sunnuntai 22. elokuuta 2021

Viisi vuotta blogia

Tätä elokuvablogia on pidetty jo viisi vuotta!

Kuka olisi uskonut vielä vuonna 2016 että tähän asti päästään? Juhlan kunniaksi ja lukijoiden avittamiseksi luettelona kaikki viiden vuoden aikana arvostelemani elokuvat. On niitä muutama!

Kuten kolmen vuoden takaisessa edellisessäkin juhlapostauksessa, elokuvat on järjestetty arvosanan mukaan aakkosjärjestykseen. Toivottavasti kiinnostavat elokuvat löytyvät kohtuullisen helposti.

4/5 Hyvät

Ad Astra (2019)
Aliens (1986)
Apollo 11 (2019)
Baby Driver (2017)
Bumblebee (2018)
Climax (2018)
Crank (2006)
Downton Abbey (2019)
Dunkirk (2017)
First Love (2019)
Green Book (2018)
John Wick (2014)
Jojo Rabbit (2019)
Julieta (2016)
Keskustelu (1974)
Midsommar (2019)
Moana (2016)
Mother (2009)
mother! (2017)
Nainen junassa (2016)
Nomadland (2020)

Predator (1987)
Rocketman (2019)
Roma (2018)
Saint Maud (2019)
Se (2017)
Shape of Water (2017)
Shazam! (2019)
Suspiria (2018)
Tenet (2020)
Terrified (2017)
The Square (2017)
The Witch (2015)
Tove (2020)
Upgrade (2018)
Us (2019)

Vivarium (2019)
Wonder Woman (2017)

3/5 Ihan katsottavat

Aladdin (2019)
Brightburn (2019)
Brave (2012)
Bright (2017)
Cats (2019)
Crawl (2019)
Egyptin prinssi (1998)
Glass (2019)

Halloween (2018)
In Fabric (2018)
Kirottu (2013)
Kong: Pääkallosaari (2017)
Korppi (1943)
Kyrsyä (2018)
Le Mans 66 (2019)
Lost Boys (2020)
Mank (2020)
Megalodon (2018)
Predator 2 (1990)
Tyhjiö (2018)
Vampyr (1932)
Venom (2018)

2/5 Huonot

Doom (2005)


1/5 Todella surkeat

The Room (2003)


Loppuun vielä yksi pakollinen tilasto arvostelemieni elokuvien alkuperämaista. Onhan se Yhdysvaltain ylivoima edelleen aika selkeä (189 elokuvaa USA:sta ja vain 57 muualta!), mutta kolmen vuoden takaiseen verrattuna on hieman lisää tullut monipuolisuutta. Hieman useampi suomalainen elokuva on tullut katsottua, ja Japani ja Etelä-Koreakin ovat petranneet. Yksi kiinalainen ja yksi argentiinalainen elokuva ovat myös mukaan eksyneet, sieltä harvoin yleensäkin näkee leffoja.

USA   189

Suomi   16
Englanti   15
Japani  4
Etelä-Korea  3
Ranska   3
Espanja   2
Saksa   2
Venäjä   2

Viro  1
Meksiko  1
Australia  1
Argentiina  1
Ruotsi  1
Uusi-Seelanti  1
Islanti  1
Italia   1
Tanska  1
Irlanti  1
Kiina  1


Kassinen ja allekirjoittanut kiittävät kaikkia lukijoita. Toivottavasti tästä blogista on ollut ja edelleen on joillekin hyötyä!


maanantai 2. elokuuta 2021

Kesäkuun 2021 elokuvia


Hiljainen paikka osa 2 (A Quiet Place Part II, USA 2021)
Ohjaus: John Krasinski
Nähty: Elokuvateatterissa

Hiljainen paikka osa 2 jatkaa (yllätys, yllätys) ensimmäisen Hiljainen paikka -elokuvan tarinaa. Supernopeat, äänen perusteella saalistavat alienit hallitsevat yhä maailmaa, ja harvat jäljellä olevat ihmiset koettavat selviytyä miten kykenevät. Emily Bluntin näyttelemän äidin johtama perhe on ehkä keksinyt, miten örvelöt voitetaan, mutta helppoa ei edelleenkään mikään tule olemaan. Pidin kovasti ensimmäisestä leffasta, ja tämä uusi jatkaa samalla toimivalla ja laadukkaalla linjalla. Äänisuunnittelu ja toimintakohtaukset ovat edelleen huippuluokkaa, ja jännitys kohoaa välillä lähes kestämättömiin lukemiin. Jos jotain huonoja puolia pitää hakea, niin mitään kovin uutta ja ihmeellistä ei tässä jatko-osassa tarjoilla, mutta kun homma pelittää niin hyvin, miksi muuttaa toimivaa kaavaa? Kestokin on sopivan lyhyt tällaiselle elokuvalle, joten suosittelen.

4/5 (Hyvä)


If Beale Street Could Talk (USA 2018)
Ohjaus: Barry Jenkins
Nähty: Yle Areena

1970-luvun Amerikkaan sijoittuva If Beale Street Could Talk kertoo afrikanamerikkalaisen nuoren parin suhteen alkutaipaleesta. Samalla seurataan jossain määrin myös heidän perheenjäsentensä ja tuttujensa elämää. Elämänmakuinen-adjektiivia käytetään kuvaamaan draamaelokuvia mielestäni liian usein ja liian löyhin perustein, mutta tämän leffan kohdalla termi on enemmän kuin sopiva. Tarina soljuu luontevasti eteenpäin, ja on selkeästi hahmo-, eikä tapahtumavetoinen. Ihmiset eivät ehkä ole kaikissa suhteissa täydellisiä, mutta hyviä he ovat silti, ja siksi heidän kohtaloistaan välittää. Elokuva maalaa hienosti myös yleisempää kuvaa mustan väestönosan tilasta ja asemasta kyseisenä vuosikymmenenä, Kansakunta on muutoksen tilassa, mutta vielä ei kaikki ole kohdallaan ja tekemistä riittää.

4/5 (Hyvä)


Virgin Mountain (Fusi, Islanti 2015)
Ohjaus; Dagur Kari
Nähty: Midnight Sun Film Festival 2021

Reykjavilaisessa kerrostaloasunnossa yhdessä äitinsä kanssa asuu iso, kiltti ja hiljainen Fusi. Päivisin hän työskentelee lentokentän tavarankuljetushihnalla, ja iltaisin pelaa kaverinsa kanssa sotastrategiapelejä. Töissä häntä kiusataan, ja ei hänellä paljon ystäviäkään ole, mutta tuo kaikki muuttuu, kun hän lähtee vastahakoisesti lahjaksi saamalleen rivitanssikurssille. Hän tapaa kurssilla ystävällisen naisen, joka, vaikka selkeästi omaa aimo määrän omiakin ongelmia, tarjoaa Fusille mahdollisuuden muutokseen. Tämä rauhallinen ja sydämellinen draamaelokuva on kuin päähenkilönsä. Hieman hidastempoinen ja täynnä näkymättömiä pohjavirtoja, mutta lopulta täyttä kultaa. Suosittelen, etenkin jos tämän tyyppinen arkidraama kiinnostaa.

4/5 (Hyvä)


Wrath of Man (USA 2021)
Ohjaus: Guy Ritchie
Nähty: Elokuvateatterissa

Wrath of Man on Guy Ritchien (Puuta, heinää ja muutama vesiperä, Snatch, Gentlemen) ohjaama toiminnallinen rikoselokuva. Jason Stathamin esittämä hiljainen kovanaama pestautuu yksityisen turvallisuusfirman riveihin. Vaikka kaikki sujuukin mutkattomasti, ja hän on selvästi asiansa osaava heppu, jotkut firman työntekijöistä alkavat epäillä, että jokin on pielessä. Elokuva avaakin lukuisissa takaumissa äijän taustoja, ja pian selviää syykin hänen pestautumiselleen. Ja sitten alkavat pyssyt laulaa ja ruumiit kasautua. Tämä leffa ei ole ehkä kaikkein tyypillisin Guy Ritchien tuotos (vähemmän komediaa ja suunsoittoa kuin tyypin rainoissa normaalisti), mutta taidokkaasti käsikirjoitettu ja räjähtävä trilleri tämä on yhtäkaikki. Varsinkin lopussa nähtävä tarinan pakettiin pistävä toimintamättö laittaa elokuvan katsojalle jauhot suuhun ja kuvaannollisen nyrkin palleaan. Lajityyppinsä parhaimmistoa.

4/5 (Hyvä)