Helmi- ja maaliskuun 2019 elokuvia

Green Book (USA 2018)
Ohjaus: Peter Farrelly
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämän vuoden parhaan elokuvan Oscar-pystin voitti Green Book -niminen draama. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 60-luvun Amerikkaan, sekä New Yorkiin että nk. Syvään Etelään. Musta, sivistynyt konserttipianisti (Mahershala Ali) palkkaa italialaisen, alaluokkaisen monitoimimiehen (Viggo Mortensen) autonkuljettajaksi/henkivartijaksi/jokapaikanhöyläksi lähtiessään kiertueelle etelävaltioihin. Matkalla kohdataan kaikenlaisia ihmisiä ja joudutaan välillä tiukkoihin paikkoihin, mutta kahden erilaisen miehen välille syntyvä ystävyys voittaa lopulta kaikki esteet. Tositapahtumiin perustuva elokuva on välillä aika ennalta-arvattava ja kliseinenkin, mutta lämminhenkinen tarina voittaa lopulta puolelleen. Pääosanesittäjien erinomaista näyttelijäntyötä ja suunsoittoa on ilo katsella ja kuunnella.

4/5 (Hyvä)


Lego Elokuva 2 (The Lego Movie 2: The Second Part, USA 2019)
Ohjaus: Mike Mitchell
Nähty: Elokuvateatterissa

Useamman vuoden takaisen Lego Elokuvan jatko-osa lähtee siitä mihin edellinen leffa päättyi. Kammottavat Duplot hyökkäävät ja mikään ei ole Legolandiassa enää entisellään. Päähenkilö Emmett ystävineen yrittää korjata asiat, mutta pilaako lähestyvä Mom-Come-A-Geddon kaikki suunnitelmat? Uutuudenviehätys on ehkä poissa, mutta kyllä näitä palikkaelokuvia katselee ihan mielellään. Huumoria ja visuaalista kekseliäisyyttä riittää. Laulut jäävät päähän soimaan (varsinkin osuvasti nimetty "The Song That Will Get Stuck Inside Your Head").

4/5 (Hyvä)


Alita: Battle Angel (USA 2019)
Ohjaus: Robert Rodriguez
Nähty: Elokuvateatterissa

Japanilaiseen mangaan/animeen nimeltä Alita: Battle Angel perustuva jenkkileffa sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa planeettojen välinen sota on tuhonnut suuren osan ihmissivilisaatiosta ja jäljellä olevat selviytyjät ovat pakkautuneet viimeisen "taivaskaupungin" suhteelliseen turvaan. Romuröykkiöstä löytyy Alitaksi kutsuttu nuoren tytön muotoinen kyborgi, joka yrittää selvittää menneisyytensä mysteeriä ja samalla voittaa ultraväkivaltaisen robottiromurallin. Katsomiskokemus on tämän elokuvan kohdalla vähän kaksijakoinen. Ylenpalttinen teinidraama ja -romantiikka toki silittävät vastakarvaan, mutta kaiken höpötyksen vastapainona nähtävä toiminta on vauhdikasta ja mukaansatempaavaa. Kokonaan toinen asia on, pystyykö 100 % tietokonetehosteena luodun päähenkilön ottamaan vakavasti. Rahaa on kyllä palanut hahmon tekemiseen, mutta ei läheskään tarpeeksi. Feikin näköinen mikä feikin näköinen, varsinkin kun vertaa elokuvassa nähtäviin oikeisiin näyttelijöihin. Kyllä tämän silti katsoo suhteellisen kivuttomasti, ainakin kertaalleen.

3/5 (Ihan ok)


The Prodigy (USA 2019)
Ohjaus: Nicholas McCarthy
Nähty: Elokuvateatterissa

Tässäpä oikea välimallin kauhuelokuva, joka tuli katsottua paremman tekemisen puutteessa. Pariskunta elää nuoren poikansa kanssa idyllistä perhe-elämää, kunnes alkaa tapahtua outoja. Miksi penska puhuu kaikenlaista sekavaa ja käyttäytyy oudosti? Mikä hänessä on vialla? Elääkö hänessä kauan sitten kuolleen sarjamurhaajan henki? Ketä kiinnostaa? Koko elokuvan juoni on itsestäänselvä heti alusta lähtien, eikä kauhuhermoja kutitella juurikaan. Pari kertaa jännätään mitä seuraavaksi tapahtuu (juonipaljastus: ei mitään kovinkaan oleellista ja/tai yllättävää), ja kerran veitsi heiluu ja veri lentää. Loppuratkaisu on tyyliä "jaa, vai niin kävi tällä kertaa" ja koko leffa menee kategoriaan "taas meni ainutkertaisesta elämästäni puolitoista tuntia hukkaan". Ei hyvää päivää.

Turha tekele.

2/5 (Huono)


Captain Marvel (USA 2019)
Ohjaus: Anna Boden ja Ryan Fleck
Nähty: Elokuvateatterissa

Marvelin elokuvauniversumin uusin sankari on Captain Marvel, naislentäjä, joka saa ulkoavaruuslaitteen räjähdyksessä ällistyttäviä voimia, ja joka muistinsa menettäneenä huitelee ympäri galaksia. Kunnes päätyy sattuman kaupalla takaisin Maahan ja kohtaa lopulta todelliset pahikset. Tämä leffa oli ihan - miten tämän nyt ilmaisisi - perushyvä. Kivaa toimintaa ja huumoria riittää koko elokuvan pituudelta. Vahinko vaan, ettei tarinaan olennaisena osana kuuluva muistinmenetysmysteeri ole kovinkaan kiinnostava, päähenkilö on vähän yksiulotteinen patsastelija, ja välillä tulee jopa tylsää kun mätöt vaan jatkuvat, eikä leffa etene. Ei siis todellakaan Marvelin parhaimmasta päästä. Mutta: Ollaan silti kilttejä ja annetaan tälle hyvä arvosana, jos ei muuten, niin Goose-kissan takia. Tämä eliö kun oli koko elokuvan paras näyttelijä ja henkilöhahmo.

4/5 (Hyvä)


Climax (Ranska 2018)
Ohjaus: Gaspar Noe
Nähty: Elokuvateatterissa

Pitkäksi aikaa mieleen jäävä Climax perustuu tositapahtumiin. Tanssikoulun illanvietto syrjäisessä koulurakennuksessa menee kauhealla tavalla pieleen, kun joku livauttaa sangriaan lisämausteeksi LSD:tä. Pian estot katoavat, ihmiset alkavat sekoilla, ja syntyy jopa ruumiita, muun muassa. Elokuvan rakenne, kuvaus ja kerrontatapa muistuttavat valtaisaa huumetrippiä: alussa kaikki tuntuu normaalilta ja ehkä vähän euforiselta, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä hurjemmaksi ja sekavammaksi kaikki muuttuu, kunnes valkokankaan ja ääniraidan täyttää edestakaisin heiluva, ylösalaisin kuvattu, ja jumputtava kaaos. Lopussa jopa katsojan päässä tuntuu pyörivän. En suosittele kenellekään (varsinkaan jos heiluva kamera aiheuttaa pahoinvointia), mutta minuun tämä elokuva tehosi. Vaikuttava ja aika ainutlaatuinen taideteos.

4/5 (Hyvä)


Us (USA 2019)
Ohjaus: Jordan Peele
Nähty: Elokuvateatterissa

Jännityselokuva Us kertoo tavallisesta, keskiluokkaisesta afroamerikkalaisesta perheestä, jonka luokse saapuu vierailulle ryhmä kammottavia kaksoisolentoja. Juonenkäänteistä ei kannattane kertoa sen enempää, muuta kuin että kaikenlaista outoa ja/tai hirveää alkaa tapahtua. Pidin leffasta, vaikka oli tässä toki omat ongelmansa. Tarina heilui välillä sekavasti sinne tänne, ja selkeästi näki, että elokuvaa oli rakennettu upeiden yksittäisten kohtauksien, ei niinkään kokonaisuuden, ehdoilla. Lisäksi loppukäänne (eli mistä kaikki oikeastaan juontaa juurensa) tuntui suorastaan keinotekoiselta ja epäloogiselta idealta. Toisaalta, kaikki muu (näyttelijäntyö, kuvaus, äänimaailma, jne) toimi kuin junan vessa, ja elokuvan "rivien välistä" pystyi helposti kaivelemaan erilaista kommentointia nykymaailmasta ja varsinkin nykyamerikasta. Varsinainen kauhuleffa tämä ei ehkä ole, mutta jännitystä ja monen tasoista ahdistavaa tunnelmaa piisaa silti koko elokuvan pituudelta.

4/5 (Ihan hyvä)

Tammikuun 2019 elokuvia

Florence (Florence Foster Jenkins, UK 2016)
Ohjaus: Stephen Frears
Nähty: Yle Areena

Muutaman vuoden takainen brittielokuva kertoo tositarinan newyorkilaisesta seurapiirinaisesta, joka onnistuu luomaan menestyksellisen laulu-uran, vaikkei ilmiselvästikään ole kovin hyvä laulaja. Elokuva lähestyy aihettaan humoristisesti, mutta kuitenkin välillä vakavoituen ja kaikkia henkilöhahmojaan ymmärtäen. Meryl Streep loistaa pääosassa, ja muutkin näyttelijät onnistuvat rooleissaan. Ei mikään erityisen mieleenpainuva tai hyvä leffa, mutta ihan katsomisen arvoinen.

3/5 (Ok)


Bumblebee (USA 2018)
Ohjaus: Travis Knight
Nähty: Elokuvateatterissa

Transformers-elokuvien spin-off Bumblebee sijoittuu 80-luvulle ja kertoo yllättävän pienimuotoisen tarinan nimihenkilönsä saapumisesta Maapallolle. Bumblebee-robotti menettää muistinsa, ystävystyy mekaanikkotytön kanssa ja yrittää samalla vältellä Yhdysvaltain armeijaa ja pahoja decepticoneja. Paljon tässä leffassa viljellään lajityypin kliseitä, on ulkopuolinen päähenkilö, joka kohtaa kaltaisensa, toimintaa, huumoria, one-linereita, ja niin edelleen. Ei elokuvaan siis mitään uutta ja ihmeellistä ole keksitty, mutta kun ottaa huomioon, minkälaista roskaa ne aikaisemmat Transformersit ovat olleet, tämähän on lähes mestariteos. Yllätyksetön, mutta toimiva ja viihdyttävä. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Alakertalaiset (The Ones Below, UK 2015)
Ohjaus: David Farr
Nähty: Yle Areena

Tämä pienen budjetin kauhutrilleri sijoittuu nykypäivän Lontooseen. Lasta odottava pariskunta muuttaa kaupunkihuoneistoon, jonka alakerrassa asuu miellyttävän tuntuinen, mutta hieman epäilyttävä pariskunta. Muutaman dramaattisen käänteen jälkeen alkaa tapahtua kaikenlaista uhkaavaa, ja lopussa.. no joo. Ihan mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä elokuva, mutta olisivat käsikirjoittajat saaneet jotain uutta keksiä. Loppukäänteen arvaa nimittäin miljoonan kilometrin päästä. Kertakatsottava.

3/5  (Ihan ok)


Glass (USA 2019)
Ohjaus: M Night Shamayalan
Nähty: Elokuvateatterissa

M Night Shamayalanin supersankarielokuva Glass on jatkoa Unbreakablelle (2000) ja Splitille (2017), joista jälkimmäinen on minulta edelleen näkemättä. Kyseinen puute sivistyksessä ei kyllä ihmeemmin tämän leffan katsomiskokemusta häirinnyt. Jokseenkin hidassoutuinen raina sijoittuu lähes kokonaan mielisairaalaan, jonka vangeille yritetään tolkuttaa, että ette te oikeasti ole supersankareita, hulluja vain. James McAvoy loistaa skitsofreenikkona, jonka yhdellä sivupersoonalla on outoja voimia. Samuel L. Jackson ja Bruce Willis peesaavaat ihan pätevästi, lopussa tapellaan ja jonkinlainen yllätyskin siellä oli. Ihan jees, mutta ei erityisen muistettava versiointi nykyään suosituista superäijätarinoista.

3/5 (Ok)


Shoplifters - perhesalaisuuksia (Shoplifters, Japani 2018)
Ohjaus: Hirokazu Kore-eda
Nähty: Elokuvateatterissa

Japanilainen draama Shoplifters oli ehdokkaana parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnolle, ja vaikkei leffa pystiä voittanutkaan, kyllä se on silti ehdottomasti katsomisen arvoinen. Suurkaupungin varjossa, pienessä talossa, elää suurperhe hiljaiseloa päivä kerrallaan. Perheenisä opettaa lapsia näpistelemään kaupoista, ja muutkin saavar elantonsa mistä milloinkin. Vaikka tämä sekalainen sakki elää lähes kädestä suuhun, he ovat silti - tai ehkä juuri siksi - onnellisia yhdessä. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä mitä päälle päin näyttää - lopussa henkilöistä paljastuu monia salaisuuksia, jotka pistävät tarinan useat sivujuonteet heittämään kuperkeikkaa. Lopun dramaattisista tapahtumista huolimatta kyseessä on lämminhenkinen hyvän mielen elokuva. Suosittelen ehdottomasti.

4/5 (Hyvä)

Joulukuun 2018 elokuvia

Spiderman: Kohti hämähäkkiversumia (Spiderman: Into the Spiderverse, USA 2018)
Ohjaus: Peter Ramsey, Bob Persichetti ja Rodney Rothman
Nähty: Elokuvateatterissa

En yleensä ole mikään suuri jenkkianimaatioiden ystävä (liian paljon kohellusta minun makuuni), mutta joskus tulee kyllä nähtyä siinäkin lajityypissä aikamoisia mestariteoksia. Edellinen todella hyvä oli Zootopia, ja nyt tämä Kohti hämähäkkiversumia -elokuva herätti hyvin pitkälle samanlaisia fiiliksiä. Teinipoika Miles Morales saa hämähäkin puremasta yli-inhimilliset voimat, ja hän huomaa samalla, että multiversumissa on muitakin hämähäkkimiehiä/naisia/otuksia. Ja näiden apua lopulta todella tarvitaan, kun pahis uhkaa koko todellisuuden olemassaoloa. Teknisesti taidokas ulkoasu, osuva huumori ja hahmolähtöinen, tunteita herättävä tarina voittivat minut täysin puolelleen. Viime vuoden paras supersankarielokuva, eikä edes tehnyt kovin tiukkaa.

5/5 (Erinomainen)


Aquaman (USA 2018)
Ohjaus: James Wan
Nähty: Elokuvateatterissa

Jason Momoa esittää vesihiisi Arthur Currya uusimmassa DC:n sarjakuviin perustuvassa supersankarimätössä. Aquaman muistuttaa tarinaltaan ja asetelmiltaan hyvin paljon Marvelin Thoria tai Black Pantheria, on mahtava salattu kuningaskunta, jota hallitsee tai jonka hallitsemista enemmän tai vähemmän halajaa leffan päähenkilö, joka sattuu olemaan myös supervoimainen lihasäijä. Aquaman eroaa elokuvana kuitenkin näistä kahdesta siinä, että hommassa edetään volyymit tapissa koko ajan loppuun asti. On jyhkeitä massataisteluita, one-on-one tappeluksia, jättiläismerihevosia, laserhaita sekä rumpuja soittava mustekala. Missään ei säästellä yhtään. No, kieltämättä välillä CGI-ähky käy lähes ylitsepääsemättömäksi, tarinankaari on loppujen lopuksi aika nähdyn oloinen, ja joitain huikeita logiikan hyppyjä nähdään vähän väliä (esimerkiksi oikeasti, kuinka monta kertaa yhdessä leffassa rauhallinen keskustelu voi keskeytyä yhtä-äkkiseen räjähdykseen?). Täytyy kuitenkin antaa hyvät pisteet ihan pelkästään siitä röyhkeydestä millä tämä raina tykittää itsensä läpi. Hurja, joskaan ei virheetön, elokuvakokemus.

4/5 (Hyvä)


Mortal Engines (USA 2018)
Ohjaus: Christian Rivers
Nähty: Elokuvateatterissa

Post-apokalyptiseen tulevaisuuteen sijoittuva toimintaelokuva Mortal Engines kertoo maailmasta, jossa kaupungit kulkevat telaketjuilla tai pyörillä ja elävät saalistamalla pienempiä kaupunkeja. Kyllä, luitte aivan oikein. Kuulostaa tosi toopelta, mutta ei tämä elokuva kuitenkaan ole niin huono ole kuin sen perusidea antaa ymmärtää. Leffa kulkee alusta loppuun ihan näyttävästi, jouhevasti ja asiaankuuluvalla ryminällä. Näyttelijät toki tuntuvat vetävän rooliaan jatkuvasti autopilotilla, ja tarinan tasolla mitään uutta ja ihmeellistä on turha odottaa (jotain superasetta puuhataan, teinipäähenkilöt yrittävät estää sen käytön ja lip lap). Kyllä tämä silti kiinnostaa kestonsa verran, ja tässä tapauksessa se riittää.

3/5 (Ihan ok)

Cinemare 2018 -elokuvia

Joensuun Tapiossa järjestettiin viime syksynä perinteinen Cinemare-kauhuelokuvayö, ja tällä kertaa jopa kahtena eri iltana, 30.11. ja 1.12.2018. Tämä tapahtuma kiinnostaa toki aina ja vaikka kuinka monta kertaa vuodessa, mutta koska jaksaminen ja ehtiminen olivat kiireisenä opiskelusyksynä hieman kortilla, osallistuin noista öistä vain jälkimmäiseen. Tässäpä kyseisen rupeaman katsomissaldo:


Suspiria (Italia/USA 2018)
Ohjaus: Luca Guadagnino
Nähty: Cinemaressa 2018

Suspiria on uusioversio vuoden 2017 Cinemaressa ensi(?) kertaa näkemästäni samannimisestä italokauhuleffasta (1977).  Peruslähtökohta on aika lailla samanlainen kuin alkuperäisessä elokuvassa, eli nuori nainen saapuu Amerikan Yhdysvalloista berliiniläiseen tanssikouluun, ja sitten alkaa tapahtua kaikenlaista outoa. Leffan alkupuoliskolla tuntuu siltä, ettei kuvallisesta ja tarinankerronnallisesta tyylikkyydestä huolimatta mitään oikeasti uutta tuoda näyttämölle. Ympäröivä maailma ja ajankuva ovat tosin alkuversiota enemmän esillä (tämä uusikin versio sijoittuu 70-luvulle). Elokuva päräyttää kuitenkin loppua kohti aivan oman tyylisilleen häiritseville kierroksille, ja lopussa sukelletaan jo sen verran syvissä ja täysin erityyppisissä vesissä, että kyllä tämä uudelleenkuvittelu ansaitsee ehdottomasti olemassaolonsa. Vaikuttava, kaunis ja brutaali elokuvakokemus.

4/5 (Hyvä)


Noidantappajat (Witchfinder General, UK 1968)
Ohjaus: Michael Reeves
Nähty: Cinemaressa 2018

Vincent Price julmistelee pääosassa tässä yli 50 vuotta vanhassa brittikauhuleffassa. Eletään 1600-lukua, Oliver Cromwellin valtakautta Englannissa, ja Price esittää Matthew Hopkinsia, pahamaineista noitienmetsästäjää. Hän hirttää, hukuttaa ja polttaa noitia hyvällä menestyksellä (tietenkään ei ole mitään väliä sillä, olivatko he oikeasti syyllisiä asioihin, joista heidät tuomittiin), kunnes päätyy napit vastakkain väärän henkilön kanssa. Ihan toimiva periodisynkistely, joskin kaikesta näkee, että leffan teossa on oltu aika pienellä budjetilla liikenteessä. Price pelastaa kylmäävällä roolisuorituksellaan kuitenkin paljon. Ihan katsottava.

3/5 (Ok)


Terrified (Argentiina 2017)
Ohjaus: Demian Rugna
Nähty: Cinemaressa 2018

Argentiinalainen kauhurutistus Terrified on olemassolonsa ja tyylinsä velkaa japanilaiselle Kaunalle (The Grudge). Pikkukaupungin lähiötaloissa alkaa tapahtua kaikenlaista outoa ja selittämätöntä, viemäristä kuuluu outoja ääniä, kuolleen pikkupojan ruumis ilmestyy aamiaispöytään, ihmisiä katoaa jäljettömiin ja sen sellaista. Varsinaista juonta ja arkipäivän logiikkaa tästä elokuvasta saa hakea kissojen ja koirien kanssa, eikä sellaisia pikkujuttuja loppujen lopuksi kaipaakaan. Tärkeintä on karmiva ja painostava tunnelma, jonka tämä leffa osaa kyllä välittää erinomaisesti pikapostina suoraan katsojan selkäpiihin. Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, ja vaikka tämän tyylinen pelottelu alkaa loppua kohti jo kärsiä pienoisesta inflaatiosta, kyllä tämä elokuva jää näkijänsä mieleen pitkäksi aikaa.

4/5 (Hyvä)

Marraskuun 2018 elokuvia

Bohemian Rhapsody (UK 2018)
Ohjaus: Bryan Singer
Nähty: Elokuvateatterissa

Rockbändi Queenin ja sen keulakuvan, Freddie Mercuryn, tuntee lähes jokainen rockmusiikkia edes jollain tasolla harrastava tai kuunteleva ihmisolento. Bohemian Rhapsody on paitsi kertomus Queenin noususta maailmanlaajuiseksi musiikki-ilmiöksi, myös läpileikkaus Freddie Mercuryn henkilökohtaisesta elämästä tuona aikana. En ole yleensä mikään elämänkertaelokuvien ystävä, ja myös tässä leffassa on jonkin verran kyseisen elokuvan lajityypin ummehtuneita kliseitä ja naurettavuuksia. Bohemian Rhapsody kulkee kuitenkin pienistä kömpelyyksistä huolimatta jouhevasti eteenpäin, ja näyttelijöistä etenkin Rami Malek on mainio Freddie Mercuryna. Ja totta kai elokuvassa kuullaan paljon Queenin musiikkia, mikä aina plussaksi laskettakoon. Erityisesti on syytä mainita leffan loppupuolella nähtävä Queenin vuoden 1985 Live Aid -keikan pilkuntarkka rekonstruointi, joka on todella upea elokuvakokemus. Pikkupuutteineenkin tämä elokuva on erittäin suositeltava, ainakin jos aihe yhtään kiinnostaa.

3/5 (Ihan ok)


Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald, USA 2018)
Ohjaus: David Yates
Nähty: Elokuvateatterissa

Pari vuotta sitten elokuvateattereihin ilmiintyneen Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -leffan jatko-osa jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Ilkeä loitsija Grindelwald karkaa vankilasta ja sitten alkaa muun velhoyhteisön keskuudessa hurja kilpajuoksu kohti Pariisia, jossa Grindelwald hautoo katalia suunnitelmiaan. Tai ehkä pitäisi sanoa "hurja" "kilpajuoksu", kun homma tuntuu seisovan useaan otteeseen paikallaan, koska pitää keskustella tai kokoustaa tai taikoa, koska jotain ja jostain syystä. Leffa on todella sekavasti käsikirjoitettu ja/tai editoitu, ja tämä saa aikaan sen, että elokuvan tarinan punainen lanka tuntuu moneen otteeseen katoavan kuin hevoskotkan pieru Saharaan. No, kyllä tämän sujuvasti silti katsoi ja muutamat toimintakohtaukset olivat näyttäviä. Niin ja oli siellä myös muutama vanha ja uusikin ihmeotus kaiken kohelluksen keskellä. Nehän olivat ekan leffan parasta antia ja toimivat tässäkin. Ihan ok-tasoa Potter/taikuus-leffana, mutta parempaankin olisi mielestäni ollut aineksia.

3/5 (Ok)


Kaunotar ja hirviö (The Beauty and the Beast, USA 2017)
Ohjaus: Bill Condon
Nähty: Netflix

Tämä Disneyn animaatioklassikon live action-versiointi kertoo tutun tarinan tuttuine henkilöineen ja tuttuine tapahtumineen, Kirjaviisas kaunotar eksyy prameaan linnaan, jota asustaa kirottu prinssi laulavine ja tanssivine huonekaluineen ja keittiöastiastoineen. Kohta lempi leiskuaa ja niin edelleen. Eli elokuva ei siis todellakaan tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta on kuitenkin erinomaisen toimiva ja pieteetillä valkokankaalle loihdittu versio ikivanhasta tarinasta. Suosittelen erityisesti alkuperäisen Disney-elokuvan ystäville, ja miksei muillekin. Kyllähän tämän parissa joka tapauksessa kestonsa verran viihtyy.

4/5 (Hyvä)

Syys- ja lokakuun 2018 elokuvia

Megalodon (Meg, USA 2018)
Ohjaus: Jon Turteltaub
Nähty: Elokuvateatterissa

Kas tässä vasta hömppä kesäelokuva. Megalodon on suhteellisen kliseistä, veretöntä haikauhua maustettuna Jason Stathamilla ja eturivin kiinalaisnäyttelijöillä. Juoniaukot ovat jättihain kokoisia ja huumorikin suunnilleen obaut miljoona kertaa nähtyä. Mutta kyllä tämän ihan kivuttomasti katsoi, vaikka yllätykset ovat tosiaan vähissä. Uusintakatselu todennäköisesti johtaisi täydelliseen tylsistymiseen.

3/5 (Ok)


Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja (Suomi 2018)
Ohjaus: Tiina Lymi
Nähty: Elokuvateatterissa

Ensimmäinen Mielensäpahoittaja-elokuva oli ihan katsottava suomi-draama/komedia, mutta onneksi tämä uudempi on vähän parempi elokuva joka saralla. Vanha änkyrä ukkeli jää leskeksi ja tuumii, että lähtö voisi koittaa itsellekin. Siispä arkkua höyläämään. Jälkikasvu ei ymmärrä ja lapsenlapsi muuttaa omine ongelmineen papan luokse. Siitäpä soppa syntyy. Tässä mennään ehkä enemmän draaman puolelle ja komedia jää vähemmälle, mutta mielestäni se oli tämän elokuvan tapauksessa ihan oikea ratkaisu. Heikki Kinnunen mielensäpahoittajan roolissa tietenkin hauskuuttaa jo ihan pelkällä olemuksellaankin, mutta kaikenlainen väkisinnaurattaminen on onneksi jätetty konseptista suurimmaksi osaksi pois. Ihan hyvä suomileffaksi.

4/5 (Hyvä)


Venom (USA 2018)
Ohjaus: Ruben Fleischer
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämä on vähän toisentyyppinen Marvel-supersankarielokuva, kuin mihin viime aikoina on totuttu. Ulkoavaruuden vihamielinen lima tuodaan tutkimusretkeltä Maapallolle ja Tom Hardyn esittämä Eddie Brock-niminen reportteri saa potkut työstään. Nämä kaksi kohtaavat ja yhdistyvät ja  muodostuu Venom, vihamielinen ja supervoimainen antisankari, joka pitää.. öh.. aivojen syömisestä. Jos tämä elokuva olisi tehty ihan vakavalla mielellä, se olisi aika turha tuotos. Nyt homma on vedetty osin ihan överiksi ja käsittämättömäksi rom-com-buddy-komediaksi, joka sai aikaan ainakin tässä katsojassa aikaan ihan ansaittuja ja toisaalta ihan ansaitsemattomia naurunpyrskähdyksiä. Kyllä, varsinaisen tarinan käynnistyminen ja Venomin syntyminen kestää vähän liian pitkään, juoniaukkoja on, ja varsinkin lopussa erikoistehosteetkin ovat hieman kökön näköisiä, mutta kyllä tämä saa ylimääräisiä pisteitä ihan äkkiväärästä omaleimaisuudestaan. Ymmärrän tosin niitäkin, jotka tästä leffasta eivät pidä. Suosittelen siis varauksin.

3/5 (Ok)


Halloween (USA 2018)
Ohjaus: David Gordon Green
Nähty: Elokuvateatterissa

Klassisen Halloween-kauhuelokuvan jatko-osassa (joka on mielikuvituksekkaasti nimetty Halloweeniksi) Michael Myers karkaa mielisaaralasta ja alkaa jälleen puukottaa ihmisiä kuoliaaksi. Siinäpä koko elokuvan juoni, oikeastaan. Ihan hyvin tämä on tehty ja jännittäviä tilanteita on useita, joten kyllä tätä sen puolesta katselee. Mitään uutta ja oikeasti pelottavaa ei ole keksitty, mutta jos vanhakin toimii, miksi sitä muutettaisiin. Vanha Hollywoodin sananlasku.

3/5 (Ihan ok)

Predator ja sen jälkeläiset

Pitkästä aikaa vuorossa on teemapostaus. Viimeksi käytiin läpi alien-elokuvia, tällä kertaa kehiin astuvat toisenlaiset ulkoavaruuden örkit, predaattorit. Uusi Predator-elokuvahan ilmestyi elokuvateattereihin syyskuussa, joten aihe on siinä mielessä ajankohtainen. Plus näitä leffojahan ei ole montaa, eli tällaisen jutun kirjoittaminen onnistuu kiireiseltä ja/tai laiskalta ihmiseltä paremmin kuin sellaisen postauksen, joka sisältää vaikka kaikki James Bond- tai Marvel-elokuvat (pelkkä ajatuskin saa hien otsalle).


Predator (USA 1987)
Ohjaus: John McTiernan
Nähty: VHS, DVD

Tämä alkuperäinenhän on suuri toimintaklassikko. Pääosissa Iso-Arska Schwarzenegger ja joukko muita muskelimiehiä/palkkasotureita lähtee tehtävälle Keski-Amerikan viidakoihin ja salaperäinen metsästäjä alkaa napsia heitä yksi kerrallaan. Elokuva edustaa 80-luvun toimintameininkiä jykevimmillään. Hyvin simppeli kehystarina ei haittaa, sillä näyttävät puitteet, piinaava jännitys ja yliöveri machobullshit tempaisevat mukaansa koko elokuvan ajaksi. Ja onhan se predator itse todella tyylikkään näköinen elokuvaotus. "I ain't got time to bleed."

4/5 (Hyvä)

Tyylikkään näköinen tosielämän predator.

Predator 2 (USA 1990)
Ohjaus: Stephen Hopkins
Nähty: VHS, DVD

Edellisen jatko-osa sijoittuu oikean viidakon sijasta Los Angelesin kaupunkimaisemiin, ja kaikki päähenkilöt ovat uusia; edellisen elokuvan tapahtumiin vain viitataan. Vaikka Predator 2 on ihan tyylikäs ja rosoinen toimintajännäri aikakautensa tapaan, ei tämä kyllä ihan pärjää sille alkuperäiselle leffalle. Predaattorikin tuntuu vähän nössömmältä tapaukselta tällä kertaa, kun jopa hieman vatsakas Danny Glover näyttää pärjäävän sille käsikähmässä. Ihan hyvä yritys silti, kyllä tämäkin kestonsa verran viihdyttää. "Don't worry, asshole. You will get another chance."

3/5 (Ihan ok)


Tämän jälkeen olisivat vuorossa 2000-luvun alun Alien v Predator -leffat, mutta niitä käsittelin jo Alien-teemapostauksessa, joten en enää aio palata niihin uudestaan. Todettakoon tässä vain, että huonoja ovat.


Predators (USA 2010)
Ohjaus: Nimrod Antal
Nähty: Elokuvateatterissa

Seuraava yritys predaattorin tuomiseksi valkokankaille nähtiin tasan 20 vuotta Predator 2:n jälkeen. Tässä versiossa sekalainen joukko tyyppejä joutuu predaattorien kaappaamaksi kaukaiselle planeetalle ja sitten alkaa verinen ajojahti, josta kukaan ei tunnu selviävän hengissä. Ihan pätevää toimintakauraa, mutta ei tämä tuo oikein mitään uutta alkuperäisiin elokuviin. Paitsi ehkä tyylikkäät predator-koirat. "Now, let's find a way off this fucking planet."

3/5 (Ok)


The Predator (USA 2018)
Ohjaus: Shane Black
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämä juuri ensi-iltaan saapunut äksönraina sijoittuu edelleen edellisten elokuvien maailmaan, ja jälleen uusia örkkejä tipahtaa avaruudesta Maapallolle ihmisten ja toistensa vaivoiksi. Leffa alkaa hyvin, mutta lopulta tylsät juonenkäänteet, kaiken maailman juoniaukot, ja liiallinen (huono) huumori pilaavat koko homman. Lopussa vaan haukotuttaa, eikä tätä tee mieli nähdä enää uudestaan. Jos tämän parempaan ei tässä elokuvasarjassa enää ylletä, ehkä on aika polkea koko franchise unohduksen suohon. "Gentlemen, they're large, they're fast, and fucking you up is their idea for tourism."

2/5 (Aika huono)

"GET TO THE CHOPPAAAAAAAAA!!!"