Kesäkuun 2025 elokuvia

Final Destination - viimeinen määränpää (Final Destination, USA 2000)

Ohjaaja: James Wong

Nähty: Max

Tässä kohtalaisen klassisessa kauhuelokuvassa joukko koulunuoria on lähdössä opintomatkalle Pariisiin, mutta eräs heistä näkee ennenäyssä, että kyseinen matkustajalentokone tulee tuhoutumaan pian lähdön jälkeen. Hän ja muutama muu oppilas pääsevät pois koneesta ja näyn mukainen onnettomuus tapahtuukin, johtaen satojen kuolemaan. Pian kuitenkin alkaa selvitä, että tämä ei ollut tässä, ja henkiin jääneet alkavat kuolla oudoissa onnettomuuksissa. Onko itse Kuolema vaatimassa omiaan takaisin? Final Destination on mainio pieni kauhurymistely. Vaatimaton budjetti ja tuntemattomat näyttelijät eivät haittaa, koska pääosassa ovat järjettömän monimutkaiset ja hirvittävät kuolemat ja katsojan tehtävä on vain arvailla kuka kuolee seuraavaksi ja miten. Hyvää shittiä.

4/5 (Hyvä)

Milano Calibro 9 (Italia 1972)

Ohjaaja: Fernando Di Leo

Nähty: Kino Sihis

Nämä pari seuraavaa leffaa ovat italialaisia väkivaltaelokuvia 1970-luvulta. Milano Calibro 9:ssä vankilasta vapautuva taparikollinen Ugo Piazza joutuu vaikeuksiin, kun kaikenkarvaiset mafiatyypit haluavat tietää, mitä tapahtui valtavalle setelipinolle, joita ryöstäessään hän joutui alun perin kiven sisään. Myös poliisit ovat kiinnostuneita paitsi ryöstösaaliista, myös edellä mainittujen kriminaalien kiinni saamisesta. Ugolla on kädet täynnä töitä ja pääsy ulos pinteestä vaatii ehkä enemmän resursseja kuin mitä hänellä on käytettävissään. Tällaisia rujoja ja raakoja rikostrillereitä tehtiin Italiassa tähän maailmanaikaan lähes jatkuvalla syötöllä, eikä siinä mitään. Leffan juoni ei kieltämättä kanna ihan loppuun asti, mutta ihan pätevää katsottavaa Milano Calibro 9 on yhtä kaikki. 

3/5 (Ok)

Napoli Violenta (Italia 1976)

Ohjaaja: Umberto Lenzi

Nähty: Kino Sihis

Napoli Violenta on saman tyyppinen brutaali rikosdraama kuin edellinenkin elokuva, mutta vähän laadukkaammin ja taidokkaammin tehtynä. Kovapintainen ja rajuotteinen poliisikomisario Betti siirretään Roomasta Napoliin, ja heti hänen kaupunkiin saapuessaan käy selväksi, että paikalliset rikolliset eivät paljoa laista ja lainvalvojista piittaa. Suojelurahan kerääjät, pankkiryöstäjät ja murhaajat saavat kuitenkin pian tuta, että tämän komisarion karuun käsittelyyn joutuneilla on vain kaksi vaihtoehtoa: Joko matka kiven sisään tai mullan alle. Napolin komeita katunäkymiä, vauhdikkaita takaa-ajokohtauksia sekä rankkaa väkivaltaa ihaillessa aika menee kuin siivillä ja vaikka tarina on melkoisen simppeli, se toimii eikä juonenkulku jumita missään vaiheessa. Näitä Betti-elokuvia tehtiin kuulemma useampia, ja kiinnostaisi kyllä nähdä ne muutkin.

4/5 (Hyvä)

Seppo on myös välillä aika rujo ja raaka. Jopa ruojakin.

Ballerina (USA 2025)

Ohjaaja: Len Wiseman

Nähty: Elokuvateatterissa

Enemmän tai vähemmän mainioiden John Wick -elokuvien (2014, 2017, 2019 ja 2023) spin-off Ballerina kertoo nuoresta Evestä, jonka pakenee isänsä kanssa salaperäistä assassiinikulttia. Kun isä surmataan lopulta brutaalisti, Eve pakenee Ruska Roma -salamurhaajien huomaan. Siellä hän kouliintuu taitavaksi tappajaksi ja suunnittelee samalla kostoa isänsä murhaajille. Kuten aikaisemmatkin Wick -elokuvat, myös Ballerina on täynnä vauhdikkaita toimintakohtauksia ja rujoa väkivaltaa. Mikä tahansa käy aseeksi tässä maailmassa, olivat kyseessä sitten veitset, pyssyt tai liekinheittimet. Ana de Armas pistää päähenkilön roolissa myös parastaan, monella tasolla. Suosittelen ehdottomasti hyvän toiminnan ystäville.

4/5 (Hyvä)

Final Destination - viimeinen määränpää 2 (Final Destination 2, USA 2003)

Ohjaaja: David R. Ellis

Nähty: Max

Tässä Final Destination -elokuvan jatko-osassa jatketaan ensimmäisen leffan teemaa: Valtava maantieonnettomuus vaatii kymmenien ihmisten hengen, paitsi ennenäyn ansiosta osa jälleen pelastuu varmalta kuolemalta. Ja sitten nämä henkiin jääneet alkavat taas kuolla järjenvastaisissa ja monimutkaisissa onnettomuuksissa, koska Kuolema ei taaskaan pidä siitä, että Hänen täydellistä suunnitelmaansa sotketaan. Samalla sapluunalla siis mennään, ja mikäs siinä, kun homma toimii. Ja hyväksyttävähän se vain on: Tukkirekka, hissi, sekä piikkilanka-aita. Mikä tahansa näistä on hirvittävän kuoleman instrumentti. Ainakin elokuvissa.

4/5 (Hyvä)

Foinikialainen juoni (The Phoenician Scheme, USA 2025)

Ohjaaja: Wes Anderson

Nähty: Elokuvateatterissa

Wes Andersonin uusimmassa elokuvassa Foinikialainen juoni rikas teollisuusmagnaatti Zsa-Zsa Korda joutuu kerta toisensa jälkeen hirveisiin onnettomuuksiin, mutta selviää aina kun ihmeen kaupalla. Hän epäilee, että nämä "onnettomuudet" ovatkin itse asiassa salamurhayrityksiä, joilla paitsi yritetään saada hänet hengiltä, myös laskea hänen omaisuutensa arvoa. Niinpä hän käynnistää monimutkaisen finanssioperaation, jonka lopputulema on lopulta kaikilla tavoilla yllättävä. Wes Anderson jatkaa valitsemallaan tiellä ja tyylillä ja tuloksena on ehkä weandersonmaisin elokuva ikinä. Kaikille tämä ei uppoa, mutta hänen leffojensa ystävät ainakin saavat aina sitä, mitä tilaavat.

4/5 (Hyvä)

28 vuotta myöhemmin (28 Years Later, USA 2025)

Ohjaaja: Danny Boyle

Nähty: Elokuvateatterissa

Ohjaaja Danny Boyle ja käsikirjoittaja Alex Garland palaavat parikymmentä vuotta aikaisemmin kehittämäänsä "zombi"universumiin ja yllättävät monella tavoin erilaisella kauhuelokuvalla. 28 vuotta on kulunut siitä, kun raivovirus pääsi irti Brittein saarilla. Saaret ovat karanteenissa ja täydellisesti eristetty muusta maailmasta, mutta pienelle saarelle eristäytynyt kyläyhteisö sinnittelee kuitenkin yhä autioituneen Englannin kupeessa. Pääsaarella on kuitenkin käytävä ryöstöretkellä, ja erään tällaisen retken jälkeen Spike-poika saa idean joka voi joko pelastaa hänen sairaan äitinsä tai johtaa molemmat tuhoon. Vauhdikas ja näyttävä zombietoiminta tekee loppuvaiheissa tilaa kauniille ja filosofiselle pohdinnalle elämän ja kuoleman tarkoituksesta, kunnes ihan lopussa mennään taas täysin vitosvaihteelle. Ei ehkä sovi kaikille kauhun ystäville, mutta muille tässä on paljonkin pureskeltavaa.

4/5 (Hyvä)

Toukokuun 2025 elokuvia

Uninvited (USA 1987)

Ohjaaja: Greydon Clark

Nähty: Kino Sihis

Kauhuelokuva Uninvited on rujoa katsottavaa sanan kaikissa merkityksissä. Kissa, jolle jonkin sortin tiedemiehet ovat tehneet kammottavia kokeita ja joka muuttuu ajoittain ihmisiä tappavaksi hirviöksi, pääsee (suoraan sanottuna aika helposti) karkuun laboratoriosta ja siitähän ei hyvä seuraa. Erinäisten sattumusten kautta kyseinen otus joutuu huvijahdille, jota asuttaa sekalainen kokoelma limaisia roistoja, typeriä teinejä ja yksi kohtuullisen fiksu biologi. Ja sitten ihmisiä alkaa kuolla. Leffa on tehty ilmeisen halvalla ja kaiken lisäksi vielä vasemmalla kädellä: Käsikirjoitukseen ei ole paljoa panostettu, kaikki henkilöhahmot ovat typeriä ääliöitä ja turhaa höpöttämistä on ihan liikaa. Itse tappomeininkikin alkaa kunnolla vasta leffan puolenvälin jälkeen. Mikä on ehkä tietoinen valinta, koska kuolettava hirviökissa on kammottava, typerän näköinen käsinukke ja enemmän naurattaa kuin pelottaa. Ei jatkoon, kiitos.

2/5 (Huono)

Mitä, tarvitaanko jossain naurettavaa hirviökissaa? Minä Seppo olen kyllä aina valmis.

Warfare (USA 2025)

Ohjaajat: Ray Mendoza ja Alex Garland

Nähty: Elokuvateatterissa

Tämä elokuva puolestaan on sitten ihan toista maata. Irakin sodan alkuaikoihin sijoittuva Warfare kertoo yhdestä merijalkaväen yksiköstä, joka rutiinitehtävän aikana joutuu ansaan ja saarretuksi bagdadilaiseen asuintaloon. Turvaan on päästävä, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin, kun joka ikinen sotilas pitäisi pitää vielä hengissä. Warfare tarjoaa hyvinkin realistisen, jopa inhorealistisen, kuvan nykyaikaisesta sodankäynnistä. Mikä ei ole oikeastaan ihme, koska yksi käsikirjoittajista ja toinen ohjaajista on entinen Irakin sodan veteraani, joka osallistui juuri tähän, tositapahtumaan perustuvaan tehtävään. Elokuvan tekninen toteutus on toki myös huippuluokkaa. Katsoja maistaa suussaan pölyn, haistaa veren, tuntee hikisen kuumuuden, ja aseiden pauke iskee tajuntaan kuin moukari. Tätä lähemmäksi oikeaa sotatilannetta tuskin elokuvateatterissa pääsee. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)

Queer (USA 2024)

Ohjaaja: Luca Guadagnino

Nähty: Kino Sihis

William S. Burroughsin romaaniin perustuva Queer kertoo keski-ikäisestä ja kyynistyneestä lehtimiehestä (Daniel Craig), joka tuhlaa aikaansa ja rahaansa Meksikossa viinaan, huumeisiin ja irtosuhteisiin. Kunnes tapaa eräänä iltana baarissa Yhdysvaltain hallitukselle työskentelevän nuoren miehen, joka voisi ehkä olla jotain enemmänkin. Siis tietenkin, mikäli myös hän sattuu olemaan gay. Tai kiinnostunut pitkäaikaisesta parisuhteesta. Miehet matkaavat lopulta halki Meksikon, ja ennen pitkää ajautuvat etsimään viidakosta salaperäistä huumausainetta, joka ehkä voisi antaa päähenkilölle vastauksen edellä esitettyihin kysymyksiin. Tai antaa hänelle mahdollisuuden hallita omaa sekavaa elämäänsä. Tai sitten vain tarjota todella hyvän tripin. Monisyinen ja monitasoinen Queer ei oikeastaan tarjoa katsojalleen valmiita avaimia mihinkään, mutta ihan hauskaa tajunnanvirtaa se kuitenkin on. Ja Daniel Craigia pääosassa ei voi kuin kehua. Hän laittaa kyllä aina kaiken peliin, oli hän sitten James Bond, Benoit Blanc tai tämän pienen elokuvan päähenkilö.

4/5 (Hyvä)

Mission: Impossible - The Final Reckoning (USA 2025)

Ohjaaja: Christopher McQuarrie

Nähty: Elokuvateatterissa

Tom Cruise laittaa myös elokuvissaan kaiken peliin, jos ei muuten, niin stunttitempuissaan. Mission: Impossible - The Final Reckoning on viimeisin (ja ehkä samalla myös viimeinen?) osa jo kolmekymmentä vuotta jatkunutta elokuvasarjaa, jossa Cruisen esittämä Ethan Hunt tiimeineen suojelee maailmaa kaikenlaisilta tuhoskenaarioilta. Tämän kyseisen leffan (joka jatkaa edellisen elokuvan tarinaa lähes suoraan) tuhoskenaario on digitaalista maailmaa hallitseva, jatkuvasti kehittyvä tekoäly, joka uhkaa aloittaa ydinsodan turvatakseen oman olemassaolonsa. Ja sehän on tietenkin estettävä. Final Reckoning alkaa toki liian hitaasti ja viittailee ehkä liian innokkaasti aikaisempien elokuvien tapahtumiin ja henkilöhahmoihin. Huikeat stuntit ja varsinkin elokuvan jälkipuoliskon veren seisauttavat toimintakohtaukset tarjoavat kuitenkin vastinetta ja jännitystä koko rahan edestä. Jos olet pitänyt aikaisemmista Mission: Impossibleista, pidät varmasti tästäkin.

4/5 (Hyvä)

Thunderbolts* (USA 2025)

Ohjaaja: Jake Schreier

Nähty: Elokuvateatterissa

Marvelin uusin supersankarileffa Thunderbolts* on mukavaa vaihtelua, ainakin tämän lajityypin sisällä. Sekalainen, Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle likaisia tappotöitä tekevä hunsvotti- ja antisankarisakki joutuu petetyksi ja yhdistämään voimansa suuremman uhan edessä. Vastassa on paitsi koko tiedusteluvirasto, myös Sentryksi kutsuttu salaperäinen supersankariprojekti. Ja voittoa ei ehkä saavuteta tappamalla kaikki vastaantuleva, vaan näyttämällä, että kuka tahansa voi olla hyvä ihminen, jos niin päättää. Suosittelen katsomaan, vaikka nykymarveli ja supersankaritauhka ei sinänsä kiinnostaisikaan.

4/5 (Hyvä)

Huhtikuun 2025 elokuvia

Flow (Liettua 2024)

Ohjaaja: Gints Zilbalodis

Nähty: Elokuvateatterissa

Vuoden 2024 parhaan animaatioelokuvan Oscarin voittanut Flow kertoo arasta, mutta neuvokkaasta kissasta, jonka täytyy yhdistää voimansa muiden eläinten kanssa selvitäkseen luonnonkatastrofin runtelemassa maailmassa. Elokuvan aikana ei koskaan selviä, mikä on aiheuttanut tuhoisan tulvan ja mikä on pyyhkinyt kaikki ihmiset pois, mutta tämä leffa ei pyrikään tarjoamaan vastauksia, vaan kertomaan vain hitaasti etenevän ja kauniin tarinan ystävyydestä ja yhteistyön voimasta. Vaihtoehtoisesti katsoja voi toki olla keskittymättä juoneen ja ainoastaan ihailla kauniita maisemia ja upeaa animaatiota, joka on, hämmästyttävää kyllä, luotu ainoastaan muutaman miljoonan dollarin budjetilla. Suosittelen joka tapauksessa.

4/5 (Hyvä)

Kuin kaksi marjaa: Seppo ja Flow-kissa.

100 litraa sahtia (Suomi 2025)

Ohjaaja: Teemu Nikki

Nähty: Elokuvateatterissa

Teemu Nikin (Armomurhaaja, Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia, Peluri) uusin elokuva 100 litraa sahtia sijoittuu Suomen sahtipääkaupunki Sysmään, ja kertoo pienimuotoisen tarinan kahdesta sisaruksesta, joiden sahdintekotaito saattaa heidät melkoiseen pulaan. Nuoremman sisaruksen häihin pitäisi tehdä ne leffan nimessä mainitut sata litraa sahtia, mutta upeanmakuinen satsi juodaankin yhdessä huuruisessa illassa pois ja jostain pitäisi lisää kehittää, hinnalla millä hyvänsä. Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka kieltämättä loistavat pääosissa, ja kaikki muutkin sivuhahmot ovat melkoisia karaktäärejä. Vahinko vaan, että elokuvan juonenkehittely ei ole samaa tasoa. Juoni kulkee vaihtelevalla tahdilla sekavasti sinne tänne ja kadottaa lopussa fokuksensa kokonaan. Harmi sinänsä, kun mukana kuitenkin on Nikille ominaista mustaa huumoria, ja käsikirjoitusta olisi tarvinnut vain jonkun verran hioa, jolloin siitä olisi saanut hyvän draamakomedian. Hyvä yritys kuitenkin.

3/5 (Ok)

Touch Me (USA 2025)

Ohjaaja: Addison Heimann

Nähty: Ghost of Cinemare

Tämä hämmentävä ja erikoinen elokuva tuli nähtyä kevään Ghost of Cinemaressa. Elämässään ajopuun lailla ajelehtiva nuori nainen ja hänen yhtä saamaton gay-kaverinsa saavat kutsun rikkaan ja erikoisen tuttavansa hulppeaan talokompleksiin. Tuttava väittää olevansa ihmiskuntaa pelastamaan saapunut alieni ulkoavaruudesta, ja avaruusolento hän voi ollakin, mutta lähinnä hän tuntuu keskittyvän vain upean seksin harrastamiseen erilaisten randomien ihmisten kanssa (joko lonkeroiden kanssa tai ilman). Ja samalla puhuu sekavia kuin kulttijohtaja, jolla ei loppujen lopuksi olekaan hyvät mielessä. Pienellä budjetilla selkeästi tehty Touch Me on kauhudraamakomedia, joka sinkoilee ketterästi genrestä, lajityypistä ja tunnelmasta toiseen. Ei sovi kaikille, mutta erilaisen kokemuksen etsijälle ihan passeli audiovisuaalinen kokemus.

4/5 (Hyvä)

The Ugly Stepsister (Norja 2025)

Ohjaaja: Emilie Blichfeldt

Nähty: Ghost of Cinemare

The Ugly Stepsister on norjalainen inhorealistinen versiointi klassisesta Tuhkimo-tarinasta, kerrottuna tällä kertaa "ruman" ja "ilkeän" siskopuolen näkökulmasta. Kartanonherra kuolee ja jättää oman tyttärensä ja vastavihityn uuden vaimonsa ja tämän tyttäret edellisestä liitosta täysin tyhjän päälle. Paras tapa selvitä tästä taloudellisesta ahdingosta on tietenkin naittaa tyttäret rikkaille nuorillemiehille, ja kuinka ollakaan, paikallinen prinssi järjestää linnassaan hienot ökytanssiaiset, joissa näitä sulhasehdokkaita riittää. Ja naimisiin on päästävä ja kaunis on oltava, vaikka murtamalla nenä uuteen uskoon, ompelemalla silmiin pidemmät ripset ja syömällä lapamatoja. Tätä elokuvaa voisi hyvällä syyllä sanoa jopa oikeaksi body horroriksi, niin äärialueilla liikutaan ja niin paljon ihmisruumista pahoinpidellään. En suosittele herkkävatsaisille, mutta kaikille muille tarjolla on hurjaa menoa.

4/5 (Hyvä)

Sinners (USA 2025)

Ohjaaja: Ryan Coogler

Nähty: Elokuvateatterissa

Ryan Cooglerin (muun muassa Black Panther -elokuvat) uusin ohjaustyö Sinners on Mississipin suistoalueelle 1930-luvun alkuun sijoittuva kauhudraama kahdesta takaisin synnyinseudulleen palailevasta huijariveljeksestä. Bisnekset suuressa maailmassa eivät ole menneet nappiin, mutta uusia ideoita näillä kahdella riittää. Tarkoitus on ensi alkuun perustaa elävän musiikin bilepaikka mustalle kansanosalle, mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi jostain paikalle ilmestyy joukko epäilyttäviä valkonaamoja, jotka eivät ehkä ole ihmisiä lainkaan. Ja lopulta piru on irti eikä aamu tunnu koittavan koskaan. Rhythm and blues -musiikkia, veristä väkivaltaa, hyvää näyttelijäntyötä ja hikistä syvän etelän meininkiä täyteen pumpattu Sinners on hieno ja tunnelmallinen elokuva, joka ei ihan kanna loppuun asti, mutta jonka vaikuttavuutta ei voi kiistää. Kannattaa ehdottomasti katsastaa.

4/5 (Hyvä)

Maaliskuun 2025 elokuvia

The Brutalist (USA 2024)

Ohjaaja: Brady Corbet

Nähty: Elokuvateatterissa

Parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaaksi tänä vuonna nimetty The Brutalist kertoo unkarinjuutalaisesta arkkitehdistä László Tóthista (erinomainen Adrian Brody), joka toisen maailmansodan kauheuksista selvittyään maahanmuuttaa Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa. Alkuaikojen vaikeudet jäävät taa, kun hän pääsee rikkaan teollisuusmagnaatin Harrison Lee Van Burenin suosioon ja suunnittelemaan valtavaa kulttuurikeskusta tämän kotikaupunkiin. Elämä ei kuitenkaan muutu oikeasti helpoksi, hänen perheensä kärsii sopeutumisvaikeuksista, rakennuttajat eivät ymmärrä hänen visiotaan ja taistelevat joka vaiheessa häntä vastaan, eikä Van Burenkaan ole liikkeellä vilpittömin mielin. Kaiken tämän lisäksi hänen heroiiniaddiktionsa pahenee ja johtaa hänet lopulta kohti pimeyden ydintä. The Brutalist on upea, eeppinen, lähes 3.5 tuntinen draamaelokuva yhden miehen pyrkimyksistä päästä irti menneisyydestään ja karmeasta nykyhetkestä ja yrityksestä tavoitella jotain suurempaa ja pysyvämpää taiteen ja arkkitehtuurin keinoin. Samalla se käsittelee hyväksikäytön teemoja, sekä henkilöjen että kokonaisen yhteiskunnan tasolla. Ei mitenkään täydellinen ja kaikille sopiva elokuva, mutta jos sille malttaa antaa mahdollisuuden, se jää mieleen pitkäksi aikaa.

4/5 (Hyvä)

Olen yhä täällä (I'm Still Here, Brasilia 2024)

Ohjaaja: Walter Salles

Nähty: Elokuvateatterissa

1970-luvun Brasiliaan ja sotilasdiktatuurin aikaan sijoittuva Olen yhä täällä on rankka ja raa'an realistinen draamaelokuva yhden perheen ja perheenäidin taistelusta tyrannimaista hallintosysteemiä vastaan. Insinööri ja entinen poliitikko Rubens Paiva nauttii siviilityöstään ja perhe-elämästään, samalla kuitenkin salaisesti auttaen toisinajattelijoita ja sotilashallinnon vastustajia. Eräänä yönä hallituksen kätyrit vievät hänet kotoaan kuulusteltavaksi ja hän katoaa jättämättä jälkeäkään. Hänen vaimonsa Eunice aloittaa vaikean ja vaarallisen työn ensin vapauttaakseen miehensä, ja ennen pitkää selvittääkseen hänen lopullisen kohtalonsa. Olen yhä täällä on upea ja mukaansatempaava elokuva täynnä draamaa, jännitystä ja suuria tunteita. Samalla se luo kuvan paranoian ja väkivallan täyteisestä yhteiskunnasta, jossa ihmiset elävät kuitenkin omaa elämäänsä, aina kun pystyvät. Näyttelijöistä jää erityisesti mieleen pääosan esittäjä Fernanda Torres, joka loistaa pääosassa periksiantamattomana Eunice Paivana. Suosittelen ehdottomasti.

5/5 (Erinomainen)

Novocaine (USA 2025)

Ohjaajat: Dan Berk ja Robert Olsen

Nähty: Elokuvateatterissa

Novocaine on komediallisia elementtejä sisältävä jännitys- ja toimintaelokuva miehestä, joka ei ole kuin muut. Nathan Caine on päältä päin tavallinen vaatimaton ja ammattitaitoinen pankkivirkailija, mutta harva tietää, että hänellä on geneettinen oireyhtymä, jonka ansiosta hän ei kykene tuntemaan ollenkaan kipua. Tämä tila tekee Nathan Cainen elämän monella tavoin hankalaksi, mutta todelliseen testiin hänen kykynsä tai kirouksensa joutuu, kun pankkiryöstäjät kidnappaavat hänen elämänsä rakkauden. Takaisinhan hänet on saatava, hinnalla millä hyvänsä. Tämä leffa ei yritäkään olla mitään muuta kuin napakan mittainen ja vauhdikas toimintakomedia, ja siinä se onnistuu kyllä. Juonen sisäinen logiikka heittää välillä häränpyllyä, mutta jos kaipaat helppoa ja hömppää katsottavaa, tässä on sinulle sellainen elokuva.

4/5 (Hyvä)

Sepolla on geneettinen oireyhtymä, jonka ansiosta hänellä ei ole ollenkaan älyä.

Mickey 17 (USA 2025)

Ohjaaja: Bong Joon-ho

Nähty: Elokuvateatterissa

Korealaisen mestariohjaaja Bong Joon-hon (Mother, Snowpiercer, Parasite) uusin elokuva Mickey 17 on lähitulevaisuuteen sijoittuva science fiction -draama elämässään epäonnisesta Mickey Barnesista (Robert Pattinson), joka päätyy lopulta suuren siirtokunta-aluksen kyytiin asuttamaan uutta planeettaa. Homman juju on kuitenkin se, että hänen tehtävänsä on olla ns. expendable, tyyppi, joka kuolee ja joka printataan uudelleen kerta toisensa perään, jotta muut siirtokuntalaiset voisivat selvitä avaruuden ja uuden kotiplaneettansa karuissa olosuhteissa. Mutta voiko hänestä kuitenkin tulla jotain muutakin? Voiko hän saada sittenkin muunkin merkityksen elämälleen, kuin jatkuvat kuolemisen ja uudelleen syntymisen? Mickey 17 on hauskaa ja harmitonta leikittelyä scifin kliseillä ja ihmiselämän arvolla ja arvaamattomuudella. Pattinson loistaa pääosassa ja tarinalle tärkeät avaruuden örkkimörkit ovat upeasti luotuja. Ei mikään mestariteos, mutta kannattaa katsastaa, jos vähänkin kiinnostaa.

4/5 (Hyvä)

Alone (USA 2020)

Ohjaaja: John Hyams

Nähty: Max

Alone on perusrakenteeltaan yksinkertainen ja suoraviivainen jännityselokuva elämänsä uudelleen aloittaneesta nuoresta naisesta, joka joutuu omituisen ja pelottavan miehen jahtaamaksi Amerikan syrjäseudulla. Kauhuelementtejä taiten käyttävä ja hyödyntävä leffa joutuu lopulta oman sisäisen logiikkansa vangiksi, mutta kyllä tämän lopulta katsoo ennen kuin selkäänsä ottaa. Toimivaa peruskamaa.

3/5 (Ok)

Helmikuun 2025 elokuvia

Companion (USA 2025)

Ohjaaja: Drew Hancock

Nähty: Elokuvateatterissa

Jännitysdraamaelokuva Companionissa Jack Quaidin esittämä Josh lähtee uuden tyttöystävänsä Iriksen (mainio Sophie Thatcher) kanssa ystäviensä luksusmajalle viikonlopuksi. Tarkoitus on paitsi esitellä Iris muille kavereille, myös viettää hauskaa kaukana velvoitteista ja sivistyksestä. Luksusmajan venäläinen omistaja käyttäytyy kuitenkin oudosti, ja pian tapahtumat saavat järkyttävän käänteen. Ja vielä seuraavan. Ja vielä seuraavan. Companion toimii parhaiten, jos elokuvasta ei tiedä yhtään mitään, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että etukäteistiedot ja yllätysten puute jotenkin pilaisivat leffakokemuksen. Tarina on joka tapauksessa upean yksinkertainen, juonenkuljetus sähäkkää, väkivalta yllättävää, ja hurttia huumoriakin on mukana. Kaikki näyttelijät ovat myös luontevia ja pitävät katsojan jalat maassa yllättävissäkin juonenkäänteissä. Suosittelen kyllä.

4/5 (Hyvä)

A Complete Unknown (USA 2024)

Ohjaaja: James Mangold

Nähty: Elokuvateatterissa

Timothée Chalamet esittää muusikko Bob Dylania tässä 60-70 -luvuille sijoittuvassa elämänkertadraamassa. Tuntematon kansanmuusikko Dylan nousee kuuluisuuteen ja isoille esiintymislavoille, mutta samalla hän muuttuu myös ihmisenä. Vai muuttuuko oikeasti? Entä tunteeko kukaan oikeata Bob Dylania, edes hänen läheisensä? Nuori Chalamet pukeutuu vaivattomasti roolihahmonsa nahkoihin ja maneereihin, mutta samalla hän paljastaa hyvin vähän muusikon sisäisestä maailmasta. Hän on kuin koko elokuvan epämääräinen ja häilyvä sydän, läsnä mutta ei paikalla. A Complete Unknown, totisesti. Kun päähenkilö on näin taustaan sulautuva ja selityksiä pakeneva, vallan elokuvassa ottaa hänen musiikkinsa. Musiikki, jota Chalamet tulkitsee antaumuksella ja taidolla, ja josta nähdään leffan aikana useita näytteitä erilaisissa konserttipaikoissa ja erilaisina koosteina. A Complete Uknown onkin kuin konserttielokuva, jossa välillä tosin päähenkilö haahuilee oman elämänsä draaman kaaressa. Katsottavaa kamaa kyllä, varsinkin jos tykkää Dylanin musiikista. Kaikki parhaat kappaleet ovat mukana, arvelisin.

4/5 (Hyvä)

Captain America: Brave New World (USA 2025)

Ohjaaja: Julius Onah

Nähty: Elokuvateatterissa

Marvelin supersankarisaagan uusimmassa osassa Captain America: Brave New World seurataan uutta Kapteeni Amerikkaa, Sam Wilsonia, hänen yrittäessään luovia vaarallisten taistelutehtävien ja Harrison Fordin esittämän uuden presidentin, Thaddeus Rossin, juonien ristiaallokossa. Kapun manttelia ennen kantanut Steve Rogers on jättänyt suuret saappaat täytettäväkseen, ja Wilson tekee toki parhaansa. Presidentin salamurhayritys heittää kuitenkin synkän varjon hänen yllensä, ja kun mukaan peliin astuvat uusvanha superpahis ja punainen Hulk, on uudella Kapulla kädet täynnä töitä. Ihan menevä toimintapätkä tästä on saatu kyhättyä. Juonen sisäinen logiikka on tosin joskus hukassa, ja pääpahis tekee välillä erittäin typeriä ratkaisuja ollakseen megalomaanisen fiksu supernero. Joistain kohtauksista näkee myös selkeästi, että aika reiluja uusintakuvauksia on tehty, ja alkuperäinen leffa oli varmaan todella erilainen. Kuitenkin, katsottavaa peruskamaa tämä on, mutta ei valitettavasti mitään sen enempää.

3/5 (Ok)

The Monkey (USA 2025)

Ohjaaja: Osgood Perkins

Nähty: Elokuvateatterissa

Stephen Kingin novelliin perustuvassa kauhuelokuvassa The Monkey riivattu apinalelu kylvää tuhoa ja kuolemaa, aina kun sen ruuvaa toimintakuntoiseksi. Ihmiset kuolevat mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, verisesti ja järkyttävästi. Lelun viimeiseksi haltuunsa saanut veljeskaksikko päättää hankkiutua siitä eroon, tuhota sen ja lopulta kätkeä sen. Mikään ei vaan tunnu toimivan, vaan pirullinen apina löytää tiensä takaisin omistajilleen, ja ennen pitkää joku käynnistää sen taas, syystä tai toisesta. Ja sitten on taas henki höllässä. The Monkey on ihan toimivaa mättöä ja kauhuleffojen asiallista keskitasoa, tosin mitenkään hirveän pelottavaksi sitä ei voi sanoa. Huumoriakin elokuva sisältää, mutta se on mustaa ja kuivaa, ja ei välttämättä ihan kaikkien makuun. Mutta eniveis, kyllä tämän katsoi. Huonompiakin kauhurainoja on tullut nähtyä, tosin on paljon parempiakin.

3/5 (Ok)

Tammikuun 2025 elokuvia

Nosferatu (USA 2024)

Ohjaaja: Robert Eggers

Nähty: Elokuvateatterissa

Vampyyrikauhudraama Nosferatu on uusintaversio yli sadan vuoden takaisesta saman nimisestä saksalaisesta mykkäelokuvasta (1922). Omalaatuinen transylvanialainen kreivi Orlock haluaa ostaa itselleen uuden talon Wisburgin kaupungista, ja kiinteistövälittäjä Thomas Hutter tekee pitkän matkan Karpaateille sinetöidäkseen kaupan. Matka on täynnä outoja tapahtumia ja paikan päällä nuori Hutter joutuu kauhun valtaan, kun hän tajuaa isäntänsä olevan epäkuollut vampyyri. Pakkaa sekoittaa lisäksi Hutterin vaimo, jolla tuntuu olevan oma merkillinen yhteytensä kyseisen verenimijän kanssa. Kuulostaa varmaan tutulta, sillä alkuperäinen Nosferatu oli luvaton versiointi klassisesta Bram Stokerin Dracula-romaanista, ja tämä uusi elokuva on aika pitkälle saman tarinan uudelleenkerrontaa. Tylsäksi klassinen juonenkuljetus ei kuitenkaan käy, sillä uusi raina poikkeaa alkuperäisestä tarpeeksi ja on samalla nykyaikaista kauhufantasiaa parhaimmillaan. Modernit tehosteet, laadukas näyttelijäntyö (Bill Skarsgård ja Willem Dafoe ansaitsevat erikoismaininnan), unenomainen tunnelma, ja näyttävä lavastus luovat upean maailman, joka on kuin omamme, mutta ei kuitenkaan aivan. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka eivät vähästä hätkähdä.

5/5 (Erinomainen)

Babygirl (USA 2024)

Ohjaaja: Halina Reijn

Nähty: Elokuvateatterissa

Sensuellin pohjavireen omaava draamaelokuva Babygirl kertoo Nicole Kidmanin esittämästä toimitusjohtajasta, jonka elämä tuntuu olevan mallillaan. Firma menestyy, kollegat kunnioittavat ja kotonakin kaikki on päällisin puolin hyvin. Jotain puuttuu silti, ja tämän hän lopulta itsekin tajuaa, kun kohtaa työpaikallaan nuoren, komean harjoittelijan. Alkaa eroottinen syväsukellus ihmismielen pohjamutiin ja ns. tavallisille ihmisille tuntemattoman tyydytyksen saloihin. Erinomaisesti käsikirjoitettu ja ohjattu Babygirl on osaksi perinteistä laadukasta ihmissuhdedraamaa, ja osaksi myös näkymä maailmaan, jossa mikään inhimillinen ei ole vierasta. Näyttelijöistä on mainittava erityisesti pääosassa loistava Nicole Kidman, mutta myös muut, niin tutut kuin tuntemattomatkin, hoitavat pestinsä hyvin.

4/5 (Hyvä)

Wolf Man (USA 2025)

Ohjaaja: Leigh Whannell

Nähty: Elokuvateatterissa

Klassista ihmissusimytologiaa ja modernin miehen itsereflektiota sekoittava Wolf Man kertoo toisistaan vieraantuneesta pariskunnasta ja heidän tyttärestään, jotka matkustavat syrjäiselle maaseudulle järjestelemään miehen isän jäämistöä. Matkalla kotitalolle he kohtaavat kuitenkin pelottavan inhimillisen pedon, joka raapaisee miestä ja saa tässä aikaan kauhistuttavan, hitaasti etenevän muutoksen. Onko mahdollista suojella läheisiään, jos sinä olet se, joka heitä uhkaa? Kieltämättä mielenkiintoinen alkuasetelma ja uusi, erikoinen näkökulma hukkuvat elokuvan aikana kuitenkin perinteisen kauhusäikyttelyn ja mölisevän verenlennätyksen alle. Muutamia arkijärjen vastaisia ratkaisujakin nähdään, joten nykykauhun parhaimmistoon tämä sinänsä hyvä yritys ei nouse. Sääli, sillä potentiaalia olisi ollut.

3/5 (Ok)

Late Night with the Devil (USA 2023)

Ohjaajat: Cameron Cairnes ja Colin Cairnes

Nähty: Max

Tässä kauhuelokuvassa puolestaan nähdään erikoinen alkuasetelma, jota hyödynnetään hyvin ja loppuratkaisuakin pedataan kiitettävästi. Fiktiivinen 70-luvun talk show -juontaja Jack Delroy keskittyy esittelemään Night Owl -ohjelmassaan mystiikkaa ja henkimaailman juttuja. Katsojaluvut kuitenkin laskevat, ja hän pistää kaiken lopulta yhden kortin varaan ottamalla mukaan erikoislaatuisen nuoren tytön ja tämän psykiatrin, joiden on tarkoitus suorittaa manausta suorassa lähetyksessä. Kuten arvata saattaa, monikin asia menee pieleen. Ns. found footage -esitystyylillä ja muutamilla kekseliäillä tempuilla on saatu aikaan hyvin tunnelmallinen pienen budjetin kauhupala, joka etenee tyylikkäästi kohtuullisen normaalista alustaan aina katkeraan loppuunsa saakka.

4/5 (Hyvä)

Nightbitch (USA 2024)

Ohjaaja: Marielle Heller

Nähty: Disney+

Nightbitch on taidokas ja fantastisia elementtejä sisältävä draamaelokuva, jossa laatunäyttelijä Amy Adams pistää parastaan. Hän esittää entistä taiteilijaa ja nykyistä perheenäitiä, joka yrittää huolehtia taaperoikäisen poikansa tarpeista ja samalla pitää oman mielensä kasassa. Matkailevasta ja työhönsä uppoutuvasta aviomiehestä ei ole paljon apua, ja niinpä nainen alkaa muuttua mielikuvituksessaan (vai onko se sittenkin todellisuutta?) öisin kadulla juoksevaksi kulkukoiraksi, jonka tarpeet ovat yksinkertaisia ja tyydytys välitöntä. Mutta olisiko jonkinlainen kompromissi vastuullisen ja täydellisen vastuuttomuuden välillä kuitenkin mahdollinen? Vauhdikas ja välillä yllättävän hauska Nightbitch pistää katsojansa ajattelemaan. Jos ei muuta, niin ainakin naisena ja varsinkin äitinä olemisen hirvittävää problematiikkaa. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)

Tässä kuvassa peiton alla piileskelee yön paholainen(?) ja peiton päällä vahtia pitää nightbitch(?). Takaa ainakin kurkistelee jonkin sortin pyöreäsilmäinen Nosferatu.

Netflixin roskaelokuvia - Osa 3

Jälleen on aika sen vuosittaisen arvostelukimaran, jossa käydään läpi Netflixistä löytyviä roskaelokuvia. Tällä kertaa aikataulussa ehkä lipsahdettiin vähän tammikuun 2025 puolelle, mutta sapluuna on edelleen sama. Netflixin algoritmin tarjoileman laatuelokuvan ohella suoratoistopalvelusta löytyy kaikenlaista enemmän tai vähemmän pohjakuonaa, kun vain hieman tarkemmin kaivelee. Suurin osa näistä elokuvista on 1960-1980 -luvuilta, ja kun aiemmin oli yliedustettuna Italia, tällä kertaa ovat framilla Iso-Britanniaksi ja Ranskaksi kutsutut sivistysvaltiot.

Hirviö (I, Monster, UK 1971)

Ohjaaja: Stephen Weeks

Nähty: Netflix

I, Monster on brittiläinen kauhuelokuva, joka on käytännössä uudelleenversiointi ja -filmatisointi Robert Louis Stevensonin romaanista Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde. Christopher Lee esittää menestyvää psykiatria, joka kehittää liuoksen, jolla saa ihmisen alitajunnassa lymyävän pedon pintaan. Hän kokeilee sitä ensin potilaisiinsa ja sitten vahvempaa liuosta itseensä, tuhoisin seurauksin. Mitään uutta tämä elokuva ei klassiseen tarinaan tuo, mutta Christopher Lee toki julmistelee pätevästi ilkeänä herra Blakena/Hydenä. Näyttelijäkollegansa Peter Cushing on mukana myös tärkeässä sivuroolissa. Ihan katsottavaa peruskamaa.

3/5 (Ok)

Tällaisia elokuvajulisteita ei enää tehdä.

Terminus, matka tulevaisuuteen (Terminus, Ranska 1987)

Ohjaaja: Pierre-William Glenn

Nähty: Netflix

Seuraavaksi mennään Ranskanmaalle. Tässä pienen budjetin scifi-elokuvassa ajellaan järeällä taistelurekalla pitkin maaseutua ja kaupunkeja kohti salaperäistä päämäärää, Terminusta. Mukana menossa ovat eräs tohtori ja huippuälykäs pikkupoika, rekassa oleva tekoäly ja epämääräinen matkalta mukaan poimittu rikollinen. Kaikenlaista muutakin säätöä tapahtuu, mutta ainakin tältä katsojalta hupeni kiinnostus jo puolen tunnin kuluttua elokuvan alkamisesta. Tarina on sekavaa tuubaa, erikoistehosteet ovat surkeita, lavasteet kehitetty muutamalla kympillä, ja tappelukohtaukset suorastaan naurettavia. Huits, pläts, ja boink. Loppuratkaisukin on melkoista taikinaa. En suosittele, roskaa sanan kaikissa merkityksissä.

2/5 (Huono)

Baby Blood (Ranska 1990)

Ohjaaja: Alain Robak

Nähty: Netflix

Tämä ranskalainen kauhuelokuva on sentään vähän edellistä parempi. Baby Bloodissa salaperäinen parasiitti valtaa nuoren naisen kohdun ja alkaa kehittyä hänen vatsassaan joksikin aivan uudeksi elämänmuodoksi. Valitettavasti tämä muodonmuutos vaatii suuria määriä ihmisverta, ja sitäpä nainen ryhtyy parasiitin itsensä yllyttämänä hankkimaan murhaamalla ihmisiä (kyllä, kohdussa asuva otus puhuu naiselle hänen päänsä sisällä). Kyseinen brutaali kujanjuoksu ei tietenkään voi päättyä kuin huonosti. Tämä leffa on loppujen lopuksi ihan pätevää roiskuttelua. Murhat ovat kekseliäitä, itse lois-otus on erinomaisen ällöttävä ja jännityskin kasvaa onnistuneesti loppua kohden. 

3/5 (Ok)

Linja-autossa onpi tunnelmaa.. (Baby Blood)

Ihmisvampyyrit (Fear in the Night, UK 1972)

Ohjaaja: Jimmy Sangster

Nähty: Netflix

Tässä jännitysdraamassa nuoripari muuttaa opettajiksi englantilaiseen maalaiskouluun. Jo ennen muuttoa alkaa tapahtua kummia, ja nainen epäileekin tekokätisen tappajan olevan kintereillään. Mies kuittaa tämän kaiken kuitenkin selkeäksi vainoharhaksi, koska mitään todisteita murhaajasta ei koskaan löydy. Koulun vanhempina opettajina toimiva aviopari käyttäytyy kuitenkin todella oudosti ja luokkahuoneissakin kaikuvat olemattomien koululaisten äänet. Vanhahtava, joskin ihan toimiva trilleri kulkee tuttuja ja turvallisia latuja, kunnes tarinassa tulee käänne, joka kääntää kaiken ennen nähdyn ihan uuteen valoon. Tämän satsin ehkä paras elokuva.

3/5 (Ok)

King Kongin paluu (Konga, UK 1961)

Ohjaaja: John Lemont

Nähty: Netflix

Ja vielä takaisin vanhaan kunnon Englantiin. Päähenkilö, tohtori Kukalie saapuu takaisin Lontooseen tutkittuaan Afrikassa vuosia erilaisia kasveja ja niiden kasvuentsyymejä. Mukana hänellä on simpanssinpoikanen, johon hän alkaa kokeilla seerumeitaan ja otus kasvaakin muutaman injektion jälkeen ihmisen kokoiseksi gorillaksi(?). Kunnianhimoinen tiedemies alkaakin sitten hypnotisoidun jättiapinansa kanssa tappaa kilpailijoitaan, kollegoitaan ja kaikkia niitä ihmisiä, joiden kokee loukanneen itseään. Oikein tervettä meininkiä. Lopussa tietenkin kaikki menee päin hanuria ja kerrostalon kokoinen apinaörvelö uhkaa laittaa koko kaupungin matalaksi. Vähän tylsää katseltavaa, mutta saihan tässä muutaman kerran nauraa surkeille tehosteille. Oikean King Kongin kanssa tällä elokuvalla ei toki ole mitään tekemistä, mutta ehkä jokin typerys saatiin leffan nimellä houkuteltua elokuvateatteriin. Ei jatkoon.

2/5 (Huono)

King Kong.. ei kun tämä onkin joku muu hirviö.