Joulukuun 2018 elokuvia

Spiderman: Kohti hämähäkkiversumia (Spiderman: Into the Spiderverse, USA 2018)
Ohjaus: Peter Ramsey, Bob Persichetti ja Rodney Rothman
Nähty: Elokuvateatterissa

En yleensä ole mikään suuri jenkkianimaatioiden ystävä (liian paljon kohellusta minun makuuni), mutta joskus tulee kyllä nähtyä siinäkin lajityypissä aikamoisia mestariteoksia. Edellinen todella hyvä oli Zootopia, ja nyt tämä Kohti hämähäkkiversumia -elokuva herätti hyvin pitkälle samanlaisia fiiliksiä. Teinipoika Miles Morales saa hämähäkin puremasta yli-inhimilliset voimat, ja hän huomaa samalla, että multiversumissa on muitakin hämähäkkimiehiä/naisia/otuksia. Ja näiden apua lopulta todella tarvitaan, kun pahis uhkaa koko todellisuuden olemassaoloa. Teknisesti taidokas ulkoasu, osuva huumori ja hahmolähtöinen, tunteita herättävä tarina voittivat minut täysin puolelleen. Viime vuoden paras supersankarielokuva, eikä edes tehnyt kovin tiukkaa.

5/5 (Erinomainen)


Aquaman (USA 2018)
Ohjaus: James Wan
Nähty: Elokuvateatterissa

Jason Momoa esittää vesihiisi Arthur Currya uusimmassa DC:n sarjakuviin perustuvassa supersankarimätössä. Aquaman muistuttaa tarinaltaan ja asetelmiltaan hyvin paljon Marvelin Thoria tai Black Pantheria, on mahtava salattu kuningaskunta, jota hallitsee tai jonka hallitsemista enemmän tai vähemmän halajaa leffan päähenkilö, joka sattuu olemaan myös supervoimainen lihasäijä. Aquaman eroaa elokuvana kuitenkin näistä kahdesta siinä, että hommassa edetään volyymit tapissa koko ajan loppuun asti. On jyhkeitä massataisteluita, one-on-one tappeluksia, jättiläismerihevosia, laserhaita sekä rumpuja soittava mustekala. Missään ei säästellä yhtään. No, kieltämättä välillä CGI-ähky käy lähes ylitsepääsemättömäksi, tarinankaari on loppujen lopuksi aika nähdyn oloinen, ja joitain huikeita logiikan hyppyjä nähdään vähän väliä (esimerkiksi oikeasti, kuinka monta kertaa yhdessä leffassa rauhallinen keskustelu voi keskeytyä yhtä-äkkiseen räjähdykseen?). Täytyy kuitenkin antaa hyvät pisteet ihan pelkästään siitä röyhkeydestä millä tämä raina tykittää itsensä läpi. Hurja, joskaan ei virheetön, elokuvakokemus.

4/5 (Hyvä)


Mortal Engines (USA 2018)
Ohjaus: Christian Rivers
Nähty: Elokuvateatterissa

Post-apokalyptiseen tulevaisuuteen sijoittuva toimintaelokuva Mortal Engines kertoo maailmasta, jossa kaupungit kulkevat telaketjuilla tai pyörillä ja elävät saalistamalla pienempiä kaupunkeja. Kyllä, luitte aivan oikein. Kuulostaa tosi toopelta, mutta ei tämä elokuva kuitenkaan ole niin huono ole kuin sen perusidea antaa ymmärtää. Leffa kulkee alusta loppuun ihan näyttävästi, jouhevasti ja asiaankuuluvalla ryminällä. Näyttelijät toki tuntuvat vetävän rooliaan jatkuvasti autopilotilla, ja tarinan tasolla mitään uutta ja ihmeellistä on turha odottaa (jotain superasetta puuhataan, teinipäähenkilöt yrittävät estää sen käytön ja lip lap). Kyllä tämä silti kiinnostaa kestonsa verran, ja tässä tapauksessa se riittää.

3/5 (Ihan ok)

Cinemare 2018 -elokuvia

Joensuun Tapiossa järjestettiin viime syksynä perinteinen Cinemare-kauhuelokuvayö, ja tällä kertaa jopa kahtena eri iltana, 30.11. ja 1.12.2018. Tämä tapahtuma kiinnostaa toki aina ja vaikka kuinka monta kertaa vuodessa, mutta koska jaksaminen ja ehtiminen olivat kiireisenä opiskelusyksynä hieman kortilla, osallistuin noista öistä vain jälkimmäiseen. Tässäpä kyseisen rupeaman katsomissaldo:


Suspiria (Italia/USA 2018)
Ohjaus: Luca Guadagnino
Nähty: Cinemaressa 2018

Suspiria on uusioversio vuoden 2017 Cinemaressa ensi(?) kertaa näkemästäni samannimisestä italokauhuleffasta (1977).  Peruslähtökohta on aika lailla samanlainen kuin alkuperäisessä elokuvassa, eli nuori nainen saapuu Amerikan Yhdysvalloista berliiniläiseen tanssikouluun, ja sitten alkaa tapahtua kaikenlaista outoa. Leffan alkupuoliskolla tuntuu siltä, ettei kuvallisesta ja tarinankerronnallisesta tyylikkyydestä huolimatta mitään oikeasti uutta tuoda näyttämölle. Ympäröivä maailma ja ajankuva ovat tosin alkuversiota enemmän esillä (tämä uusikin versio sijoittuu 70-luvulle). Elokuva päräyttää kuitenkin loppua kohti aivan oman tyylisilleen häiritseville kierroksille, ja lopussa sukelletaan jo sen verran syvissä ja täysin erityyppisissä vesissä, että kyllä tämä uudelleenkuvittelu ansaitsee ehdottomasti olemassaolonsa. Vaikuttava, kaunis ja brutaali elokuvakokemus.

4/5 (Hyvä)


Noidantappajat (Witchfinder General, UK 1968)
Ohjaus: Michael Reeves
Nähty: Cinemaressa 2018

Vincent Price julmistelee pääosassa tässä yli 50 vuotta vanhassa brittikauhuleffassa. Eletään 1600-lukua, Oliver Cromwellin valtakautta Englannissa, ja Price esittää Matthew Hopkinsia, pahamaineista noitienmetsästäjää. Hän hirttää, hukuttaa ja polttaa noitia hyvällä menestyksellä (tietenkään ei ole mitään väliä sillä, olivatko he oikeasti syyllisiä asioihin, joista heidät tuomittiin), kunnes päätyy napit vastakkain väärän henkilön kanssa. Ihan toimiva periodisynkistely, joskin kaikesta näkee, että leffan teossa on oltu aika pienellä budjetilla liikenteessä. Price pelastaa kylmäävällä roolisuorituksellaan kuitenkin paljon. Ihan katsottava.

3/5 (Ok)


Terrified (Argentiina 2017)
Ohjaus: Demian Rugna
Nähty: Cinemaressa 2018

Argentiinalainen kauhurutistus Terrified on olemassolonsa ja tyylinsä velkaa japanilaiselle Kaunalle (The Grudge). Pikkukaupungin lähiötaloissa alkaa tapahtua kaikenlaista outoa ja selittämätöntä, viemäristä kuuluu outoja ääniä, kuolleen pikkupojan ruumis ilmestyy aamiaispöytään, ihmisiä katoaa jäljettömiin ja sen sellaista. Varsinaista juonta ja arkipäivän logiikkaa tästä elokuvasta saa hakea kissojen ja koirien kanssa, eikä sellaisia pikkujuttuja loppujen lopuksi kaipaakaan. Tärkeintä on karmiva ja painostava tunnelma, jonka tämä leffa osaa kyllä välittää erinomaisesti pikapostina suoraan katsojan selkäpiihin. Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, ja vaikka tämän tyylinen pelottelu alkaa loppua kohti jo kärsiä pienoisesta inflaatiosta, kyllä tämä elokuva jää näkijänsä mieleen pitkäksi aikaa.

4/5 (Hyvä)

Marraskuun 2018 elokuvia

Bohemian Rhapsody (UK 2018)
Ohjaus: Bryan Singer
Nähty: Elokuvateatterissa

Rockbändi Queenin ja sen keulakuvan, Freddie Mercuryn, tuntee lähes jokainen rockmusiikkia edes jollain tasolla harrastava tai kuunteleva ihmisolento. Bohemian Rhapsody on paitsi kertomus Queenin noususta maailmanlaajuiseksi musiikki-ilmiöksi, myös läpileikkaus Freddie Mercuryn henkilökohtaisesta elämästä tuona aikana. En ole yleensä mikään elämänkertaelokuvien ystävä, ja myös tässä leffassa on jonkin verran kyseisen elokuvan lajityypin ummehtuneita kliseitä ja naurettavuuksia. Bohemian Rhapsody kulkee kuitenkin pienistä kömpelyyksistä huolimatta jouhevasti eteenpäin, ja näyttelijöistä etenkin Rami Malek on mainio Freddie Mercuryna. Ja totta kai elokuvassa kuullaan paljon Queenin musiikkia, mikä aina plussaksi laskettakoon. Erityisesti on syytä mainita leffan loppupuolella nähtävä Queenin vuoden 1985 Live Aid -keikan pilkuntarkka rekonstruointi, joka on todella upea elokuvakokemus. Pikkupuutteineenkin tämä elokuva on erittäin suositeltava, ainakin jos aihe yhtään kiinnostaa.

3/5 (Ihan ok)


Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald, USA 2018)
Ohjaus: David Yates
Nähty: Elokuvateatterissa

Pari vuotta sitten elokuvateattereihin ilmiintyneen Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -leffan jatko-osa jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Ilkeä loitsija Grindelwald karkaa vankilasta ja sitten alkaa muun velhoyhteisön keskuudessa hurja kilpajuoksu kohti Pariisia, jossa Grindelwald hautoo katalia suunnitelmiaan. Tai ehkä pitäisi sanoa "hurja" "kilpajuoksu", kun homma tuntuu seisovan useaan otteeseen paikallaan, koska pitää keskustella tai kokoustaa tai taikoa, koska jotain ja jostain syystä. Leffa on todella sekavasti käsikirjoitettu ja/tai editoitu, ja tämä saa aikaan sen, että elokuvan tarinan punainen lanka tuntuu moneen otteeseen katoavan kuin hevoskotkan pieru Saharaan. No, kyllä tämän sujuvasti silti katsoi ja muutamat toimintakohtaukset olivat näyttäviä. Niin ja oli siellä myös muutama vanha ja uusikin ihmeotus kaiken kohelluksen keskellä. Nehän olivat ekan leffan parasta antia ja toimivat tässäkin. Ihan ok-tasoa Potter/taikuus-leffana, mutta parempaankin olisi mielestäni ollut aineksia.

3/5 (Ok)


Kaunotar ja hirviö (The Beauty and the Beast, USA 2017)
Ohjaus: Bill Condon
Nähty: Netflix

Tämä Disneyn animaatioklassikon live action-versiointi kertoo tutun tarinan tuttuine henkilöineen ja tuttuine tapahtumineen, Kirjaviisas kaunotar eksyy prameaan linnaan, jota asustaa kirottu prinssi laulavine ja tanssivine huonekaluineen ja keittiöastiastoineen. Kohta lempi leiskuaa ja niin edelleen. Eli elokuva ei siis todellakaan tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta on kuitenkin erinomaisen toimiva ja pieteetillä valkokankaalle loihdittu versio ikivanhasta tarinasta. Suosittelen erityisesti alkuperäisen Disney-elokuvan ystäville, ja miksei muillekin. Kyllähän tämän parissa joka tapauksessa kestonsa verran viihtyy.

4/5 (Hyvä)

Syys- ja lokakuun 2018 elokuvia

Megalodon (Meg, USA 2018)
Ohjaus: Jon Turteltaub
Nähty: Elokuvateatterissa

Kas tässä vasta hömppä kesäelokuva. Megalodon on suhteellisen kliseistä, veretöntä haikauhua maustettuna Jason Stathamilla ja eturivin kiinalaisnäyttelijöillä. Juoniaukot ovat jättihain kokoisia ja huumorikin suunnilleen obaut miljoona kertaa nähtyä. Mutta kyllä tämän ihan kivuttomasti katsoi, vaikka yllätykset ovat tosiaan vähissä. Uusintakatselu todennäköisesti johtaisi täydelliseen tylsistymiseen.

3/5 (Ok)


Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja (Suomi 2018)
Ohjaus: Tiina Lymi
Nähty: Elokuvateatterissa

Ensimmäinen Mielensäpahoittaja-elokuva oli ihan katsottava suomi-draama/komedia, mutta onneksi tämä uudempi on vähän parempi elokuva joka saralla. Vanha änkyrä ukkeli jää leskeksi ja tuumii, että lähtö voisi koittaa itsellekin. Siispä arkkua höyläämään. Jälkikasvu ei ymmärrä ja lapsenlapsi muuttaa omine ongelmineen papan luokse. Siitäpä soppa syntyy. Tässä mennään ehkä enemmän draaman puolelle ja komedia jää vähemmälle, mutta mielestäni se oli tämän elokuvan tapauksessa ihan oikea ratkaisu. Heikki Kinnunen mielensäpahoittajan roolissa tietenkin hauskuuttaa jo ihan pelkällä olemuksellaankin, mutta kaikenlainen väkisinnaurattaminen on onneksi jätetty konseptista suurimmaksi osaksi pois. Ihan hyvä suomileffaksi.

4/5 (Hyvä)


Venom (USA 2018)
Ohjaus: Ruben Fleischer
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämä on vähän toisentyyppinen Marvel-supersankarielokuva, kuin mihin viime aikoina on totuttu. Ulkoavaruuden vihamielinen lima tuodaan tutkimusretkeltä Maapallolle ja Tom Hardyn esittämä Eddie Brock-niminen reportteri saa potkut työstään. Nämä kaksi kohtaavat ja yhdistyvät ja  muodostuu Venom, vihamielinen ja supervoimainen antisankari, joka pitää.. öh.. aivojen syömisestä. Jos tämä elokuva olisi tehty ihan vakavalla mielellä, se olisi aika turha tuotos. Nyt homma on vedetty osin ihan överiksi ja käsittämättömäksi rom-com-buddy-komediaksi, joka sai aikaan ainakin tässä katsojassa aikaan ihan ansaittuja ja toisaalta ihan ansaitsemattomia naurunpyrskähdyksiä. Kyllä, varsinaisen tarinan käynnistyminen ja Venomin syntyminen kestää vähän liian pitkään, juoniaukkoja on, ja varsinkin lopussa erikoistehosteetkin ovat hieman kökön näköisiä, mutta kyllä tämä saa ylimääräisiä pisteitä ihan äkkiväärästä omaleimaisuudestaan. Ymmärrän tosin niitäkin, jotka tästä leffasta eivät pidä. Suosittelen siis varauksin.

3/5 (Ok)


Halloween (USA 2018)
Ohjaus: David Gordon Green
Nähty: Elokuvateatterissa

Klassisen Halloween-kauhuelokuvan jatko-osassa (joka on mielikuvituksekkaasti nimetty Halloweeniksi) Michael Myers karkaa mielisaaralasta ja alkaa jälleen puukottaa ihmisiä kuoliaaksi. Siinäpä koko elokuvan juoni, oikeastaan. Ihan hyvin tämä on tehty ja jännittäviä tilanteita on useita, joten kyllä tätä sen puolesta katselee. Mitään uutta ja oikeasti pelottavaa ei ole keksitty, mutta jos vanhakin toimii, miksi sitä muutettaisiin. Vanha Hollywoodin sananlasku.

3/5 (Ihan ok)

Predator ja sen jälkeläiset

Pitkästä aikaa vuorossa on teemapostaus. Viimeksi käytiin läpi alien-elokuvia, tällä kertaa kehiin astuvat toisenlaiset ulkoavaruuden örkit, predaattorit. Uusi Predator-elokuvahan ilmestyi elokuvateattereihin syyskuussa, joten aihe on siinä mielessä ajankohtainen. Plus näitä leffojahan ei ole montaa, eli tällaisen jutun kirjoittaminen onnistuu kiireiseltä ja/tai laiskalta ihmiseltä paremmin kuin sellaisen postauksen, joka sisältää vaikka kaikki James Bond- tai Marvel-elokuvat (pelkkä ajatuskin saa hien otsalle).


Predator (USA 1987)
Ohjaus: John McTiernan
Nähty: VHS, DVD

Tämä alkuperäinenhän on suuri toimintaklassikko. Pääosissa Iso-Arska Schwarzenegger ja joukko muita muskelimiehiä/palkkasotureita lähtee tehtävälle Keski-Amerikan viidakoihin ja salaperäinen metsästäjä alkaa napsia heitä yksi kerrallaan. Elokuva edustaa 80-luvun toimintameininkiä jykevimmillään. Hyvin simppeli kehystarina ei haittaa, sillä näyttävät puitteet, piinaava jännitys ja yliöveri machobullshit tempaisevat mukaansa koko elokuvan ajaksi. Ja onhan se predator itse todella tyylikkään näköinen elokuvaotus. "I ain't got time to bleed."

4/5 (Hyvä)

Tyylikkään näköinen tosielämän predator.

Predator 2 (USA 1990)
Ohjaus: Stephen Hopkins
Nähty: VHS, DVD

Edellisen jatko-osa sijoittuu oikean viidakon sijasta Los Angelesin kaupunkimaisemiin, ja kaikki päähenkilöt ovat uusia; edellisen elokuvan tapahtumiin vain viitataan. Vaikka Predator 2 on ihan tyylikäs ja rosoinen toimintajännäri aikakautensa tapaan, ei tämä kyllä ihan pärjää sille alkuperäiselle leffalle. Predaattorikin tuntuu vähän nössömmältä tapaukselta tällä kertaa, kun jopa hieman vatsakas Danny Glover näyttää pärjäävän sille käsikähmässä. Ihan hyvä yritys silti, kyllä tämäkin kestonsa verran viihdyttää. "Don't worry, asshole. You will get another chance."

3/5 (Ihan ok)


Tämän jälkeen olisivat vuorossa 2000-luvun alun Alien v Predator -leffat, mutta niitä käsittelin jo Alien-teemapostauksessa, joten en enää aio palata niihin uudestaan. Todettakoon tässä vain, että huonoja ovat.


Predators (USA 2010)
Ohjaus: Nimrod Antal
Nähty: Elokuvateatterissa

Seuraava yritys predaattorin tuomiseksi valkokankaille nähtiin tasan 20 vuotta Predator 2:n jälkeen. Tässä versiossa sekalainen joukko tyyppejä joutuu predaattorien kaappaamaksi kaukaiselle planeetalle ja sitten alkaa verinen ajojahti, josta kukaan ei tunnu selviävän hengissä. Ihan pätevää toimintakauraa, mutta ei tämä tuo oikein mitään uutta alkuperäisiin elokuviin. Paitsi ehkä tyylikkäät predator-koirat. "Now, let's find a way off this fucking planet."

3/5 (Ok)


The Predator (USA 2018)
Ohjaus: Shane Black
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämä juuri ensi-iltaan saapunut äksönraina sijoittuu edelleen edellisten elokuvien maailmaan, ja jälleen uusia örkkejä tipahtaa avaruudesta Maapallolle ihmisten ja toistensa vaivoiksi. Leffa alkaa hyvin, mutta lopulta tylsät juonenkäänteet, kaiken maailman juoniaukot, ja liiallinen (huono) huumori pilaavat koko homman. Lopussa vaan haukotuttaa, eikä tätä tee mieli nähdä enää uudestaan. Jos tämän parempaan ei tässä elokuvasarjassa enää ylletä, ehkä on aika polkea koko franchise unohduksen suohon. "Gentlemen, they're large, they're fast, and fucking you up is their idea for tourism."

2/5 (Aika huono)

"GET TO THE CHOPPAAAAAAAAA!!!"

Elokuun 2018 elokuvia

Up - Kohti korkeuksia (Up, USA 2009)
Ohjaajat: Pete Docter, Bob Peterson
Nähty: Netflix

Joskus animaatioelokuvienkin joukosta löytyy pieniä tyylikkäitä helmiä. Up on sellainen, enkä käsitä, miksi en ole ennen tullut tätä katsoneeksi. Varmaan jenkkianimaatiot sisältävät liikaa turhaa kohellusta minun makuuni, ja niitä tulee silloin välteltyä. Samalla kuitenkin ne hyvätkin sattuvat menemään ajoittain ohi sensoreista. Up kertoo vanhasta miehestä, joka päättää löytää uuden suunnan elämälleen. Tarinaan liittyvät myös pieni partiopoika, puhuva koira ja harvinainen lintueläin. Monenlaisia tunteita herättävä elokuva. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Mission: Impossible - Fallout (USA 2018)
Ohjaaja: Christopher McQuarrie
Nähty: Elokuvateatterissa

Mission: Impossible -elokuvasarjan uusin osa, Fallout, jatkaa vanhalla tutulla kaavalla. Maailma on jälleen vaarassa ja Tom Cruisen johtama IMF-tiimi on jälleen ainoa, joka sen osaa pelastaa. Asiaankuuluvalla ryminällä, tietysti. Tomppa itse vetää pääosassa huikeita stuntteja ja muu porukka on hänen saidkikkejään. Siinäpä se tarina kaikessa ohkaisuudessaan. Jos tykkäsit aikaisemmista, tykkäät tästäkin. Muuten ei ehkä kannata vaivautua.

3/5 (Ok)


Don't Breathe (USA 2016)
Ohjaaja: Fede Alvarez
Nähty: Netflix

Tiheätunnelmainen kauhuelokuva Don't Breathe kertoo joukosta ääliöitä, jotka ryöstelevät taloja asukkaiden poissaollessa. Tyyppien seuraava, helpolta kuulostava, keikka kohdistuu sokean sotaveteraanin kotiin, jossa huhuillaan olevan sievoinen summa käteistä rahaa. Eipä ole vaikea arvata, että homma menee pahasti pieleen. Tiukkaan rajatussa ympäristössä ja vanhan talon klaustrofobisissa sokkeloissa sinkoileva leffa tempaisee mukaansa ja kujanjuoksu hirvittää välillä ainakin tätä katsojaa. Lopussa mennään juonenkäänteissä ehkä vähän liian yliövereille tasoille, mutta hyvä tämä on joka tapauksessa.

4/5 (Hyvä)


BlacKkKlansman (USA 2018)
Ohjaaja: Spike Lee
Nähty: Elokuvateatterissa

Spike Leen uusin on uskomaton tositarina mustasta poliisista, joka liittyy Klu Klux Klaanin riveihin puhelinlankojen välityksellä. 70-lukua eletään, Amerikan syvässä etelässä liikutaan, ja koko Yhdysvallat on poliittisen kuohunnan pyörteissä, kun musta kansanosa vaatii oikeuksiaan. Vähän liian tempoileva tämä leffa on tarinaltaan ja tyylilajiltaan. Välillä mennään vakavan draaman ehdoilla, välillä on jännitystä ilmassa, välillä blaxploitaation kaikuja, välillä jopa komediaa, ja välillä julistetaan hurjasti. Niin, ja heittääpä Suomen poika Jasper Pääkkönenkin elokuvassa sinänsä ihan hyvän sivuroolin. Pieni sanottavan fokusointi ja jonkun kerrontatyylin tietoinen valinta olisi kieltämättä tehnyt tästä elokuvasta vielä paremman, mutta ei Spike Leetä silti viitsi kovin pahasti haukkua: Kaikkine palopuheineen ja ylilyönteineenkin hän on tässä oikealla asialla. Ja kyllä BlacKkKlansmanin joka tapauksessa katsoo ihan mielellään, vaikka siinä hieman valuvikoja onkin.

3/5 (Ihan ok)

Kaksi vuotta blogia

Tämä blogi, jos nyt ei ole ollut vielä olemassa kahta vuotta, sisältää kuitenkin kahden vuoden edestä elokuvakokemuksia. Heinäkuussa 2016 kävin nimittäin katsomassa ensimmäiset uudet elokuvat, joiden arvostelut sisällytin tähän blogiin.

Laitetaanpa tähän postaukseen siis juhlan kunniaksi jonkinlainen yhteenveto kaikista niistä leffoista, joiden enemmän tai vähemmän ansiokkaat kritiikit tällä sivustolla ovat. Elokuvat on ryhmitelty annetun arvosanan mukaan, ja näiden ryhmien sisällä on rainat luokiteltu sitten aakkosjärjestykseen. Elokuvan nimeä klikkaamalla pääsee kätevästi siihen postaukseen, jossa kyseinen arvostelu sijaitsee.

Helpottaa ehkä hieman etsimisurakkaa, mikäli jokin tietty elokuva kiinnostaa.


5/5 Mestariteokset

Alien (1979)
Arrival (2017)
Blade Runner 2049 (2017)
Hymyilevä mies (2016)
I, Daniel Blake (2016)
Logan (2017)
Star Wars: Imperiumin vastaisku (1980)
Star Wars: Uusi toivo (1977)


4/5 Hyvät

Aliens (1986)
Armomurhaaja (2017)
Avengers: Infinity War (2018)
Baby Driver (2017)
Black Panther (2018)
Deadpool 2 (2018)
Death of Stalin (2018)
Disaster Artist (2017)
Doctor Strange (2016)
Dunkirk (2017)
Guardians of the Galaxy Vol 2 (2017)
Hereditary (2018)
Hiljainen paikka (2018)
Hävitys (2018)
Ikitie (2017)
Isle of Dogs (2018)
Isäni Toni Erdmann (2016)
It Follows (2014)
Julieta (2016)
La La Land (2016)
Lego Batman elokuva (2017)
Moana (2016)
mother! (2017)
Nainen junassa (2016)
Nälkäpeli: Vihan liekit (2013)
Rakkautta vailla (2018)
Se (2017)
Shape of Water (2017)
Snowden (2016)
Sota apinoiden planeetasta (2017)
Star Wars: Force Awakens (2015)
Star Wars: Jedin paluu (1983)
Star Wars: Last Jedi (2017)
Star Wars: Sithin kosto (2005)
Suspiria (1977)
Thor: Ragnarök (2017)
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017)
Toivon tuolla puolen (2017)
Tuntematon sotilas (2017)
Wonder Woman (2017)
Yön eläimet (2016)
Zootropolis (2016)


3/5 Ihan katsottavat

Alien3 (1992)
Alien: Covenant (2017)
Alien: Ylösnousemus (1997)
Ant-Man and the Wasp (2018)
Brave (2012)
Egyptin prinssi (1998)
Ghostbusters (2017)
Idän pikajunan arvoitus (2017)
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2017)
Jason Bourne (2016)
Jumanji: Welcome to the Jungle (2017)
Jurassic World: Fallen Kingdom (2018)
Justice League (2017)
Keisarin uudet kuviot (2000)
Kong: Pääkallosaari (2017)
Korppi (1943)
Kyrsyä (2018)
Moonlight (2016)
Morsiusneidot (2011)
Napapiirin sankarit 3 (2017)
Nälkäpeli (2012)
Pacific Rim: Kapina (2018)
Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge (2017)
Princess Bride (1987)
Prometheus (2012)
Ready Player One (2018)
Rogue One: Star Wars Story (2016)
Samurai Rauni Reposaarelainen (2016)
Solo: A Star Wars Story (2018)
Spiderman: Homecoming (2017)
Star Trek: Beyond (2016)
Star Wars: Pimeä uhka (1999)
Strangers Prey at Night (2018)
Suicide Squad (2016)
T2 Trainspotting (2017)
Tom of Finland (2017)
Valerian and the City of the Thousand Planets (2017)


2/5 Huonot

Alien v Predator (2004)
Death Wish (2018)
Star Wars: Kloonien hyökkäys (2002)
Tie El Doradoon (2000)
Transformers: Last Knight (2017)


1/5 Todella surkeat

Aliens v Predator: Requiem (2008)
The Room (2003)


Vielä lopuksi muutama yhteenveto tuosta elokuvarykelmästä, koska niin tykkään tilastoista. Ensiksikin elokuvien lajittelu valmistusmaiden mukaan:

USA   74
Suomi   9
Englanti   4
Ranska   2
Espanja   1
Saksa   1
Italia   1
Venäjä   1

Pitäisköhän katsella vähän enemmän elokuvia muistakin maista kuin esimerkiksi Ameriikan Yhdysvalloista? Tarjonta vaan on harvanlaista USA:n ja Suomen ulkopuolelta, mutta yritetään petrata.

Sitten yhteenveto elokuvien lajityypeistä. Tässä oli vähän vaikeuksia päättää mihin kategoriaan jotkut elokuvat sijoitetaan (Esimerkiksi onko Star Wars fantasiaa vai scifiä? Onko Alien scifiä vai kauhua? Sijoitin sitten molemmat scifiin.) Animaatiot olen laittanut omaksi kategoriakseen, koska miksipä ei.

Animaatio   8
Draama   17
Fantasia   3
Jännitys   5
Kauhu   6
Komedia   6
Roska   3
Scifi   27
Supersankari   12
Toiminta   7

Skaala on laaja, mutta niin pitää ollakin. Kauhu- ja animaatioleffoja voisi kyllä katsella enemmänkin.

Että sellaista. Kahden vuoden päästä sitten taas uudet tilastot!

PS. Loppukevennykseksi kuva eräästä oman elämänsä elokuvatähdestä.

Ainakin punaisen maton poseeraukset sujuvat rautaisella ammattitaidolla.