Syys- ja lokakuun elokuvia

Tässä postauksessa kuluvan vuoden syys- ja lokakuussa näkemiäni uusia elokuvia.


Hymyilevä mies (Suomi 2016)
Ohjaus: Juho Kuosmanen
Nähty: Elokuvateatterissa

Hymyilevä mies on tämän vuoden Cannesin elokuvajuhlilla palkittu tositapahtumiin perustuva suomalainen elokuva. Se kertoo yleisesti nyrkkeilijä Olli Mäen elämästä ja erityisesti hänen valmistautumisestaan vuoden 1962 maailmanmestaruusotteluun. Se on kuitenkin samalla myös pienimuotoinen rakkaustarina. Täytyy sanoa, että harvemmin tulee nähtyä näin hyvää ja tyylitietoista elokuvaa, varsinkaan Suomesta. Kaikki osatekijät loksahtavat lähes täydellisesti kohdalleen, alkaen käsikirjoituksesta, ohjauksesta, kuvauksesta ja näyttelijäntyöstä. On tietenkin totta, että tarina ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen ja uniikki. Mutta kun ottaa huomioon, mikä on suomalaisen elokuvan yleinen taso tällä hetkellä, jopa perushyväkin leffa on tässä tapauksessa päätään pitempi muita. Siitä hyvästä jo pelkästään täytyy antaa täydet pisteet.

5/5 (Erinomainen)


Princess Bride (USA 1987)
Ohjaus: Rob Reiner
Nähty: DVD (Laina)

Mitähän tästä oikein sanoisi? Princess Bride on suhteellisen halvalla tehty komediallinen seikkailufantasia 80-luvulta. Henkilökohtaisesti tämä oli jo ennen elokuvan näkemistä tullut tutuksi useiden nettimeemien kautta. Kyllähän tämä oli kuitenkin ihan hauska, vaikka välillä lavasteiden ja efektien kömpelyys sai aikaan tahatonta huvitusta. Seikkailuelokuvien kliseistä tehdään välillä tarkkanäköistä, mutta lempeää parodiaa.

3/5 (Ihan ok)


Snowden (USA 2016)
Ohjaus: Oliver Stone
Nähty: Elokuvateatterissa

Oliver Stonen uutuus tuntuu sen vanhan kunnon Oliver Stonen (JFK, Syntyneet tappajiksi, yms.) paluulta elokuvaohjaamisen pariin. Taruakin ihmeellisempään tositapahtumaan (jonka uskon kaikkien ainakin jossain määrin tuntevan) perustuva Snowden pitää katsojan hyvin otteessaan. Kerronta hajoaa usean vuoden aikajanalle, mutta koskaan ei jää kuitenkaan epäselväksi missä mennään ja milloin. Elokuva ottaa väkevästi kantaa nykyteknologian avulla ja turvallisuuden nimissä tapahtuvaan ihmisten vakoilemiseen. Kieltämättä ei ainakaan allekirjoittaneen tee mieli enää tämän elokuvan nähtyään käyttäytyä läppärin nettikameran edessä miten sattuu. Vaikka kamera ei olisikaan päällä.

4/5 (Hyvä)


Nainen junassa (Girl in the Train, USA 2016)
Ohjaus: Tate Taylor
Nähty: Elokuvateatterissa

Paula Hawkinsin samannimiseen kirjaan perustuva jännityselokuva Nainen junassa on toimiva trilleri hyvän näyttelijätyöskentelyn ystäville. Emily Blunt esittää upeasti alkoholiongelmista kärsivää eronnutta naista, joka joutuu salaperäisten tapahtumien pyörteisiin, Leffa käynnistyy hajanaisesti, mutta kerronta tiivistyy loppua kohden. Ajoittainen sirpaleisuus, sekä muistojen subjektiivisuus, on toisaalta koko elokuvan pääpointti,  Hawkinsin kirjaan perustui myös elokuva Gone Girl (2014), joka oli kieltämättä mieleenpainuvampi kokemus. Tosin kyseisen elokuvan ohjasi tyyliltään ja ohjaajantaidoiltaan suvereenimpi David Fincher. Suosittelen silti tätä uutuuttakin.

4/5 (Hyvä)


Doctor Strange (USA 2016)
Ohjaus: Scott Derrickson
Nähty: Elokuvateatterissa

Marvelin sarjakuvaan perustuvassa ja Marvelin elokuvauniversumiin sijoittuvassa elokuvassa Benedict Cumberbatch esittää ylimielistä huippukirurgia, jonka elämä joutuu auto-onnettomuuden seurauksena uuteen uskoon. Stephen Strange tutustuu magian maailmaan, joka on sekoitus onnenkeksiviisauksia ja näyttäviä erikoisefektejä. Tarina on periaatteessa supersankarin kliseinen alkuperätarina, jolle ajoittainen huumori ja tietokonetehosteiden happoisuus antaa jonkin verran lisäarvoa. Näyttelijäntyö on kautta linjan erinomaista, joka tällä kattauksella ei ole mikään ihme. Erityisesti Cumberbatch hallitsee valkokangasta aina, kun sillä näyttäytyy. Kyllä tämä parempi on kuin saman puljun keväinen Captain America: Civil War, joka näyttävyydestään huolimatta tuntui saman vanhan toistolta.

4/5 (Aika hyvä)