MaXXXine (USA 2024)
Ohjaaja: Ti West
Ohjaaja: Ti West
Nähty: Elokuvateatterissa
Parin vuoden takaisen X (2022) -kauhuelokuvan jatko-osa MaXXXine kertoo edellisen leffan selviytyjän seuraavista vaiheista. Pornotähti Maxine Minx on luonut itselleen uraa Hollywoodissa, mutta nyt hän haluaisi oikeaksi näyttelijäksi. Matkalle osuu kuitenkin kaikenlaisia esteitä, aina ennakkoluuloisista elokuvaohjaajista ja limaisista yksityisetsivistä genren perinteistä ammentavaan veriseen sarjamurhaajaan. Mutta Maxine ei ole eilisen teeren tyttöjä, ja esteet on luotu vain voitettaviksi. X oli tyylikäs ja kompakti vanhan ajan slasherkauhuilu, jonka katsoi mielellään, tämä jatko-osa taas valitettavasti hieman sekava ja liikaa omiin viittauksiinsa uppoava sillisalaatti. Näyttävän näköinen ja hupaisan verinen raina tämä on, mutta siihenpä se jää. Kertakatsottava.
3/5 (Ok)
Beetlejuice Beetlejuice (USA 2024)
Ohjaaja: Tim Burton
Nähty: Elokuvateatterissa
Vuonna 1988 ilmestyi elokuvateattereihin kauhukomediaoutoilu Beetlejuice, joka laittoi myös ohjaajansa Tim Burtonin Hollywoodin kartalle. Jatko-osa Beetlejuice Beetlejuice on saman ohjaajan ja samojen käsikirjoittajien käsialaa ja jatkaa tarinaa reilu 35 vuotta myöhemmin. Edellisestä leffasta tuttua Deetzin perhettä kohtaa yllättävä tragedia ja he joutuvat palaamaan omistamaansa kummitustaloon. Tämä saa aikaan sen, että moottoriturpademoni Beetlejuice tuonpuoleisesta saa jälleen jalansijan reaalimaailmasta. Lisäksi mukana ovat palasista rakennettu, kostoa himoitseva ex-vaimo, epämääräinen teinihaamu, sielujuna Suureen Tuntemattomaan ja kaikkea muuta hulabaloota. Kannattaa ymmärtää, että näissä Halloween-bileissä suoraviivainen tarinankerronta ja tosimaailman logiikka eivät ole se juttu, tärkeintä on vauhdikas meininki ja makaaberi huumori. Michael Keaton vetää paskanjauhajahaamuna kuin olisi puolet nuorempi ja muut pysyvät menossa mukana miten taitavat. Kaikille tämä ei varmasti maistu, mutta minä viihdyin ihan mukavasti.
4/5 (Hyvä)
Speak No Evil (USA 2024)
Ohjaaja: James Watkins
Nähty: Elokuvateatterissa
Vuonna 2022 ilmestynyt tanskalainen kauhutrilleri Speak No Evil oli erinomaisen hirvittävä kertomus tanskalaisperheestä, joka tutustuu lomamatkallaan toiseen perheeseen ja joutuu ennen pitkää keskelle ahdistavia tilanteita ja koettelemuksia. Tämä uusi saman niminen elokuva on amerikkalainen uusintaversio täsmälleen samasta aiheesta, perhe on tosin tietenkin amerikkalainen ja tapahtumapaikkakin on vaihtunut Hollannista Englannin maaseutuun. Leffan alku on ihan pätevää liikkumista samanlaisissa mielenmaisemissa kuin alkuperäiselokuvakin, James McAvoy huokuu vaivoin peiteltyä väkivaltaa, ja pinnan alainen uhka on vahvasti läsnä. Jälkipuoliskolla sorrutaan kuitenkin perinteisiin kauhukliseisiin, turhaan höseltämiseen, ja loppu etenkin on löperö ja löysä vailla vertaa. Jos pystyy valitsemaan, kannattaa katsoa se alkuperäinen tanskalainen, tästä jenkkiversiosta ei taatusti saa samanlaisia fiiliksiä.
3/5 (Ok)
The Substance (USA 2024)
Ohjaaja: Coralie Fargeat
Nähty: Elokuvateatterissa
Harvoin tulee nähtyä ja koettua niin hurjaa ja anteeksipyytelemätöntä kauhukarusellia kuin elokuvassa The Substance. Takavuosien elokuvatähti ja nykyinen jumppastara Elisabeth Sparkle täyttää 50 vuotta, ja ällö tv-tuottaja antaa hänelle lähes pelkästään sen takia potkut. Viisikymppinen nainen on viihdealalla hasbeen, uutta verta ja nuorta, vetreää lihaa on saatava myllyyn ja kameroiden eteen. Elisabeth törmää kuitenkin sattumalta ihmeaineeseen nimeltä The Substance, joka lupaa tehdä hänestä, uuden, nuoremman, "paremman" version itsestään. Tosin sääntöjä on noudatettava, muuten tapahtuu hirveitä. Ja kun kauhuelokuvasta kyse, tietenkin kaikki menee enemmän tai vähemmän pieleen. The Substance on paitsi hyvä ja mukaansatempaava kauhuleffa, myös elokuvataidetta parhaimmillaan. Se on taiten käsikirjoitettu, ohjattu, kuvattu, koostettu ja näyttelijät (etenkin pääosissa nähtävät Demi Moore ja Margaret Qualley) ovat häkellyttävän hyviä. Tässä leffassa on myös monta kertaluokkaa enemmän sanomaa kuin monessa "fiksummassa" draamassa. Varoituksen sana on toki paikallaan. Tämä elokuva kuuluu kauhun puolella niin sanottuun body horror -osastoon, ja kyllähän sitä lihallista hirveyttä on tässä monenlaista. Ja loppua kohti kauhu vain eskaloituu, joten en todellakaan suosittele herkille. Mutta niille, jotka tämän kestävät, tarjolla on parhautta monellakin tasolla.
5/5 (Erinomainen)
Rampage: Iso kohtaa isomman (Rampage, USA 2018)
Ohjaaja: Brad Peyton
Nähty: Max
Painilegenda ja elokuvatähti Dwayne Johnson pullistelee "näyttelijänä" tässä hattarankevyessä scifi-toimintapläjäyksessä, jonka pääosaa näyttelevät loppujen lopuksi kuitenkin ehkä erikoistehosteet. Hämäräperäisen yhtiön avaruusasemalta pääsee karkuun ainesosa, joka muuttaa tavalliset villieläimet supervoimaisiksi jättimonstereiksi. Myös Johnsonin hoivaama albiinogorilla saa litkusta oman osansa. Ja sitten tuhotaan kaupunkeja ja tapellaan. En nyt keksi tästä leffasta mitään tämän kummempaa sanottavaa. Kyllä Rampagen avulla saa yhden illan elämästään tuhlattua, ja ehkä sen ääressä jopa viihtyy. Mutta saman saisi aikaan vaikka Tetristä pelaamalla. Noin niin kuin esimerkiksi.
3/5 (Ok)
![]() |
Seppo Beetlejuice -versiona. Huu! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti