Cinemare 2017 -elokuvia

Joensuun kauhuelokuvayö Cinemaressa on allekirjoittanut käynyt tapahtuman käynnistymisestä lähtien (siis vuodesta 2003), ja kaikenlaista, jos ei nyt aina kovin hyvää, niin ainakin mielenkiintoista uutta ja vanhaa elokuvaa on siellä tullut nähtyä. Viimesyksyinen Cinemare ansaitsee tällä kertaa  kokonaan oman postauksensa, varsinkin kun kaikki kolme siellä näkemääni elokuvaa olivat minulle ihan uusia.


The Room (USA 2003)
Ohjaus: Tommy Wiseau
Nähty: Cinemaressa 2017

The Room on hieno esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun käytössä on rahaa, tahtoa ja ehkä jopa intohimoa, mutta vähän kykyä ja taitoa. Kaikki leffan osa-alueet, käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijäntyö ja niin edelleen ovat hävettävän huonoja. Puhumattakaan niistä myötähäpeää aiheuttavista pehmopornokohtauksista. Jotkut pitävät tätä roskaklassikkona, ja kieltämättä kyllä jotkut kohtaukset naurattavat huonoudellaan. Silti, minä kyllä pyrin arvostelemaan elokuvat niiden omien meriittien pohjalta, enkä yritä muodostaa kokonaisarvosanaa minkään 'kulttipöhinän' perusteella. Ei siis mitään 'niin huono että on jopa hyvä'-lisäpisteitä, sori.

1/5 (Erittäin huono)


Suspiria (Italia 1977)
Ohjaus: Dario Argento
Nähty: Cinemaressa 2017

En ole ihan varma, olenko nähnyt tämän elokuvan aikaisemmin, mutta laitetaanpa se tänne kuitenkin. Italialainen kauhuklassikko on kyseessä. Nuori nainen saapuu jonnekin Eurooppaan tanssikouluun, ja heti kättelyssä alkaa tapahtua outoja. Alkuasetelmilla tai tarinan etenemisellä ei loppujen lopuksi ole suurtakaan väliä, tärkeintä on pelottava ja kiero tunnelma. Vaikka pieni budjetti paistaa paikoittain läpi, tämä vain lisää leffan kotikutoista viehätystä. Elokuva jää pitkäksi aikaa mieleen, siis suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Armomurhaaja (Suomi 2017)
Ohjaus: Teemu Nikki
Nähty: Cinemaressa 2017

Yllättävän hyvä kotimainen Armomurhaaja kuuluu kostoelokuvien genreen. Erakkona elelevä mies tekee työkseen ajoneuvojen korjaushommia sekä lopettaa vanhoja ja sairaita eläimiä. Pian hänellä menee sukset ristiin paikallisten uusnatsien kanssa, ja jälki on rumaa. Näppärä pieni elokuva viehättää sujuvan toimivalla tarinallaan ja kokonaisen tuntuisilla henkilöhahmoillaan. Erityisesti nimiroolissa Matti Onnismaa vetää vahvasti. Uskaltaisin jopa väittää tätä vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi, tai ainakin suurimmaksi yllättäjäksi.

4/5 (Hyvä)