tom Gormican

Nähty: Elokuvateatterissa

Vuoden 2025 Anaconda on komediaelokuva, jota voinee kutsua samaan aikaan sekä jatko-osaksi, rebootiksi että satiiriksi alkuperäisistä 90-luvun Anaconda-kauhuelokuvista. Pääosassa Jack Black esittää paikoilleensa sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti jämähtänyttä häävalokuvaajaa, jonka nuoruuden haaveet elokuvaohjaajan urasta tyssäsivät muutaman teini-ikäisenä tehdyn videohölmöilyn jälkeen. Hänen paras ystävänsä (mainio Paul Rudd) saa kuitenkin kepulikonsteilla Anaconda-elokuvien oikeudet itselleen, ja niinpä he suuntavat muutaman muun kaverinsa ja koulutetun käärmeen kanssa Amazonin viidakoihin tekemään uutta Anacondaa. Mutta kun mukaan astuu rikollisia, poliiseja ja oikea, todella jättimäinen ja verenhimoinen anakondakäärme, koko homma levähtää käsineisiin ja chaos ensues. Paljon hauskaa ja vauhdikasta härväilyä tämä leffa aluksi kyllä sisältää, mutta kun komedia alkaa loppupuolella väistymään käärmekauhun ja ylenmääräisen metailun tieltä, katsojan kiinnostus herpaantuu ja lopulta loppuu tyystin. Ihan ok hösellys, mutta parempaankin olisi kyllä ollut rahkeita.

3/5 (Ok)

Primate (USA 2025)

Ohjaaja: Johannes Roberts

Nähty: Elokuvateatterissa

Tämänkertaisen leffasatsin toisessa eläinelokuvassa Primate luotetaan komedian sijasta puhtaan kauhun voimaan: Kun Havaijilla asuvan perheen lemmikkisimpanssi sairastuu vesikauhuun, alkaa verinen kissa- ja hiirileikki, jossa ei verta ja suolenpätkiä säästellä. Selviääkö kukaan päähenkilöistä hengissä vai onko kaikkien kohtalo joutua rujosti silvotuksi? Tämä leffa ei selkeästi yritäkään olla mitään muuta kuin se on: B-luokan hölmö kauhuleffa, jossa jännitystä aluksi kasvatetaan ja tämän jälkeen kaikki idiootit ja muutama fiksukin kohtaavat kuolemansa raa'alla tavalla. Vaivaannuttava dialogi ja henkilöhahmojen yleinen typeröinti ovat pikkuvikoja, kun raivohullu kädellinen mellastaa. Suosittelen etupäässä genren ystäville.

4/5 (Hyvä)

Jos näistä kahdesta tehtäisiin elokuva, olisiko kyseessä komedia, kauhuleffa vai haudanvakava draama? Riippuu tietenkin keneltä kysytään.

No Other Choice (어쩔수가없다, Etelä-Korea 2025)

Ohjaaja: Park Chan-wook

Nähty: Elokuvateatterissa

Korealaisen huippuohjaajan Park Chan-wookin uusin ohjaustyö No Other Choice kertoo paikallisen paperitehtaan koneinsinööristä Man-susta (roolissa Squid Game -tähti Lee Byung-hun), joka saa yhdessä monen muun työntekijän kanssa potkut, kun uusi omistaja, amerikkalainen jättifirma, uudelleenjärjestelee yhtiörakennetta. Uuden työn hakeminen nykyisen kaltaisessa työmarkkinatilanteessa osoittautuu harvinaisen haastavaksi, perhesuhteet rakoilevat ja oman talonkin myyntiä joudutaan harkitsemaan. Lopulta epätoivoinen mies päättää aloittaa täysin toisenlaisen työnhankintaprosessin ja ryhtyä eliminoimaan kilpailevia työnhakijoita. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. No Other Choice on ohjaajan aikaisempien leffojen tapaan erittäin laadukas elokuvateos ja taidonnäyte, samalla se on myös pikimusta komedia, joka kuvaa, mitä pienien ihmisten pitää tehdä selviytyäkseen nyky-yhteiskunnan hammasrattaissa. Ei ehkä sovi kaikille, mutta minuun tällainen pidättelemätön ryöpytys upposi kyllä täysillä.

5/5 (Erinomainen)

Greenland (USA 2020)

Ohjaaja: Ric Roman Waugh

Nähty: HBO Max

Greenland -katastrofileffassa Maapallon ohi kiitävä komeetta pirstoutuu isoiksi palasiksi, ja samalla tuomitsee suuren osan planeetasta tuhoon. Elokuvan tarina seuraa tuikitavallista rakennusinsinööriä ja hänen perhettään, jotka yrittävät päästä turvaan Grönlannissa sijaitsevaan bunkkeriin, jossa osa ihmisistä voisi ehkä selviytyä tältä valtavalta luonnonkatastrofilta. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, kun yhteiskunta alkaa järkkyä ja ihmiset muuttuvat susiksi toisilleen. Plus asiaa ei tietenkään helpota yhtään se, että taivaalta sataa etukäteen jo pienempiä komeetansirpaleita ihmiskunnan kiusaksi. Vauhdikas Greenland on tuholeffojen parasta A-ryhmää: Mihinkään turhaan ei tuhlata aikaa, ja jännitettä pidetään tavalla tai toisella koko ajan yllä. Päähenkilöt eivät ole presidenttejä tai tiedemiehiä, vaan tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät vain selviytyä. Ja siinä on draamaa tällaiseen elokuvaan jo ihan tarpeeksi.

4/5 (Hyvä)

Joulukuun 2025 elokuvia

The Ministry of Ungentlemanly Warfare (USA 2024)

Ohjaaja: Guy Ritchie

Nähty: Viaplay

The Ministry of Ungentlemanly Warfare on Guy Ritchien (Puuta, heinää ja muutama vesiperä, Snatch, Aladdin, The Gentlemen, Wrath of Man, Operation Fortune) uusin elokuva, joka sijoittuu toisen maailmansodan pyörteisiin. Sekalainen joukko onnensotureita ja tappajia värvätään suorittamaan huippusalaista tehtävää vihollisen linjojen taakse. Matkaan tulee kuitenkin monta mutkia, niin kuin näissä rainoissa yleensä tapaa käydä. Tässä elokuvassa olisi aineksia vaikka minkälaiseen hauskanpitoon ja minkälaiseksi klassikoksi. Valitettavasti se ei ihan lunasta lupauksiaan ja käsiin jää siis aika keskinkertainen sotamyllytys. Näyttelijät panevat parastaan ja natsit kuolevat verisesti, mutta se ei  pelkästään riitä. Moni muu leffa on tehnyt valitettavasti tämän kaiken jo paljon paremmin.

3/5 (Ok)

Spotlight (USA 2015)

Ohjaaja: Thomas McCarthy

Nähty: Viaplay

Spotlight puolestaan on tositapahtumiin perustuva elokuva ryhmästä lehtimiehiä, jotka vuonna 2002 paljastivat katolisen kirkon hyväksikäyttötapauksia ja näiden järjestelmällisiä peittelyoperaatioita. Enimmäkseen Bostoniin sijoittuva hidastempoinen draama välttää ylenmääräistä dramatisointia ja turhia jännityselementtejä ja keskittyy niiden sijaan The Boston Globen työntekijöiden järjestelmälliseen ja periksiantamattomaan työhön rikollisten kiinnisaamiseksi. Samalla se tarjoaa hyvää ajankuvaa ja näkökulmaa journalistiseen työskentelyyn painostavissa ja hämärissä olosuhteissa.

4/5 (Hyvä)

Avatar: Fire and Ash (USA 2025)

Ohjaaja: James Cameron

Nähty: Elokuvateatterissa

Avatar -elokuvasarjan - Avatar (2009) ja Avatar: Way of Water (2022) - toinen jatko-osa tarjoaa aika lailla sitä samaa mitä edellinenkin leffa: Näyttäviä tietokonetehosteita, vauhdikasta toimintaa, sekä mustavalkoisia asetelmia. Ihmiset ja alkuperäisasukkaat na'vit taistelevat Pandora-planeetan herruudesta jo tutuksi tunnetuin elkein, mutta tällä kertaa pakkaa sekoittaa na'vien sukuun kuuluva ilkeä tulivuoriheimo, joka asettuu ihmisten tueksi. Jake Sullyn perhe joutuu monen vaikean valinnan eteen ennen kuin ratkaisu(?) häämöttää. Loppua kohti juonen terävin kärki alkaa tylsyä ja turha kohellus valtaa alaa, mutta kyllä tämä on edelleen miellyttävää katsottavaa, etenkin elokuvateatterissa.

4/5 (Hyvä)

 

Moana 2 (USA 2024)

Ohjaajat: Dana Ledoux Miller, Jason Hand ja David Derrick Jr.

Nähty: Disney+

Disneyn Moana -animaation (2016) jatko-osa Moana 2 taas tarjoaa vähän keskinkertaisempaa menoa tutuissa lavasteissa. Nimihenkilö Moana pyrkii edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen purjehtimaan jälleen horisontin taakse, tällä kertaa löytääkseen oman heimonsa kaltaisia ihmisiä, joista taruissa on kerrottu. Kaikenlaisia kommelluksia sattuu matkan varrelle, mutta ehkä muotoa muuttava Maui -puolijumalakin saapuu avuksi, kun häntä eniten tarvitaan. Leffa on edellisen osan tapaan näyttävä ja vauhdikas, mutta vitsit eivät naurata ihan entiseen malliin ja laulutkin ovat vähän tylsempiä. Kyllä tämän elokuvan silti katsoo, jos mitään muuta tekemistä ei löydy.

3/5 (Ok)

West Side Story (USA 2021)

Ohjaaja: Steven Spielberg

Nähty: Yle Areena

West Side Story -musikaalin uusintaversiossa vuodelta 2021 on puolestaan ihan eri meininki. 1960-luvun tunnelma on käsinkosketeltava, näkymät ovat värikkäitä, laulut mukaansatempaavia, ja näyttelijät osiinsa täydellisesti sopivia. Moderni Romeo ja Julia -mukaelma herää eloon ohjaaja Steven Spielbergin vakaissa ja taidokkaissa hyppysissä. Suosittelen tätä eritoten kaikille musikaalien ystäville, ja muillekin kyllä.

4/5 (Hyvä)

Moana tai Maui. Tai Romeo tai Julia, ihan miten vaan.

Cinemare 2025

Marraskuun lopulla kävin jälleen Cinemare -kauhuelokuvatapahtumassa. Muutamia uusiakin elokuvia tuli nähtyä, ja niistä siis seuraavaksi lyhyet arvostelut.

Shogun Assassin (Kozure Ōkami, Japani 1980)

Ohjaajat: Robert Houston ja Kenji Misumi

Nähty: Cinemare 2025

Shogun Assassin on japanilaisen Lone Wolf and Cub -elokuvasarjan (joka itsessään perustuu suosittuun mangaan) kahdesta ensimmäisestä elokuvasta länsimaista yleisöä varten luotu koosteleffa. Ogami Ittō on samurai ja Japania hallitsevan shogunin henkilökohtainen teloittaja, joka joutuu katalan petoksen uhriksi. Shogun lavastaa hänet maanpetturiksi ja hänen vaimonsa murhataan, ja niinpä hän joutuu lähtemään pienen poikansa kanssa pakosalle pitkin maita ja mantuja, ja taistelemaan shogunin lähettämää sekalaista palkkamurhaajajoukkoa vastaan. Tämän on itse asiassa ihan jees leffa, varsinkin kun ottaa huomioon, että tätä on leikattu reilulla kädellä alkuperäisistä versioista. Vauhtia riittää ja kaikenlaisia värikkäitä hyypiöitä vapautetaan ennenaikaisesti elämänsä taakasta. Englannin kielikään ei häiritse kun samuraimiekka heiluu ja veri lentää näyttävästi.

3/5 (Ok)

YAaAAAaah!!!

Opera (Italia 1987)

Ohjaaja: Dario Argento

Nähty: Cinemare 2025

Dario Argenton Opera puolestaan on itali­alainen giallo-kauhuleffa, joka yhdistää näyttävän visuaalisuuden ja veriset murhat oopperan maailmaan. Elokuva seuraa nuorta oopperalaulajaa Bettyä, joka nousee yllättäen päärooliin Verdin Macbeth’in tuotannossa ja saa pian peräänsä stalkkerin, joka pakottaa hänet katsomaan läheistensä väkivaltaisia kuolemia. Tämä elokuva on täynnä vahvaa visuaalista otetta, tyylikästä kameratyöskentelyä ja tunnelmallista jännitystä. Juonenkuljetus on kylläkin paperinohutta ja hahmojen kehitys jää pintapuoliseksi. Tämän tyyppinen tyylitelty kauhutrilleri vetoaa ehkä parhaiten genren ystäviin ja erityisesti Dario Argenton faneihin, muille suosittelen varauksin.

3/5 (Ok)

Good Boy (USA 2025)

Ohjaaja: Ben Leonberg

Nähty: Cinemare 2025

Tässä on sitten elokuva, joka on melko varmasti ainutlaatuinen kauhuleffojen monilukuisessa joukossa. Sen pääosassa ei nimittäin ole ihminen, vaan tomera novascotiannoutaja Indy. Koira muuttaa omistajansa, vakavasti sairaan nuoren miehen, kanssa tämän isoisän syrjäiselle mökille. Heti saavuttuaan Indy aistii jonkin synkän ja pelottavan olennon tai olemuksen talossa, mutta omistaja puolestaan ei tunnu näkevän yhtään mitään. Oudot tapahtumat seuraavat ennen pitkää toistaan ja lopulta talon salaisuudet paljastuvat, vai paljastuvatko? Good Boy kertoo suoraviivaisen ja melko yksioikoisen tarinansa kekseliäästi ja koiran näkökulmaa taidokkaasti hyödyntäen. Leffan lyhyt kesto (1h 15min) auttaa myös asiaa, yhtään pitempi elokuva olisi alkanut varmasti tuntua jo toisteiselta. Viihdyttävää kauhistelua joka tapauksessa, vähän erilaisemmilla säädöillä.

4/5 (Hyvä)

Vampyros Lesbos (Saksa 1971)

Ohjaaja: Jesús Franco

Nähty: Cinemare 2025

Vampyros Lesbos taas on saksalainen pehmopornoilu, jossa Istanbulissa asuva salaperäinen kreivitär (ilmeisesti Draculan jälkeläinen, tai jotain vastaavaa) ottaa valtaansa nuoren, naispuolisen asianajajafirman työntekijän. Ja sitten lesboillaan ja tapetaan ihmisiä ja nautitaan rantakävelyistä Turkin polttavan auringon alla. Ja lesboillaan vielä lisää. Puiseva dialogi ja kornit näyttelijänsuoritukset juontavat juurensa löysään käsikirjoitukseen ja ohjaukseen. Harvat toimintakohtauksetkin ovat melko surkuhupaisia. Maisemat ja vääntelehtivät naisvartalot ovat kyllä näyttäviä ja 70-luvun estetiikka tarjoaa omanlaistaan tunnelmaa. Muuten tästä ei jää paljon jälkipolville kerrottavaa. "You are one of us now. The Queen of the Night will bear you up on her black wings."

2/5 (Huono)