Lokakuun 2020 elokuvia

The Trial of the Chicago 7 (USA 2020)

Ohjaus: Aaron Sorkin

Nähty: Netflix

The Trial of the Chicago 7 kertoo (ainakin amerikkalaisittain) kuuluisasta vuoden 1969 näytösoikeudenkäynnistä, jossa tuomittiin Vietnamin sodan vastaiseen mielenosoitukseen osallistuneita opiskelijoita mellakointiin yllyttämisestä ja salaliitosta Amerikan Yhdysvaltoja vastaan. Mainiosti käsikirjoitettu elokuva käy yksityiskohtaisesti läpi oikeudenkäynnin farssimaista ja osin järjetöntäkin etenemistä, ja lisäksi lukuisissa takaumissa avataan paitsi mielenosoituksiin ja oikeudenkäyntiin johtaneita tapahtumia, myös yleisestikin ajankohdan jännittynyttä poliittista ilmapiiriä. Kaikki näyttelijät syytetyistä asianajajiin ja tuomariin hoitavat leiviskänsä moitteettomasti. Vähän ehkä olisin kaivannut tähän oikeussalidraamaan lisää tarinankerronnallista sähäkkyyttä, mutta nautittava leffa on kyseessä, siis jos tällaisesta pitää.

4/5 (Hyvä)

Ponyo rantakalliolla (Ponyo, Japani 2008)

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Nähty: Netflix

Ponyo rantakalliolla kuuluu Studio Ghiblin ja Hayao Miyazakin filmografiassa siihen lapsen- ja sadunomaisempaan osaan, vähän Totoron ja osin Henkien kätkemänkin tapaan. Merenpohjasta maalle joutunut Ponyo-löllerö ystävystyy nuoren pojan kanssa ja muuttuu samalla ihan oikeaksi tytöksi. Meri kutsuu jälkeläistään takaisin, ja myrsky raivoaa, mutta ei kuitenkaan hirveän pelottavasti, ja lopussa kaikille käy hyvin. Monien muidenkin Miyazakin elokuvien tapaan Ponyo on kaunis katsella, maisemat ovat kuin maalauksia, ja samalla kaikenlaista syvyyksien mönkijää ja panssarikalaa vilahtelee ruudulla siellä täällä. Ihan kuin katsoisi akvaariota tai näytönsäästäjää. Suosittelen ehdottomasti, erittäin rauhoittava kokemus nykyajan hyperaktiivisen animaatiokohelluksen keskellä.

4/5 (Hyvä)

Tule ja katso (Idi i smotri, Neuvostoliitto 1985)

Ohjaus: Elem Klimov

Nähty: Elokuvateatterissa, KAVIn näytös

Ihan toisenlaisia tunteita tarjoaa neuvostovaltion viimeisinä vuosina valmistunut venäläinen elokuva Tule ja katso, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, ja kertoo Valko-Venäjällä partisaaneihin liittyvän nuoren pojan matkasta läpi tuhotun ja poltetun maan. Alussa sota on hauska seikkailu, joka sisältää absurdeja ja koomisiakin piirteitä, mutta loppupuolella sekava metsissä haahuilu ja ajoittaiset kauhunäyt johtavat suoraan maanpäälliseen helvettiin ja täydelliseen kaaokseen. Eli juuri siihen sodankäyntiin, johon ei ihmisyys ja armo kuulu. Alun siloposkinen poika näyttää elokuvan lopussa jo vanhalta mieheltä, eikä mikään ihme, kun katsojakin onnistutaan imaisemaan elokuvakerronnalliseen lihamyllyyn. Unohtumaton elokuvakokemus, ei voi muuta sanoa.

5/5 (Erinomainen)

Saint Maud (USA 2019)

Ohjaus: Rose Glass

Nähty: Elokuvateatterissa

Psykologinen kauhuelokuva ja henkilödraama Saint Maud kertoo uskoon hurahtaneesta sairaanhoitajasta, joka saattohoitaessaan kuolemansairasta tanssijaa alkaa kadottaa otteensa todellisuudesta. Hän saa ajoittain epämääräisiä kohtauksia, joissa omasta mielestään tuntee Jumalan läsnäolon, mutta totuus voi ihan hyvin olla, että nämä ovat pelkkiä harhanäkyjä. Lopussa Maud seuraa mielensä illuusioita oman tarinansa loogiseen päätepisteeseen, jättäen jälkeensä vain tuhoa ja kuolemaa. Hyvin tehty, erinomaisesti näytelty ja otteessaan pitävä elokuvallinen sairaskertomus.

4/5 (Hyvä)

Syyskuun 2020 elokuvia

The New Mutants (USA 2020)

Ohjaus: Josh Boone

Nähty: Elokuvateatterissa

Kerta toisensa jälkeen siirretty ja lykätty supersankaridraama New Mutants ilmestyi lopulta syyskuun alussa elokuvateattereihin. Mitään suurta, ihmeellistä ja odottamisen arvoista tämä elokuva ei kuitenkaan tarjoa. X-Men-universumiin sijoittuvassa tarinassa viisi erilaista nuorta mutanttia on sijoitettuna syrjäiseen laitokseen, jossa heidät joko pyritään parantamaan tai sitten ei. Teinirimpuilujen ja sairaalamysteerin lisäksi loppua kohti tarjoillaan myös erilaisia kauhuelementtejä, jotka toimivat vaihtelevasti. Kovin pelottava elokuva ei tosiaan ole ja tuntuu välillä tv-sarjan pilottijaksolta, mutta ihan katsottava pläjäys on kyseessä. 

3/5 (Ok)

Kaksi paavia (Two popes, USA 2019)

Ohjaus: Fernando Meirelles

Nähty: Netflix

Kaksi paavia on hyvin perinteisellä pensselillä vedelty draamaelokuva väistyvästä paavista ja hänen seuraajastaan. Anthony Hopkins esittää vanhaa paavi Benedictus XVI:ta ja Jonathan Pryce kardinaali Bergogliota (tuleva paavi Fransiscus I), joka ei ole paaviksi valitsemisestaan erityisen innostunut. Elokuva koostuukin lähinnä siitä, että kardinaalia yritetään suostutella muuttamaan mielensä. Lisäksi keskustellaan elämän pienistä iloista, ja tuodaan katsojalle näkyväksi katolisen kirkon sisäisiä jakolinjoja. Tarina ei ole tosiaan kovin kummoinen, eikä niin uraauurtava kuin luulee olevansa. Pitäisikö olla muka jotenkin yllättynyt siitä että paavitkin ovat ihmisiä ja että katolisen kirkon sisällä jotkut ajattelevat asioista eri tavalla kuin toiset? Pääasiassa tämä leffa onkin pelkkä kahden pääosannäyttelijänsä taidonnäyte, ja kaikki muu on vain pelkkää oheistauhkaa. Kyllähän tämän katsoo, mutta vähän vähemmän munatonta lähestymistapaa olisin kaivannut.

3/5 (Ihan ok)

Lost Boys (Suomi 2020)

Ohjaus: Joonas Neuvonen ja Sadri Cetinkaya

Nähty: Elokuvateatterissa

Lost Boys on eräänlainen jatko-osa kymmenen vuoden takaiselle Reindeerspotting-dokumentille, jossa seurattiin rovaniemeläisten narkkarien enemmän tai vähemmän sekavaa elämää. Samanlaista sekoilua ja huumeidenkäytön kuvausta tämä uusikin leffa on, mutta nyt tyylilaji on enemmän tajunnanvirtamainen ja aikatasoilla leikittelevä. Toisaalta seurataan päähenkilöiden euforista matkailua Kaakkois-Aasian huumehelveteissä, toisaalta taas yritetään paljon myöhemmin saada selville miksi yksi päähenkilöistä kuoli tällä matkalla ja miten hän kuoli. Näiden aikalinjojen lisäksi elokuvan ohjaaja eli yksi päähenkilöistä höpöttää sekavia ajastaan suomalaisessa tutkintavankeudessa. Ihan jees dokkari, mutta aika vähän tästä jäi käteen. Edeltävä elokuva teki kaiken ekalla kerralla paremmin ja uutuudenviehätyskin on tästä hörhöilystä suurelta osin kadonnut.

3/5 (Ok)

Antebellum (USA 2020)

Ohjaus: Gerard Bush ja Christopher Renz

Nähty: Elokuvateatterissa

Antebellum on kauhunsekainen draamaelokuva afrikanamerikkalaisten asemasta Yhdysvalloissa. Tarinassa liikutaan kahdessa tapahtumaympäristössä, sisällissodan aikaisella puuvillaplantaasilla, ja nykyajan modernissa suurkaupungissa. Aluksi vaikuttaa erittäin epäselvältä, mitä näillä aikalinjoilla ja niiden tapahtumilla on tekemistä toistensa kanssa, kunnes elokuvan loppupuoliskolla selviää musertava totuus. Teknisesti ja tarinaltaan elokuva on upea taidonnäyte, ja kaikki näyttelijät pistävät parastaan. Suosittelen, tosin kuvasto ja jotkin tarinankäänteet ovat aika rankkoja, joten ei herkille katsojille.

4/5 (Hyvä)

Ghost of Cinemare 2020

Elokuussa järjestetty Ghost of Cinemare ansaitsee jälleen oman postauksensa. Ihan mukavaa katsottavaa siellä oli tänäkin vuonna, vaikka pitkään en ehtinyt/jaksanut siellä taaskaan viihtyä, valitettavasti.

Pahan kasvot (Die, Monster, Die!, UK 1965)
Ohjaus: Daniel Haller
Nähty: Ghost of Cinemare

H.P. Lovecraftin novelliin Väri avaruudesta ERITTÄIN löyhästi perustuva Pahan kasvot kertoo vanhasta sukukartanosta, vaarallisesta meteoriitista, synkistä perhesalaisuuksista, ja niin edelleen. Kyseessä on hyvin perinteinen ja perinteisellä tavalla kerrottu kauhutarina, joka tuntui todennäköisesti jo ilmestymisaikanaan vanhentuneelta ja vanhanaikaiselta. Henkilöhahmot räpistelevät läpi kliseisen juonen onnistuen kuka mitenkin, mieleen jää ainoastaan Boris Karloff -vaarin uhkaava roolityö kartanon vanhana isäntänä. Lopussa toikkaroidaan jo aika kauas alkuperäisestä tarinasta, ja homma sidotaankin kasaan melko puolivillaisesti. Ihan katsottava, mutta ei mitään sen kummempaa.

3/5 (Ihan ok)


Colour Out of Space (USA 2019)
Ohjaus: Richard Stanley
Nähty: Ghost of Cinemare

Saman tarinan saattamisessa valkokankaalle onnistui paremmin Richard Stanley viime vuonna ilmestyneessä elokuvassaan. Vanhaan maalaistaloon muuttanut perhe nauttii uudesta elämästään kaukana kaupungin hulinasta, kasvattaa alpakoita, ja yrittää samalla tulla toimeen toistensa kanssa muuttuneista olosuhteista huolimatta. Eräänä yönä kuitenkin talon pihalle tipahtaa meteoriitti, jonka sisältä vapautuu jotain outoa. Tämä ihan väärän värinen ja oudosti käyttäytyvä yhdiste imeytyy maahan ja juomaveteen, ja pian luonto alkaa muuttua omituiseksi ja kaikkien lähistöllä asuvien ihmisten päässä alkaa heittää. Ja pahin on vielä edessä. Suhteellisen pienellä budjetilla tehty leffa vakuuttaa kauhunäyillään ja ihmisten hulluuden kuvauksellaan. Ehkä perheenpäätä esittävä Nicolas Cage menee välillä liian pitkälle sekoiluillaan, mutta toisaalta: Sehän on vain Nicolas Cage. Sekopäätä hän osaa esittää aina hyvin, ja hahmon toilailu tuo mukaan vähän äkkiväärää huumoria. Ajoittaisesti hidastempoinen elokuva ei välttämättä toimi kaikille, mutta minä kyllä tykkäsin. Lisää tällaista Lovecraftia kansalle!

4/5 (Hyvä)


First Love (Hatsukoi, Japani 2019)
Ohjaus: Takashi Miike
Nähty: Ghost of Cinemare

Takashi Miiken uusin (vai onko uusin, ei voi tietää kun äijä tekee näitä elokuvia hirveällä tahdilla) leffa kertoo osa-aikanyrkkeilijästä ja ilotytöstä, jotka sekaantuvat japanilaisen Yakuzan ja kiinalaisen Triadi-mafian välienselvittelyihin. Seuraa kaikenlaista älytöntä, mutta hauskaa sekoilua, kun värikkäät henkilöhahmot törmäilevät toisiinsa, pettävät toisiaan, yrittävät hyötyä toisistaan ja pääsevät joskus jopa hengestään. Veri lentää ja kaikki ylireagoivat tapahtumiin todella maukkaasti. Oikein hauskaa katsottavaa, vaikka eihän tästä mitään järkevää sanomaa löydä. Mutta mitä väliä, kunhan konepistooli laulaa ja katana heiluu!

4/5 (Hyvä)

Pahan rakkauden kasvot suoraan avaruudesta. Älä katso tätä kuvaa liian kauan, ellet halua tulla HULLUKSI

Elokuun 2020 elokuvia

Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrells, UK 1998)
Ohjaus: Guy Ritchie
Nähty: Netflix

Guy Ritchien klassikkorikosdraamakomedia Puuta, heinää ja muutama vesiperä jäi minulta aikoinaan näkemättä, joten Gentlemenin innoittamana katselin sen lopulta kotisohvallani. Enkä pettynyt. Elokuva sijoittuu Lontoon alamaailmaan ja rähjäisille pikkukaduille, joissa erilaiset sekalaiset porukat ja ihmiset yrittävät pärjätä ja rikastua joko huumeilla, ryöstöillä tai korttipeleillä. Kuten arvata saattaa kaikki ei näille tyypeille onnistu (jos yleensä mikään), ja siitä seuraa välienselvittelyjä, törmäilyjä ja katsojalle kaikenlaista huvia. Näyttelijät (sekä tutut ja tuntemattomat) tekevät kaikkiaan hyvää työtä, ja erinomainen dialogi ja nopeatempoiset juonenkäänteet pitävät kiinnostuksen yllä alusta loppuun asti. Erittäin mainio ja hauska leffa, suosittelen ehdottomasti.

5/5 (Erinomainen)

Rattiraivo (Unhinged, USA 2020)

Ohjaus: Derrick Borte
Nähty: Elokuvateatterissa

Tässä trillerissä sekavaa perhearkeaan joten kuten pystyssä pitävä nainen ärsyyntyy liikenteessä ja tööttää auton torveaan useampaan kertaan liikennevaloissa jumittavalle city-maasturille. Paha vaan, että kyseisen auton ratissa on Russell Crowen esittämä elämänhallintansa jo täysin menettänyt latvakakkonen, joka päättää antaa naiselle kaikkien aikojen opetuksen, piittaamatta siitä, kuinka monta ihmistä menettää samalla terveytensä tai jopa henkensä. Ihan pätevä leffa tämä on genressään. Mitään suuria yllätyksiä ei todellakaan ole luvassa, mutta kyseessä on kuitenkin enimmäkseen toimiva ja vauhdikas jännäri, ei vähiten Russell Crowen turpean ja uhkaavan olemuksen ansiosta. Juonenkäänteitä ja päähenkilöiden toiminnan fiksuutta tai sen puutetta ei tietenkään kannata ajatella kovin tarkkaan, mutta kestonsa verran tämä viihdyttää.

3/5 (Ihan ok)

Kassisen hillitty raivo.

Deadwood: The Movie (USA 2019)
Ohjaus: Daniel Minahan
Nähty: HBO Nordic

Klassisen Deadwood-sarjan jatkoksi tuotettu lännenelokuva jatkaa samalla tyylillä ja samoilla näyttelijöillä. Kymmenen vuotta on kulunut ja monet henkilöhahmot, niin hyvät, pahat kuin rumatkin, saapuvat takaisin Deadwoodin vaurastuneeseen pikkukaupunkiin, kuka mistäkin syystä. Pian alkaa tapahtua ja henki on herkässä. En keksi tästä mitään sen syvällisempää sanottavaa, muuta kuin että jos pidit alkuperäisestä Deadwoodista, pidät kyllä tästäkin. Vaikka leffa loppuu vähän töksähtäen, ei tarina jää kuitenkaan samalla tavalla kesken kuin originaali-sarjassa, ja ihan hyvin kaikki langat saadaan lopulta solmittua yhteen. Todellisen Deadwoodin tapahtumien kanssa tällä toki alkaa olla aika vähän tekemistä, mutta väliäkö hällä.

4/5 (Hyvä)


Tenet (USA 2020)

Ohjaus: Christopher Nolan
Nähty: Elokuvateatterissa

Christopher Nolanin uusin megaspektaakkeli Tenet on jälleen yksi vuoden elokuvatapauksista ainakin minulle, ja tokihan minun oli se myös nähtävä valkokankaalta, Kyseessä on eräänlainen agenttiseikkailu ja James Bond-variaatio, jossa on lisämausteena ajan kulun kääntävät laitteet. Niin yksittäiset esineet kuin kokonaiset ihmisetkin matkaavat ajassa eteenpäin ja taaksepäin tilanteesta riippuen, samalla kun päähenkilöt yrittävät estää koko maailman tuhon. Täytyy myöntää, että varsinkin loppukähinöissä olin aika pihalla siitä, kuka liikkui minnekin päin ajassa ja minkä takia, mutta elokuvan vaikuttavuutta ei voi kiistää. Spektaakkelia ja eeppistä toimintaa tosiaan riitti. Suosittelen, mutta myös varoitan: Tämä ei tosiaankaan ole mikään helppo pähkinä pureskeltavaksi. Itsekin ehkä tarvitsen toisen katsomiskerran, jotta tajuan mitä kaikkea tapahtui.

4/5 (Hyvä)

Heinäkuun 2020 elokuvia

Näkemiin, Neuvostoliitto (Huvasti, NSVL, Eesti 2020)
Ohjaus: Lauri Randla
Nähty: Elokuvateatterissa

Näkemiin, Neuvostoliitto kertoo inkerinsuomalaisen uusperheen elämästä ja selviytymisestä 80-luvun Neuvosto-Venäjällä ja -Virossa. Jättivaltio on avautumassa ja lopulta hajoamassa, Afganistanissa soditaan, Tsernobyl räjähtää, ihmiset alkavat nähdä sellaisiakin lännen ihmeitä kuin banaanit ja Suomen markat, ja päähenkilökin on kasvamassa tämän kaiken keskellä aikuiseksi, tai ainakin isommaksi. Kaikesta edellämainitusta revitään tässä elokuvassa onnistuneesti lämminhenkistä huumoria ja komediaa, asioiden vakavia puoliakaan tosin unohtamatta. Elokuvan kerronta on kieltämättä välillä vähän kömpelöä ja töksähtelevää, mutta se on sitä sellaisella sympaattisella tavalla, joka vetosi ainakin minuun. Viihdyin ja suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Da 5 Bloods (USA 2020)
Ohjaus: Spike Lee
Nähty: Netflix

Spike Leen uusin elokuva Da 5 Bloods kertoo joukosta afrikanamerikkalaisia Vietnamin sodan veteraaneja, jotka palaavat nykypäivänä Vietnamiin etsiäkseen matkalle jääneen joukkueenjohtajansa jäännökset, sekä ehkä myös aimo kasan kultaharkkoja. Samalla matkataan ns. pimeyden ytimeen, eli koko Amerikan ja samalla myös elokuvan päähenkilöiden Vietnam-traumoihin. Lyhyestä virsi kaunis: Pidin tästä elokuvasta. Kyseessä ei ole täydellinen leffa, tarina etenee välillä epätasaisesti paikasta toiseen poukkoillen, ja kestoakin on ehkä hitusen liikaa. Elokuva tekee kuitenkin jotain sellaista mitä on harvemmin nähty: Se kertoo väkevästi Vietnamin sodasta mustien sotilaiden näkökulmasta ja liittää heidän sodanaikaiset ja sodanjälkeiset kamppailunsa osaksi Amerikan historiaa ja myös nykymyllerryksiä. Kaikki pääosannäyttelijät hoitavat tässä katsannossa hommansa erinomaisesti, erityisesti Delroy Lindon esittämä ex-sotilas, joka äänesti Donald Trumpia presidentiksi, ja jolla on selkeästi muitakin ongelmia elämänhallintansa kanssa. Hänen henkinen syöksykierteensä on koko elokuvan vahvinta ja samalla traagisinta antia.

4/5 (Hyvä)

Da 5 Bloods -elokuvassa on mukana henkilöhahmo nimeltä Seppo. Tässä kuvassa ei ole se Seppo, tämä on ihan eri tyyppi.

Ensimmäisenä Kuussa (First Man, USA 2018)

Ohjaus: Damien Chazelle

Nähty: Netflix

Ensimmäisenä Kuussa on hidastempoinen draamaelokuva ja henkilökuvaus Neil Armstrongista, ensimmäisestä ihmisestä Kuun kamaralla. Leffa piirtää Armstrongista kuvaa kylmähermoisena ja asiansa osaavana astronauttina, mutta samalla pidättyväisenä ja varautuneena aviomiehenä ja perheenisänä, jota syöpään kuolleen esikoistyttären muisto vainoaa. Elokuva kokonaisuutena on toteava, varautunut ja vähäeleinen (kuten päähenkilönsäkin), mutta yllätyin lopussa melkoisesti, kun se keskellä Kuuhun laskeutumista ja avaruuden autiuden ihastelua, saavutti ihan takavasemmalta paitsi tarinankerronnallisen, myös emotionaalisen huipennuksensa. Ensimmäisenä Kuussa ei ehkä sovi niille, jotka odottavat ensimmäisestä kuulennosta kertovalta tarinalta vauhdikkuutta ja lippujen heiluttelua, mutta minulle se kyllä toimi.

4/5 (Hyvä)

Equalizer 2 (USA 2018)

Ohjaus: Antoine Fuqua

Nähty: Netflix

Viitisen vuotta sitten ensi-iltansa saaneessa suht hyvässä Equalizer-elokuvassa Denzel Washington korjasi tavallisille ihmisille tapahtuneita vääryyksiä ja samalla ammuskeli syyllisiä täältä ikuisuuteen. Kyseisen elokuvan jatko-osassa jatketaan samaan malliin, pääkohteena tällä kertaa Venäjän mafian sijasta yksityiset palkkasotilaat. Mitään uutta ei tosiaan ole keksitty, mutta jos sellaista ei kaipaakaan, tämä leffa kelpaa toiminnannälkään ihan hyvin. Varjopuolena tosin on se, ettei tätä leffaa muista enää seuraavalla viikolla nähneensäkään, niin perusmeiningillä mennään.

3/5 (Ok)

Kesäkuun 2020 elokuvia

Beasts of the Southern Wild (USA 2012)
Ohjaus: Benh Zeitlin
Nähty: Sodankylä ikuisesti -festivaali

Beasts of the Southern Wild on mielenkiintoinen sekoitus draamaelokuvaa, lapsen mielikuvitusfantasiaa, ja päivän polttavia puheenaiheita. Pieni tyttö asuu yhdessä isänsä kanssa eteläisen Louisianan rämeillä, ja koittaa selvitä jokapäiväisestä elämästä. Kaukana möyrii kavala maailma, ilmastonmuutoksen laineet, ja sulavasta napajäästä vapautuvat esihistorialliset hirviöt, jotka voivat olla joko totta tai sitten eivät. Todellista on joka tapauksessa köyhien rämeen asukkaiden yhtenäisyys, yhteisöllisyys ja keskinäinen luottamus, jopa merennousun kaltaisen vakavan vaaran edessä. Nuorta tyttöä esittävä 6-vuotias Quvenzhane Wallis on ilmiömäinen ikäisekseen ja vakuuttaa pääosassa. Upeasti käsivaralla kuvattu elokuva on myös kaunis katsella. Suosittelen varauksitta.

4/5 (Hyvä)


What We Do in a Shadows (Uusi-Seelanti 2014)
Ohjaus: Taika Waititi, Jemaine Clement
Nähty: HBO Nordic

Vampyyrikomedia ja (muka)dokumentti What We Do in a Shadows tekee taidokkaasti pilaa nykyaikaisista reality-tv-sarjoista ja vampyyrigenrestä ylipäätään. Neljä eri-ikäistä ja erityyppistä vampyyriä asustaa yhdessä isossa talossa ja kiistelee tiskivuoroista, suunnittelee osallistuvansa tuleviin vampyyrijuhliin, ottaa yhteen kaupungilla tapaamiensa ihmissusien kanssa ja kaikenlaista muuta sekopäistä. Erinomaisen hauskaa, jos kohta kevyttä, katsottavaa.

4/5 (Hyvä)


Man Who Killed Don Quixote (USA 2018)
Ohjaus: Terry Gilliam
Nähty: Sodankylä ikuisesti -festivaali

Terry Gilliamin uusin elokuva Man Who Killed Don Quixote on tekijälleen tyypillisesti paikasta toiseen sinkoileva absurdi komedia. Adam Driverin esittämä kuuluisa elokuvaohjaaja tekee Espanjassa elokuvaa Don Quixotesta, surullisen hahmon ritarista. Leffanteon takkuillessa hän matkaa naapurikylään, jossa teki aikanaan opiskelijafilmiä samasta aiheesta. Siellä hän tapaa tuttuja ihmisiä vuosien takaa ja tämän lyhytelokuvansa pääosanesittäjän, joka on alkanut kuvitella olevansa itse Don Quixote. Sitten alkaa tapahtua, ja tarinaan liittyvät mukaan laittomat siirtolaiset, venäläinen vodkamiljardööri, ja vaikka mitä. Mikä tarinasta on totta, kuka on hullu, ja onko sillä loppujen lopuksi väliä, jos on onnellinen? Hienoja kysymyksiä, johon tämä leffa joko vastaa tai sitten ei. Paras tapa katsoa tämä elokuva on vain antaa virran viedä ja nauttia siitä mitä vastaan tulee. Ainakin minä tein niin ja tykkäsin. Gilliamin parhain elokuva vuosiin.

4/5 (Hyvä)


Tyhjiö (Suomi 2018)
Ohjaus: Aleksi Salmenperä
Nähty: Yle Areena

Jussi-palkittu kotimainen draamaelokuva Tyhjiö kertoo kirjailijan luomisen tuskasta. Sopimus on tehty, että kirja tulee, mutta Tommi Korpelan esittämä päähenkilö ei saa mitään paperille. Parisuhde ja avioliitto nousevan näyttelijän kanssa myös rakoilee. Inspiraatiota yritetään etsiä meriltä ja Lapista juopon menestyskirjailijan kotipirtistä. Ihan hyvä lähtökohta elokuvalle ja suurissa määrin tämä leffa toimiikin, mutta paljon kliseistä vatvontaa ja henkilöhahmojen ääliömäisyyttä on myös mukana. Välillä tuntuu, että tässä tehdään parodiaa, vaikka vakavasta draamasta on kuitenkin kyse. Loppuratkaisu häikäisee typeryydellään ja vetää varsinkin yhden henkilöhahmon tarinankaaren kölin alta. Ihan katsottavaa perusdraamaa, mutta ei sen enempää.

3/5 (Ok)


The Square (Ruotsi 2017)
Ohjaus: Ruben Östlund
Nähty: Yle Areena

Useita elokuvapalkintoja kerännyt ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarillekin ehdolla ollut The Square kertoo tukholmalaisen museonjohtajan työstä ja henkilökohtaisesta elämästä. Uusi suuri nykytaiteen näyttely on avautumassa, mutta mainoskampanja somessa menee päin mäntyä, kännykkä varastetaan ja sen takaisinhankinta saa outoja piirteitä, eivätkä lapsetkaan osaa käyttäytyä. Taustalla käsitellään suuria teemoja taiteen vastuusta, eriarvoisuudesta, rasismista, ja oman elämän hallinnasta, jos sellaista oikeasti onkaan. Hienosti käsikirjoitettu ja kuvattu elokuva pitää otteessaan ja pistää pohtimaan. Suosittelen siis.

4/5 (Hyvä)

Toukokuun 2020 elokuvia

Keskustelu (The Conversation, USA 1974)
Ohjaaja: Francis Ford Coppola
Nähty: Yle Areena

Francis Ford Coppolan ohjaama pienimuotoinen draamaelokuva Keskustelu kertoo Gene Hackmanin esittämän ihmisten keskusteluja työkseen salakuuntelevan ja -nauhoittavan miehen elämästä ja työkeikasta, joka saa astetta vakavamman käänteen. Elokuva tavoittaa hienosti synnyinajankohtansa yhteiskunnallisen tilanteen  ja yleisen vainoharhaisuuden: Watergate, Vietnamin sodan jälkipyykki, ja muut vastaavat suuret tapahtumat kuplivat vahvasti juonenkäänteiden taustalla. Leffa muodostaa siis oivan ajankuvan, mutta osaa pysyä kuitenkin samalla yksilötasolla ja yhden tapauksen tutkinnassa. Erilaisia jännitteitä ja jännitystä piisaa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

4/5 (Hyvä)


Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 1 (The Hunger Games: Mockingjay - Part 1, USA 2014)
Ohjaaja: Francis Lawrence
Nähty: Netflix

Tämä elokuva jatkaa kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvaa Nälkäpeli-saagaa hieman uudenlaisin kuvioin. Nälkäpeli-areena ja katsojien huvittaminen väkivallan keinoin on jäänyt taakse ja Katniss Everdeen on liittynyt kapinallisiin, jotka valmistautuvat repimään alas koko vallitsevan diktatorisen yhteiskuntajärjestelmän. Sinänsä on hyvä, että ei toisteta aikaisempien elokuvien kaavaa ja mennään uusille urille. Samalla kuitenkin elokuvasarjan jännite ja fokus on jotenkin hävinnyt. Käydään sotaa, kuvataan propagandavideoita, maleksitaan raunioiden keskellä ja löydetään tilaa myös teinidraamalle. Kyllähän tämän ihan mielellään katsoo, mutta mitään sen suurempia elämyksiä tai mieleen jääviä kohtauksia ei ole ensimmäisten elokuvien tapaan luvassa.

3/5 (Ok)


Nälkäpeli - Matkijanärhi, osa 2 (The Hunger Games: Mockingjay - Part 2, USA 2015)
Ohjaaja: Francis Lawrence
Nähty: Netflix

Ja sama meininki jatkuu elokuvasarjan viimeisessä osassa. Sota lähenee katkeraa loppuaan, ja kaikki pahat ja hyvät saavat lopulta mitä ansaitsevat, ainakin suurimmaksi osaksi. Muutamia yllätyksiäkin nähdään loppupuolella, ja ihan lopussa valutetaan siirappia ämpärikaupalla. Eipä tästä sen enempää ole sanottavaa. Jos edellisistä osista tykkäsi, pitää kyllä tästäkin. Itsellä meinasi välillä usko loppua, varsinkin sen tylsän viemäreissä haahuilun aikana, mutta kyllä tämä leffa ja koko elokuvasarja olivat lopulta ihan katsottavaa teiniviihdettä. Tämän keitoksen pariin tulee tuskin palattua koskaan uudelleen, mutta on sitä turhempaakin tullut katsottua.

3/5 (Ok)


Kirottu (The Conjuring, USA 2013)
Ohjaaja: James Wan
Nähty: Netflix

Kirottu- kauhuelokuva kertoo kahdesta aaveiden/demonienmetsästäjästä, jotka saavat ratkaistavakseen kiperän tapauksen jossain Amerikan syrjäseudulla. Vaikka tässä leffassa ei teknisesti mitään sen suurempaa vikaa olekaan, tarina tuntuu miljoonaan kertaan nähdyltä. Talo on kirottu, on tapahtunut saatananpalvontaa, varjoissa piilee ties minkälaisia mörköjä, perheenjäseniä riivataan ja niin edespäin. Muutama onnistunut säikyttely on saatu mukaan, mutta mitään oikeasti uutta ja todella pelottavaa tässä kauhistelussa ei ole. Peruskamaa.

3/5 (Ihan ok)


Johnny English iskee jälleen (Johnny English Strikes Again, UK 2018)
Ohjaaja: David Kerr
Nähty: Netflix

Rowan Atkinson ilmeilee jälleen brittiagentti Johnny Englishinä komedialeffasarjan kolmososassa. Kyseessä on siis James Bond -parodia, jossa tehdään pilaa agenttileffojen kliseistä ja vähän kaikesta muustakin. Mikään kuoliaaksinaurattaja tämä elokuva ei ole, mutta Atkinsonin naamanvääntelyjä ja yleistä toikkarointia katsoo kyllä aina mielellään keskinkertaisissakin elokuvissa. Tuhlasin siis ihan mielelläni puolitoista tuntia ainutkertaisesta elämästäni tähän, eikä edes tehnyt tiukkaa.

3/5 (Ok)

Huhtikuun 2020 elokuvia

Doom (USA 2005)
Ohjaus: Andrzej Bartkowlak
Nähty: Netflix

Klassiseen Doom-räiskintäpeliin perustuva Doom-elokuva tuli katsottua Netflixistä eräänä tylsänä päivänä. Ei ehkä olisi kannattanut. Tästä olisi voinut osaavissa käsissä tulla ihan pätevä kauhu/toimintapläjäys, mutta kaikki mahdollisuudet hukataan lähes täysin. Marsissa sijaitsevassa tutkimuskeskuksessa tieteelliset kokeet menevät ruhtinaallisesti pieleen ja Dwayne "the Rock" Johnsonin esittämä muskelimasa sotilastiimeineen lähetetään tutkimaan asiaa. Sitten haahuillaan halvoissa lavasteissa ja ihmetellään juonenkäänteitä, jotka ovat katsojalle olleet jo alusta asti selvillä. Turhille tykinruoka-henkilöhahmoille koetetaan rakentaa kovasti jonkinlaista syvyyttä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pahimmin on kuitenkin mokattu elokuvan toiminta. Pimeissä käytävissä ammuskellaan satunnaisesti ja vain muutama epämuodostunut örkki törmäilee siellä täällä, kun pelille uskollisesti äksönin olisi pitänyt olla täysin överiä tykitystä ja helvetistä siinneitä örvelöitä olisi pitänyt olla legioona ja vieläkin enemmän. Turha ja vähän tylsäkin tekele.

2/5 (Huono)


Upgrade (USA 2018)
Ohjaus: Leigh Whannell
Nähty: Netflix

Pienen mittakaavan scifi-temmellys Upgrade kertoo tavallisesta äijästä, joka vakavan auto-onnettomuuden jälkeen joutuu pyörätuoliin loppuiäkseen. Tai joutuisi, ellei hänelle asennettaisi selkärankaan uusi kokeellinen mikrosiru, joka antaa hänelle paitsi kyvyn kävellä, myös uskomattomat voimat ja taidot. Niilläpä kelpaa sitten selvittää vaimon murhaa, vai kelpaako? Ja onko se mikrosiru sittenkään niin hyvä juttu, kuin aluksi vaikuttaa? Näin luettuna kupletin juoni vaikuttaa aika suoraviivaiselta, mutta joskus yksinkertainen on parasta. Lisäksi lopussa vedettiin hihasta muutama hauska yllätys, mikä piristi katsomiskokemusta kummasti. Pienen budjetin elokuvaksi tämä oli muutenkin hyvä ja tyylikkäästi toteutettu. Varsinkin tappelukohtaukset olivat näyttäviä, ja suoraan kuin parikymmentä kertaa kalliimmasta elokuvasta, mistä ehdottomasti lisäpisteitä. Hyvää tieteistoimintaa, kannattaa ehdottomasti tsekata.

4/5 (Hyvä)


You Were Never Really Here (USA 2017)
Ohjaus: Lynne Ramsay
Nähty: Yle Areena

Tässäpä draamaelokuva, joka pääsi hieman yllättämään takavasemmalta. Joaquin Phoenix nähdään pääosassa traumatisoituneena sotaveteraanina, joka palkkiota vastaan etsii kadonneita lapsia/nuoria ja pistää samalla asiaan liittyvät kärsimään, jos he sen ansaitsevat. Samalla hän yrittää selvitä jokapäiväisestä elämästä ja huolehtia raihnaasta äidistään. Eräs keikka menee kuitenkin syvemmälle ja saa rumemman päätöksen kuin koskaan aikaisemmin, ja sen jälkeen kärsimystä on jaossa tavallistakin enemmän. Ajoittaisuudesta hidastempoisuudestaan huolimatta You Were Never Really Here on tiukasti otteessaan pitävä elokuva. Phoenix vetää loistoroolin, jännitystä ja intensiteettiä on tarvittaessa vaikka muille jakaa, ja yhtäkkiä ryöpsähtävä väkivalta on realistista ja rumaa. Hyvä elokuva, allekirjoittanut suosittelee.

4/5 (Hyvä)


Bright (USA 2017)
Ohjaus: David Ayer
Nähty: Netflix

Bright sijoittuu omamme kaltaiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa on paitsi autoja, kännyköitä ja muita teknologian ihmeitä, myös haltioita, örkkejä ja taikuutta. Will Smithin esittämä poliisi saa aisaparikseen poliisivoimien ensimmäisen örkkikonstaapelin, ja eriseuraisuudestaan ja -puraisuudestaan huolimatta nämä kaksi joutuvat keskelle sekavaa rikosvyyhtiä, jonka keskiössä on erittäin voimakas taikasauva, jota kaikki halajavat. Erittäin mielenkiintoinen alkuasetelma elokuvalle, mutta mitä pitemmälle tätä katselee, sen selkeämmin näkee että tässä on kyseessä hyvin perinteinen buddy-cop-komedia-toiminta-draama, johon on vain ympätty fantasiaelementtejä. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, ja toki nämä fantasiaelementit toimivat hienoina vertauskuvina meidän omalle todellisuudellemme (esimerkiksi örkit asuvat omissa slummeissaan ja heitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina, haltiat taas ovat puhtoista eliittiä). Mutta, loppujen lopuksi, tämä leffa ei yritä saada näistä metaforista mitään fiksua irti, ja elokuvan jälkipuoliskolla tykitellään ruudulle pelkkää näyttävää perusäksöniä. Ihan katsottavaa peruskauraa, joka ei valitettavasti herätä suuria intohimoja puoleen eikä toiseen.

3/5 (Ok)

Maaliskuun 2020 elokuvia

Invisible Man (USA 2020)
Ohjaus: Leigh Whannell
Nähty: Elokuvateatterissa

Klassisen kauhuelokuvan uusintaversio kertoo vanhan tarinan uusissa puitteissa. Väkivaltaisesta ja muutenkin epäterveestä ihmissuhteesta paennut nainen kuulee manipuloivan miehensä kuolleen ja yrittää tämän jälkeen jatkaa elämäänsä parhaan kykynsä mukaan. Alkaa tapahtua outoja, ja päähenkilö alkaa epäillä, onko mies sittenkään kuollut, ja onko hän koskaan todella yksin. Ihan kiinnostava lähtökohta elokuvalle, ja suurimmaksi osaksi tämä pienimuotoinen vainoharhainen perusjännäri toimiikin hyvin. Valitettavasti loppupuolella tarinaan hiipii mukaan muutamia logiikan loikkia ja epäjohdonmukaisuuksia, jotka rikkovat ikävällä tavalla juonen rakennetta. Katsottavaa peruskamaa.

3/5 (Ok)


Pokemon Detective Pikachu (USA 2019)
Ohjaus: Rob Letterman
Nähty: Netflix

Maailmankuuluihin japanilaisiin leluihin, peleihin, animaatiosarjoihin ja ties mihin muihin perustuva Detective Pikachu on salapoliisitarinan muotoon puettu toiminnantäyteinen lelumainos. Eikä siinä mitään väärää ole, ainakin jos kyseinen tuotos on hyvin kokoon kasattu ja kestonsa verran viihdyttävä. Niin kuin tämä elokuva enimmäkseen onkin. Vauhdikasta mäiskettä riittää. Loppua kohden tosin alkaa keskittyminen herpaantua, kun tarinan käänteissä ei aina pysy mukana. Ehkä auttaisi, jos tuntisi jokaisen näistä örvelöistä nimeltä, mutta kun en ole pelejä koskaan pelannut enkä sarjoja katsonut, niin ei voi mitään. Perushelppoa kertaviihdykettä.

3/5 (Ok)


The Wandering Earth (Kiina 2019)
Ohjaus: Frant Gwo
Nähty: Netflix

The Wandering Earth on Kiinan elokuvateollisuuden vastaveto amerikkalaisille tehostespektaakkeleille. Koska Aurinko on räjähtämässä tai jotain vastaavaa (!), Maapallo päätetään varustaa valtavilla moottoreilla (!!) ja kiihdytetään ulos aurinkokunnasta (!!!) etsimään uutta ja vakaampaa elinympäristöä. Vaikeuksia seuraa, mutta urheiden kiinalaisten tiedemiesten ja sotilaiden johdolla kaikki maapallon kansat pistävät koko osaamisensa peliin. Kuulostaa dorkalta (ja niin ehkä onkin), mutta Wandering Earth kertoo vähäjärkisen tarinansa näyttävästi ja taidokkaasti, eikä pysähdy hidastelemaan missään vaiheessa. Sisältö on höyhenenkevyttä, mutta kieltämättä tämä on ihan viihdyttävää toimintamättöä.

3/5 (Ok)


The Place Beyond the Pines (USA 2012)
Ohjaus: Derek Cianfrance
Nähty: DVD

Vähän mitäänsanomattomasti nimetty The Place Beyond the Pines on pieteetillä käsikirjoitettu ja ohjattu draama kahden erilaisen miehen elämästä, kohtaamisesta ja tämän dramaattisen tapahtuman vaikutuksista seuraavaan sukupolveen asti. Tykkäsin kovasti tästä elokuvasta, ei vähiten sen takia, koska tarinan suuntaa on välillä aika vaikea ennakoida. Juuri kun luulet pääseväsi jyvälle siitä, miten juoni etenee, se lähteekin täysin eri suuntaan. Kaikki henkilöhahmot ovat hyvin roolitettuja, ja jokainen näyttelijä pistää parastaan. Loppu jättää ehkä vähän liikaakin tarinan jatkon ilmaan, mutta ei se ehkä ole ollenkaan huono asia. Ei oikeassakaan elämässä välttämättä asiat täysin ratkea, ne vain tapahtuvat ja karavaani kulkee. Oikein mainio ja tunteita herättävä elokuva, suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Brightburn (USA 2019)
Ohjaus: David Yarovesky
Nähty: DVD

Pienimuotoinen kauhuelokuva Brightburn esittää kysymyksen: Mitä tapahtuu, jos raketilla maapallolle saapunut ja maanviljelijäperheen adoptoima alienlapsi ei olekaan seuraava Superman vaan jotain paljon vaarallisempaa? Kuten arvata saattaa, ei tapahdu ollenkaan mukavia asioita, ainakaan päähenkilöille ja ehkä ei edes koko maailmalle. Leffan lisukkeena myös jonkin verran tarinankerronnallisia typeryyksiä, ennalta-arvattavia säikyttelyjä, ja pysäyttäviä ällöttävyyksiä. Ihan katsottava yhden idean leffa, kuitenkin.

3/5 (Ok)

Helmikuun 2020 elokuvia

Parasite (Gisaengchung, Etelä-Korea 2019)
Ohjaus: Bong Joon-ho
Nähty: Elokuvateatterissa

Parasite on useita hienoja elokuvia ohjanneen eteläkorealaisen Bong Joon-hon uusin mestariteos. Elokuva on voittanut parhaan elokuvan Oscarin ja muitakin tärkeitä palkintoja ympäri maailmaa, eikä mielestäni ollenkaan syyttä, nyt leffan nähneenä voin todeta. Draaman monimutkainen ja monisyinen juonenkulku seuraa köyhän, itseään pienimuotoisilla kepulikonsteilla elättävän perheen elämänmenoa. Muutaman sattumuksen summana perheen jäsenet pääsevät yksi toisensa jälkeen palvelijoiksi ylempää keskiluokkaa edustavan pariskunnan ja heidän poikansa ökytaloon. Ja tästä tilanteesta tarina vasta alkaa kerätä kierroksia. Voisi sanoa, että tämä leffa on sitä peräänkuulutettua elokuvataidetta parhaimmillaan: Teknisesti täydellinen suoritus, jolla on myös paljon sanottavaa nykymaailmasta. Elokuva on upeasti kuvattu, lavastettu, käsikirjoitettu, ja juonenkulku on tiukasti otteessaan pitävää, ennalta-arvaamatonta ja hyvin rytmitettyä. Näyttelijät tekevät jokainen hienoa työtä, eikä mistään muustakaan osa-alueesta löydy moitteen sanaa. Elokuva myös käsittelee luokkajakoa ja sen syitä ja seurauksia, älykkäästi, mutta tavallaan myös hyvin tasapuolisesti ja objektiivisesti: Kumpikaan perhe ja kukaan niiden jäsenistä eivät ole tarinan pahiksia, vaan heillä kaikilla on oma taustansa ja omat syynsä toimia niin kuin toimivat. Yksi viime vuosien parhaista elokuvista, ainakin minun mielestäni.

5/5 (Todella hyvä)


Birds of Prey: And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn (USA 2020)
Ohjaus: Cathy Yan
Nähty: Elokuvateatterissa

Suicide Squad -superpahistörmäilyssä alun alkuaan nähty Jokerin tyttöystävä ja sekopäinen friikki Harley Quinn on nyt saanut oman elokuvansa. (Niin, kyllä tämä on nimenomaan hänen elokuvansa, vaikka leffan nimi jotain toista yrittää väittää.) Harley pistää alussa välit poikki Jokerin kanssa ja yrittää päästä oman itsenäisen elämänsä alkuun, mutta kaiken maailman hörhöt ottavat hänet tähtäimeensä, ei vähiten sadistinen mafiapahis Roman Sionis, joka myös Black Maskina tunnetaan. Kuvioihin liittyy myös timantti, jota kaikki havittelevat, ja joukko moninaisen taustan omaavia naisia, jotka loppujen lopuksi muodostavat Harleyn kanssa sen leffan nimessä mainitun Birds of Prey-ryhmän. Alku on vähän sekava, kun yritetään leikkiä liikaa aikatasojen kanssa, mutta loppua kohti leffa etenee jo mukavasti toimintakohtauksesta ja juonenkäänteestä toiseen. Pääosanäyttelijät ovat kyllä naisia paikallaan, ja erityismaininnan ansaitsee Ewan McGregor, joka vetää Sionis-pahiksen niin maukkaasti yliöveriksi, ettei voi kuin ihailla. Kunpa elokuvan juoneenkin olisi panostettu samanlaista räväkkyyttä, nyt leffa tuntuu vähän Deadpoolin yllätyksettömältä kevytversiolta, joka hiihtää tuttuja ja ennalta-arvattavia latuja. Ihan katsottava raina tämä silti on, ja sen voisi katsoa joskus sujuvasti uudelleen, ainakin jos kaipaa kevyttä ja näyttävää hömppää.

3/5 (Ihan ok)


The Gentlemen (USA 2019)
Ohjaus: Guy Ritchie
Nähty: Elokuvateatterissa

Guy Ritchien uusin komediallinen rikosdraama sijoittuu moderniin Skotlantiin ja sen omintakeiseen alamaailmaan. Matthew McGonaghey esittää päähenkilöä, alunperin jenkkilästä maahan muuttanutta rikollispomoa, joka joutuu moniin erilaisiin ongelmiin bisneksiensä kanssa. Leffassa nähdään myös paljon kannabista, pyssyjä, etikkamunia, erikoisia sivuhahmoja, huumoria, ja konekivääritulituksenomaista dialogia. Tässä leffassa ei tosiaankaan ole tylsää hetkeä, ainoaksi miinukseksi laskisin sen, että tarinaan pitää oikeasti keskittyä, muuten voi tippua nopeasti kärryiltä. Suosittelen silti ehdottomasti, oli todella mukava parituntinen.

4/5 (Hyvä)

Tammikuun 2020 elokuvia

Cats (USA 2019)
Ohjaus: Tom Hooper
Nähty: Elokuvateatterissa

Maailmankuuluun näyttämömusikaaliin perustuva Cats on nimensä mukaisesti (musikaali)elokuva kissoista. Alkuperäisteos ei ole minulle millään tasolla tuttu, joten en tiedä kuinka uskollinen tämä versiointi on, mutta vaikea uskoa, että originaali olisi ihan näin hämmentävä kokemus. Laulut ovat ihan kivoja lurituksia, jotkut jopa muistettavia, lavasteet näyttäviä, ja pääosissa hyviä näyttelijöitä. Toisaalta taas, kissat ovat ihmeellisiä kissojen ja ihmisten sekasikiöitä, erikoistehosteet hyvin vaihtelevia laadultaan, ja elokuvan tarinapuoli on hyöhenenkevyt turhake, leffa kun keskittyy lähinnä esittelemään sekalaisen joukon erilaisia ja erityyppisiä kissoja, jotka kertovat itsestään laulumuodossa, jotta joku heistä saisi etuoikeuden päästä kissojen taivaaseen (tai johonkin vastaavaan, kuten sanoin, ei mitään väliä). Kyllä tämän ihan sujuvasti katsoo, mutta kyseessä ei todellakaan ole mikään tuleva klassikko.

3/5 (Ok, kai)


Jojo Rabbit (USA 2019)
Ohjaus: Taika Waititi
Nähty: Elokuvateatterissa

Toisen maailmansodan loppuvaiheisiin ja natsi-Saksaan sijoittuva Hitler-komedia! Kaikenlaista olen nähnyt, mutta tällaista tulee vastaan harvemmin. Jojo Rabbit on pikkupoika, joka ei halua mitään muuta maailmassa niin paljon kuin päästä Hitler-Jugendiin ja Fuhrerin henkivartiokaartiin. Asiassa häntä auttaa (tai sitten ei) oma äiti, koominen mielikuvitus-hitler ja kotitalon ullakolta löytyvä yllätys. En paljasta sen enempää huumorin määrää tai tyylilajia, sanonpahan vain, että hauska leffa tämä on ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Kun elokuva yrittää välillä vakavoitua, se ei valitettavasti toimi yhtä hyvin kuin koomisina hetkinään, mutta kyllä tätä silti voi suositella ihan kaikille hyvän (ja ehkä vähän huononkin) huumorin ystäville.

4/5 (Hyvä)


The Irishman (USA 2019)
Ohjaus: Martin Scorsese
Nähty: Netflix

Sedät jaksaa heilua! Martin Scorsesen Netflix-draama The Irishman on mukaansatempaava ja perusteellinen selonteko yksittäisen mafian palkkatappajan elämästä, järjestäytyneestä rikollisuudesta ja amerikkalaisten ammattiliittojen korruptiosta. Tämä elokuva on eepos sanan kaikissa merkityksissä. The Irishman on jopa kolme ja puoli tuntia pitkä, mutta missään vaiheessa ei tuntunut että se olisi ollut ylipitkä tai jokin osa elokuvasta olisi ollut turhaa. Lähes kaikilla tapahtumilla on oma tarkoituksensa tässä palapelissä, ja vaikka joillain ei olisi ollutkaan, kerronta on niin vetävää, että ainakin tämä katsoja meni vain virran mukana. Pienetkin (näennäiset) turhakkeet pönkittivät, jos eivät muuta, niin elokuvan maailmaa ja yleistä elokuvakokemusta. Pääosissa Robert deNiro, Joe Pesci ja Al Pacino loistavat. Jos jotain pitää vähän moittia, niin kyseisten herrojen nuorentamiseen käytettyjä tietokone-efektejä. Tarina sijoittuu useille aikatasoille, eivätkä vanhojen herrojen nuorimmat versiot näytä ihan luontevilta/luonnollisilta. Tämä on kuitenkin vain pieni kauneusvirhe muuten täydellisessä paketissa. Suosittelen, jos Scorsesen elokuvat ovat yhtään kolahtaneet, ja kärsivällisyyttä kokoillan (oikeasti tällä kertaa!) elokuvan katsomiseen riittää.

5/5 (Erinomainen)


Taistelulähetit - 1917 (1917, USA 2019)
Ohjaus: Sam Mendes
Nähty: Elokuvateatterissa

Sam Mendesin Oscar-tyrkky 1917 sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan. Kaksi brittisotilasta saa tehtäväkseen tavoittaa etulinjassa hyökkäykseen valmistautuvan pataljoonan, ennen kuin se kävelee suoraan saksalaisten virittämään ansaan. Ei mitään uutta siis auringon alla, tällaisia tarinoita on nähty monesti ennenkin. Mikä erottaa tämän elokuvan muista samanlaisista, on kuitenkin tekniikka, jolla tarina on kuvattu, ja jolla se on saatu vaikuttamaan yhdeltä koko elokuvan mittaiselta kamera-ajolta. Tämä tuo kerrontaan aivan omanlaista dramatiikkaa ja jännitystä, jos kohta joskus saa vaikuttamaan leffan jonkinlaiselta videopeliltä, jossa seurataan takaviistosta kahden sotilaan seikkailuja sotatantereella. Mielenkiintoinen kokeilu on silti kyseessä ja neuvonkin näkemään tämän elokuvan mahdollisimman isolta kankaalta/ruudulta, silloin siitä saa kaikkein irti.

4/5 (Hyvä)

Joulukuun 2019 elokuvia

Veitset esiin (Knives Out, USA 2019)
Ohjaus: Rian Johnson
Nähty: Elokuvateatterissa

Rian Johnsonin ohjaama Veitset esiin on aika harvinaista herkkua: Klassinen, perinteitä kunnioittava murhamysteerielokuva, joka ei perustu mihinkään kirjaan tai aikaisempaan elokuvaan, vaan on kokonaan uusi ja oma tarinansa. Kuuluisa kirjailija ja dekkari-imperiumin johtaja on kuollut epäselvissä olosuhteissa. Hänen jälkeläisensä ja muut sukulaisensa ovat enemmän tai vähemmän sekalaista ja -päistä sakkia, ja poliisi tuo omia tutkimuksiaan auttamaan terävän yksityisetsivä Benoit Blancin (mainio Daniel Craig), joka alkaa perata monimutkaista tapahtumavyyhtiä omintakeiseen tyyliinsä. Ei tästä leffasta ole paljoakaan pahaa sanottavaa. Kaikki näyttelijät hoitavat hommansa mallikkaasti, tarina on sopivan mutkikas ja kiinnostusta herättävä, ja pientä toimintaakin on silloin tällöin. Mukaan on myös ripoteltu sopivasti yllättäviä juonenkäänteitä, jonkin verran raikasta harhaanjohtamista, sekä hyppysellinen mustaa huumoria. Suosittelen erityisesti dekkarien ystäville, ja miksei muillekin, sen verta hyvä elokuva on kyseessä.

4/5 (Hyvä)


Le Mans 66 (Ford v Ferrari, USA 2019)
Ohjaus: James Mangold
Nähty: Elokuvateatterissa

Tositapahtumiin perustuva draamaelokuva Le Mans 66 kertoo oman aikakautensa (60-luku) autokilpailumaailmasta ja siinä pyörivistä ja toimivista henkilöistä. Hyvin perinteinen tarina keskittyy kertomaan parin neron kamppailuista omia heikkouksiaan ja toisiaan vastaan, ja kuinka he saavuttavat jotain mihin suurempi systeemi ei pysty. Eli siis elokuvassa nähdään jotain joka on nähty jo miljoonaan kertaan amerikkalaisissa elokuvissa, ja nähdään varmaan vastakin. Pääosanesittäjät vetävät hyvin, ja rallikohtaukset ovat hyvin tehtyjä ja vauhdikkaita, mutta muuten liikutaan sellaisissa aika kliseisissä sfääreissä, jotka eivät ainakaan minussa herätä lähtökohtaisesti suuria tunteita. Kertakatsottava.

3/5 (Ok)


Star Wars: Rise of Skywalker (USA 2019)
Ohjaus: JJ Abrams
Nähty: Elokuvateatterissa

Star Wars- jatko-osatrilogian päätösosa saattaa loppuunsa koko Skywalkerien yhdeksänosaisen tarinan ja tuntuu kyllä monessa suhteessa elokuvasaagan tilinpäätökseltä. Sääli kuitenkin, ettei tämä loppu ole yhtä hyvä kuin leffa-ilmiö ansaitsisi. Alussa heilutaan sekavasti sinne tänne etsimässä jotain (ilmeisesti) tärkeää esinettä ja vedetään myös jedipäähineestä uudestisyntynyt keisari Palpatine antamaan päähenkilöille kunnon vastus. Loppua kohden kerronta tiivistyy ja nähdään upeita taistelukohtauksia ja vanhojen kunnon hahmojen cameoita, mutta myös ihmeellisiä pöljyyksiä ja Millenium Falconin kokoisia juoniaukkoja. Ihan katsottava erikoistehostespektaakkeli tämä toki on, mutta tuntuu että pienellä lisäyrityksellä olisi parempaankin pystytty. Leffasarjan ystäville toki vahva suositus.

3/5 (Ihan ok)


Jumanji: The Next Level (USA 2019)
Ohajus: Jake Kasdan
Nähty: Elokuvateatterissa

Jumanji: The Next Level jatkaa edellisen Jumanji-leffan tarinaa tutulla ja turvallisella tyylillä. Jälleen kerran joudutaan tietokonepelin syvyyksiin, ja taistellaan läpi erilaisten esteiden kohtaamaan pääpahis, joka on tällä kertaa (mainiosti nimetty) Jurgen the Brutal. Uusia mausteita keitokseen saadaan tuomalla kehiin uusia päähenkilöitä ja sekoittamalla hahmoja tasaisin väliajoin, mutta muuten kyllä elokuva antaa juuri sitä ja vain sitä, mitä on tilattu. Eikä siinä mitään, viihdyin kyllä erinomaisesti koko leffan ajan. Aivotonta hyvin tehtyä hömppää sitä kaipaaville.

3/5 (Ok)

Cinemare 2019

Manos: Hands of Fate (USA 1966)
Ohjaus: Harold P. Warren
Nähty: Cinemare 2019

Öötuota. Manos: Hands of Fate kertoo perheestä, joka eksyy matkalla jonnekin, ja joutuu jonkinlaisen kultin tähtäimiin johonkin ameriikan perähikiälle. Asioita tapahtuu ja niin edelleen. Jos tämä juonikuvaus kuulostaa epämääräiseltä huiskaisulta, se johtuu siitä että koko leffa on hyvin monella tapaa epämääräinen huiskaisu. Harvoin nimittäin tulee nähtyä näin laiskasti ja kädettömästi käsikirjoitettua, ohjattua, kuvattua, äänitettyä, näyteltyä ja lavastettua elokuvantekelettä. No, kyllä tästä muutamat naurut silti sai, lähinnä huvitti kulttijohtajan avuton apuri Torgo, joka haahuili ympäriinsä kuin olisi humalassa, krapulassa tai molemmissa yhtäaikaa. Tai ehkä henkilöhahmon näyttelijä tajusi, millaiseen katastrofiin tuli lupauduttua ja päätti vetää kännit samalla kun leffaa kuvattiin. En yhtään ihmettelisi!

1/5 (Erittäin huono)


Lighthouse (USA 2019)
Ohjaus: Robert Eggers
Nähty: Cinemare 2019

Robert Eggersin ohjaama Lighthouse on puolestaan kokonaan toisentyylinen ja -laatuinen elokuva. Kaksi miestä (Willem Dafoe ja Robert Pattinson) rantautuu syrjäiselle saarelle majakanvartijoiksi joskus 1890-luvulla. Miesten välit ovat jo alusta lähtien syystä tai toisesta jännitteiset, ja päivien kuluessa ja ankaran sään piiskatessa pientä luotoa he alkavat ottaa henkistä mittaa toisistaan. Lähestyvä myrsky kiristää hermot äärimmilleen, ruoka loppuu, viinaa juodaan pullo toisensa perään, ja lopulta hulluus ja hallusinaatiot saavat vallan. Uskomattoman kauniisti kuvattu ja taitavasti käsikirjoitettu Lighthouse pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Mukana on niin selkäpiitä kylmääviä kauhunäkyjä (jotka joko ovat totta tai sitten eivät), tarkkanäköistä henkilödraamaa, kuin äkkiväärää mustaa huumoriakin. Dafoe ja Pattinson tekevät yhdet näyttelijäuransa parhaista roolisuorituksista, ja heidän keskinäistä nokkapokkaansa seuraa herkeämättä suurella mielenkiinnolla. Varsinkin kun klaustrofobisella lähes 1 : 1 kuvasuhteella mustavalkofilmille kuvattu elokuva suorastaan pakottaa katsojan keskittymään olennaiseen eli kahteen päähenkilöön ja heidän vajoamiseensa mielipuolisuuden syövereihin. Upea elokuva, joka jää pitkäksi aikaa mieleen.

5/5 (Erinomainen)


In Fabric (USA 2018)
Ohjaus: Peter Strickland
Nähty: Cinemare 2019

In Fabric on mielenkiintoinen kauhu/jännityselokuvayritelmä, joka ei ihan onnistu kaikissa pyrkimyksissään. Synkkiä salaisuuksia kätkevästä vaatekaupasta ostettu iltapuku osoittautuu kirotuksi, ja sotkee monien omistajiensa elämän, tavalla tai toisella. Äkilliset kauhuelementit ja taiteelliset välikuvat hyppivät silloin tällöin silmille ja katkovat päähenkilöiden lähes tylsän realistisen arjen seuraamista. Välillä lipsutaan jopa tahattoman huumorin puolelle. Tästä leffasta ei mitään suuria kauhuelämyksiä irti saa, mutta kyllä sen silti kivuttomasti läpi katsoo. Keskitasoa.

3/5 (Ihan jees)