Kesä- ja heinäkuun 2018 elokuvia

Solo: A Star Wars Story (USA 2018)
Ohjaus: Ron Howard
Nähty: Elokuvateatterissa

Solo: A Star Wars Story on uusin elokuvateattereihin saapunut Star Wars -tuotos. Tämä on jälleen yksi varsinaiseen episodi-jatkumoon liittymättömistä elokuvista, eli se keskittyy yksittäisiin hahmoihin tai tapahtumiin kyseisessä maailmassa. Tällä kertaa siis nuoreen Han Soloon. Ihan käypää katsottavaa Solo on, mutta samalla se ei ole mitenkään erityisen muistettava. Nättejä maisemia, hauskoja hahmoja, läpi juostuja pakollisia juonikuvioita, ja pum pumputi pum. Siinäpä se. Ei mitään uutta, ihmeellistä tai kiinnostavaa. Päähenkilön näyttelijä ei myöskään missään vaiheessa vaikuta oikealta, niissä klassisissa leffoissa esiintyneeltä, Han Sololta, vaan Harrison Fordin vaatteita käyttävältä pikkupojalta. Ei hyvä, jos tarkoitus on kuitenkin esittää galaksin mahtavinta ryökälettä, roistoa ja salakuljettajaa. Kertakatsottava.

3/5 (Ok)


Jurassic World: Fallen Kingdom (USA 2018)
Ohjaus: D. A. Bayona
Nähty: Elokuvateatterissa

Jurassic Park -saaga jatkuu ja tällä kertaa puikoissa on indie-ohjaaja D.A.Bayona. Jurassic World joutui edellisessä osassa dinosaurusten jyräämäksi, mutta tälläpä kertaa yritetäänkin pelastaa kyseisiä liskoeläimiä, ennen kuin saarella aktivoitunut tulivuori purkautuu. Tarina on loppujen lopuksi jälleen erittäin simppeli ja muutenkin hiihdetään edellisistä elokuvista tuttuja latuja. Loppu antaa aiheen odottaa jotain uutta, mutta pettymys on suuri, kun tajuaa, että sehän tapahtuu sitten vasta seuraavassa leffassa, jos tapahtuu. Kyllä tätä silti katsoo ennen kuin selkäänsä ottaa. On tässä kuitenkin vauhdikasta menoa ja meininkiä, sekä silmäkarkkina nimen omaan niitä dinosauruksia.

3/5 (Ok)


Hereditary - pahan perintö (Hereditary, USA 2018)
Ohjaus: Ari Aster
Nähty: Elokuvateatterissa

Hereditary on mielenkiintoinen tapaus. Se on hahmovetoinen kauhuelokuva, joka lainaa hyvin paljon  Manaajasta, Rosemaryn painajaisesta ja lukuisista muista genren klassikoista. Keitos on kuitenkin sekoitettu ja kypsytetty sen verta suurella taidolla, ettei katsoja tunne kokevansa mitään deja vu -tuntemuksia kuin ajoittain. Loppu vähän lässähtää ja menee jo melkein tahattoman koomiseksi, mutta kokonaisarvosana on kuitenkin positiivinen. Mielenkiintoista olisi katsoa tämä uudelleen, ja bongailla kaikkia elokuvan aikana viljeltyjä pieniä vihjeitä siitä, mistä tarinassa olikaan loppujen lopuksi kysymys.

4/5 (Hyvä)


Ant-Man and the Wasp (USA, 2018)
Ohjaus: Peyton Reed
Nähty: Elokuvateatterissa

Ja kas, vielä kolmaskin kesäblockbusteri, joka on nätin näköinen, hauska, ihan kiva ja silleen, mutta ei edellenkään kovinkaan originelli tai muistettava. Marvel-supersankarimaailmassa seikkaillaan ja kutistutaan ja suurennutaan ja turpaankin mäiskitään. Ei pärjää ekalle Ant-Manille eikä muullekaan viime aikojen Marvel-leffalle, mutta kyllä tämän katsoo ihan kivuttomasti. Supersankareiden ja supersankarielokuvien välimittaista ja pikkusievää keskitasoa.

3/5 (Ihan ok)


Moana (USA, 2016)
Ohjaus: Ron Clements ja John Musker
Nähty: Netflix

Disney-animaatio Moana kertoo Tyynenmeren saarella elävästä heimosta, ja erityisesti tämän heimon päällikön tyttärestä. Kyseinen neitokainen lähtee aavalle merelle etsimään puolijumalaa, jonka uskoo olevan vastuussa kansansa nykyisestä ahdingosta. Disney-elokuvien perinteiseen tyyliin tarjolla on hupaisaa seikkailua, värikkäitä pää- ja sivuhahmoja, sekä näyttävää tietokoneanimaatiota. Ja tietenkin jonkin verran myös lauluja. Ehkä vähän liiankin kliseisellä tarinalla ollaan liikenteessä, mutta todella hienon näköinen ja silmiä hivelevä ulkoasu tekee katsomiskokemuksesta miellyttävän, ja ehkä jopa houkuttaa palaamaan jossain vaiheessa uudestaan tämän elokuvan ääreen.

4/5 (Hyvä)

Toukokuun 2018 elokuvia

Rakkautta vailla (Neljubov, Venäjä 2017)
Ohjaus: Andrei Zvjagintsev
Nähty: Elokuvateatterissa

Venäläisen Andrei Zvjagintsevin uutuuselokuva Rakkautta vailla on tyly ja synkkä draama eroavasta pariskunnasta sekä heidän pojastaan, joka katoaa eräänä iltana jäljettömiin. Laajamittaisten etsintöjen alkaessa käy selväksi, että lapsi ei ollut alun perinkään kummankaan haluama ja häntä käytettiin avioliiton loppuvaiheessa vain riitojen pelinappulana. Elokuva on lähinnä siis pienen mittakaavan kertomus rakkaudettomasta vanhemmuudesta, mutta yleisellä tasolla se on myös selonteko nyky-Venäjän henkisestä näköalattomuudesta. En suosittele kepeäksi illanvietteeksi, mutta hyvä elokuva on joka tapauksessa kyseessä. Jos piti Zvjagintsevin edellisestä (Leviathan), pitää tästäkin.

4/5 (Hyvä)


Death of Stalin (UK 2017)
Ohjaus: Armando Iannucci
Nähty: Elokuvateatterissa

Seuraavaksi toisenlainen elokuva venäläisistä mielenmaisemista. Death of Stalin on brittiläinen komedia, vai pitäisikö sanoa farssi, valtataistelusta Neuvostoliiton johdossa Stalinin kuoleman jälkeen. Hyvä leffa, vaikka sen mainio tragikoominen pohjavire väistyy välillä vähän liikaakin turhanpäiväisen höpötyksen ja kohelluksen tieltä. Paras komedia syntyy tässä elokuvassa nerokkaasta sanojen ja toiminnan ristiriidasta. Puhutaan toista kun tarkoitetaan toista. Kun elää siinä pelossa, että voi joutua pienestäkin virheestä joko vankileirille tai ammutuksi, on syytäkin pitää kieli keskellä suuta.

4/5 (Hyvä)


Isle of Dogs (USA 2018)
Ohjaus: Wes Anderson
Nähty: Elokuvateatterissa

Wes Andersonin Isle of Dogs on ohjaajansa näköinen kuivan huumorin sävyttämä animaatio. Elokuva kertoo japanilaiselle kaatopaikkasaarelle karkoitettujen koirien ja niitä pelastamaan saapuneen pojan seikkailuista. Pahiksena toimii pormestari, joka ei pidä koirista ja joka muistuttaa hyvin paljon sekä puheiltaan ja toiminnaltaan eräitä tosimaailman muukalaisvihamielisiä poliitikkoja. Tarina etenee hyvin rauhallisesti ja silloin tällöin ilmestyvien välitekstien jaksottamana. Kokonaisuutena katsoen hyvä leffa, mutta tätä ei tosiaankaan voi suositella kaikille. Jos Wes Andersonin aikaisemmat elokuvat ja niiden tyyli ovat tuttuja, niin sitten tietää mitä saa ja nauttinee enemmän.

4/5 (Hyvä)


Deadpool 2 (USA 2018)
Ohjaus: David Leitch
Nähty: Elokuvateatterissa

Deadpool 2 on jatko-osa vuoden 2016 Deadpoolille (yllätys, yllätys), räävittömälle supersankarikomedialle, joka oli sekä arvostelu- että taloudellinen menestys. Usein komedioiden jatko-osille ei käy hyvin, joko mennään siitä mistä aita on matalin ja toistetaan vain mekaanisesti ykkösosan vitsejä, tai sitten yritetään uutta ja/tai isompaa ja menetetään jotain alkuperäisen kotikutoisuudesta. Deadpool 2:ssa ei ole noita ongelmia, vaan se on ykkösosan tapaan hiton hauska, mutta myöskin tarpeeksi erilainen rävellys. Alku on aika hidas, eikä jatkuva vitsitykitys aina löydä maaliaan, mutta se ei haittaa koska koko ajan mennään kohti seuraavia hurjasteluita. Toiminta on tällä kertaa näyttävämpää, ja vaikka uutuudenviehätys on poissa, niin kyllä tätä yhä voi varauksetta suositella sekä ykkösosan ystäville että yleensäkin supersankaritoimintaan tykästyneille. Ei tosikoille.

4/5 (Hyvä)

Huhtikuun 2018 elokuvia

Ready Player One (USA 2018)
Ohjaus: Steven Spielberg
Nähty: Elokuvateatterissa

Ready Player One perustuu Ernest Clinen saman nimiseen science fiction-romaaniin, jossa metsästetään valtavan Oasis-virtuaalipelin uumenista "easter eggiä", jonka haltija saa omakseen koko pelin ja sitä hallinnoivan yhtiön. Tarinan lähtökohta kuulostaa mielenkiintoiselta, ja ohjaajakseen tämä vauhdikas efektintäyteinen seikkailuelokuva on saanut legendaarisen Steven Spielbergin. Harmi siis on, että elokuva ei ole kuitenkaan erityisen mieleenpainuva. Toimintakohtaukset ovat toki näyttäviä, tarina kulkee sujuvasti eteenpäin, ja Oasiksessa esiintyviä erilaisia populaarikulttuurin hahmoja bongaa ihan huvikseen, mutta kun ne ihmispäähenkilöt ovat aika pahvisia eikä se stoorikaan nyt mitään uutta ja mullistavaa loppujen lopuksi esittele. Ihan kiva, mutta ei mitään sen enempää.

3/5 (Ok)


Hävitys (Annihilation, USA 2018)
Ohjaus: Alex Garland
Nähty: Netflix

Mainion Ex Machina -elokuvan ohjannut Alex Garland palaa science fictionin pariin uutuudellaan Hävitys, jossa joukko tiedemiehiä ja sotilaita lähtee tutkimaan jatkuvasti laajenevaa "Vyöhykettä". Tällä alueella normaalit fysiikan ja biologian lait eivät päde, ja henkikin voi olla vaarassa. Tai näin oletetaan olevan, koska aiemmat tutkijatiimit eivät ole Vyöhykkeeltä koskaan palanneet. Yhtä sotilasta lukuunottamatta, joka sattuu myös olemaan yhden alueelle lähteneen tutkijan aviomies. Hitaasti ja rauhallisesti etenevä elokuva tutustuttaa pikkuhiljaa alueen mysteereihin, ja vaikka lopussa tarjotaan tapahtuville asioille yksi mahdollinen selitys, ei tämä yhtään vähennä kyseisen vyöhykkeen, eikä myöskään koko elokuvan, välillä hennon sadunomaista, välillä brutaalin väkivaltaista tenhoa. Suosittelen ajatuksekkaan scifin ystäville.

4/5 (Hyvä)


Kyrsyä (Kyrsyä - Tuftland, Suomi 2017)
Ohjaus: Roope Olenius
Nähty: Ghost of Cinemare

Kaikenlaista sitä tulee nähtyä, kun vanhaksi elää. Kyrsyä on suomalainen kengännauhabudjetilla tehty hillbilly-kauhuelokuva. Nuori nainen kyllästyy nykyajan yhteiskunnan oravanpyörään ja etsiytyy luonnonläheisten perusasioiden äärelle Kyrsyän kylään, joka sijaitsee keskellä erämaata ja on muutenkin jämähtänyt jonnekin aikaan sata vuotta sitten. Oudolta paikka jo heti aluksi tuntuu, ja todella kammottavaksi muuttuu ennen kuin lopputekstit vierivät. Pienen budjetin kyllä huomaa monessa kohtaa (esimerkiksi koko Kyrsyän kylää tuntuu esittävän yksi ainoa maatalo), ja lopussa monessa kohtaa todella häiritsevillä kierroksilla kulkeva tarinakin muuttuu sekavaksi höpötykseksi. Mutta kyllä tämä tuntuu ihan oikealta elokuvalta, eikä miltään kaveriporukan videohässäkältä, joten siitä jo pelkästään tulee lisäpisteitä. Ihan katsottavaa hurlumheitä.

3/5 (Ok)


Strangers Prey at Night (USA 2018)
Ohjaus: Johannes Roberts
Nähty: Ghost of Cinemare

Joskus tulee katsottua elokuvia aivot nollassa -asennossa. Eikä se mitenkään väärin ole. Jotkut elokuvat on jopa tehty ihan sellaista mielentilaa silmällä pitäen. Esimerkiksi tämä Strangers Prey at Night. Perhe saapuu automatkallaan paikkaan, johon ei kannattaisi saapua. Siellä nimittäin viattomia vaanii joukko naamioituneita psykopaatteja. Sitten kirves tai puukko heiluu ja veri lentää. Mitään järkeähän tässä ei ole, mutta leffa on sen verran hyvin tehty, että sen katsoo ihan sujuvasti alusta loppuun. Uusintakatselusta ei sitten ole niin väliä.

3/5 (Ok)


Hiljainen paikka (Quiet Place, USA 2018)
Ohjaus: John Krasinski
Nähty: Elokuvateatterissa

Tässäpä varsin mainio ja koko ajan otteessaan pitävä kauhupläjäys. Tappavan nopeat örkit mistälie ovat hyökänneet maapallolle ja tuhonneet käytännössä koko ihmiskunnan. Vain muutamat selviytyjät yrittävät jatkaa elämäänsä tuhon keskellä. Ja koettavat tehdä sen pysymällä koko ajan hipihiljaa, koska pienikin ääni tuo muutoin sokeat kummajaiset paikalle, ja kuolo korjaa sekunneissa. Elokuvan tavasta luoda pelkoa ja kauhua ei ole mitään pahaa sanottavaa. Jatkuvasti odotetaan, kolahtaako jossain, ja mitä siitä seuraa. Ja ainakin tämä katsoja pysyi koko leffan ajan tiukasti penkin reunalla. Rauhallinen ja hillitty ääniraita korostaa hienolla tavalla tätä yhden perheen selviytymistaistelua. Joistakin logiikan lapsuksista huolimatta uskomattoman hyvä ja jännittävä leffa. Suosittelen varauksetta.

4/5 (Hyvä)


Avengers: Infinity War (USA 2018)
Ohjaus: Anthony Russo ja Joe Russo
Nähty: Elokuvateatterissa

Seuraavaksi sitten ihan toisenlaisiin tunnelmiin, vaikka alieneita on tässäkin. Marvel-universumin kaikki voimatyypit kokoontuvat nimittäin yhteen Avengers: Infinity War -nimisissä supersankareiden kokoontumisajoissa. On Iron Man, Thor, Hulk, Spiderman, Guardians of the Galaxy, ym. ym., vain Ant-Man ja Hawkeye taitavat jäädä uupumaan. Vastustajana on koko universumin herruutta halajava titaani Thanos, joka onkin sen tason äijä, että jokaista sankaria todella tarvitaan. Tyyliltään tämä on ehta Marvel-elokuva. Välillä vitsaillaan, välillä puhutaan vakavia, ja välillä tapellaan todella näyttävissä ja scifistissä puitteissa. Mitään suurta valittamisen aihetta ei tässä eepoksessa siis ole, jos näistä supertyypeistä tykkää. Ehkä lopun CGI-taistelusta olisi voinut leikata turhaa hökellystä pois. Eikä nyt ihan joka asiassa tarvitsisi heittää vitsintynkää, jos kerta koko maailmankaikkeus on vaakalaudalla. Mutta: Supersankareiden ystäville ehdoton must. Ja kyllä muutkin tämän parissa viihtyvät.

4/5 (Hyvä)

Maaliskuun 2018 elokuvia

Nälkäpeli (Hunger Games, USA 2012)
Ohjaus: Gary Ross
Nähty: Netflix

Nälkäpeli-nuortenkirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva jännityselokuva on ihan mukava pieni leffa. Kirjoja en siis ole koskaan lukenut, mutta se ei tässä tapauksessa haitannut yhtään tarinan seuraamista. Eletään semidystooppisessa tulevaisuudessa, jossa nuoria valitaan taistelemaan toisiaan vastaan kuolemaan asti, samalla kun kansa seuraa tapahtumia tosi-teeveen kautta. Stoori on todellakin simppeli, eikä edes yritä kuvata kyseistä yhteiskuntaa ja sen syntyhistoriaa, vaan keskittyy itse peliin ja siihen osallistujiin. Mistään kauhean syvällisestä taideteoksesta ei siis ole kysymys, mutta lajityypissään tämä on ihan pätevää toimintajännitystä.

3/5 (Ihan ok)


Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (USA 2017)
Ohjaus: Martin McDonagh
Nähty: Elokuvateatterissa

Mustan huumorin sävyttämä draamaelokuva Three Billboards Outside Ebbing, Missouri yllätti iloisesti ainakin tämän katsojan. Leffahan oli keväällä ehdolla parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi, ja vaikkei se kyseistä pystiä voittanutkaan, muutama tämän elokuvan näyttelijä palkittiin roolisuorituksista omissa näyttelijäkategorioissaan, ja mielestäni ihan ansiosta. Pikkukaupungissa on raiskattu ja murhattu teinityttö, ja poliisin tutkimukset ovat jääneet polkemaan paikallaan. Tytön tomera ja aikaansaava äiti koettaa saada pikkukaupungin poliisipäällikön avaamaan keissin uudelleen aika omintakeisia keinojakin käyttäen. Elokuvan kantava voima on siinä, että kukaan henkilöhahmoista ei ole yksiulotteinen, kaikilla on motiivit toimia niin kuin toimivat, eikä tarinan edetessä ihan täysin arvaa mihin lopulta päädytään. Jopa sivuosassa patsastelevasta tyhmänoloisesta ja rasistisen tuntuisesta poliisikonstaapelista paljastuu tarinan edetessä uusia puolia. Hyvä ja mieleenpainuva elokuvakokemus. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Nälkäpeli: Vihan liekit (Hunger Games: Catching Fire, USA 2013)
Ohjaus: Francis Lawrence
Nähty: Netflix

Nälkäpeli-sarjan toinen osa jatkaa tarinallisesti ensimmäisen elokuvan linjoilla, mutta laadullisesti on jonkin verran parempaa tavaraa. Edellisten kisojen voittajat kutsutaan juhlavuosi-nälkäpeliin, ja jälleen alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. No, tapahtuu jotakin yllättävääkin leffan loppupuolella, ja tarina lähtee ihan uusille urille, mikä plussaksi laskettakoon. Päähenkilöiden väliset rakkauskuviot eivät kyllä kiinnosta allekirjoittanutta katsojaa pätkääkään, mutta teineillehän nämä leffat on enimmäkseen suunnattu. Ihan mainiota katsottavaa silti.

4/5 (Hyvä)


Death Wish (USA 2018)
Ohjaus: Eli Roth
Nähty: Elokuvateatterissa

80-luvun toimintaklassikon uudelleenfilmatisointi on saanut pääosanäyttelijäkseen Bruce Willisin ja ohjaajakseen Eli Rothin, joka on tehnyt jotain mieleenpainuvia genre-elokuvia. Tämä Death Wish ei kyllä ole erityisen mieleenpainuva leffa millään tasolla. Kirurgi-päähenkilön vaimolle ja tyttärelle käy kalpaten epäonnistuneen ryöstöyrityksen yhteydessä, ja tämä päättää hankkia aseen ja antaa roistojen maistaa omaa lääkettään. Alussa tuntui, että tällä elokuvalla olisi oikeasti jotain järkevää sanottavaa oman käden oikeudesta, mutta loppupuolella sukelletaan aivottomien toimintaraakuuksien geneeriseen syvään päähän. Onnellisen tympeä loppu, jossa kaikki painetaan villaisella, tuntuu olevan sitten kuin eri leffasta. Hyi, yäk.

2/5 (Huono)


Pacific Rim: Kapina (Pacific Rim: Uprising, USA 2018)
Ohjaus: Steven DeKnight
Nähty: Elokuvateatterissa

Guillermo del Toron aivottoman, mutta lopulta sympaattisen toimintamätkinnän jatko-osassa maailmaa uhkaavat kaijumonsterit palaavat ja näitä turpiin aikoinaan vetäneet jaeger-jättirobotit otetaan jälleen käyttöön. Leffasta kertoo paljon se, että koko ajan toivoo sen pääsevän itse asiaan, eli siihen aivottomaan mätkintään. Alkupuoli leffasta on aika toimintaköyhä ja jopa tylsä, paperinohuita hahmoja esitellään uusia joka välissä ja ainakin tämä katsoja yrittää kovasti kiinnostua, mutta ei kykene. Lopulta hirviöt marssivat paikalle, ja näiden ja jaegereiden kaupunkeja tuhoavat turpakäräjät pelastavat sitten viime tingassa koko elokuvan. Melkein liian myöhään, mutta parempi edes lopussa kuin ei koskaan.

3/5 (Ok)

Helmikuun 2018 elokuvia

Disaster Artist (USA 2017)
Ohjaus: James Franco
Nähty: Elokuvateatterissa

Roska- ja kulttielokuva The Roomin tekemisestä kertova Disaster Artist seuraa parivaljakko Tommy Wiseaun ja Greg Sesteron elämää ja kommelluksia Hollywoodin unelmakaupungissa. Pienistä epäilyksistä huolimatta tämä on yllättävän toimiva ja hauska elokuva. The Roomin tunteminen varmasti auttaa tämän leffan parissa viihtymisessä, jos kohta uskoisin, ettei se ole ehdottoman välttämätöntä. Sen verran yleistasolla tässä mennään. Jotenkin tulee mieleen sekä elokuvasta että päähenkilöistä takavuosien Ed Wood, jossa liikuttiin samanlaisissa mielenmaisemissa ja samantyyppisten oman elämänsä elokuvanerojen parissa. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Keisarin uudet kuviot (Emperor's New Groove, USA 2001)
Ohjaus: Mark Dindal
Nähty: Netflix

Jälleen yksi vuosituhannen vaihteen animaatioelokuva, jota en ole jostain syystä aikaisemmin tullut nähneeksi. Ihan hyvä perusleffa, jossa ei ole kyllä aineksia suureksi klassikoksi. Muutama vitsi nauratti ja maisemat ovat nättejä, mutta vähän liikaa kohellusta minun makuuni. Henkivartija Gronkille oma spin-off-elokuva!

3/5 (Ok)


Shape of Water (USA 2017)
Ohjaus: Guillermo de Toro
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämän kevään Oscar-hulinoissa parhaan elokuvan tittelin voittanut Shape of Water on Guillermo de Torolta väkevä taidonnäyte ja hänen vahva paluunsa fantasiaelokuvan pariin. 60-luvun alkuun sijoittuva tarina nostaa keskiöönsä aikakautensa normista erottuvat ihmiset ja samalla kuvaa heidän yhteisöllisyyttään erilaisten epäoikeudenmukaisuuksien edessä. Amazonin viidakoista löydetty kalaihminen toimii koko tarinan katalyyttinä. Hyvin kaunis elokuva sekä kuvastoltaan että teemoiltaan, jos kohta ihan terävimpään elokuvasuuruuteen ei yllä. Suosittelen joka tapauksessa.

4/5 (Hyvä)


Korppi (Le Corbeau, Ranska, 1943)
Ohjaus: Henri-Georges Clouzot
Nähty: Yle Areena

Nykyään tulee harvemmin katsottua uusia klassikkoelokuvia (lasken omalta kohdaltani klassikoiksi siis sellaiset elokuvat, jotka on tehty ennen syntymääni). Olen nyt ottanut asiakseni katsoa yhden sellaisen ainakin kerran kuussa, ja Yle Areenasta juuri poistunut Korppi sopi tähän projektiin paremmin kuin hyvin. Toisen maailmansodan aikaan kuvattu ranskalainen draama kuvaa sisäänpäin lämpiävän pikkukylän ihmissuhteita ja pinnan alla kyteviä kaunoja. Korpiksi itseään kutsuva tuntematon henkilö ottaa kylän lääkärin hampaisiinsa ja asiat lähtevät siitä etenemään osin yllättäviinkin suuntiin. Ihan katsottava ja kestonsa ajan otteessaan pitävä elokuva, vaikkei tästä kyllä mitään suuria muistijälkiä jää.

3/5 (Ok)


Black Panther (USA, 2018)
Ohjaus: Ryan Coogler
Nähty: Elokuvateatterissa

Black Panther -supersankarielokuva sijoittuu Marvel-universumiin ja siellä fiktiiviseen afrikkalaiseen valtioon, Wakandaan. Maan vastakruunattu kuningas joutuu suurien haasteiden eteen yrittäessään pitää teknisesti hyvin edistyneen valtakuntansa omissa hyppysissään. Onneksi supersankari -alter ego on hyvin käyttökelpoinen rikollisia jahdatessa ja vallananastajia torjuessa. Lähtökohtaisesti hieman erilainen ja hyvin viihdyttävä toimintaleffa ehkä sortuu loppuvaiheissaan moraalisesti kaltevalle tasolle ja liialliseen erikoistehostemättöön, mutta kyllä tämä on kulttuurisesti erittäin merkittävä tapaus: ensimmäinen mustasta supersankarista kertova elokuva, joka ei häpeä ottaa kantaa nykymaailman ongelmiin.

4/5 (Hyvä)

Joulukuun 2017 elokuvia

Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express, UK 2017)
Ohjaus: Kenneth Branagh
Nähty: Elokuvateatterissa

Agatha Christien klassikkoromaaniin perustuva Idän pikajunan arvoitus on suurista puitteistaan ja kirjavasta näyttelijäkaartistaan huolimatta alkuperäisteokselle suhteellisen uskollinen elokuvasovitus. Kenneth Branagh esittää muhkeaviiksistä belgialaista salapoliisia, joka joutuu selvittelemään murhaa luksusjunassa erämaan keskellä. Ja se riittääkin tarinaksi tällä kertaa aivan mainiosti. Mitään turhia modernisointeja ei ole siis tehty ja elokuvassa on mukavaa vanhan ajan meininkiä. Alkuperäisen kirjan kerronta on varmaan ollut kuitenkin jonkin verran rauhallisempaa, kun tuntuu, että leffa etenee paikoittain liiankin rivakasti. Ja ei minun muistini mukaan monsieur Poirot ollut ehkä näin hurja toiminnan mies, kuin mitä elokuva antaa ymmärtää. Mutta juu, huonompaakin on nähty.

3/5 (Ok)


It Follows (USA 2014)
Ohjaus: David Robert Mitchell
Nähty: Netflix

Muutaman vuoden takainen It Follows on pieni ja näppärä kauhuelokuva, jonka tehot eivät perustu veren lennättämiseen ja säikyttelyyn, vaan uhkaavaan ja painostavaan tunnelmaan. Hitaasti laahustava olio, jota kukaan muu ei näe, seuraa uhrejaan ja lopulta tappaa heidät. Ainoa keino selviytyä on joko paeta tai siirtää kirous eteenpäin harrastamalla seksiä jonkun kanssa, josta tulee sitten seuraava uhri. Leffa etenee vääjäämättömästi kuin juna ja katsojan tehtävänä on jännittää, mistä otus seuraavaksi ilmestyy. Välillä tuntui siltä, että näinköhän elokuvan paukut riittävät loppuun asti, mutta juonikuviota varioidaan sen verran, että ei tämän ääressä tylsisty. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Star Wars: The Last Jedi (USA 2017)
Ohjaus: Rian Johnson
Nähty: Elokuvateatterissa

Uusin Star Wars -elokuva Last Jedi on suoraa jatkoa muutaman vuoden takaiselle Force Awakensille. Kapinalliset//Vastarinta/whatever ovat paossa Imperiumin/First Orderin joukkoja ja samaan aikaan Rey koettaa suostutella erakoitunutta jedimestari Luke Skywalkeria hyvisten avuksi tai ainakin kouluttamaan häntä jediritaria. Siinäpä lähes koko juonikuvio. No, onneksi juonen hienoinen ohuus ei haittaa, sillä edellisestä osasta on petrattu komeasti. Kaikki on näyttävämpää, panokset kovempia ja jotain uuttakin on keksitty.  Force Awakensia parempi tämä uusin leffa on jo pelkästään siksi, että se lähtee viemään tarinaa rohkeasti uusille urille. Mielenkiinnolla odottelen jatkoa.

4/5 (Hyvä)


Jumanji: Welcome to the Jungle (USA 2017)
Ohjaus: Jake Kasdan
Nähty: Elokuvateatterissa

Jouluista hömppäviihdettä edustaa tällä kertaa Jumanjin uusintaversio. Tai saattaa tämä olla jonkinlainen jatko-osakin, mutta aiempi tietämys alkuperäisestä leffasta ei ole ollenkaan välttämätöntä. Joukko nuoria joutuu videopelin vangiksi ja heidän pitää pelata peli loppuun keskellä pimeimmän Afrikan vaaroja. Komediallista seikkailua seuraa. Dwayne Johnson alias The Rock pullistelee pääosassa. Ei tästä mitään pysyviä muistijälkiä jää, mutta viihdyttää kyllä kestonsa verran.

3/5 (Ihan ok)

Cinemare 2017 -elokuvia

Joensuun kauhuelokuvayö Cinemaressa on allekirjoittanut käynyt tapahtuman käynnistymisestä lähtien (siis vuodesta 2003), ja kaikenlaista, jos ei nyt aina kovin hyvää, niin ainakin mielenkiintoista uutta ja vanhaa elokuvaa on siellä tullut nähtyä. Viimesyksyinen Cinemare ansaitsee tällä kertaa  kokonaan oman postauksensa, varsinkin kun kaikki kolme siellä näkemääni elokuvaa olivat minulle ihan uusia.


The Room (USA 2003)
Ohjaus: Tommy Wiseau
Nähty: Cinemaressa 2017

The Room on hieno esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun käytössä on rahaa, tahtoa ja ehkä jopa intohimoa, mutta vähän kykyä ja taitoa. Kaikki leffan osa-alueet, käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijäntyö ja niin edelleen ovat hävettävän huonoja. Puhumattakaan niistä myötähäpeää aiheuttavista pehmopornokohtauksista. Jotkut pitävät tätä roskaklassikkona, ja kieltämättä kyllä jotkut kohtaukset naurattavat huonoudellaan. Silti, minä kyllä pyrin arvostelemaan elokuvat niiden omien meriittien pohjalta, enkä yritä muodostaa kokonaisarvosanaa minkään 'kulttipöhinän' perusteella. Ei siis mitään 'niin huono että on jopa hyvä'-lisäpisteitä, sori.

1/5 (Erittäin huono)


Suspiria (Italia 1977)
Ohjaus: Dario Argento
Nähty: Cinemaressa 2017

En ole ihan varma, olenko nähnyt tämän elokuvan aikaisemmin, mutta laitetaanpa se tänne kuitenkin. Italialainen kauhuklassikko on kyseessä. Nuori nainen saapuu jonnekin Eurooppaan tanssikouluun, ja heti kättelyssä alkaa tapahtua outoja. Alkuasetelmilla tai tarinan etenemisellä ei loppujen lopuksi ole suurtakaan väliä, tärkeintä on pelottava ja kiero tunnelma. Vaikka pieni budjetti paistaa paikoittain läpi, tämä vain lisää leffan kotikutoista viehätystä. Elokuva jää pitkäksi aikaa mieleen, siis suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Armomurhaaja (Suomi 2017)
Ohjaus: Teemu Nikki
Nähty: Cinemaressa 2017

Yllättävän hyvä kotimainen Armomurhaaja kuuluu kostoelokuvien genreen. Erakkona elelevä mies tekee työkseen ajoneuvojen korjaushommia sekä lopettaa vanhoja ja sairaita eläimiä. Pian hänellä menee sukset ristiin paikallisten uusnatsien kanssa, ja jälki on rumaa. Näppärä pieni elokuva viehättää sujuvan toimivalla tarinallaan ja kokonaisen tuntuisilla henkilöhahmoillaan. Erityisesti nimiroolissa Matti Onnismaa vetää vahvasti. Uskaltaisin jopa väittää tätä vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi, tai ainakin suurimmaksi yllättäjäksi.

4/5 (Hyvä)