Elokuun 2026 elokuvia

Peikko (Troll, Norja 2022)

Ohjaaja: Roar Uthaug

Nähty: Netflix

Tässä norjalaisessa fantasiaelokuvassa kaivaukset ja poraukset Dovre-vuoren syvyyksissä herättävät takaisin elämään valtavan vuorenpeikon, joka aloittaa tuhoisan vaelluksen kohti tuntematonta määränpäätä. Norjan armeija ja tiedemiehet puolestaan pyrkivät pysäyttämään myyttisen otuksen ennen kuin on liian myöhäistä. Jylhät vuoristomaisemat ja vaikuttavin erikoistehoistein luotu nimihirviö pitävät jännitettä ja kinnostusta yllä, mutta muuten mennään katastrofielokuvien peruskaavan mukaan. Tieteentekijät pitävät ratkaisun avaimia käsissään, vaikka ääliöt poliitikot ja sotilaat ovat sotkemassa kaiken. Ihan kivaa katsottavaa, mutta mitään uutta ja järisyttävää ei tästä leffasta löydy.

3/5 (Ok)

Spider-Man: Brand New Day (USA 2026)

Ohjaaja: Destin Daniel Cretton

Nähty: Elokuvateatterissa

Hämähäkkimies palaa valkokankaille tässä vauhdikkaassa megaspektaakkelissa. Peter Parker on koko maailman unohtama, mutta vanhat muistot eivät jätä häntä itseään rauhaan. Samaan aikaan uusi uhka kohottaa päätään, ja päähenkilö tarvitsee niin Frank Castlen, Bruce Bannerin kuin kaikenlaisten muidenkin sivuhenkilöiden apua mysteerin selvittämisessä. Maantasainen, mutta silti korskean fantastinen Spider-Man: Brand New Day pitää otteessaan koko kestonsa ajan, vaikka vähemmilläkin juonenkäänteillä ja sivupoluilla olisi kyllä selvitty. Silti, parasta ja hauskinta nykyajan supersankarisingahtelua.

4/5 (Hyvä)

The Invite (USA 2026)

Ohjaaja: Olivia Wilde

Nähty: Elokuvateatterissa

Draamaelokuvassa The Invite Seth Rogenin ja Olivia Wilden esittämä pariskunta kutsuu uudet yläkerran naapurinsa illanviettoon. Päähenkilöiden parisuhde ei ole parhaalla mahdollisella tolalla ja itse kutsukin aiheuttaa heidän välilleen skismaa, mutta kohteliaita on kuitenkin oltava ja vieraat otettava vastaan. Kun Hawk (Edward Norton) ja Pina (Penelope Cruz) lopulta tulevat paikalle, ilta saa yhtäkkiä yllättävän käänteen ja mikään ei ole välttämättä enää entisellään, tavalla tai toisella. Yhteen kerrostaloasuntoon sijoittuva ja neljän taidokkaan näyttelijänsuorituksen varassa toimiva The Invite on pienimuotoinen ja hienovarainen, mutta silti monia syviä tasoja tavoittava draama "tylsästä" elämästä ja sen pienimuotoisesta mullistuksesta. Suosittelen kyllä.

4/5 (Hyvä)

The End of Oak Street (USA 2026)

Ohjaaja: David Robert Mitchell

Nähty: Elokuvateatterissa

Tässä 80-luvulle sijoittuvassa toimintaelokuvassa puolestaan neljän henkilön ydinperhe ja samalla kaikki heidän naapurinsa joutuvat selkäpiitä karmivaan seikkailuun, kun koko heidän lähiökorttelinsa joutuu reilut 100 miljoona vuotta ajassa taaksepäin. Onko mitään toivoa palata takaisin, vai saalistavatko viidakossa vaanivat dinosaurukset joka ikisen ihmisen? Tämä leffa alkaa hitaasti, mutta yltyy välissä melkoiseen vauhtiin. Sekava juonenkuljetus, vahvasti tunnelmaltaan poikkeavat kohtaukset ja löperö loppu vievät lopulta kuitenkin parhaat paukut tästä arsenaalista. Ihan katsomisen arvoinen raina, mutta ei valitettavasti yhtään sen enempää.

3/5 (Ok)

The Furious (Kiina 2025)

Ohjaaja: Kenji Tanigaki

Nähty: Kino Sihis

Hongkongilaisessa toimintamätössä The Furious murhatun lehtinaisen aviomies ja kidnapatun tyttären isä yhdistävät voimansa karsean lapsikaappausringin löytämiseksi ja tuhoamiseksi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi äijät ovat lähes täydellisiä martial arts -taitajia. Vastapuolellakin on toki melkoisia mestaritappelijoita, joten kaikki mahdolliset taidot tulevat kyllä tarpeeseen. Tämä leffa ei säästele kyllä yhtään missään. Vauhdikkaat turpiinvedot ovat kekseliäitä ja näyttäviä, eivätkä ihme kyllä tylsistytä missään vaiheessa, vaikka kestävät yli kaikkien järjen rajojen. Mitään syvällistä draamaa ja arkipäivän logiikkaa on turha odottaa, mutta jos tykkäät siitä että ukkoja pistetään halki, poikki ja pinoon jos jonkinlaisilla tavoilla, tämä elokuva on juuri sinulle. Aivot narikkaan ja nyrkkiä naamaan!

 

5/5 (Erinomainen)

Kuka pelätyn kung fun taitaa, se esteet kaikki voittaa!

Netflixin roskaelokuvia - Osa 4

Elokuussa oli taas ylimääräistä aikaa katsastaa Netflixin roskaelokuvatarjontaa. Suurin osa rainoista on tällä kertaa laatukamaa vanhasta kunnon Iso-Britanniasta, tosin en tiedä ovatko engelsmannit itse näistä tekeleistä niin ylpeitä. Tosin, mitään ei kannata tuomita ennen kuin sen on nähnyt, joten let's go!

Vaarojen Atlantis (Warlords of Atlantis, UK 1978)

Ohjaaja: Kevin Connor

Nähty: Netflix

Englantilainen 1800-luvun tutkimusryhmä etsii kadonnutta Atlantista tässä halvalla toteutetussa seikkailuelokuvassa. Mukana menossa ovat sekalaiset merenpohjan hirviöt, petolliset miehistön jäsenet ja ennen pitkää löytyvä Atlantiksen yhteiskunta, jossa elelee jos jonkinlaista hiihtäjää. Pieni budjetti asettaa selkeät rajat toteutukselle, minkä huomaa etenkin naurettavista monsteriörvelöistä ja yleensäkin toiminnan kankeudesta. Toisaalta, tässä on kyllä mukavaa seikkailun ja löytöretken tuntua, ja ihan viihdyttävää tätä on katsoa. Näyttelijät tekevät minkä pystyvät ja elokuvan pituuskaan ei ole järjetön.

3/5 (Ok)

The Yellow Panther (Vai avanti tu che mi vien da ridere, Italia 1982)

Ohjaaja: Giorgio Capitani

Nähty: Netflix

Italialaisessa poliisitörmäilykomediassa The Yellow Panther tohelo komisario Bellachioma apureineen yrittää ratkaista kiperiä rikoksia, mutta nolaa yleensä vain itsensä ja kaikki muut ympärillään. Kun ulkomaalainen sheikki joutuu salamurhaajan tähtäimeen, päähenkilöllä on tilaisuus pelastaa viattomat ja ennen kaikkea oma maineensa. Mutta ei ennen kuin mukaan on tarttunut transvestiitti, lapsilaumalle on keitetty pastaa ja isoa koiraakin on hoidettu kaiken poliisityön ohessa. Tämä leffa on italialaista komediaa parhaimmillaan/pahimmillaan, keskustelut hoidetaan yleensä huutamalla ja kädet heiluvat sekä hurjasti juostaan paikasta toiseen. Kauhea mekastus toisaalta takaa sen, että tylsää hetkeä ei juuri tule, joten suositellaan ajantappoon varauksin.

3/5 (Ok)

Blue Blood (UK 1974)

Ohjaaja: Andrew Sinclair

Nähty: Netflix

Blue Blood -kauhudraamassa puolestaan saksalainen nuori nainen saapuu lastenhoitajaksi englantilaiseen kartanoon. Hulppean pytingin isäntä keskittyy lähinnä juopotteluun ja huoraamiseen, ja lankoja pitääkin käsissään pelottava hovimestari Tom. Tämä käyttääkin tai sitten ei käytä mustaa magiaa oman asemansa pönkittämiseen. Joka tapauksessa paskoja juttuja tapahtuu pimeissä käytävissä ja autioissa huoneissa, eikä kukaan ole oikein turvassa. Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään hajua, mitä leffa yrittää sanoa tai mitä oikeastaan edes tapahtuu, mutta samapa tuo. Oliver Reed Tomina on on ainoa valopilkku tässä sekavassa höpötyksessä.

2/5 (Huono)

The Living Dead at Manchester Morgue / Let Sleeping Corpses Lie (UK 1974)

Ohjaaja: Jorge Grau

Nähty: Netflix

Ja lopuksi vanhaa kunnon zombimättöä. Ihmeellinen tutkalaite, jota testaillaan Englannin maaseudulla, saa aikaan sen, että kuolleet nousevat haudoistaan. Ja himoitsevat tietenkin ihmislihaa, kuten asiaan yleensä kuuluu. Moottoripyörämatkaaja ja nuori nainen osuvat epäonnekseen väärään paikkaan väärään aikaan, eikä poliisikunnastakaan ole oikein apua, kun paikallinen tarkastaja vihaa hippejä tai jotain. Ja sitten juostaan paikasta toiseen, todetaan itsestäänselvyyksiä ja kuolleet syövät eläviä. Ihan ok katsottavaa tämä kai olisi, jos ei tämä olisi niin hidastempoinen ja jutut olisi miljoonaan kertaan nähty joissain muissa kauhuelokuvissa. Leffan loppukin oli taas sitten että mitä täh. Ei tässä oikein voi muuta sanoa, että olisivatpa zombit syöneet tämän elokuvan käsikirjoittajat. Tämän kaltainen metataso olisi ehkä tehnyt elokuvasta ihan katsottavan.

2/5 (Huono)

Edellisestä leffasta on vielä loppujen lopuksi todettava, että tämä dvd-kansi on tuhat kertaa parempi kuin itse elokuva. Tässä on sentään efforttia mukana.