Heinäkuun 2021 elokuvia

Raya and the Last Dragon (USA 2021)
Ohjaajat: Carlos Lopez Estrada ja Don Hall 
Nähty: Disney+

Disneyn uusin animaatioseikkailu Raya and the Last Dragon kertoo maagisesta valtakunnasta, jota lohikäärmeet suojelivat aikoinaan muinaiselta pahuudelta. Lopulta nämä hyvät olennot hävisivät maan päältä ja maailma meni sekaisin, ja vain nuoren tytön ja hänen ystäviensä epätoivoinen kujanjuoksu viimeisen lohikäärmeen löytämiseksi voi palauttaa menneen kulta-ajan. Erittäin simppeli ja selkeä stoori, kyllä, mutta tämä tarina kätkee taakseen värikkään ja monipuolisen leffamaailman, johon on mukava uppoutua. Toimintakohtaukset ja efektit ovat Disney-rainoille tyypillisesti huippuluokkaa, mutta eivät kuitenkaan häiritsevästi hallitse katsomiskokemusta, mistä plussaa. Vaivatonta katsottavaa siis, suosittelen erityisesti animaatioiden ystäville.

4/5 (Hyvä)


Split (USA 2016)

Ohjaaja: M. Night Shayamalan

Nähty: Netflix

Niin sanotun Unbreakable-trilogian keskimmäinen osa Split jäi minulta aikoinaan näkemättä, mutta nyt tuli tämäkin puute korjattua. Hieman hölmöltä tuntui toki leffan katsominen, kun kerran olin nähnyt elokuvasarjan ensimmäisen (Unbreakable, 2000) ja viimeisen (Glass, 2019) osan, mutta eipä tämmöinen "väärässä järjestyksessä" säätäminen tapahtunut minulle ensimmäistä kertaa (köh Star Wars köh). Itse elokuva on mukava pieni jännitysdraama, jossa on myös kauhuelementtejä. James McAvoy esittää enemmän tai vähemmän vähäeleisesti monipersoonaista skitsofreenikkoa, joka pitää epämääräisistä syistä vankinaan kolmea tyttöä. Kaiken takana on sivupersoonista pahin, Peto, jonka saapumista odotellaankin sitten tovi jos toinenkin. Ihan kivaa ajanvietettä silti, jos siis elokuvan lievä hidastempoisuus ei haittaa.

4/5 (Hyvä)

Black Widow (USA 2021)

Ohjaaja: Cate Shortland

Nähty: Elokuvateatterissa

Jo useita kertoja lykätty Marvel-supersankarointi Black Widow päätyi tänä kesänä viimeinkin elokuvateattereihin, ja pitihän se käydä toki katsomassa. Erittäin miellyttävää perustoimintaa tämä Scarlett Johanssonin esittämän Mustan Lesken sooloelokuva on, ja myös huumoria sekä värikkäitä henkilöhahmoja piisaa. Lopussa tosin taas juhlitaan liikaa ylisekavalla ja tarpeettoman tuntuisella tietokonemättöllä, mutta kai tämäkin juonielementti on hyväksyttävä kaiken muun ohessa, kun superheeroksista on kyse. Marvel-leffojen parempaa keskitasoa.

4/5 (Hyvä)