Elo- ja syyskuun 2017 elokuvia

Valerian and the City of the Thousand Planets (Ranska 2017)
Ohjaus: Luc Besson
Nähty: Elokuvateatterissa

Ranskalaiseen scifisarjakuvaan perustuva Valerian and the City of the Thousand Planets oli minulle lievä pettymys. Leffa oli toki näyttävän näköinen ja vauhdikas, mutta tarinaltaan aika heppoinen ja ennalta-arvattava keitos. Suuri tähtienvälinen avaruusasema on vaarassa ja apuun kutsutaan agentit Valerian ja Laureline. Ja sitten tapahtuu kaikenlaista, valitettavasti usein ei-niin-kovin-innostavaa. Itse sarjakuvaa en ole koskaan lukenut, joten en osaa sanoa kuinka uskollinen sovitus on kyseessä, mutta vaikea uskoa, että monia kehuja saanut sarjakuva olisi näin keskinkertainen tapaus. Ja miksi leffaan oli ympätty väen väkisin päähenkilöiden välinen juupas-eipäs-romanssi? Se oli ihan turhanaikainen ja kliseinen juonikuvio, joka olisi ansainnut jäädä kokonaan pois.

3/5 (Ok)


Morsiusneidot (Bridemaids, USA 2013)
Ohjaus: Paul Feig
Nähty: DVD

Uuden Ghostbustersin ohjaajan aikaisempi romanttinen(?) komedia tuli jostain syystä katsottua. Käsittääkseni tätä on kehuttu jossain normaalia hauskemmaksi leffaksi, mutta ei tämä ainakaan minun nauruhermojani kovin paljon kutkuttanut. Vaikka muutama kieltämättä todella hauska kohtaus mukaan oli saatukin. Mutta ihan katsottava, suosittelen lajityypin ystäville.

3/5 (Ok)


Se  (It, USA 2017)
Ohjaus: Paul Muschetti
Nähty: Elokuvateatterissa

Painajaismainen ja murhanhimoinen pelle toisesta ulottuvuudesta hätyyttelee pikkukaupungin lapsia 80-luvulle sijoittuvassa kauhuleffassa. Stephen Kingin romaani, johon elokuva perustuu, oli muistaakseni hyvä (lukemisesta on jonkin verran aikaa), ja elokuva seurailee sen juonta pääpiirteittäin. Hirveän pelottava tämä leffa ei ollut, mutta päähenkilöt olivat hauskoja, samaistuttavia ja hyvin rakennettuja, joten heidän kommelluksiaan seurasi mielellään ja heidän kohtaloistaan välitti. Suosittelen. Elokuvan tarina jatkuu jatko-osassa, joka sijoittuu nykyaikaan ja jossa lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Mielenkiinnolla odotan.

4/5 (Hyvä)


Napapiirin sankarit 3 (Suomi 2017)
Ohjaus: Tiina Lymi
Nähty: Elokuvateatterissa

Lapista kun olen alunperin kotoisin, Napapiirin sankarit -elokuvalla on erityispaikka omassa leffasuosikki- listassani. Plus se oli yllättävän hauska ja toimiva suomalaiseksi komediaksi. Tai yleensä suomalaiseksi elokuvaksi. Napapiirin sankarit 2 puolestaan oli huono, ja tuntui että se otti alkuperäisestä elokuvasta vain huonoja puolia ja unohti kaikki hyvät jutut. Tämä kolmososa on laadultaan jotain tältä väliltä. Sen katsoo kyllä ihan mielellään ja aika usein se naurattaakin, mutta ei se kyllä pärjää alkuperäiselle.

3/5 (Ihan ok)


mother! (USA 2017)
Ohjaus: David Aronofsky
Nähty: Elokuvateatterissa

Arvostelukimaran päätteeksi vuorossa on melkoinen taidepläjäys. David Aronofskyn (Unelmien sielunmessu, Fountain, Noah) uusin elokuva on hurjan intensiivinen allegoria kristinuskosta ja sen historiasta kerrottuna taiteilijamiehen ja hänen vaimonsa kautta. Aluksi yritin seurata tätä tarinavetoisena kauhutrillerinä, mutta ennen pitkää totesin sen turhaksi ja antauduin täysin mielipuoliselle spektaakkelille. Hieno elokuva on kyseessä, mutta en uskalla suositella tätä kyllä kenellekään. Paitsi ehkä sellaisille, jotka katsovat elokuvia erityisen avoimin mielin. Itselleni tämä jäi kummittelemaan pitkäksi aikaa takaraivoon, ja pelkästään hyvällä tavalla.

4/5 (Hyvä, kai)

Kesä- ja heinäkuun 2017 elokuvia

Wonder Woman (USA 2017)
Ohjaus: Patty Jenkins
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämä Wonder Woman on miellyttävän raikas tapaus supersankarielokuvaksi. Päähenkilö on amatsonien prinsessa Diana, joka kasvaa pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi ajan unohtamalla paratiisisaarella. Ensimmäinen maailmansota löytää kuitenkin tiensä tähän pysähtyneeseen idylliin, ja niinpä päähenkilö päättää matkata sodan runtelemaan Eurooppaan pysäyttääkseen sodan jumala Aresin, jonka uskoo olevan kaiken teurastuksen takana. Hauska ja tunteikas elokuva löytää mainiosti tasapainon sarjakuvahömpän, todentuntuisten henkilöhahmojen ja vakavuuden välillä. Ihan lopussa sorrutaan yliyrittämiseen ja tietokoneilla toteutettuun överituhoamiseen, mutta mitäpä siitä, kun sekin punotaan lopulta osaksi sankarin kasvuprosessia. Tällaista lisää.

4/5 (Hyvä)

Transformers: Last Knight (USA 2017)

Ohjaus: Michael Bay
Nähty: Elokuvateatterissa

Juuei. Kyllähän edellisten Transformers-elokuvien (kaikkien niiden neljän!) surkeuden olisi pitänyt antaa vihjettä siitä, että tämä elokuvasarja tuskin edelleenkään jatkuu minään älyn suurena riemuvoittona. Mutta kävin nyt tämän katsomassa, kun kaikki aikaisemmatkin oli läpi kärsitty. Ei tässä uusimmassakaan leffassa mitään järkeä ole. Näyttäviä räjähdyksiä, ääliöhuumoria, räjähdyksiä, paljon toimintaa, räjähdyksiä, liehuvia Amerikan lippuja, ja vielä vähän räjähdyksiä. Plus muinaisia Transformers-robotteja, jotka olivat samalla pyöreän pöydän ritareita. Tai jotain sinne päin. Niin, ja mainitsinko, että tässä leffassa oli paljon räjähdyksiä. Jos positiivisen kautta mennään, niin olihan tämä näyttävän näköinen ja silleen. Ja kun helvetin isoja robotteja näytetään valkokankaalla takomassa toisiaan, silloin ainakin minussa nousee esiin sisäinen lapsi hurraamaan ja taputtamaan. Mutta. Huono silti. En suosittele, ja jos suosittelen, suosittelen katsomaan vain aivot täysin nolla-asennossa. Ja leffateatterissa. Ei tätä kotisohvalla mitään järkeä ole katsoa, kun näyttävyys ja kova äänentoisto on elokuvan ainoa pointti.

2/5 (Huono)

Spiderman: Homecoming (USA 2017)
Ohjaus: Jon Watts

Nähty: Elokuvateatterissa

Spiderman-elokuvasarja käynnistetään uudelleen jo toisen kerran, uudella näyttelijällä ja uudessa universumissa. Joka nyt tällä kertaa sattuu olemaan se sama, missä kaikki muut Marvel-sankarit Iron Manista aina Kapteeni Amerikkaan seikkailevat. Ihan jees leffa tämä on. Mitään kovin uutta ei ole tällä kertaa keksitty, lukuunottamatta ehkä sitä, että Peter Parker palloilee koko leffan ajan kouluympyröissä. Jos nyt sitäkään kovin tuoreena uudistuksena pitää. Koulukaverit ovat aikamoisia käveleviä kliseitä, ja nämä kaikki high school -kommellukset nähdään kyllä parempina versioina itse niissä varsinaisissa high school-elokuvissa.  Koko elokuvan sympaattisin henkilöhahmo on itse asiassa pahis: Katkeroitunut duunariäijä, joka perhettänsä elättääkseen pukeutuu mekaaniseksi korppikotkaksi, ryöstää rikkailta ääliöiltä, ja yrittää lopulta vuosisadan ryöstökeikkaa. Mutta sankarimme trikoissa pilaa aina kaiken. Kyllä tämä ihan katsomisen arvoinen oli.

3/5 (Ihan ok)

Sota apinoiden planeetasta (War for the Planet of the Apes, USA 2017)
Ohjaus: Matt Reeves

Nähty: Elokuvateatterissa

Nämä uudet apinoiden planeetat ovat mielestäni mainioita elokuvia, ja jos kohta eivät ole mitään elokuvataiteen klassikkoja, niin jokaisen olen silti käynyt leffateatterissa katsomassa enkä ole katunut. Myös tämä viimeisimmän tsekkasin, vaikka se ei ihan edelliselle, Dawn of the Planet of the Apesille, pärjääkään. Caesarin johtamat älykkäät apinat piilottelevat erämaassa tappajaviruksen harventaman ihmiskunnan vihaa ja yrittävät elellä niin rauhassa kuin pystyvät. Raakalaismaisen Everstin yöllinen hyökkäys johtaa tragediaan ja kostonhimoinen Caesar lähtee possensa kanssa matkaan murha mielessään. Maisemat ja erikoistehosteet ovat edelleenkin upean näköisiä, ja varsinkin apinoita katsellessa unohtaa useaan otteeseen, että digieläimiähän nämä oikeasti ovat. Tarina on monipolvinen ja vähän liian heppoinen näin suuren ja tunteikkaan stoorin kertomiseen, mutta jännästi tämä pitää otteessaan ja lopussa ollaankin siinä mistä kaikki alkaa. Suosittelen kyllä.

4/5 (Hyvä)

Dunkirk (USA 2017)
Ohjaus: Christopher Nolan

Nähty: Elokuvateatterissa

Allekirjoittanutta eivät yleensä sotaelokuvat kiinnosta, ja eipä niitä kovin usein elokuvateattereissa muutenkaan ole tarjolla (Mel Gibsonin Oscar-tyrkky Hacksaw Ridge oli nähtävillä keväällä, mutta jätin väliin). Heinäkuussa ensi-illassa oli kuitenkin Christopher Nolanin sotaeepos Dunkirk, ja kuuluisan ohjaajan nimi veti sen verran, että tulipa sitten tämäkin nähtyä. Enpä voi sanoa pettyneeni. Tarina, joka keskittyi toisen maailmansodan aikaiseen sotilaiden massaevakuointiin, oli ehkä liiankin simppeli, mutta kaunis kuvaus ja intensiivinen toteutus imaisi täysin mukaansa. Lopun nostatuksesta huolimatta elokuva oli aika kyyninen kuvaus sotatilanteesta ja ihmisistä sen pyörteissä, Ihminen on ihmiselle susi, ja kun henkikin on höllässä, moraali löystyy siinä mukana. Vaikuttava kokemus.

4/5 (Myöskin hyvä)

Baby Driver (USA 2017)
Ohjaus: Edgar Wright

Nähty: Elokuvateatterissa

Edgar Wrightin (Shaun of the Dead, Hot Fuzz, Scott Pilgrim v. World) uusin elokuva on vauhdikas toimintakomedia sekalaisen ryöstöporukan pakokuskin pyristelyistä kohti rehellisempää elämää. Leffa alkaa tosi vauhdikkaasti ja musiikkia käytetään mainiosti rytmittämään tapahtumia. Loppua kohti vauhti hiipuu, tarina vakavoituu eikä niitä biisejäkään valitettavasti enää käytetä yhtä paljon kuin alkupuolella. Mutta mainiosti tämän kanssa menee sellainen parituntinen. Olisivatpa kaikki toimintaleffat tällaista tasoa, niin niitähän kävisi katsomassa muutenkin kuin aivonnollaustarkoituksessa.

4/5 (Hyvä)

Huhti- ja toukokuun 2017 elokuvia

Moonlight (USA 2016)
Ohjaus: Barry Jenkins
Nähty: Elokuvateatterissa

Vielä huhtikuussa mentiin edellisen Oscar-kauden jälkimainingeissa. Tämä Moonlight palkittiin kevään Oscar-gaalassa parhaana vuonna 2016 ilmestyneenä elokuvana, ja pitihän se silloin luonnollisesti katsastaa. En kykene täysin allekirjoittamaan elokuvan saamia kehuja. Tarinassa seurataan mustan miehen elämänvaiheita lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen, ja hänen kipuilijaan vaikean äitisuhteensa ja seksuaalisuutensa kanssa. Eleettömästi etenevän elokuvan alkupuolisko kehittyy mallikkaasti, mutta aikuisvaiheeseen saavuttaessa päähenkilön elämäntarina jotenkin lässähtää ja stoorikin katkeaa lopulta kuin veitsellä leikaten. Ihan jees leffa, tarina on ihan pätevä, jne, mutta viime vuoden parhaita elokuvia? No ei. Kyllähän tällaisia draamaelokuvia on nähty maailman sivu, eikä tämä nyt laadullisesti poikkea monesta muusta.

3/5 (Ihan ok)


Ghostbusters (USA 2016)
Ohjaus: Paul Feig
Nähty: DVD

Tätä naisten tähdittämää uutta Ghostbustersia on haukuttu internetissä ja ties missä huonoksi elokuvaksi, Siksipä se jäi minulta aikanaan elokuvateatterissa näkemättä. No, pääsin sen viimein DVD:ltä kokemaan, ja kas, eipä se ollutkaan kovin surkea. Toisaalta, ei tätä hirveän hyväksikään pääse haukkumaan. Näyttävän näköinen elokuva on kyseessä, ja pääosissa on hyviä komedianäyttelijöitä, mutta kaikki vitsit eivät valitettavasti naurata. Ihan katsottava leffa, mutta ei tämä sille alkuperäiselle pärjää millään tasolla. (Sen jatko-osalle ehkä.)

3/5 (Ok)


Guardians of the Galaxy Vol 2 (USA 2017)
Ohjaus: James Gunn
Nähty: Elokuvateatterissa

Marvel-maailman avaruussankarit seikkailevat jälleen oman elokuvansa jatko-osassa. Star-Lordilla on isukkiongelmia ja muilla muunlaisia ongelmia, ja näitä probleemia sitten ratkotaan värikkäissä avaruusmaisemissa välillä vitsejä heitellen. Aika aivotonta perusviihdettä tämä on, mutta mikäs on perusviihdettä katsellessa, kun se on näin hyvin tehtyä. Missään välissä ei tule tylsää hetkeä ja moni vitsi osuu maaliinsa. Ei tämä Vol 2 kuitenkaan ihan yhtä hyvä ole kuin ensimmäinen Guardians of the Galaxy, eikä menneiden vuosikymmenten listahiteistä koostettu uusi soundtrack jää samalla tavalla mieleen kuin ekan rainan vastaava. Hyvää kamaa silti ja lajityyppinsä mallisuoritus.

4/5 (Hyvä)


Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge (Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales, USA 2017)
Ohjaus: Joachim Rönning ja Espen Sandberg
Nähty :Elokuvateatterissa

Pirates of the Caribbean -leffasarja eteni toukokuun loppupuolella neljänteen jatko-osaansa, ja pitihän se käydä katsomassa. No, mitään hirveän uutta ei ollut kyllä keksitty. Johnny Depp sekoili merirosvoympyröissä entiseen malliin ja joitain muitakin tyyppejä kävi valkokankaalla lausumassa hauskoja ja vähemmän hauskoja repliikkejä. Välissä temmellettiin verettömissä tietokonetehostetappelukohtauksissa. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin katsoihan tämän sujuvasti ja oli tämä nyt sentään parempi kuin se edellinen kökkäre (Vierailla vesillä/Stranger Tides). Mutta ei näitä Karibian Piraatteja luulisi samalla konseptilla enää montaa kertaa tehtävän, ennen kuin maksava yleisö kyllästyy totaalisesti. Ensimmäinen elokuva on joka tapauksessa näistä yhä se paras ja varmasti tulee olemaankin aikojen loppuun asti.

3/5 (Ihan ok, kai)

Alien-elokuvat - Avaruuskauhun aatelia?

Taas on teemapostauksen aika. Toukokuussa tuli ensi-iltaan ulkoavaruuden kauhuöttiäisen tempauksista kertovan Alien-elokuvasarjan uusin osa, Alien: Covenant, joten eiköhän tällöin kannatane käydä läpi kaikki edelliset leffat, niin hyvät kuin huonotkin.

Kuvituksena otoksia maanpäällisistä alieneista.


Alien (USA 1979)
Ohjaus: Ridley Scott
Nähty: VHS, DVD

Ridley Scottin ohjaama Alien on se ensimmäinen, alkuperäinen ja omasta mielestäni yhä paras Alien-elokuva. Kaikki tuntevat tarinan. Nostromo-aluksen miehistö, mukaan lukien Sigorney Weaverin esittämä Ellen Ripley, kohtaa vieraalla planeetalla vielä vieraamman elämänmuodon ja pian taistelu elämästä ja kuolemasta alkaa. Jos totta puhutaan, onhan tämä elokuva ajoittain aika hidastempoinen ja pienellä budjetilla tehdyn oloinen. Monsterikin vilahtaa valkokankaalla/ruudulla hyvin säästeliäästi. Tämä kuitenkin vain lisää leffan viehätystä. Scifi-toimintaa/"kauhua" on maailma pullollaan, mutta juuri tämän tyyppisiä rauhallisia ja tunnelmaan keskittyviä tieteiselokuvia ei enää paljon tehdä.  

5/5 (Mestariteos)

Alien - kahdeksas matkustaja. Tai vaihtoehtoisesti laivakissa Jonesy? Vaikea sanoa.

Aliens (USA 1986)
Ohjaus: James Cameron
Nähty: VHS, DVD

Alienin jatko-osassa siirryttiin kauhuscifistä enemmän toimintaelokuvan suuntaan. Hirviöt valtaavat alkuperäisessä elokuvassa vilahtaneelle planeetalle perustetun avaruusiirtokunnan ja Ripley lähetetään pelastamaan mahdolliset eloonjääneet yhdessä merijalkaväen sotilaiden kanssa. Ja sitten rytisee. Ja kunnolla. Toiminta on hyvin 80-lukulaista: Komean näköistä, kotikutoista, ja satunnaisten one-linereiden ryydittämää. Jatkuvasti päälle höökivät ja säälimättömät alieenit antavat kuitenkin tälle leffalle sen välttämättömän kauhumausteen. Kieltämättä tämä elokuva onkin lajityyppinsä valio. Voisi jopa sanoa, että tämä on James Cameronin paras elokuva, vaikka Terminatoreilla ja Titaniceilla on tietenkin omat ansionsa. 

4/5 (Hyvä)

Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi.

Alien3 (USA 1992)
Ohjaus: David Fincher
Nähty: Elokuvateatterissa, DVD

Alien3:ssa yritetään taas palata toimintaviihteestä ensimmäisen elokuvan kaameampiin tunnelmiin. Jossain määrin elokuvan ohjaaja, David Fincher, tässä onnistuukin. Edellisen leffan sivuhahmot tapetaan heti kättelyssä pois ja Ripley joutuu selviytymään karun vankilaplaneetan rangaistussiirtolassa yksin, ilman aseita, ja seuranaan vain sekalainen joukkio elinkautisvankeja. Avaruusörkki ilmestyy tietenkin paikalle häntä saalistamaan. Muuten tämä on mainio elokuva, mutta varhaisten tietokone-efektien köykäisyys ja tarinan ennalta-arvattavuus laskevat hieman pisteitä. Suosittelen elokuvaa silti. - Elokuvan lopusta voisi vielä todeta, että tässä olisi ollut hyvä sauma lopettaa Ripleyn tarina, mutta eihän siinä niin sitten käynyt..

3/5 (Ihan ok)

Alien - Ylösnousemus (Alien: Resurrection, USA 1997)
Ohjaus: Jean-Pierret Jeune
Nähty: Elokuvateatterissa, DVD

Ranskalainen huippuohjaaja Jean-Pierret Jeune on tehnyt monia hyviä ja tunnelmallisia elokuvia, mutta onko hän oikea henkilö ohjaamaan alienhirviöstä kertovaa Hollywood-leffaa? Siitä voi olla montaakin mieltä. Ripley herätetään henkiin kloonina(!) ja örmelöt alkavat jälleen saalistaa avaruuden syvyyksissä. Tässä leffassa on monia hienoja ja näyttäviä kohtauksia sekä fiksuja ideoita (etenkin vedenalaiset alienit ja epäonnistuneiden Ripley-kloonien galleria), mutta ne hyvät kohtaukset ovat lopulta aika irrallisia eikä niitä ideoitakaan saada ihan finaaliin asti kantamaan. Vähäkin järki alkaa sitten loppua kohti häviämään: Ihmisalieeni-hybridi menee jo naurettavuuden tuolle puolen. Hyvin kaksijakoista meininkiä, sanoisin. Mutta on tämä silti ainakin kerran katsottava.

3/5 (Ok)

Facehugger odottaa oikeaa hetkeä iskeä..

Alien v Predator (USA 2004)
Ohjaus: Paul WS Anderson
Nähty: Elokuvateatterissa, DVD

Seuraavassa vaiheessa tätä elokuvasarjaa alienit on laitettu taistelemaan toisia ulkoavaruuden monstereita, predatoreita, vastaan. Olisi saanut tämä neronleimaus jäädä sen tuottaneiden aivojen sopukoihin. Tai mikä ettei tästä olisi voinut saada hyvän elokuvan, mutta Paul WS Andersonin kyvyt eivät kyllä siihen riittäneet. Etelämantereella sijaitsevassa pyramidissa(?) nössöt predatorit ottavat yhteen saamattomien alienien kanssa ja paikalle haahuilleet yksi-ilmeiset ihmiset juoksevat sekavasti sinne tänne. Katsojat häviävät. Jotkut toimintakohtaukset ovat näyttäviä, mutta on tämä muuten aika haukotuttavaa menoa. En suosittele.

2/5 (Huono)


Alien v Predator: Requiem (USA 2007)
Ohjaus: Strausen veljekset
Nähty: DVD

Jaahas. Tästä elokuvasta minun on vähän vaikea kirjoittaa arvostelua, koska olen nähnyt sen vain tasan kerran, ja sen nähtyäni olen aktiivisesti yrittänyt unohtaa koko rainan olemassaolon. Laitetaan tähän nyt kuitenkin tällainen geneerinen arvostelu, kun se niin hyvin sopii tämän elokuvan yhteyteen. Tylsä käsikirjoitus, huonot näyttelijät, kuvakäsitelty niin pimeäksi ettei tappeluista saa mitään selvää, ja muutenkin alapuolella arvostelun. Totaalista turhuutta.

1/5 (Umpisurkea)

Alien v Predator: Requiemin vauhdikkain toimintakohtaus.

Prometheus (USA 2012)
Ohjaus: Ridley Scott
Nähty: Elokuvateatterissa, DVD

Yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen Ridley Scott palasi Prometheus-elokuvassa alieneiden maailmaan. Alien-elokuvasarja oli kokenut siinä välissä totaalisen konkurssin predator-sekoiluineen, joten paluu oli kieltämättä tervetullut. Vahinko vaan, että elokuva ei pysty täysin lunastamaan lupauksiaan. Ihmiskunnan alkuperää etsitään oudolta planeetalta ja siellä törmätään kammottavaan mönjän kaltaiseen biologiseen aseeseen, joka pääsee valloilleen ja tuottaa alkuperäisen alienin kaltaisia otuksia tai sitten ei. Tämä leffa on kieltämättä näyttävimmän näköinen kaikista Alien-sarjan osista. Upeita maisemia ja kammottavia otuksia ihailee silmät sirrillään. Tarina ei ole kuitenkaan omaperäisyydessään parasta A-ryhmää. Ihastuttavan ambivalenttia David-nimistä androidia lukuunottamatta henkilöhahmotkin ovat tavallisia perustaunoja ilman särmää ja tekemisen motiivit ovat ajoittain hakusessa. Silmäkarkin vuoksi tämän kuitenkin katsoo mielellään.

3/5 (Ok)


Alien - Covenant (USA 2017)
Ohjaus: Ridley Scott
Nähty: Elokuvateatterissa

Uusimmassa elokuvassa mennään sitten lähemmäksi alkuperäisten Alien-elokuvien tunnelmaa. Paitsi ettei homma nytkään ihan täysin toimi. Siirtokunta-alus on matkalla kohti uutta asutettavaa planeettaa, mutta jossain tripin keskivaiheilla poimitaan hätäviesti, jonka on lähettänyt edellisestä elokuvasta selviytynyt henkilöhahmo. Jostain käsittämättömästä syystä määränpäätä vaihdetaan, hätäviestin lähtöpaikassa pääsee helvetti irti, ja lima-oliot raatelevat ihmislihaa entiseen malliin. Tähän elokuvaan pätevät täsmälleen samat arvosteluargumentit kuin Prometheukseenkin. Todella hienon näköinen, mutta tarinaa olisi saanut hioa enemmän ja henkilöhahmoista tehdä muistettavampia. Plus edellisen elokuvan loppu antoi aiheen odottaa jotain muuta mitä tässä nyt käsitellään. No, edelleen sujuvan mutkatonta katsottavaa.

3/5 (Ihan ok)


Että silleen. Loppukaneetiksi voisi sanoa, että ei ole alkuperäisen voittanutta. Mutta on niillä muillakin elokuvilla mielestäni kyllä ansionsa.

(Paitsi Aliens versus Predaattoreilla, ne ovat aikamoista alkulimaa.)

Maaliskuun 2017 elokuvia

T2 Trainspotting (Iso-Britannia 2017)
Ohjaus: Danny Boyle
Nähty: Elokuvateatterissa

Trainspottingin jatko-osa (T2) oli minulle pieni pettymys. Alkuperäinen elokuva on ainakin omasta mielestäni yksi 90-luvun (ellei jopa elokuvahistorian) parhaimmista leffoista, joten tällä uudella oli tässä katsannossa melkoinen ylämäki kiivettävänään. Huipulle ei nyt oikein päästy, koska tarina oli suoraan sanottuna hieman sekava. Sellainenhan oli välillä alkuperäisenkin Trainspottingin stoori, mutta siinä leffassa oli sentään jonkinlainen punainen lanka, jota seurattiin. Tässä uudessa eivät kaikki palaset tuntuneet sopivan yhteen, ja koko elokuvasta jää hajanainen ja epätasaisista aineksista kokoon kursittu kuva. Paljon hyviä, alkuperäisen leffan mieleentuovia osioita toki oli (esimerkkinä mainittakoon kuokkiminen oranialaisveljeskunnan hurjissa iltabileissä), joten niillä tämä tekele oikeutti sentään olemassaolonsa. Mutta ei sen enempää: Nämäkin kohokohdat ainoastaan muistuttivat kuinka hyvä se ensimmäinen elokuva oli. Ehkä tämä leffa pitäisi katsoa jonkin ajan kuluttua uudelleen ilman ennakko-odotuksia ja ainoastaan eräiden edellisen Trainspottingin henkilöhahmojen tarinan jatkeena. Arvosanaakin voisi sitten tarkistaa sen mukaan, mikäli tarvetta.

3/5 (Ok)


Logan (USA 2017)
Ohjaus: James Mangold
Nähty: Elokuvateatterissa

Usein supersankarielokuvat toistavat enemmän tai vähemmän samaa maailmanpelastamisen kaavaa. Niinpä on virkistävää nähdä Loganin kaltainen leffa, jossa sankarin ongelmat ovat paitsi maanläheisiä, myös erittäin henkilökohtaisia. Tarinasta ei sen enempää, kuin että Wolverinesta on tullut vanha äijä ja hän hoivaa vielä vanhempaa professori Xavieria jossain Meksikon rajalla. Ukot saavat ristikseen nuoren mutanttitytön, joka kaipaa pelastamista, ja jolla on yhteys Loganin menneisyyteen. Sitten alkaa armoton kilpajuoksu aikaa ja Pahan Yhtiön kätyreitä vastaan. Kuten päähenkilönsä, leffa on tyly, raaka ja välillä jopa yksitotinen, mutta samalla myös mukaansatempaava, ajoittain hauska, ja tarvittaessa myös tunteisiin vetoava. Elämänsä ehtoopuolelle ehtineiden vanhojen mutanttien tarina lähestyy vääjäämättä loppuaan, ja se jos mikä koskettaa tällaista reaalimaailmassa elävää homo sapiensiakin. Tämä on kyllä lähes joka tasolla hyvä elokuva. Mitäpä muuta siis tällainen supersankarifani voi kuin antaa sille täydet pisteet.

5/5 (Upea)


Kong: Pääkallosaari (Kong: Skull Island, USA 2017)
Ohjaus: Jordan Vogt-Roberts
Nähty: Elokuvateatterissa

King Kong riehuu jälleen valkokankaalla. Tällä kertaa jättiapina mellastaa samassa jatkumossa muutama vuosi sitten julkaistun Godzilla -elokuvan päämonsterin kanssa. Ei sillä, että tuon aikaisemman elokuvan tarvitsee olla millään tasolla tuttu, Pääkallosaaren tapahtumat sijoittuvat nimittäin nykyajan sijasta 70-luvulle. Eipä tästä elokuvasta ole mitään sen kummempaa sanomista, kuin että elokuvassa tasaisin väliajoin toistuvat jättimonsterien turpakäräjät ovat näyttäviä ja aika lailla kiinnostavampia kuin niin sanottujen ihmispäähenkilöiden yhdentekevät viidakossa hortoilut (poislukien ehkä John C. Reillyn hömppä toisen maailmansodan aikaan saarelle haaksirikkoutunut pilotti). Kyseisen kaltaista hirviötoimintaa on paljon, joten kyllä tämä kestonsa ajan viihdyttää. Pienellä ruudulla kokemus voi ehkä vähän kärsiä.

3/5 (Ihan ok)


Tom of Finland (Suomi 2017)
Ohjaus: Dome Karukoski
Nähty: Elokuvateatterissa

Tom of Finland kertoo tunnetun taiteilijan ja homoikoni Touko Laaksosen elämästä, aina toisen maailmansodan ajoista maailmanmaineeseen. Siinä elämänkaaressa onkin kieltämättä suuren tarinan ainekset. Dome Karukosken leffat ovat omissa kirjoissani olleet aika epätasaisia, mainioita leffoja on ollut muutamia, joitakin keskinkertaisuuksia, ja sitten monenlaista roskaa. Tämä kuuluu siihen ihan ok-kategoriaan, Elokuva on aluksi häiritsevän hajanainen, eikä pääse kunnolla vauhtiin ennen kuin puolivälin maissa, kun siirrytään Amerikkaan ja maailmanvalloitukseen. Kauttaaltaan leffa antaa kyllä mainion kuvan homojen alakulttuurin kehityksestä 40-luvulta 80-luvulle, vaikka sillä on välillä suuria vaikeuksia siirtää kertomisfokustaan erityisestä yleiseen. Vaikka parempaankin olisi pystytty, kyllä täytyy silti olla tyytyväinen siitä, että aika on ollut viimeinkin kypsä tämän tarinan kertomiselle myös elokuvamuodossa.

3/5 (Ok)

Tammi- ja helmikuun 2017 elokuvia

Isäni Toni Erdmann (Toni Erdmann, Saksa 2016)
Ohjaus: Maren Ade
Nähty: Elokuvateatterissa

Saksalainen Toni Erdmann oli tänä vuonna Oscar-ehdokkaana parhaan ulkomaisen elokuvan palkintokategoriassa. Vaikka voittoa ei tullutkaan, niin ihan mainio elokuva on kyseessä. Tätä on mainostettu jossain komediana, mutta kyllä tämä on minusta enemmän perinteinen draama. Omalaatuisen huumorintajun omaava isäukko tulee yllättäen tapaamaan tytärtään, joka on monikansallisen yrityksen leivissä Bukarestissa. Vieraantunut tytär toivottaa isänsä tervetulleeksi pitkin hampain, ja elokuva seuraa tämän jälkeen kaksikon tempauksia monissa erilaisissa tapahtumissa ja tapaamisissa, ja samalla välien uudelleenlämpiämistä. Elokuva on pitkä, mutta kerronta ei kuitenkaan laahaa, koska tilanteet ja tapahtumapaikat vaihtuvat aika ajoin. Ajatuksia herättävä ja päähenkilöihinsä lempeästi suhtautuva elokuva, suosittelen siis katsomaan jos vastaan tulee.

4/5 (Hyvä)


La La Land (USA 2016)
Ohjaus: Damien Chazelle
Nähty: Elokuvateatterissa

La La Land oli yksi kevään suuria Oscar-voittajia. Kyseessä on perinteinen hyvän mielen musikaalielokuva näyttävine puitteineen ja mukaansatempaavine lauluineen, ja sellaisena upposi ainakin minulle. Tarina on hauska, etenee jouhevasti ja on ajoittain myös surumielinenkin. Mikään suuri mestariteos tämä ei ole, ja ei yritäkään murtautua musikaalielokuvien konventioiden ulkopuolelle. Mutta toisaalta. jos elokuva on kuitenkin hyvin tehty ja viihdyttävä, mitä se haittaa, vaikka tarina on välillä vähän liiankin sokerista ja kevyttä hömppää? Kyllä sellaisellekin on oma aikansa ja paikkansa.

4/5 (Myös hyvä)


Toivon tuolla puolen (Suomi 2017)
Ohjaus: Aki Kaurismäki
Nähty: Elokuvateatterissa

Kaurismäen uusin filmi ei ehkä yllä hänen kolmen edellisen elokuvansa (Mies vailla menneisyyttä, Laitakaupungin valot, Le Havre) tasolle, mutta ihan mainio kokemus tämä silti on. Syyrialainen pakolainen hakee turvapaikkaa Suomesta ja törmää Sakari Kuosmasen esittämään ravintoloitsijaksi ryhtyneeseen kaupustelijaan. Asiat mutkistuvat, kun turvapaikkaa ei niin vain heltiäkään ja ravintolankin uudistaminen tyssää lähes alkutekijöihinsä. Lopulta asiat kuitenkin selviävät, niin kuin Kaurismäen tarinoissa usein käy. Hänen leffojansa aikaisemmin katsoneet tietävät kyllä mitä odottaa. Lakonista dialogia, salaviisasta huumoria, tyylikästä kuvausta, ja menneeseen maailmaan viittaavaa lavastusta ja musiikkia. Kyllä äijän elokuvia ainakin minä ihan mielelläni katselen, niin kauan kun hän näitä jaksaa tai kehtaa tehdä. Näin oman laatuista, taidokasta ja samalla humaania elokuvaa tekee Suomessa vain harva.

4/5 (Hyvä on)


Lego Batman elokuva (Lego Batman Movie, USA 2017)
Ohjaus: Chris McKay
Nähty: Elokuvateatterissa

Supersankarielokuvia tulee nykyään joka tuutista, ja on mukava nähdä välillä jokin sellainen, joka lyö kaiken ihan läskiksi. Vaikka animaatio nyt sattuu olemaankin. Lego Batmanin päähenkilöllä oli sivurooli jo aikaisemmassa Lego -elokuvassa, ja nyt keskitytään pelkästään lepakkopukuiseen mieheen, sekä hänen apureihinsa ja vastustajiinsa. Viihdyin elokuvan parissa mainiosti! Vitsejä ammutaan sarjatulella joka suuntaan, ja lähes aina ne osuvat nauruhermoihin, vaikka liiallinen ähky uhkaakin muutamaan otteeseen, Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: Aihepiiriä tuntemattomilla voi pää mennä pyörälle. Viittauksia heitellään paitsi kaikkiin edellisiin Batman-elokuviin (aina 60-luvulta lähtien), myös muihin supersankarisarjakuviin, ja elokuvakliseisiin yleensäkin. Tuleepa lopputappeluissa kehiin pahiksia myös muista elokuva- ja tv-sarjoista! Suosittelen erityisesti animaatioiden ja supersankarien ystäville, ja miksei muillekin. Tällaista hurjastelua harvoin näkee valkokankaalla.

4/5 (Hyvä tämäkin)

Marraskuun- ja joulukuun elokuvia

No niin, tästä tuli tavallista pitempi postaus. Ihan omaa syytäni, kun en saanut joulu(tai edes tammi)kuussa aikaiseksi kirjoittaa marraskuun elokuvista. Laitetaan nyt sitten kaikki loppuvuoden rainat samaan syssyyn.


Tie El Doradoon (The Road to El Dorado, USA 2000)
Ohjaajat: Bibo Bergeron, Jeffrey Katzenberg, Will Finn, David Silverman ja Don Paul
Nähty: Netflix

Tie El Doradoon on vuosituhannen vaihteessa ilmestynyt animaatioelokuva kahdesta helppoheikistä, jotka lähtevät uudelle mantereelle etsimään tarunomaista kultaista kaupunkia El Doradoa. Matkalla tapahtuu sitten kaikenlaisia kommelluksia, ja muutkin ovat kullan perässä. Tämä oli valitettavasti hieman tylsä elokuva. Laulut olivat huonoja, ja tarina kliseinen. Huumori ei jaksanut naurattaa. Ei tämä nyt toisaalta mikään umpisurkeakaan ollut, mutta kun tuli katsottua loppusyksystä paljon parempiakin animaatioita, tämä jäi ansaitusti tämän ajanjakson elokuvapläjäyksistä jumbosijalle.

2/5 (Huono)                                                                                                                                                                                                              

Samurai Rauni Reposaarelainen (Suomi 2016)
Ohjaaja: Mika Rättö
Nähty: Elokuvateatterissa (Rokumentti)

Tätä menin katsomaan kauhunsekaisin tuntein. Että minkälaistahan roskaa on luvassa. Yllättäen kyseessä oli kuitenkin ihan oikean elokuvan oloinen taidepläjäys. Japanin ja Meri-Porin sekoitukselta vaikuttavassa miljöössä tapahtuva elokuva seuraa ruokottoman samurai Rauni Reposaarelaisen yrityksiä selvittää, kuka on luvannut hänen päästään palkkion. Samantyyppinen sekoitus on myös elokuva itse. Räkä roiskuu kuin Turkalla konsanaan, välillä seurataan halvan oloisia mutta tyyliteltyjä taistelukohtauksia, ja samalla huomaa selvästi myös vakavasti otettavien samurai-elokuvien ja Akira Kurosawan vaikutteita. Hämmentävä elokuva. Ei tätä hyväksi voi sanoa, mutta ei myöskään huonoksi haukkua. Yhtä vaikea on myös sanoa, kenelle tätä suosittelisi. Ehkä kaikille niille, jotka osaavat suhtautua uuteen avoimin mielin. Omanlaatuinen kokemus sinänsä.

3/5 (Ihan ok)


Egyptin Prinssi (Prince of Egypt, USA 1998)
Ohjaajat: Brenda Chapman, Steve Hickner ja Simon Wells
Nähty: Netflix

Egyptin prinssi kertoo Mooseksen tarinan animaatioelokuvan keinoin ja osin lapsenomaisin painotuksin. En taaskaan pitänyt sen kummemmin leffan pakollisista musiikkinumeroista, mutta tarina oli kuitenkin kohtuullisen mielenkiintoinen. Piirrostyyli oli näyttävää ja Raamatusta kopioidun stoorin dramaattiset kohtaukset vaikuttavia. Kyllä tätä ihan mielellään katsoi, vaikka uusintakatsomiset saattavat kyllä jäädä vähiin.

3/5 (Ok)


Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (Fantastic Beasts and Where to Find Them, USA 2016)
Ohjaaja: David Yeats
Nähty: Elokuvateatterissa

Ihmeotukset sijoittuu Harry Potterin maailmaan, mutta tapahtumat sijoittuvat "nykyajan" Englannin sijasta 1920-luvun Amerikkaan. Lisko Scamanderiksi kutsuttu maagisten otusten tutkija saapuu örkkeineen New Yorkiin, ja hommat menevätkin lahjakkaasti pieleen kun oliot pääsevät syystä tai toisesta vapaalle jalalle. Elokuva oli itse asiassa ihan mukavaa katsottavaa, vaikka tekijät keskittyivät ehkä liikaa niiden ihmeotusten hassunhauskaan metsästykseen. Muutakin pahistelua nimittäin harrastettiin päätarinan liepeillä, ja tämä oli minusta paljon kiinnostavampaa. Pidin aikoinaan niistä varsinaisista Harry Pottereista (joistain leffoista enemmän, joistain vähemmän), mutta tämä elokuva on kokonaisuutena vain ihan ok -tasoa. Ehkä tämä tästä lähtee paremmin käyntiin, kun tarina etenee. Seuraava osahan on jo suunnitteilla.

3/5 (Ihan katsottava)


Zootropolis (Zootopia, USA 2016)
Ohjaajat: Byron Howard ja Rich Moore
Nähty: DVD

Zootropolis/Zootopia on mielestäni yksi viime vuoden parhaita animaatioelokuvia, ellei jopa paras. Eläinten asuttamaan suurkaupunkiin saapuu poliisikoulun käynyt maalaisjänis, joka lainvalvojana ryhtyy ratkomaan outoja rikoksia apunaan hieman sutki kaupunkilaiskettu. Tarina on vauhdikkaasti etenevä ja mukaansatempaava. Eläinten ominaispiirteistä revitään milloin huumoria, milloin vakavasti otettavia huomioita meidän ihmisten asuttamasta reaalimaailmasta. Loppupuolella otetaan taitavasti kantaa jopa rasismiin ja eläinten/ihmisten eriarvoisen kohteluun. Animaatio on kautta linjan taidokasta, ja laulupuoli jätetään tällä kertaa yhteen sekä alussa että lopussa soitettavaan biisiin. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


I, Daniel Blake (Iso-Britannia 2016)
Ohjaaja: Ken Loach
Nähty: Elokuvateatterissa

"I, Daniel Blake" kertoo sydänvaivojen vuoksi työttömäksi jääneestä englantilaisesta rakennusmiehestä, joka töitä etsiessään joutuu byrokratian tylyjen hammasrattaiden jauhamaksi. Onneksi hänellä on kuitenkin naapureita, ystäviä ja muita kohtalontovereita, joiden avulla arjesta joten kuten selvitään. Pidin todella paljon tästä elokuvasta. Sujuvasti etenevä ja henkilöihin keskittyvä draama nostaa välillä hymyn huulille ja välillä tunteet pintaan. Samalla se ottaa voimakkaasti kantaa sen kuuluisan pienen ihmisen puolesta. Suosittelen varauksetta. Lisää tällaisia elokuvia.

5/5 (Mestariteos)


Arrival (USA 2016)
Ohjaaja: Denis Villeneuve
Nähty: Elokuvateatterissa

Arrival on upean näyttävä ja kerronnallisesti monitasoinen tieteiselokuva muukalaisten saapumisesta Maapallolle. Mistään Independence Day -tasoisesta ja -tyylisestä toimintahötöstä ei tällä kertaa ole kyse, vaan tämä on, tai ainakin yrittää olla, älykäs scifi-tarina. Amy Adams esittää kielitieteilijää, jonka armeija tuo laskeutumispaikalle yrittäessään ymmärtää alieneiden kieltä ja tarkoitusperiä. Elokuvan tunnelma on kuvausta ja musiikkia myöten hienosti rakennettu. Muukalaiset ovat todella outoja ja vieraita, ja kommunikoinnin vaikeus paitsi ihmisten ja alienien välillä, myös ihmisten ja toisten ihmisten välillä, on yksi elokuvan pääteemoista. Lopussa tarina solmitaan yhteen ehkä liiankin kätevästi ja kliseisesti, mutta kyllä tähän maailmaan mielellään uppoutuu. Arrival onnistuu siinä, missä esimerkiksi Gravity ja Interstellar eivät.

5/5 (Upea)


Yön eläimet (Nocturnal Animals, USA 2016)
Ohjaaja: Tom Ford
Nähty: Elokuvateatterissa

Yön eläimet on monitasoinen ja -kerroksinen elokuva taiteen parissa työtään tekevästä ja elämäänsä tyytymättömästä hienostorouvasta (Amy Adamsin upea roolisuoritus, taas).  Eräänä päivänä hän saa postissa ex-miehensä kynäilemän esikoiskirjan, jossa kerrotaan tarinaa perheestä, joka joutuu länsi-teksasilaisten punaniskojen ahdistelemaksi. Kirjan tapahtumat (jotka kulkevat elokuvassa rinnakkain yhdessä päätarinan kanssa) alkavat muistuttaa kylmäävällä tavalla ex-parin yhteistä menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Mitä heille aikoinaan tapahtui, ja onko kyseessä suhteen uudelleenlämmittely-yritys vai jotain karmeampaa? Kuten edellisestä voi huomata, elokuvan tarinan tiivistäminen edes muutamaan lauseeseen on aika vaikeaa. Tarinan monitahoisuus toimii kuitenkin mielestäni elokuvan eduksi, eri tarinalinjat kommentoivat toinen toisiaan, ja loppu kutoo kaiken yhteen tyhjentävästi. Tämä jos mikä on ajattelevan ihmisen draama. Toisaalta, herkimmät katsojat älkööt vaivautuko.

4/5 (Hyvä)