Ohjaus: John Krasinski
Nähty: Elokuvateatterissa
Hiljainen paikka osa 2 jatkaa (yllätys, yllätys) ensimmäisen Hiljainen paikka -elokuvan tarinaa. Supernopeat, äänen perusteella saalistavat alienit hallitsevat yhä maailmaa, ja harvat jäljellä olevat ihmiset koettavat selviytyä miten kykenevät. Emily Bluntin näyttelemän äidin johtama perhe on ehkä keksinyt, miten örvelöt voitetaan, mutta helppoa ei edelleenkään mikään tule olemaan. Pidin kovasti ensimmäisestä leffasta, ja tämä uusi jatkaa samalla toimivalla ja laadukkaalla linjalla. Äänisuunnittelu ja toimintakohtaukset ovat edelleen huippuluokkaa, ja jännitys kohoaa välillä lähes kestämättömiin lukemiin. Jos jotain huonoja puolia pitää hakea, niin mitään kovin uutta ja ihmeellistä ei tässä jatko-osassa tarjoilla, mutta kun homma pelittää niin hyvin, miksi muuttaa toimivaa kaavaa? Kestokin on sopivan lyhyt tällaiselle elokuvalle, joten suosittelen.
4/5 (Hyvä)
If Beale Street Could Talk (USA 2018)
Ohjaus: Barry Jenkins
Nähty: Yle Areena
1970-luvun Amerikkaan sijoittuva If Beale Street Could Talk kertoo afrikanamerikkalaisen nuoren parin suhteen alkutaipaleesta. Samalla seurataan jossain määrin myös heidän perheenjäsentensä ja tuttujensa elämää. Elämänmakuinen-adjektiivia käytetään kuvaamaan draamaelokuvia mielestäni liian usein ja liian löyhin perustein, mutta tämän leffan kohdalla termi on enemmän kuin sopiva. Tarina soljuu luontevasti eteenpäin, ja on selkeästi hahmo-, eikä tapahtumavetoinen. Ihmiset eivät ehkä ole kaikissa suhteissa täydellisiä, mutta hyviä he ovat silti, ja siksi heidän kohtaloistaan välittää. Elokuva maalaa hienosti myös yleisempää kuvaa mustan väestönosan tilasta ja asemasta kyseisenä vuosikymmenenä, Kansakunta on muutoksen tilassa, mutta vielä ei kaikki ole kohdallaan ja tekemistä riittää.
4/5 (Hyvä)
Virgin Mountain (Fusi, Islanti 2015)
Ohjaus; Dagur Kari
Nähty: Midnight Sun Film Festival 2021
Reykjavilaisessa kerrostaloasunnossa yhdessä äitinsä kanssa asuu iso, kiltti ja hiljainen Fusi. Päivisin hän työskentelee lentokentän tavarankuljetushihnalla, ja iltaisin pelaa kaverinsa kanssa sotastrategiapelejä. Töissä häntä kiusataan, ja ei hänellä paljon ystäviäkään ole, mutta tuo kaikki muuttuu, kun hän lähtee vastahakoisesti lahjaksi saamalleen rivitanssikurssille. Hän tapaa kurssilla ystävällisen naisen, joka, vaikka selkeästi omaa aimo määrän omiakin ongelmia, tarjoaa Fusille mahdollisuuden muutokseen. Tämä rauhallinen ja sydämellinen draamaelokuva on kuin päähenkilönsä. Hieman hidastempoinen ja täynnä näkymättömiä pohjavirtoja, mutta lopulta täyttä kultaa. Suosittelen, etenkin jos tämän tyyppinen arkidraama kiinnostaa.
4/5 (Hyvä)
Wrath of Man (USA 2021)
Ohjaus: Guy Ritchie
Nähty: Elokuvateatterissa
Wrath of Man on Guy Ritchien (Puuta, heinää ja muutama vesiperä, Snatch, Gentlemen) ohjaama toiminnallinen rikoselokuva. Jason Stathamin esittämä hiljainen kovanaama pestautuu yksityisen turvallisuusfirman riveihin. Vaikka kaikki sujuukin mutkattomasti, ja hän on selvästi asiansa osaava heppu, jotkut firman työntekijöistä alkavat epäillä, että jokin on pielessä. Elokuva avaakin lukuisissa takaumissa äijän taustoja, ja pian selviää syykin hänen pestautumiselleen. Ja sitten alkavat pyssyt laulaa ja ruumiit kasautua. Tämä leffa ei ole ehkä kaikkein tyypillisin Guy Ritchien tuotos (vähemmän komediaa ja suunsoittoa kuin tyypin rainoissa normaalisti), mutta taidokkaasti käsikirjoitettu ja räjähtävä trilleri tämä on yhtäkaikki. Varsinkin lopussa nähtävä tarinan pakettiin pistävä toimintamättö laittaa elokuvan katsojalle jauhot suuhun ja kuvaannollisen nyrkin palleaan. Lajityyppinsä parhaimmistoa.
4/5 (Hyvä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti