Marraskuun 2018 elokuvia

Bohemian Rhapsody (UK 2018)
Ohjaus: Bryan Singer
Nähty: Elokuvateatterissa

Rockbändi Queenin ja sen keulakuvan, Freddie Mercuryn, tuntee lähes jokainen rockmusiikkia edes jollain tasolla harrastava tai kuunteleva ihmisolento. Bohemian Rhapsody on paitsi kertomus Queenin noususta maailmanlaajuiseksi musiikki-ilmiöksi, myös läpileikkaus Freddie Mercuryn henkilökohtaisesta elämästä tuona aikana. En ole yleensä mikään elämänkertaelokuvien ystävä, ja myös tässä leffassa on jonkin verran kyseisen elokuvan lajityypin ummehtuneita kliseitä ja naurettavuuksia. Bohemian Rhapsody kulkee kuitenkin pienistä kömpelyyksistä huolimatta jouhevasti eteenpäin, ja näyttelijöistä etenkin Rami Malek on mainio Freddie Mercuryna. Ja totta kai elokuvassa kuullaan paljon Queenin musiikkia, mikä aina plussaksi laskettakoon. Erityisesti on syytä mainita leffan loppupuolella nähtävä Queenin vuoden 1985 Live Aid -keikan pilkuntarkka rekonstruointi, joka on todella upea elokuvakokemus. Pikkupuutteineenkin tämä elokuva on erittäin suositeltava, ainakin jos aihe yhtään kiinnostaa.

3/5 (Ihan ok)


Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald, USA 2018)
Ohjaus: David Yates
Nähty: Elokuvateatterissa

Pari vuotta sitten elokuvateattereihin ilmiintyneen Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -leffan jatko-osa jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Ilkeä loitsija Grindelwald karkaa vankilasta ja sitten alkaa muun velhoyhteisön keskuudessa hurja kilpajuoksu kohti Pariisia, jossa Grindelwald hautoo katalia suunnitelmiaan. Tai ehkä pitäisi sanoa "hurja" "kilpajuoksu", kun homma tuntuu seisovan useaan otteeseen paikallaan, koska pitää keskustella tai kokoustaa tai taikoa, koska jotain ja jostain syystä. Leffa on todella sekavasti käsikirjoitettu ja/tai editoitu, ja tämä saa aikaan sen, että elokuvan tarinan punainen lanka tuntuu moneen otteeseen katoavan kuin hevoskotkan pieru Saharaan. No, kyllä tämän sujuvasti silti katsoi ja muutamat toimintakohtaukset olivat näyttäviä. Niin ja oli siellä myös muutama vanha ja uusikin ihmeotus kaiken kohelluksen keskellä. Nehän olivat ekan leffan parasta antia ja toimivat tässäkin. Ihan ok-tasoa Potter/taikuus-leffana, mutta parempaankin olisi mielestäni ollut aineksia.

3/5 (Ok)


Kaunotar ja hirviö (The Beauty and the Beast, USA 2017)
Ohjaus: Bill Condon
Nähty: Netflix

Tämä Disneyn animaatioklassikon live action-versiointi kertoo tutun tarinan tuttuine henkilöineen ja tuttuine tapahtumineen, Kirjaviisas kaunotar eksyy prameaan linnaan, jota asustaa kirottu prinssi laulavine ja tanssivine huonekaluineen ja keittiöastiastoineen. Kohta lempi leiskuaa ja niin edelleen. Eli elokuva ei siis todellakaan tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta on kuitenkin erinomaisen toimiva ja pieteetillä valkokankaalle loihdittu versio ikivanhasta tarinasta. Suosittelen erityisesti alkuperäisen Disney-elokuvan ystäville, ja miksei muillekin. Kyllähän tämän parissa joka tapauksessa kestonsa verran viihtyy.

4/5 (Hyvä)

Syys- ja lokakuun 2018 elokuvia

Megalodon (Meg, USA 2018)
Ohjaus: Jon Turteltaub
Nähty: Elokuvateatterissa

Kas tässä vasta hömppä kesäelokuva. Megalodon on suhteellisen kliseistä, veretöntä haikauhua maustettuna Jason Stathamilla ja eturivin kiinalaisnäyttelijöillä. Juoniaukot ovat jättihain kokoisia ja huumorikin suunnilleen obaut miljoona kertaa nähtyä. Mutta kyllä tämän ihan kivuttomasti katsoi, vaikka yllätykset ovat tosiaan vähissä. Uusintakatselu todennäköisesti johtaisi täydelliseen tylsistymiseen.

3/5 (Ok)


Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja (Suomi 2018)
Ohjaus: Tiina Lymi
Nähty: Elokuvateatterissa

Ensimmäinen Mielensäpahoittaja-elokuva oli ihan katsottava suomi-draama/komedia, mutta onneksi tämä uudempi on vähän parempi elokuva joka saralla. Vanha änkyrä ukkeli jää leskeksi ja tuumii, että lähtö voisi koittaa itsellekin. Siispä arkkua höyläämään. Jälkikasvu ei ymmärrä ja lapsenlapsi muuttaa omine ongelmineen papan luokse. Siitäpä soppa syntyy. Tässä mennään ehkä enemmän draaman puolelle ja komedia jää vähemmälle, mutta mielestäni se oli tämän elokuvan tapauksessa ihan oikea ratkaisu. Heikki Kinnunen mielensäpahoittajan roolissa tietenkin hauskuuttaa jo ihan pelkällä olemuksellaankin, mutta kaikenlainen väkisinnaurattaminen on onneksi jätetty konseptista suurimmaksi osaksi pois. Ihan hyvä suomileffaksi.

4/5 (Hyvä)


Venom (USA 2018)
Ohjaus: Ruben Fleischer
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämä on vähän toisentyyppinen Marvel-supersankarielokuva, kuin mihin viime aikoina on totuttu. Ulkoavaruuden vihamielinen lima tuodaan tutkimusretkeltä Maapallolle ja Tom Hardyn esittämä Eddie Brock-niminen reportteri saa potkut työstään. Nämä kaksi kohtaavat ja yhdistyvät ja  muodostuu Venom, vihamielinen ja supervoimainen antisankari, joka pitää.. öh.. aivojen syömisestä. Jos tämä elokuva olisi tehty ihan vakavalla mielellä, se olisi aika turha tuotos. Nyt homma on vedetty osin ihan överiksi ja käsittämättömäksi rom-com-buddy-komediaksi, joka sai aikaan ainakin tässä katsojassa aikaan ihan ansaittuja ja toisaalta ihan ansaitsemattomia naurunpyrskähdyksiä. Kyllä, varsinaisen tarinan käynnistyminen ja Venomin syntyminen kestää vähän liian pitkään, juoniaukkoja on, ja varsinkin lopussa erikoistehosteetkin ovat hieman kökön näköisiä, mutta kyllä tämä saa ylimääräisiä pisteitä ihan äkkiväärästä omaleimaisuudestaan. Ymmärrän tosin niitäkin, jotka tästä leffasta eivät pidä. Suosittelen siis varauksin.

3/5 (Ok)


Halloween (USA 2018)
Ohjaus: David Gordon Green
Nähty: Elokuvateatterissa

Klassisen Halloween-kauhuelokuvan jatko-osassa (joka on mielikuvituksekkaasti nimetty Halloweeniksi) Michael Myers karkaa mielisaaralasta ja alkaa jälleen puukottaa ihmisiä kuoliaaksi. Siinäpä koko elokuvan juoni, oikeastaan. Ihan hyvin tämä on tehty ja jännittäviä tilanteita on useita, joten kyllä tätä sen puolesta katselee. Mitään uutta ja oikeasti pelottavaa ei ole keksitty, mutta jos vanhakin toimii, miksi sitä muutettaisiin. Vanha Hollywoodin sananlasku.

3/5 (Ihan ok)

Predator ja sen jälkeläiset

Pitkästä aikaa vuorossa on teemapostaus. Viimeksi käytiin läpi alien-elokuvia, tällä kertaa kehiin astuvat toisenlaiset ulkoavaruuden örkit, predaattorit. Uusi Predator-elokuvahan ilmestyi elokuvateattereihin syyskuussa, joten aihe on siinä mielessä ajankohtainen. Plus näitä leffojahan ei ole montaa, eli tällaisen jutun kirjoittaminen onnistuu kiireiseltä ja/tai laiskalta ihmiseltä paremmin kuin sellaisen postauksen, joka sisältää vaikka kaikki James Bond- tai Marvel-elokuvat (pelkkä ajatuskin saa hien otsalle).


Predator (USA 1987)
Ohjaus: John McTiernan
Nähty: VHS, DVD

Tämä alkuperäinenhän on suuri toimintaklassikko. Pääosissa Iso-Arska Schwarzenegger ja joukko muita muskelimiehiä/palkkasotureita lähtee tehtävälle Keski-Amerikan viidakoihin ja salaperäinen metsästäjä alkaa napsia heitä yksi kerrallaan. Elokuva edustaa 80-luvun toimintameininkiä jykevimmillään. Hyvin simppeli kehystarina ei haittaa, sillä näyttävät puitteet, piinaava jännitys ja yliöveri machobullshit tempaisevat mukaansa koko elokuvan ajaksi. Ja onhan se predator itse todella tyylikkään näköinen elokuvaotus. "I ain't got time to bleed."

4/5 (Hyvä)

Tyylikkään näköinen tosielämän predator.

Predator 2 (USA 1990)
Ohjaus: Stephen Hopkins
Nähty: VHS, DVD

Edellisen jatko-osa sijoittuu oikean viidakon sijasta Los Angelesin kaupunkimaisemiin, ja kaikki päähenkilöt ovat uusia; edellisen elokuvan tapahtumiin vain viitataan. Vaikka Predator 2 on ihan tyylikäs ja rosoinen toimintajännäri aikakautensa tapaan, ei tämä kyllä ihan pärjää sille alkuperäiselle leffalle. Predaattorikin tuntuu vähän nössömmältä tapaukselta tällä kertaa, kun jopa hieman vatsakas Danny Glover näyttää pärjäävän sille käsikähmässä. Ihan hyvä yritys silti, kyllä tämäkin kestonsa verran viihdyttää. "Don't worry, asshole. You will get another chance."

3/5 (Ihan ok)


Tämän jälkeen olisivat vuorossa 2000-luvun alun Alien v Predator -leffat, mutta niitä käsittelin jo Alien-teemapostauksessa, joten en enää aio palata niihin uudestaan. Todettakoon tässä vain, että huonoja ovat.


Predators (USA 2010)
Ohjaus: Nimrod Antal
Nähty: Elokuvateatterissa

Seuraava yritys predaattorin tuomiseksi valkokankaille nähtiin tasan 20 vuotta Predator 2:n jälkeen. Tässä versiossa sekalainen joukko tyyppejä joutuu predaattorien kaappaamaksi kaukaiselle planeetalle ja sitten alkaa verinen ajojahti, josta kukaan ei tunnu selviävän hengissä. Ihan pätevää toimintakauraa, mutta ei tämä tuo oikein mitään uutta alkuperäisiin elokuviin. Paitsi ehkä tyylikkäät predator-koirat. "Now, let's find a way off this fucking planet."

3/5 (Ok)


The Predator (USA 2018)
Ohjaus: Shane Black
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämä juuri ensi-iltaan saapunut äksönraina sijoittuu edelleen edellisten elokuvien maailmaan, ja jälleen uusia örkkejä tipahtaa avaruudesta Maapallolle ihmisten ja toistensa vaivoiksi. Leffa alkaa hyvin, mutta lopulta tylsät juonenkäänteet, kaiken maailman juoniaukot, ja liiallinen (huono) huumori pilaavat koko homman. Lopussa vaan haukotuttaa, eikä tätä tee mieli nähdä enää uudestaan. Jos tämän parempaan ei tässä elokuvasarjassa enää ylletä, ehkä on aika polkea koko franchise unohduksen suohon. "Gentlemen, they're large, they're fast, and fucking you up is their idea for tourism."

2/5 (Aika huono)

"GET TO THE CHOPPAAAAAAAAA!!!"

Elokuun 2018 elokuvia

Up - Kohti korkeuksia (Up, USA 2009)
Ohjaajat: Pete Docter, Bob Peterson
Nähty: Netflix

Joskus animaatioelokuvienkin joukosta löytyy pieniä tyylikkäitä helmiä. Up on sellainen, enkä käsitä, miksi en ole ennen tullut tätä katsoneeksi. Varmaan jenkkianimaatiot sisältävät liikaa turhaa kohellusta minun makuuni, ja niitä tulee silloin välteltyä. Samalla kuitenkin ne hyvätkin sattuvat menemään ajoittain ohi sensoreista. Up kertoo vanhasta miehestä, joka päättää löytää uuden suunnan elämälleen. Tarinaan liittyvät myös pieni partiopoika, puhuva koira ja harvinainen lintueläin. Monenlaisia tunteita herättävä elokuva. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Mission: Impossible - Fallout (USA 2018)
Ohjaaja: Christopher McQuarrie
Nähty: Elokuvateatterissa

Mission: Impossible -elokuvasarjan uusin osa, Fallout, jatkaa vanhalla tutulla kaavalla. Maailma on jälleen vaarassa ja Tom Cruisen johtama IMF-tiimi on jälleen ainoa, joka sen osaa pelastaa. Asiaankuuluvalla ryminällä, tietysti. Tomppa itse vetää pääosassa huikeita stuntteja ja muu porukka on hänen saidkikkejään. Siinäpä se tarina kaikessa ohkaisuudessaan. Jos tykkäsit aikaisemmista, tykkäät tästäkin. Muuten ei ehkä kannata vaivautua.

3/5 (Ok)


Don't Breathe (USA 2016)
Ohjaaja: Fede Alvarez
Nähty: Netflix

Tiheätunnelmainen kauhuelokuva Don't Breathe kertoo joukosta ääliöitä, jotka ryöstelevät taloja asukkaiden poissaollessa. Tyyppien seuraava, helpolta kuulostava, keikka kohdistuu sokean sotaveteraanin kotiin, jossa huhuillaan olevan sievoinen summa käteistä rahaa. Eipä ole vaikea arvata, että homma menee pahasti pieleen. Tiukkaan rajatussa ympäristössä ja vanhan talon klaustrofobisissa sokkeloissa sinkoileva leffa tempaisee mukaansa ja kujanjuoksu hirvittää välillä ainakin tätä katsojaa. Lopussa mennään juonenkäänteissä ehkä vähän liian yliövereille tasoille, mutta hyvä tämä on joka tapauksessa.

4/5 (Hyvä)


BlacKkKlansman (USA 2018)
Ohjaaja: Spike Lee
Nähty: Elokuvateatterissa

Spike Leen uusin on uskomaton tositarina mustasta poliisista, joka liittyy Klu Klux Klaanin riveihin puhelinlankojen välityksellä. 70-lukua eletään, Amerikan syvässä etelässä liikutaan, ja koko Yhdysvallat on poliittisen kuohunnan pyörteissä, kun musta kansanosa vaatii oikeuksiaan. Vähän liian tempoileva tämä leffa on tarinaltaan ja tyylilajiltaan. Välillä mennään vakavan draaman ehdoilla, välillä on jännitystä ilmassa, välillä blaxploitaation kaikuja, välillä jopa komediaa, ja välillä julistetaan hurjasti. Niin, ja heittääpä Suomen poika Jasper Pääkkönenkin elokuvassa sinänsä ihan hyvän sivuroolin. Pieni sanottavan fokusointi ja jonkun kerrontatyylin tietoinen valinta olisi kieltämättä tehnyt tästä elokuvasta vielä paremman, mutta ei Spike Leetä silti viitsi kovin pahasti haukkua: Kaikkine palopuheineen ja ylilyönteineenkin hän on tässä oikealla asialla. Ja kyllä BlacKkKlansmanin joka tapauksessa katsoo ihan mielellään, vaikka siinä hieman valuvikoja onkin.

3/5 (Ihan ok)

Kaksi vuotta blogia

Tämä blogi, jos nyt ei ole ollut vielä olemassa kahta vuotta, sisältää kuitenkin kahden vuoden edestä elokuvakokemuksia. Heinäkuussa 2016 kävin nimittäin katsomassa ensimmäiset uudet elokuvat, joiden arvostelut sisällytin tähän blogiin.

Laitetaanpa tähän postaukseen siis juhlan kunniaksi jonkinlainen yhteenveto kaikista niistä leffoista, joiden enemmän tai vähemmän ansiokkaat kritiikit tällä sivustolla ovat. Elokuvat on ryhmitelty annetun arvosanan mukaan, ja näiden ryhmien sisällä on rainat luokiteltu sitten aakkosjärjestykseen. Elokuvan nimeä klikkaamalla pääsee kätevästi siihen postaukseen, jossa kyseinen arvostelu sijaitsee.

Helpottaa ehkä hieman etsimisurakkaa, mikäli jokin tietty elokuva kiinnostaa.


5/5 Mestariteokset

Alien (1979)
Arrival (2017)
Blade Runner 2049 (2017)
Hymyilevä mies (2016)
I, Daniel Blake (2016)
Logan (2017)
Star Wars: Imperiumin vastaisku (1980)
Star Wars: Uusi toivo (1977)


4/5 Hyvät

Aliens (1986)
Armomurhaaja (2017)
Avengers: Infinity War (2018)
Baby Driver (2017)
Black Panther (2018)
Deadpool 2 (2018)
Death of Stalin (2018)
Disaster Artist (2017)
Doctor Strange (2016)
Dunkirk (2017)
Guardians of the Galaxy Vol 2 (2017)
Hereditary (2018)
Hiljainen paikka (2018)
Hävitys (2018)
Ikitie (2017)
Isle of Dogs (2018)
Isäni Toni Erdmann (2016)
It Follows (2014)
Julieta (2016)
La La Land (2016)
Lego Batman elokuva (2017)
Moana (2016)
mother! (2017)
Nainen junassa (2016)
Nälkäpeli: Vihan liekit (2013)
Rakkautta vailla (2018)
Se (2017)
Shape of Water (2017)
Snowden (2016)
Sota apinoiden planeetasta (2017)
Star Wars: Force Awakens (2015)
Star Wars: Jedin paluu (1983)
Star Wars: Last Jedi (2017)
Star Wars: Sithin kosto (2005)
Suspiria (1977)
Thor: Ragnarök (2017)
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017)
Toivon tuolla puolen (2017)
Tuntematon sotilas (2017)
Wonder Woman (2017)
Yön eläimet (2016)
Zootropolis (2016)


3/5 Ihan katsottavat

Alien3 (1992)
Alien: Covenant (2017)
Alien: Ylösnousemus (1997)
Ant-Man and the Wasp (2018)
Brave (2012)
Egyptin prinssi (1998)
Ghostbusters (2017)
Idän pikajunan arvoitus (2017)
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2017)
Jason Bourne (2016)
Jumanji: Welcome to the Jungle (2017)
Jurassic World: Fallen Kingdom (2018)
Justice League (2017)
Keisarin uudet kuviot (2000)
Kong: Pääkallosaari (2017)
Korppi (1943)
Kyrsyä (2018)
Moonlight (2016)
Morsiusneidot (2011)
Napapiirin sankarit 3 (2017)
Nälkäpeli (2012)
Pacific Rim: Kapina (2018)
Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge (2017)
Princess Bride (1987)
Prometheus (2012)
Ready Player One (2018)
Rogue One: Star Wars Story (2016)
Samurai Rauni Reposaarelainen (2016)
Solo: A Star Wars Story (2018)
Spiderman: Homecoming (2017)
Star Trek: Beyond (2016)
Star Wars: Pimeä uhka (1999)
Strangers Prey at Night (2018)
Suicide Squad (2016)
T2 Trainspotting (2017)
Tom of Finland (2017)
Valerian and the City of the Thousand Planets (2017)


2/5 Huonot

Alien v Predator (2004)
Death Wish (2018)
Star Wars: Kloonien hyökkäys (2002)
Tie El Doradoon (2000)
Transformers: Last Knight (2017)


1/5 Todella surkeat

Aliens v Predator: Requiem (2008)
The Room (2003)


Vielä lopuksi muutama yhteenveto tuosta elokuvarykelmästä, koska niin tykkään tilastoista. Ensiksikin elokuvien lajittelu valmistusmaiden mukaan:

USA   74
Suomi   9
Englanti   4
Ranska   2
Espanja   1
Saksa   1
Italia   1
Venäjä   1

Pitäisköhän katsella vähän enemmän elokuvia muistakin maista kuin esimerkiksi Ameriikan Yhdysvalloista? Tarjonta vaan on harvanlaista USA:n ja Suomen ulkopuolelta, mutta yritetään petrata.

Sitten yhteenveto elokuvien lajityypeistä. Tässä oli vähän vaikeuksia päättää mihin kategoriaan jotkut elokuvat sijoitetaan (Esimerkiksi onko Star Wars fantasiaa vai scifiä? Onko Alien scifiä vai kauhua? Sijoitin sitten molemmat scifiin.) Animaatiot olen laittanut omaksi kategoriakseen, koska miksipä ei.

Animaatio   8
Draama   17
Fantasia   3
Jännitys   5
Kauhu   6
Komedia   6
Roska   3
Scifi   27
Supersankari   12
Toiminta   7

Skaala on laaja, mutta niin pitää ollakin. Kauhu- ja animaatioleffoja voisi kyllä katsella enemmänkin.

Että sellaista. Kahden vuoden päästä sitten taas uudet tilastot!

PS. Loppukevennykseksi kuva eräästä oman elämänsä elokuvatähdestä.

Ainakin punaisen maton poseeraukset sujuvat rautaisella ammattitaidolla.

Kesä- ja heinäkuun 2018 elokuvia

Solo: A Star Wars Story (USA 2018)
Ohjaus: Ron Howard
Nähty: Elokuvateatterissa

Solo: A Star Wars Story on uusin elokuvateattereihin saapunut Star Wars -tuotos. Tämä on jälleen yksi varsinaiseen episodi-jatkumoon liittymättömistä elokuvista, eli se keskittyy yksittäisiin hahmoihin tai tapahtumiin kyseisessä maailmassa. Tällä kertaa siis nuoreen Han Soloon. Ihan käypää katsottavaa Solo on, mutta samalla se ei ole mitenkään erityisen muistettava. Nättejä maisemia, hauskoja hahmoja, läpi juostuja pakollisia juonikuvioita, ja pum pumputi pum. Siinäpä se. Ei mitään uutta, ihmeellistä tai kiinnostavaa. Päähenkilön näyttelijä ei myöskään missään vaiheessa vaikuta oikealta, niissä klassisissa leffoissa esiintyneeltä, Han Sololta, vaan Harrison Fordin vaatteita käyttävältä pikkupojalta. Ei hyvä, jos tarkoitus on kuitenkin esittää galaksin mahtavinta ryökälettä, roistoa ja salakuljettajaa. Kertakatsottava.

3/5 (Ok)


Jurassic World: Fallen Kingdom (USA 2018)
Ohjaus: D. A. Bayona
Nähty: Elokuvateatterissa

Jurassic Park -saaga jatkuu ja tällä kertaa puikoissa on indie-ohjaaja D.A.Bayona. Jurassic World joutui edellisessä osassa dinosaurusten jyräämäksi, mutta tälläpä kertaa yritetäänkin pelastaa kyseisiä liskoeläimiä, ennen kuin saarella aktivoitunut tulivuori purkautuu. Tarina on loppujen lopuksi jälleen erittäin simppeli ja muutenkin hiihdetään edellisistä elokuvista tuttuja latuja. Loppu antaa aiheen odottaa jotain uutta, mutta pettymys on suuri, kun tajuaa, että sehän tapahtuu sitten vasta seuraavassa leffassa, jos tapahtuu. Kyllä tätä silti katsoo ennen kuin selkäänsä ottaa. On tässä kuitenkin vauhdikasta menoa ja meininkiä, sekä silmäkarkkina nimen omaan niitä dinosauruksia.

3/5 (Ok)


Hereditary - pahan perintö (Hereditary, USA 2018)
Ohjaus: Ari Aster
Nähty: Elokuvateatterissa

Hereditary on mielenkiintoinen tapaus. Se on hahmovetoinen kauhuelokuva, joka lainaa hyvin paljon  Manaajasta, Rosemaryn painajaisesta ja lukuisista muista genren klassikoista. Keitos on kuitenkin sekoitettu ja kypsytetty sen verta suurella taidolla, ettei katsoja tunne kokevansa mitään deja vu -tuntemuksia kuin ajoittain. Loppu vähän lässähtää ja menee jo melkein tahattoman koomiseksi, mutta kokonaisarvosana on kuitenkin positiivinen. Mielenkiintoista olisi katsoa tämä uudelleen, ja bongailla kaikkia elokuvan aikana viljeltyjä pieniä vihjeitä siitä, mistä tarinassa olikaan loppujen lopuksi kysymys.

4/5 (Hyvä)


Ant-Man and the Wasp (USA, 2018)
Ohjaus: Peyton Reed
Nähty: Elokuvateatterissa

Ja kas, vielä kolmaskin kesäblockbusteri, joka on nätin näköinen, hauska, ihan kiva ja silleen, mutta ei edellenkään kovinkaan originelli tai muistettava. Marvel-supersankarimaailmassa seikkaillaan ja kutistutaan ja suurennutaan ja turpaankin mäiskitään. Ei pärjää ekalle Ant-Manille eikä muullekaan viime aikojen Marvel-leffalle, mutta kyllä tämän katsoo ihan kivuttomasti. Supersankareiden ja supersankarielokuvien välimittaista ja pikkusievää keskitasoa.

3/5 (Ihan ok)


Moana (USA, 2016)
Ohjaus: Ron Clements ja John Musker
Nähty: Netflix

Disney-animaatio Moana kertoo Tyynenmeren saarella elävästä heimosta, ja erityisesti tämän heimon päällikön tyttärestä. Kyseinen neitokainen lähtee aavalle merelle etsimään puolijumalaa, jonka uskoo olevan vastuussa kansansa nykyisestä ahdingosta. Disney-elokuvien perinteiseen tyyliin tarjolla on hupaisaa seikkailua, värikkäitä pää- ja sivuhahmoja, sekä näyttävää tietokoneanimaatiota. Ja tietenkin jonkin verran myös lauluja. Ehkä vähän liiankin kliseisellä tarinalla ollaan liikenteessä, mutta todella hienon näköinen ja silmiä hivelevä ulkoasu tekee katsomiskokemuksesta miellyttävän, ja ehkä jopa houkuttaa palaamaan jossain vaiheessa uudestaan tämän elokuvan ääreen.

4/5 (Hyvä)

Toukokuun 2018 elokuvia

Rakkautta vailla (Neljubov, Venäjä 2017)
Ohjaus: Andrei Zvjagintsev
Nähty: Elokuvateatterissa

Venäläisen Andrei Zvjagintsevin uutuuselokuva Rakkautta vailla on tyly ja synkkä draama eroavasta pariskunnasta sekä heidän pojastaan, joka katoaa eräänä iltana jäljettömiin. Laajamittaisten etsintöjen alkaessa käy selväksi, että lapsi ei ollut alun perinkään kummankaan haluama ja häntä käytettiin avioliiton loppuvaiheessa vain riitojen pelinappulana. Elokuva on lähinnä siis pienen mittakaavan kertomus rakkaudettomasta vanhemmuudesta, mutta yleisellä tasolla se on myös selonteko nyky-Venäjän henkisestä näköalattomuudesta. En suosittele kepeäksi illanvietteeksi, mutta hyvä elokuva on joka tapauksessa kyseessä. Jos piti Zvjagintsevin edellisestä (Leviathan), pitää tästäkin.

4/5 (Hyvä)


Death of Stalin (UK 2017)
Ohjaus: Armando Iannucci
Nähty: Elokuvateatterissa

Seuraavaksi toisenlainen elokuva venäläisistä mielenmaisemista. Death of Stalin on brittiläinen komedia, vai pitäisikö sanoa farssi, valtataistelusta Neuvostoliiton johdossa Stalinin kuoleman jälkeen. Hyvä leffa, vaikka sen mainio tragikoominen pohjavire väistyy välillä vähän liikaakin turhanpäiväisen höpötyksen ja kohelluksen tieltä. Paras komedia syntyy tässä elokuvassa nerokkaasta sanojen ja toiminnan ristiriidasta. Puhutaan toista kun tarkoitetaan toista. Kun elää siinä pelossa, että voi joutua pienestäkin virheestä joko vankileirille tai ammutuksi, on syytäkin pitää kieli keskellä suuta.

4/5 (Hyvä)


Isle of Dogs (USA 2018)
Ohjaus: Wes Anderson
Nähty: Elokuvateatterissa

Wes Andersonin Isle of Dogs on ohjaajansa näköinen kuivan huumorin sävyttämä animaatio. Elokuva kertoo japanilaiselle kaatopaikkasaarelle karkoitettujen koirien ja niitä pelastamaan saapuneen pojan seikkailuista. Pahiksena toimii pormestari, joka ei pidä koirista ja joka muistuttaa hyvin paljon sekä puheiltaan ja toiminnaltaan eräitä tosimaailman muukalaisvihamielisiä poliitikkoja. Tarina etenee hyvin rauhallisesti ja silloin tällöin ilmestyvien välitekstien jaksottamana. Kokonaisuutena katsoen hyvä leffa, mutta tätä ei tosiaankaan voi suositella kaikille. Jos Wes Andersonin aikaisemmat elokuvat ja niiden tyyli ovat tuttuja, niin sitten tietää mitä saa ja nauttinee enemmän.

4/5 (Hyvä)


Deadpool 2 (USA 2018)
Ohjaus: David Leitch
Nähty: Elokuvateatterissa

Deadpool 2 on jatko-osa vuoden 2016 Deadpoolille (yllätys, yllätys), räävittömälle supersankarikomedialle, joka oli sekä arvostelu- että taloudellinen menestys. Usein komedioiden jatko-osille ei käy hyvin, joko mennään siitä mistä aita on matalin ja toistetaan vain mekaanisesti ykkösosan vitsejä, tai sitten yritetään uutta ja/tai isompaa ja menetetään jotain alkuperäisen kotikutoisuudesta. Deadpool 2:ssa ei ole noita ongelmia, vaan se on ykkösosan tapaan hiton hauska, mutta myöskin tarpeeksi erilainen rävellys. Alku on aika hidas, eikä jatkuva vitsitykitys aina löydä maaliaan, mutta se ei haittaa koska koko ajan mennään kohti seuraavia hurjasteluita. Toiminta on tällä kertaa näyttävämpää, ja vaikka uutuudenviehätys on poissa, niin kyllä tätä yhä voi varauksetta suositella sekä ykkösosan ystäville että yleensäkin supersankaritoimintaan tykästyneille. Ei tosikoille.

4/5 (Hyvä)

Huhtikuun 2018 elokuvia

Ready Player One (USA 2018)
Ohjaus: Steven Spielberg
Nähty: Elokuvateatterissa

Ready Player One perustuu Ernest Clinen saman nimiseen science fiction-romaaniin, jossa metsästetään valtavan Oasis-virtuaalipelin uumenista "easter eggiä", jonka haltija saa omakseen koko pelin ja sitä hallinnoivan yhtiön. Tarinan lähtökohta kuulostaa mielenkiintoiselta, ja ohjaajakseen tämä vauhdikas efektintäyteinen seikkailuelokuva on saanut legendaarisen Steven Spielbergin. Harmi siis on, että elokuva ei ole kuitenkaan erityisen mieleenpainuva. Toimintakohtaukset ovat toki näyttäviä, tarina kulkee sujuvasti eteenpäin, ja Oasiksessa esiintyviä erilaisia populaarikulttuurin hahmoja bongaa ihan huvikseen, mutta kun ne ihmispäähenkilöt ovat aika pahvisia eikä se stoorikaan nyt mitään uutta ja mullistavaa loppujen lopuksi esittele. Ihan kiva, mutta ei mitään sen enempää.

3/5 (Ok)


Hävitys (Annihilation, USA 2018)
Ohjaus: Alex Garland
Nähty: Netflix

Mainion Ex Machina -elokuvan ohjannut Alex Garland palaa science fictionin pariin uutuudellaan Hävitys, jossa joukko tiedemiehiä ja sotilaita lähtee tutkimaan jatkuvasti laajenevaa "Vyöhykettä". Tällä alueella normaalit fysiikan ja biologian lait eivät päde, ja henkikin voi olla vaarassa. Tai näin oletetaan olevan, koska aiemmat tutkijatiimit eivät ole Vyöhykkeeltä koskaan palanneet. Yhtä sotilasta lukuunottamatta, joka sattuu myös olemaan yhden alueelle lähteneen tutkijan aviomies. Hitaasti ja rauhallisesti etenevä elokuva tutustuttaa pikkuhiljaa alueen mysteereihin, ja vaikka lopussa tarjotaan tapahtuville asioille yksi mahdollinen selitys, ei tämä yhtään vähennä kyseisen vyöhykkeen, eikä myöskään koko elokuvan, välillä hennon sadunomaista, välillä brutaalin väkivaltaista tenhoa. Suosittelen ajatuksekkaan scifin ystäville.

4/5 (Hyvä)


Kyrsyä (Kyrsyä - Tuftland, Suomi 2017)
Ohjaus: Roope Olenius
Nähty: Ghost of Cinemare

Kaikenlaista sitä tulee nähtyä, kun vanhaksi elää. Kyrsyä on suomalainen kengännauhabudjetilla tehty hillbilly-kauhuelokuva. Nuori nainen kyllästyy nykyajan yhteiskunnan oravanpyörään ja etsiytyy luonnonläheisten perusasioiden äärelle Kyrsyän kylään, joka sijaitsee keskellä erämaata ja on muutenkin jämähtänyt jonnekin aikaan sata vuotta sitten. Oudolta paikka jo heti aluksi tuntuu, ja todella kammottavaksi muuttuu ennen kuin lopputekstit vierivät. Pienen budjetin kyllä huomaa monessa kohtaa (esimerkiksi koko Kyrsyän kylää tuntuu esittävän yksi ainoa maatalo), ja lopussa monessa kohtaa todella häiritsevillä kierroksilla kulkeva tarinakin muuttuu sekavaksi höpötykseksi. Mutta kyllä tämä tuntuu ihan oikealta elokuvalta, eikä miltään kaveriporukan videohässäkältä, joten siitä jo pelkästään tulee lisäpisteitä. Ihan katsottavaa hurlumheitä.

3/5 (Ok)


Strangers Prey at Night (USA 2018)
Ohjaus: Johannes Roberts
Nähty: Ghost of Cinemare

Joskus tulee katsottua elokuvia aivot nollassa -asennossa. Eikä se mitenkään väärin ole. Jotkut elokuvat on jopa tehty ihan sellaista mielentilaa silmällä pitäen. Esimerkiksi tämä Strangers Prey at Night. Perhe saapuu automatkallaan paikkaan, johon ei kannattaisi saapua. Siellä nimittäin viattomia vaanii joukko naamioituneita psykopaatteja. Sitten kirves tai puukko heiluu ja veri lentää. Mitään järkeähän tässä ei ole, mutta leffa on sen verran hyvin tehty, että sen katsoo ihan sujuvasti alusta loppuun. Uusintakatselusta ei sitten ole niin väliä.

3/5 (Ok)


Hiljainen paikka (Quiet Place, USA 2018)
Ohjaus: John Krasinski
Nähty: Elokuvateatterissa

Tässäpä varsin mainio ja koko ajan otteessaan pitävä kauhupläjäys. Tappavan nopeat örkit mistälie ovat hyökänneet maapallolle ja tuhonneet käytännössä koko ihmiskunnan. Vain muutamat selviytyjät yrittävät jatkaa elämäänsä tuhon keskellä. Ja koettavat tehdä sen pysymällä koko ajan hipihiljaa, koska pienikin ääni tuo muutoin sokeat kummajaiset paikalle, ja kuolo korjaa sekunneissa. Elokuvan tavasta luoda pelkoa ja kauhua ei ole mitään pahaa sanottavaa. Jatkuvasti odotetaan, kolahtaako jossain, ja mitä siitä seuraa. Ja ainakin tämä katsoja pysyi koko leffan ajan tiukasti penkin reunalla. Rauhallinen ja hillitty ääniraita korostaa hienolla tavalla tätä yhden perheen selviytymistaistelua. Joistakin logiikan lapsuksista huolimatta uskomattoman hyvä ja jännittävä leffa. Suosittelen varauksetta.

4/5 (Hyvä)


Avengers: Infinity War (USA 2018)
Ohjaus: Anthony Russo ja Joe Russo
Nähty: Elokuvateatterissa

Seuraavaksi sitten ihan toisenlaisiin tunnelmiin, vaikka alieneita on tässäkin. Marvel-universumin kaikki voimatyypit kokoontuvat nimittäin yhteen Avengers: Infinity War -nimisissä supersankareiden kokoontumisajoissa. On Iron Man, Thor, Hulk, Spiderman, Guardians of the Galaxy, ym. ym., vain Ant-Man ja Hawkeye taitavat jäädä uupumaan. Vastustajana on koko universumin herruutta halajava titaani Thanos, joka onkin sen tason äijä, että jokaista sankaria todella tarvitaan. Tyyliltään tämä on ehta Marvel-elokuva. Välillä vitsaillaan, välillä puhutaan vakavia, ja välillä tapellaan todella näyttävissä ja scifistissä puitteissa. Mitään suurta valittamisen aihetta ei tässä eepoksessa siis ole, jos näistä supertyypeistä tykkää. Ehkä lopun CGI-taistelusta olisi voinut leikata turhaa hökellystä pois. Eikä nyt ihan joka asiassa tarvitsisi heittää vitsintynkää, jos kerta koko maailmankaikkeus on vaakalaudalla. Mutta: Supersankareiden ystäville ehdoton must. Ja kyllä muutkin tämän parissa viihtyvät.

4/5 (Hyvä)

Maaliskuun 2018 elokuvia

Nälkäpeli (Hunger Games, USA 2012)
Ohjaus: Gary Ross
Nähty: Netflix

Nälkäpeli-nuortenkirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva jännityselokuva on ihan mukava pieni leffa. Kirjoja en siis ole koskaan lukenut, mutta se ei tässä tapauksessa haitannut yhtään tarinan seuraamista. Eletään semidystooppisessa tulevaisuudessa, jossa nuoria valitaan taistelemaan toisiaan vastaan kuolemaan asti, samalla kun kansa seuraa tapahtumia tosi-teeveen kautta. Stoori on todellakin simppeli, eikä edes yritä kuvata kyseistä yhteiskuntaa ja sen syntyhistoriaa, vaan keskittyy itse peliin ja siihen osallistujiin. Mistään kauhean syvällisestä taideteoksesta ei siis ole kysymys, mutta lajityypissään tämä on ihan pätevää toimintajännitystä.

3/5 (Ihan ok)


Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (USA 2017)
Ohjaus: Martin McDonagh
Nähty: Elokuvateatterissa

Mustan huumorin sävyttämä draamaelokuva Three Billboards Outside Ebbing, Missouri yllätti iloisesti ainakin tämän katsojan. Leffahan oli keväällä ehdolla parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi, ja vaikkei se kyseistä pystiä voittanutkaan, muutama tämän elokuvan näyttelijä palkittiin roolisuorituksista omissa näyttelijäkategorioissaan, ja mielestäni ihan ansiosta. Pikkukaupungissa on raiskattu ja murhattu teinityttö, ja poliisin tutkimukset ovat jääneet polkemaan paikallaan. Tytön tomera ja aikaansaava äiti koettaa saada pikkukaupungin poliisipäällikön avaamaan keissin uudelleen aika omintakeisia keinojakin käyttäen. Elokuvan kantava voima on siinä, että kukaan henkilöhahmoista ei ole yksiulotteinen, kaikilla on motiivit toimia niin kuin toimivat, eikä tarinan edetessä ihan täysin arvaa mihin lopulta päädytään. Jopa sivuosassa patsastelevasta tyhmänoloisesta ja rasistisen tuntuisesta poliisikonstaapelista paljastuu tarinan edetessä uusia puolia. Hyvä ja mieleenpainuva elokuvakokemus. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Nälkäpeli: Vihan liekit (Hunger Games: Catching Fire, USA 2013)
Ohjaus: Francis Lawrence
Nähty: Netflix

Nälkäpeli-sarjan toinen osa jatkaa tarinallisesti ensimmäisen elokuvan linjoilla, mutta laadullisesti on jonkin verran parempaa tavaraa. Edellisten kisojen voittajat kutsutaan juhlavuosi-nälkäpeliin, ja jälleen alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. No, tapahtuu jotakin yllättävääkin leffan loppupuolella, ja tarina lähtee ihan uusille urille, mikä plussaksi laskettakoon. Päähenkilöiden väliset rakkauskuviot eivät kyllä kiinnosta allekirjoittanutta katsojaa pätkääkään, mutta teineillehän nämä leffat on enimmäkseen suunnattu. Ihan mainiota katsottavaa silti.

4/5 (Hyvä)


Death Wish (USA 2018)
Ohjaus: Eli Roth
Nähty: Elokuvateatterissa

80-luvun toimintaklassikon uudelleenfilmatisointi on saanut pääosanäyttelijäkseen Bruce Willisin ja ohjaajakseen Eli Rothin, joka on tehnyt jotain mieleenpainuvia genre-elokuvia. Tämä Death Wish ei kyllä ole erityisen mieleenpainuva leffa millään tasolla. Kirurgi-päähenkilön vaimolle ja tyttärelle käy kalpaten epäonnistuneen ryöstöyrityksen yhteydessä, ja tämä päättää hankkia aseen ja antaa roistojen maistaa omaa lääkettään. Alussa tuntui, että tällä elokuvalla olisi oikeasti jotain järkevää sanottavaa oman käden oikeudesta, mutta loppupuolella sukelletaan aivottomien toimintaraakuuksien geneeriseen syvään päähän. Onnellisen tympeä loppu, jossa kaikki painetaan villaisella, tuntuu olevan sitten kuin eri leffasta. Hyi, yäk.

2/5 (Huono)


Pacific Rim: Kapina (Pacific Rim: Uprising, USA 2018)
Ohjaus: Steven DeKnight
Nähty: Elokuvateatterissa

Guillermo del Toron aivottoman, mutta lopulta sympaattisen toimintamätkinnän jatko-osassa maailmaa uhkaavat kaijumonsterit palaavat ja näitä turpiin aikoinaan vetäneet jaeger-jättirobotit otetaan jälleen käyttöön. Leffasta kertoo paljon se, että koko ajan toivoo sen pääsevän itse asiaan, eli siihen aivottomaan mätkintään. Alkupuoli leffasta on aika toimintaköyhä ja jopa tylsä, paperinohuita hahmoja esitellään uusia joka välissä ja ainakin tämä katsoja yrittää kovasti kiinnostua, mutta ei kykene. Lopulta hirviöt marssivat paikalle, ja näiden ja jaegereiden kaupunkeja tuhoavat turpakäräjät pelastavat sitten viime tingassa koko elokuvan. Melkein liian myöhään, mutta parempi edes lopussa kuin ei koskaan.

3/5 (Ok)

Helmikuun 2018 elokuvia

Disaster Artist (USA 2017)
Ohjaus: James Franco
Nähty: Elokuvateatterissa

Roska- ja kulttielokuva The Roomin tekemisestä kertova Disaster Artist seuraa parivaljakko Tommy Wiseaun ja Greg Sesteron elämää ja kommelluksia Hollywoodin unelmakaupungissa. Pienistä epäilyksistä huolimatta tämä on yllättävän toimiva ja hauska elokuva. The Roomin tunteminen varmasti auttaa tämän leffan parissa viihtymisessä, jos kohta uskoisin, ettei se ole ehdottoman välttämätöntä. Sen verran yleistasolla tässä mennään. Jotenkin tulee mieleen sekä elokuvasta että päähenkilöistä takavuosien Ed Wood, jossa liikuttiin samanlaisissa mielenmaisemissa ja samantyyppisten oman elämänsä elokuvanerojen parissa. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Keisarin uudet kuviot (Emperor's New Groove, USA 2001)
Ohjaus: Mark Dindal
Nähty: Netflix

Jälleen yksi vuosituhannen vaihteen animaatioelokuva, jota en ole jostain syystä aikaisemmin tullut nähneeksi. Ihan hyvä perusleffa, jossa ei ole kyllä aineksia suureksi klassikoksi. Muutama vitsi nauratti ja maisemat ovat nättejä, mutta vähän liikaa kohellusta minun makuuni. Henkivartija Gronkille oma spin-off-elokuva!

3/5 (Ok)


Shape of Water (USA 2017)
Ohjaus: Guillermo de Toro
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämän kevään Oscar-hulinoissa parhaan elokuvan tittelin voittanut Shape of Water on Guillermo de Torolta väkevä taidonnäyte ja hänen vahva paluunsa fantasiaelokuvan pariin. 60-luvun alkuun sijoittuva tarina nostaa keskiöönsä aikakautensa normista erottuvat ihmiset ja samalla kuvaa heidän yhteisöllisyyttään erilaisten epäoikeudenmukaisuuksien edessä. Amazonin viidakoista löydetty kalaihminen toimii koko tarinan katalyyttinä. Hyvin kaunis elokuva sekä kuvastoltaan että teemoiltaan, jos kohta ihan terävimpään elokuvasuuruuteen ei yllä. Suosittelen joka tapauksessa.

4/5 (Hyvä)


Korppi (Le Corbeau, Ranska, 1943)
Ohjaus: Henri-Georges Clouzot
Nähty: Yle Areena

Nykyään tulee harvemmin katsottua uusia klassikkoelokuvia (lasken omalta kohdaltani klassikoiksi siis sellaiset elokuvat, jotka on tehty ennen syntymääni). Olen nyt ottanut asiakseni katsoa yhden sellaisen ainakin kerran kuussa, ja Yle Areenasta juuri poistunut Korppi sopi tähän projektiin paremmin kuin hyvin. Toisen maailmansodan aikaan kuvattu ranskalainen draama kuvaa sisäänpäin lämpiävän pikkukylän ihmissuhteita ja pinnan alla kyteviä kaunoja. Korpiksi itseään kutsuva tuntematon henkilö ottaa kylän lääkärin hampaisiinsa ja asiat lähtevät siitä etenemään osin yllättäviinkin suuntiin. Ihan katsottava ja kestonsa ajan otteessaan pitävä elokuva, vaikkei tästä kyllä mitään suuria muistijälkiä jää.

3/5 (Ok)


Black Panther (USA, 2018)
Ohjaus: Ryan Coogler
Nähty: Elokuvateatterissa

Black Panther -supersankarielokuva sijoittuu Marvel-universumiin ja siellä fiktiiviseen afrikkalaiseen valtioon, Wakandaan. Maan vastakruunattu kuningas joutuu suurien haasteiden eteen yrittäessään pitää teknisesti hyvin edistyneen valtakuntansa omissa hyppysissään. Onneksi supersankari -alter ego on hyvin käyttökelpoinen rikollisia jahdatessa ja vallananastajia torjuessa. Lähtökohtaisesti hieman erilainen ja hyvin viihdyttävä toimintaleffa ehkä sortuu loppuvaiheissaan moraalisesti kaltevalle tasolle ja liialliseen erikoistehostemättöön, mutta kyllä tämä on kulttuurisesti erittäin merkittävä tapaus: ensimmäinen mustasta supersankarista kertova elokuva, joka ei häpeä ottaa kantaa nykymaailman ongelmiin.

4/5 (Hyvä)

Joulukuun 2017 elokuvia

Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express, UK 2017)
Ohjaus: Kenneth Branagh
Nähty: Elokuvateatterissa

Agatha Christien klassikkoromaaniin perustuva Idän pikajunan arvoitus on suurista puitteistaan ja kirjavasta näyttelijäkaartistaan huolimatta alkuperäisteokselle suhteellisen uskollinen elokuvasovitus. Kenneth Branagh esittää muhkeaviiksistä belgialaista salapoliisia, joka joutuu selvittelemään murhaa luksusjunassa erämaan keskellä. Ja se riittääkin tarinaksi tällä kertaa aivan mainiosti. Mitään turhia modernisointeja ei ole siis tehty ja elokuvassa on mukavaa vanhan ajan meininkiä. Alkuperäisen kirjan kerronta on varmaan ollut kuitenkin jonkin verran rauhallisempaa, kun tuntuu, että leffa etenee paikoittain liiankin rivakasti. Ja ei minun muistini mukaan monsieur Poirot ollut ehkä näin hurja toiminnan mies, kuin mitä elokuva antaa ymmärtää. Mutta juu, huonompaakin on nähty.

3/5 (Ok)


It Follows (USA 2014)
Ohjaus: David Robert Mitchell
Nähty: Netflix

Muutaman vuoden takainen It Follows on pieni ja näppärä kauhuelokuva, jonka tehot eivät perustu veren lennättämiseen ja säikyttelyyn, vaan uhkaavaan ja painostavaan tunnelmaan. Hitaasti laahustava olio, jota kukaan muu ei näe, seuraa uhrejaan ja lopulta tappaa heidät. Ainoa keino selviytyä on joko paeta tai siirtää kirous eteenpäin harrastamalla seksiä jonkun kanssa, josta tulee sitten seuraava uhri. Leffa etenee vääjäämättömästi kuin juna ja katsojan tehtävänä on jännittää, mistä otus seuraavaksi ilmestyy. Välillä tuntui siltä, että näinköhän elokuvan paukut riittävät loppuun asti, mutta juonikuviota varioidaan sen verran, että ei tämän ääressä tylsisty. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Star Wars: The Last Jedi (USA 2017)
Ohjaus: Rian Johnson
Nähty: Elokuvateatterissa

Uusin Star Wars -elokuva Last Jedi on suoraa jatkoa muutaman vuoden takaiselle Force Awakensille. Kapinalliset//Vastarinta/whatever ovat paossa Imperiumin/First Orderin joukkoja ja samaan aikaan Rey koettaa suostutella erakoitunutta jedimestari Luke Skywalkeria hyvisten avuksi tai ainakin kouluttamaan häntä jediritaria. Siinäpä lähes koko juonikuvio. No, onneksi juonen hienoinen ohuus ei haittaa, sillä edellisestä osasta on petrattu komeasti. Kaikki on näyttävämpää, panokset kovempia ja jotain uuttakin on keksitty.  Force Awakensia parempi tämä uusin leffa on jo pelkästään siksi, että se lähtee viemään tarinaa rohkeasti uusille urille. Mielenkiinnolla odottelen jatkoa.

4/5 (Hyvä)


Jumanji: Welcome to the Jungle (USA 2017)
Ohjaus: Jake Kasdan
Nähty: Elokuvateatterissa

Jouluista hömppäviihdettä edustaa tällä kertaa Jumanjin uusintaversio. Tai saattaa tämä olla jonkinlainen jatko-osakin, mutta aiempi tietämys alkuperäisestä leffasta ei ole ollenkaan välttämätöntä. Joukko nuoria joutuu videopelin vangiksi ja heidän pitää pelata peli loppuun keskellä pimeimmän Afrikan vaaroja. Komediallista seikkailua seuraa. Dwayne Johnson alias The Rock pullistelee pääosassa. Ei tästä mitään pysyviä muistijälkiä jää, mutta viihdyttää kyllä kestonsa verran.

3/5 (Ihan ok)

Cinemare 2017 -elokuvia

Joensuun kauhuelokuvayö Cinemaressa on allekirjoittanut käynyt tapahtuman käynnistymisestä lähtien (siis vuodesta 2003), ja kaikenlaista, jos ei nyt aina kovin hyvää, niin ainakin mielenkiintoista uutta ja vanhaa elokuvaa on siellä tullut nähtyä. Viimesyksyinen Cinemare ansaitsee tällä kertaa  kokonaan oman postauksensa, varsinkin kun kaikki kolme siellä näkemääni elokuvaa olivat minulle ihan uusia.


The Room (USA 2003)
Ohjaus: Tommy Wiseau
Nähty: Cinemaressa 2017

The Room on hieno esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun käytössä on rahaa, tahtoa ja ehkä jopa intohimoa, mutta vähän kykyä ja taitoa. Kaikki leffan osa-alueet, käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijäntyö ja niin edelleen ovat hävettävän huonoja. Puhumattakaan niistä myötähäpeää aiheuttavista pehmopornokohtauksista. Jotkut pitävät tätä roskaklassikkona, ja kieltämättä kyllä jotkut kohtaukset naurattavat huonoudellaan. Silti, minä kyllä pyrin arvostelemaan elokuvat niiden omien meriittien pohjalta, enkä yritä muodostaa kokonaisarvosanaa minkään 'kulttipöhinän' perusteella. Ei siis mitään 'niin huono että on jopa hyvä'-lisäpisteitä, sori.

1/5 (Erittäin huono)


Suspiria (Italia 1977)
Ohjaus: Dario Argento
Nähty: Cinemaressa 2017

En ole ihan varma, olenko nähnyt tämän elokuvan aikaisemmin, mutta laitetaanpa se tänne kuitenkin. Italialainen kauhuklassikko on kyseessä. Nuori nainen saapuu jonnekin Eurooppaan tanssikouluun, ja heti kättelyssä alkaa tapahtua outoja. Alkuasetelmilla tai tarinan etenemisellä ei loppujen lopuksi ole suurtakaan väliä, tärkeintä on pelottava ja kiero tunnelma. Vaikka pieni budjetti paistaa paikoittain läpi, tämä vain lisää leffan kotikutoista viehätystä. Elokuva jää pitkäksi aikaa mieleen, siis suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Armomurhaaja (Suomi 2017)
Ohjaus: Teemu Nikki
Nähty: Cinemaressa 2017

Yllättävän hyvä kotimainen Armomurhaaja kuuluu kostoelokuvien genreen. Erakkona elelevä mies tekee työkseen ajoneuvojen korjaushommia sekä lopettaa vanhoja ja sairaita eläimiä. Pian hänellä menee sukset ristiin paikallisten uusnatsien kanssa, ja jälki on rumaa. Näppärä pieni elokuva viehättää sujuvan toimivalla tarinallaan ja kokonaisen tuntuisilla henkilöhahmoillaan. Erityisesti nimiroolissa Matti Onnismaa vetää vahvasti. Uskaltaisin jopa väittää tätä vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi, tai ainakin suurimmaksi yllättäjäksi.

4/5 (Hyvä)

Loka- ja marraskuun 2017 elokuvia

Blade Runner 2049 (USA 2017)
Ohjaus: Dennis Villeneuve
Nähty: Elokuvateatterissa

Blade Runner 2049 on jatko-osa jo 35 vuotta sitten ilmestyneelle alkuperäiselle Blade Runnerille. Kun ensi kertaa kuulin tästä uudelleenvirityksestä, mielessäni kävi vain ajatus, että tästä ei mitään hyvää seuraa, tai ei ainakaan alkuperäisen veroista. Turhaan kuitenkin epäilin, sillä BR 2049 on mahtava elokuva ja yksi päättyneen vuoden parhaista. Jotain leffan ansioista kertoo se, että vaikka elokuva on lähes kolmen tunnin pituinen ja jokseenkin hidastempoinen, muutamaa kohtausta lukuun ottamatta se ei tylsistytä kertaakaan. Monitasoinen tarinankerronta ja upeat näyttelijänsuoritukset tempaisevat mukaansa kerta toisensa jälkeen. Myös lavasteet, erikoistehosteet ja etenkin kuvaus ovat kaikki alansa huippua. Veikkaisin ainakin omalta kohdaltani, että tämän uuden Blade Runnerin pariin tulee palattua vielä monta kertaa. Mestariteos.

5/5 (Erinomainen)


Ikitie (Suomi 2017)
Ohjaus: AJ Annila
Nähty: Elokuvateatterissa

Ikitie on tunteikas ja samalla kylmäävän hyytävä kertomus 30-luvulla Neuvostoliittoon muilutetun suomalaismiehen elämästä rajan takana. Aluksi pelataan baseballia ja pystytetään omaa yhteisöä amerikansuomalaisten kanssa, mutta "sosialismin rakentamisen" toiveikkuus vaihtuu lopulta Stalinin vainojen kauhuihin. Tökerön töksähtävä loppu pilaa hieman elokuvan tarinan tehoja, mutta joka tapauksessa vaikuttava elokuvakokemus on kyseessä. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Tuntematon sotilas (Suomi 2017)
Ohjaus: Aku Louhimies
Nähty: Elokuvateatterissa

Ja kyllä, pitihän se uusin tuntematon sotilaskin käydä katsomassa. Hämmentävää kyllä, tämä on itse asiassa yllättävän hyvä elokuva. Tietenkin kävi ennen näytöstä mielessä, että miten tähän tarinaan löytää enää uutta ja raikasta näkökulmaa, mutta kun on asiansa osaava ohjaaja ja käsikirjoittaja toimessa, näyttää se luonnistuvan. Onhan tässä joitakin epämääräisyyksiä, turhia sivujuonteita sekä kohtia, joissa katsojan oletetaan tietävän miten asia kirjassa on mennyt, mutta, joka tapauksessa, näyttävä, hyvin näytelty ja hyvin kerrottu leffa tämä uusioversio on. Niistä edellisistä filmatisoinneista voinen sanoa sen verran, että vuoden 1955 elokuva on hyvin paljon aikansa lapsi (eli ajan hammas on syönyt ja pahasti), ja vuoden 1985 versio taas vähän liian rupinen taide-elokuva minun makuuni. Melkeinpä laittaisin siis tämän uusimman leffan oman listani kärkeen, jos näitä nyt pitäisi järjestykseen alkaa laittamaan.

4/5 (Hyvä)


Thor: Ragnarök (Thor: Ragnarok, USA 2017)
Ohjaus: Taika Waititi
Nähty: Elokuvateatterissa

Marvelin uusin supersankariviritys Thor: Ragnarök on ukkosen jumalaksi itseään tituleeraavan Thorin seikkailujen kolmas osa. Mukana seikkailee edelleen sankarin ilkeä velipuoli Loki ja sekalainen joukko muita sankareita ja roistoja. Tässä elokuvassa on menty entistä enemmän komedialliseen suuntaan (tyyliin Guardians of the Galaxy) ja jätetty vakava mytologinen paatos vähemmälle. Ja mikäs siinä, jos se tehdään näin hyvin ja viihdyttävästi. Ei kun lunta tupaan vaan! Ei tämä siis todellakaan mikään älyllisesti haastava taideteos ole, mutta lajityypissään kerrassaan oivallinen mäiskintä.

4/5 (Hyvä)


Justice League (USA 2017)
Ohjaus: Zack Snyder
Nähty: Elokuvateatterissa

DC-supersankariuniversumin uusin tuotos on puolestaan hyvin mielenkiintoinen ja näyttävä tarinallinen sekasotku. Ulkoavaruuden valloittajaörkki uhkaa ihmiskuntaa ja vain sekalainen joukko supersankareita voi pelastaa maailman. Tiedättehän te, miten nämä hommat menevät. Parasta tässä elokuvassa ovat ne päähenkilöt (Batman, Superman, Wonder Woman, Flash jne) ja heidän keskinäiset suhteensa. Huonointa taas hölmö pääpahis, liiankin tutun oloinen tarina, ja ajoittain luokattoman huonot (ja muutenkin liialliset) erikoisefektit. Mutta kyllä tämän kuitenkin katsoi. Parempaa olisi kyllä lupa tulevaisuudessa odottaa. Vaikka sellaista Wonder Womanin tasoista, esimerkiksi.

3/5 (Ihan ok)