Touko- ja kesäkuun 2019 elokuvia

Avengers: Endgame (USA 2019)
Ohajus: Joe ja Anthony Russo
Nähty: Elokuvateatterissa

Avengers: Endgame on kaikessa yksinkertaisuudessaan Marvelin tunnetuimpien superhessujen viimeinen kokoontumisajo. Leffa on jatkoa vuoden takaiselle Avengers: Infinity Warille ja kertoo joukkion lopullisesta taistelusta jo usean elokuvan taustalla vaikuttanutta Thanosta vastaan. Mitäpä tästä enää voi sanoa mitä ei jostain edellisestä Marvel-pläjäyksestä olisi jo sanottu? Hahmot ovat tuttuja, huumoria viljellään sopivasti, taistelut ovat näyttäviä, ja totta kai koko universumi on vaakalaudalla. Missään ei enää säästellä, mutta toisaalta elokuva pysyy myös kiitettävästi henkilötasolla ja onnistuu herättämään katsojassaan monenlaisia tunteita. Vaikka elokuva on kolme tuntia pitkä, se ei ihan lopputaistelua lukuunottamatta tylsistytä missään vaiheessa, ja se jo kertoo paljon elokuvatekemisen tasosta. Jos Marvelit ovat edes etäisesti tuttuja ja supersankaristoorit mielestäsi hyvää viihdettä, suosittelen vahvasti.

4/5 (Hyvä)


Tolkien (USA 2019)
Ohjaus: Dome Karukoski
Nähty: Elokuvateatterissa

Tolkien on suomalaisen Dome Karukosken ohjaama, amerikkalaisella rahalla briteissä tuotettu varsin perinteinen elämänkertaelokuva. Kuten nimestäkin voi päätellä, se kertoo maailmankuulun fantasiakirjailijan elämästä, painottuen vahvasti nuoruusvuosiin, yliopistoelämään, ja ensimmäiseen maailmansotaan. Hobittien ja Sormusten herran kirjoitusprosesseja nähdään tuskin ollenkaan, mikä joillekin saattaa olla tietysti pettymys. Elämänkertaleffojen kliseitä viljellään myös lähes kyllästymiseen asti: vaikea lapsuus ja nuoruus, uudet ystävät, jotka sota erottaa, rakkaus voittaa kaiken, jne. Kuitenkin, jos nämä asiaan kuuluvat hömpötykset eivät häiritse, tämä on ihan pätevää katsottavaa. Turhempaakin on tullut nähtyä, jopa tässä genressä.

3/5 (Ihan ok)


Godzilla: King of Monsters (USA 2019)
Ohjaus: Michael Dougherty
Nähty: Elokuvateatterissa

Vuonna 2014 ilmestyneen jenkki-Godzillan jatko-osa vääntää nupit kaakkoon ja antaa mennä, välittämättä yhtään siitä, kulkeeko järki mukana. Terroristi saa käsiinsä muinaisia titaaneja kontrolloivan laitteen, ja helvetti pääsee irti, kun hirviöt heräävät ja alkavat lanata suurkaupunkeja maan tasalle. Onko Godzillalla mahdollisuus laittaa nämä monsterit kuriin, ja mitä hyötyä ihmisten Monarch-järjestöstä on tässä mätkinnässä? Ei toki millään tasolla kauhean syvällisiä filosofisia kysymyksiä, mutta tämän elokuvan kohdalla ne saavat luvan riittää. Tämä leffa on aika kaksijakoinen. Hirviöiden välisiä turpaanvetoja seuraa ihan mielellään - varsinkin isolta kankaalta -, mutta ihmishahmojen tehtävänä on joko kuolla, paeta, tai höpistä turhia. Ihan katsottava raina, tosin vaatii kyllä tietynlaisen aivojen nollauksen ja/tai faniasenteen, jotta tästä pystyy nauttimaan.

3/5 (Ok)


Rocketman (USA 2019)
Ohjaus: Dexter Fletcher
Nähty: Elokuvateatterissa

Kas, toinenkin elämänkertaleffa on tullut nähtyä tämän saman kesän aikana. Rocketman kertoo Elton Hercules Johnin nuoruudesta ja varhaisesta musiikkiurasta, ja täytyy sanoa, että viime syksyiseen Bohemian Rhapsodyyn verrattuna tässä mennään paljon suurempaa haipakkaa, noin niin kuin seksi-, huumeet- ja rock'n'roll-tasolla. Mitään ei häpeillä, kaikki elämän varjopuoletkin käydään läpi, mutta toisaalta myös onnistumisen ja ilon tunteet ovat väkevästi läsnä. Tapahtui valkokankaalla negatiivisia tai positiivisia juttuja, leffa onnistuu aiheuttamaan katsojassaan voimakkaita myötäelämisen tunteita, mikä jo pelkästään osoittaa, että elokuvan tekemisen laadusta ei ole yhtään tingitty. Ehkä parasta leffassa on se, että se on täysin oman laatuisensa ja tyylikäs sekoitus elämänkertaa, musikaalia ja fantasiaelokuvaa. Milloin tahansa henkilöhahmot voivat intoutua laulamaan Elton Johnin kappaleita musikaalityyliin, samalla kuitenkin tarinan kulkua johdonmukaisesti edistäen. Suosittelen vahvasti, vaikka Eltonin musiikki ei olisi edes pintapuolisesti tuttua.

4/5 (Hyvä)


X-Men: Dark Phoenix (USA 2019)
Ohjaus: Simon Kinberg
Nähty: Elokuvateatterissa

Dark Phoenix on viimeinen X-Men-elokuva, joka tapahtuu vanhoilla hahmoilla ja vanhassa universumissa, ennen väistämättä tapahtuvaa uudelleenkäynnistystä Marvel-maailmassa. X-Men-supersankaritiimistä on tullut juhlitttu sankariporukka ja mutanttien tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Valitettavasti pelastustehtävä avaruudessa menee rankasti pieleen, ja nuori telepaatti ja telekineetikko Jean Grey saa kosmiselta pilveltä power-boostauksen, ja samalla menee päästään sekaisin. Loppuaika yritetään saada Jean tavalla tai toisella aisoihin, ja yritetään myös estää maailmanlaajuinen tuho. Tarinassa olisi ainekset vaikka mihin, mutta valitettavasti leffa ei tunnu sellaiselta suuren saagan päätökseltä, joka se haluaisi ja jonka se pitäisi olla, vaan pienimuotoiselta täytteeltä suurempien tapahtumien välissä. Ja se ei ole hyvä asia, jos viimeistä viedään. Positiivisiakin puolia onneksi on: Näyttelijät ovat ihan hyviä rooleissaan, lopputaistelussa on menoa ja meininkiä, ja musiikkiraita on mukavan paisutteleva ja eeppinen. Joten ihan katsottava elokuva loppupeleissä, mutta ei valitettavasti mitään sen enempää.

3/5 (Ok)


They Shall Not Grow Old (UK 2019)
Ohjaus: Peter Jackson
Nähty: Elokuvateatterissa

They Shall Not Grow Old on Peter Jacksonin ohjaama ja tuottama dokumenttielokuva, joka kertoo ensimmäisestä maailmansodasta rivisotilaiden näkökulmasta. Leffassa ei nähdä mitään puhuvia päitä, eikä suuren rahan dramatisointeja, vaan ainoastaan sadan vuoden takaista filmimateriaalia, joka on ainutlaatuisella tavalla restauroitu. Roskat on poistettu, filmin kulkua hidastettu, materiaali muutettu mustavalkoisesta värilliseksi, sekä näyttelijät puhuneet sopiviin kohtiin dialogia, joka vaikuttaa aivan alkuperäiseltä ääniraidalta. Lisäksi elokuvan tapahtumien päälle on asemoitu kommenttiraidaksi  aitoja ensimmäisen maailmansodan brittiveteraanien haastatteluja, joita nauhoitettiin 60-70-luvuilla. Tuloksena on ainutlaatuinen katselukokemus, joka tuo ensimmäisen maailmansodan hyvin lähelle nykyihmisen omaa kokemusmaailmaa, ja samalla kertoo yksityiskohtaisesti, millaista brutaalia kaaosta sodankäynti oli tuolloin yksilötasolla. Erittäin suositeltava.

4/5 (Hyvä)


Prisoners (USA 2013)
Ohjaus: Dennis Villeneuve
Nähty: Netflix

Prisoners on jännityselokuva kahdesta ystävysperheestä, joiden tyttäret katoavat. Poliisit saavat pian kiinni epämääräisen tyypin, jonka epäillään liittyvän katoamiseen, mutta todisteita ei löydy, ja tyttäret ovat edelleen kadoksissa. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan. Ei tästä leffasta löydy paljoakaan pahaa sanottavaa. Elokuvallinen toteutus on heti ensimetreiltä huippuluokkaa, ja yksinkertainen, mutta toimiva tarina pitää otteessaan. Päähenkilöt joutuvat uimaan hyvin synkissä vesissä, ja samalla pohditaan, pyhittääkö tarkoitus keinot. Lopussa langat solmitaan ehkä vähän liiankin kätevästi yhteen, mutta ei tämä kuitenkaan leffan loistoa himmennä. Lajityyppinsä mallisuoritus.

4/5 (Hyvä)