Ghost of Cinemare 2020

Elokuussa järjestetty Ghost of Cinemare ansaitsee jälleen oman postauksensa. Ihan mukavaa katsottavaa siellä oli tänäkin vuonna, vaikka pitkään en ehtinyt/jaksanut siellä taaskaan viihtyä, valitettavasti.

Pahan kasvot (Die, Monster, Die!, UK 1965)
Ohjaus: Daniel Haller
Nähty: Ghost of Cinemare

H.P. Lovecraftin novelliin Väri avaruudesta ERITTÄIN löyhästi perustuva Pahan kasvot kertoo vanhasta sukukartanosta, vaarallisesta meteoriitista, synkistä perhesalaisuuksista, ja niin edelleen. Kyseessä on hyvin perinteinen ja perinteisellä tavalla kerrottu kauhutarina, joka tuntui todennäköisesti jo ilmestymisaikanaan vanhentuneelta ja vanhanaikaiselta. Henkilöhahmot räpistelevät läpi kliseisen juonen onnistuen kuka mitenkin, mieleen jää ainoastaan Boris Karloff -vaarin uhkaava roolityö kartanon vanhana isäntänä. Lopussa toikkaroidaan jo aika kauas alkuperäisestä tarinasta, ja homma sidotaankin kasaan melko puolivillaisesti. Ihan katsottava, mutta ei mitään sen kummempaa.

3/5 (Ihan ok)


Colour Out of Space (USA 2019)
Ohjaus: Richard Stanley
Nähty: Ghost of Cinemare

Saman tarinan saattamisessa valkokankaalle onnistui paremmin Richard Stanley viime vuonna ilmestyneessä elokuvassaan. Vanhaan maalaistaloon muuttanut perhe nauttii uudesta elämästään kaukana kaupungin hulinasta, kasvattaa alpakoita, ja yrittää samalla tulla toimeen toistensa kanssa muuttuneista olosuhteista huolimatta. Eräänä yönä kuitenkin talon pihalle tipahtaa meteoriitti, jonka sisältä vapautuu jotain outoa. Tämä ihan väärän värinen ja oudosti käyttäytyvä yhdiste imeytyy maahan ja juomaveteen, ja pian luonto alkaa muuttua omituiseksi ja kaikkien lähistöllä asuvien ihmisten päässä alkaa heittää. Ja pahin on vielä edessä. Suhteellisen pienellä budjetilla tehty leffa vakuuttaa kauhunäyillään ja ihmisten hulluuden kuvauksellaan. Ehkä perheenpäätä esittävä Nicolas Cage menee välillä liian pitkälle sekoiluillaan, mutta toisaalta: Sehän on vain Nicolas Cage. Sekopäätä hän osaa esittää aina hyvin, ja hahmon toilailu tuo mukaan vähän äkkiväärää huumoria. Ajoittaisesti hidastempoinen elokuva ei välttämättä toimi kaikille, mutta minä kyllä tykkäsin. Lisää tällaista Lovecraftia kansalle!

4/5 (Hyvä)


First Love (Hatsukoi, Japani 2019)
Ohjaus: Takashi Miike
Nähty: Ghost of Cinemare

Takashi Miiken uusin (vai onko uusin, ei voi tietää kun äijä tekee näitä elokuvia hirveällä tahdilla) leffa kertoo osa-aikanyrkkeilijästä ja ilotytöstä, jotka sekaantuvat japanilaisen Yakuzan ja kiinalaisen Triadi-mafian välienselvittelyihin. Seuraa kaikenlaista älytöntä, mutta hauskaa sekoilua, kun värikkäät henkilöhahmot törmäilevät toisiinsa, pettävät toisiaan, yrittävät hyötyä toisistaan ja pääsevät joskus jopa hengestään. Veri lentää ja kaikki ylireagoivat tapahtumiin todella maukkaasti. Oikein hauskaa katsottavaa, vaikka eihän tästä mitään järkevää sanomaa löydä. Mutta mitä väliä, kunhan konepistooli laulaa ja katana heiluu!

4/5 (Hyvä)

Pahan rakkauden kasvot suoraan avaruudesta. Älä katso tätä kuvaa liian kauan, ellet halua tulla HULLUKSI