Loka- ja marraskuun 2019 elokuvia

Joker (USA 2019)
Ohjaaja: Todd Phillips
Nähty: Elokuvateatterissa

Hangover -ohjaaja Todd Phillipsin Joker on synkkä ja väkivaltainen draama, joka sijoittuu jonnekin 80-luvun alkuun Gothamin rappioituvaan suurkaupunkiin. Päähenkilönä on Batmanin arkkivihollinen Jokeri, tai ainakin jonkinlainen tosimaailmaa sivuava versio hänestä, Arthur Fleck. Elokuva seuraa mielenterveysongelmaisen Arthurin pyristelyä oman elämänsä hämähäkinverkossa, ja lopulta muuttumista tappajaklovniksi, jolla omien sanojensa mukaan "ei ole mitään hävittävää". Joker on tyyliltään hidastempoinen henkilökuvaus, josta ei suurieleistä toimintaa tai keventävää vitsailua löydy. Väkivalta on rumaa, ihmiset ilkeitä, ja toivonpilkahduksetkin harvassa, jos edes todellisia. Elokuva ei siis todellakaan ole mikään nykyaikainen supersankarispektaakkeli, vaan sitä voisi pikemminkin kuvailla sairaskertomukseksi, joka kertoo paitsi yhden yksilön, myös kokonaisen kaupungin henkisestä rappiosta ja syöksykierteestä. Samalla se laukoo rivien välissä mielipiteensä mielenterveyspalvelujen alennustilasta, aseiden helposta saatavuudesta, rikkaiden ja köyhien välisestä kuilusta, sekä erityisesti siitä, kuinka luotettava mieleltään järkkyneen ihmisen näkökulma on. Vaikka Joker ei edes yritä vastata kaikkiin näihin esittämiinsä pohdintoihin, se onnistuu silti jäämään kytemään katsojan takaraivoon ja herättämään paljon ajatuksia, ja se jos mikä on mielestäni onnistuneen elokuvan merkki. Mainittakoon kuitenkin yksi asia, jossa ei ole mitään pintapuolista: Joaquin Phoenixin hypnoottinen roolisuoritus Arthur Fleckinä. Jo tämä pelkästään tekee Jokerista katsomisen arvoisen kokemuksen sekä yhden vuoden parhaista elokuvista.

5/5 (Erinomainen)


Zombieland: Double Tap (USA 2019)
Ohjaaja: Ruben Fleischer
Nähty: Elokuvateatterissa

Toimintakomedia Zombielandin jatko-osa sijoittuu kymmenen vuotta zombiapokalypsin ja ensimmäisen leffan tapahtumien jälkeen. Elävien kuolleiden tuhoamassa maailmassa neljä edellisestä elokuvasta tuttua päähenkilöä koheltavat eteenpäin kohti tuntematonta tulevaisuutta, samalla toki teilaten zombeja yhä taitavammin ja verisemmin. Matkaan tulee kuitenkin yllättäviä esteitä, kun he joutuvat kohtaamaan uudet, vielä voimakkaammat epäkuolleet, tai jotain vastaavaa. Lisäksi tavataan uusia tyyppejä, he kuolevat, tai eivät kuole, tai jotain sinne päin. No, mieleenpainuva ja koherentti juonihan ei näissä kauhukomedioissa ole oleellisinta, pääasia on hauska, hulppea ja verinen toiminta. Ei Zombieland 2 ihan yhtä hyvä tai edes viihdyttävä elokuva ole kuin se eka leffa, mutta mielikseen tämän katsoo, varsinkin kun ottaa huomioon, että nykyään zombeja puskee ihmisten tajuntaan joka tuutista, eli valinnanvaraa on.

3/5 (Ihan ok)


Juna Busaniin (Train to Busan, Etelä-Korea 2016)
Ohjaaja: Yeon Sang-ho
Nähty: Yle Areena

Jatketaanpa zombielinjalla. Eteläkorealainen leffa Juna Busaniin kertoo jälleen kerran ihmislihaa himoitsevien raivotautisten hirviöiden hyökkäyksestä, tällä kertaa hieman uudella tvistillä. Luotijuna syöksyy kohti Busanin kaupunkia, joka on joko turvasatama tai sitten ei, ja kyydissä on totta kai sekä ihmisiä että zombeja. Alkaa hirvittävä ja armoton selviytymistaistelu, jossa henki on herkässä. Vaikka tarina on kieltämättä miljoonaan kertaan nähty, upeasti kuvattu ja rytmitetty toiminta on hermojaraastavan jännittävää seurattavaa. Suosittelen, ellei ole jo ihan leipääntynyt tähän genreen.

4/5 (Hyvä)


Doctor Sleep (USA 2019)
Ohjaaja: Mike Flanagan
Nähty: Elokuvateatterissa

Doctor Sleep on kauhuelokuva, tai ehkä ennemminkin yliluonnollinen trilleri, joka perustuu Stephen Kingin samannimiseen romaaniin. Kyseinen kirja on enemmän tai vähemmän itsenäinen jatko-osa saman kirjailijan Hohdolle, mutta toki tämä elokuvaversio ottaa myös vaikutteita ja jatkaa Stanley Kubrickin vielä kuuluisamman elokuvan tarinaa. Tuon romaanin ja elokuvan pikkupoika, Danny Torrance, on kasvanut aikuiseksi ja yrittää hukuttaa lapsuutensa traumaattiset tapahtumat ja piilevät yliluonnolliset kykynsä viinaan ja kaikenlaiseen sekoiluun. Hän päättää aloittaa lopulta kaiken alusta syrjäisessä pikkukaupungissa, mutta törmää samanlaisia "hohtamisen" kykyjä omaavaan pikkutyttöön sekä epämääräiseen kulkurijoukkoon, joka käyttää ravintona heidän kaltaistensa poikkeusyksilöiden psyykkisiä voimia. Siinäpä sitä onkin jo tarpeeksi konfliktin aihetta yhdelle elokuvalle, ja kyllähän tässä jännittäviä juonenkäänteitä riittää. Pelottavaksi tätä leffaa ei voi väittää kuin paikoin, mutta näyttelijät ovat kautta linjan hyviä rooleissaan, ja loppupuolella nostalgian tunteita viritellään lähes ylikierroksille, kun tapahtumat siirtyvät hylättyyn ja rappioituvaan Overlook-hotelliin. Ihan mukavaa ja otteessaan pitävää remellystä, vaikka Kubrickin alkuperäisen elokuvan tasolle ei päästäkään.

4/5 (Hyvä)


Hail, Satan? (USA 2019)
Ohjaaja: Penny Lane
Nähty: Rokumentti 2019

Dokumentti Hail, Satan? on pienimuotoinen syväluotaus Yhdysvaltain uskontomelskauksen ja politiikanteon nykytilaan. Se kertoo pienestä ryhmästä satanisteja, joka päättää haastaa Amerikassa yhä enemmän politiikkaan osallistuvan kristillisen oikeiston muun muassa pystyttämällä Baphometin patsaan Oklahoman kongressitalon eteen, järjestämällä satanistisia päiväkerhoja, ja tekemällä muutakin hulvatonta jäynää sanan- ja uskonnonvapauden nimissä. Suurta dramatiikkaa Hail, Satan?ista on turha hakea, kameran edessä on enimmäkseen puhuvia päitä, ja kerronnan punainen lanka tuntuu aina välillä häviävän, mutta ihan katsottava dokkari tämä on silti, suosittelen.

3/5 (Ihan ok)

Seppo Saatana lähikuvassa.

Syyskuun 2019 elokuvia

Se: Toinen luku (It: Chapter Two, USA 2019)
Ohjaaja: Andres Muschietti
Nähty: Elokuvateatterissa

Se: Toinen luku jatkaa ensimmäisen Se -elokuvan tarinaa nykyajassa, eli reilut 27 vuotta edellisen leffan tapahtumien jälkeen. Pennywise-klovnin kukistaneet lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja lähes unohtaneet kokemansa kammottavuudet, kunnes hirviöpellen paluu pakottaa heidät takaisin Derryn pikkukaupunkiin lopullista kohtaamista varten. Toinen luku jatkaa sekä tyylillisesti että laadullisesti edeltäjänsä linjalla, eli kyseessä on kohtuullisen huumoripitoinen tehostekauhistelu asiaankuuluvine säikyttelyineen. Kovinkaan pelottava leffa ei ole, mutta kekseliäs, näyttävä ja viihdyttävä toki. Yksi suuri yksittäinen ongelma elokuvasta täytyy kuitenkin nostaa esiin: Sen pituus (2 h 45 min). Etenkin loppukähinöistä olisi voinut leikata pois 15 minuuttia leffakokemuksen yhtään kärsimättä.

3/5 (Ihan ok)


Kärsimys ja kunnia (Dolor y Gloria, Espanja 2019)
Ohjaaja: Pedro Almodovar
Nähty: Elokuvateatterissa

Pedro Almodovarin uusin elokuva on osittain omaelämänkerrallinen draama parhaat päivänsä nähneestä elokuvaohjaajasta, joka yrittää pärjätä hektisen nykyajan vaatimusten, hankalien työkavereiden, sekä vanhuuden vaivojensa kanssa. Samalla takaumissa seurataan päähenkilön lapsuutta ja ruoditaan hänen äitisuhdettaan ja elämänvalintojaan. Kärsimys ja kunnia on älykäs, taiteellisesti kunnianhimoinen, sekä myös tunteellinen ja synkän humoristinen elokuva, joka monista erilaisista juonikuvioista ja useista aikatasoista huolimatta säilyttää fokuksensa tiukasti päähenkilössä, eikä eksy turhille sivupoluille. Almodovarin parhaimmistoa, suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Downton Abbey (UK 2019)
Ohjaaja: Michael Engler
Nähty: Elokuvateatterissa

Downton Abbeyn elokuvaversio jatkaa englantilaisella maaseudulla sijaitsevan herraskartanon asukkaiden, niin herrojen kuin narrienkin, elämän seuraamista. Kuningaspari on tulossa vieraaksi, ja tästä seuraa niin ulkomaailmassa kuin itse kartanon seinienkin sisällä kaikenlaista dramatiikkaa ja kuohuntaa. Ei kuitenkaan mitään se vakavampaa, kuin että kuka naitetaan kenelle ja saako palvelusväki kokata ja tarjoilla hänen majesteetilleen. - Elokuva, kuten sarjakin, on taidolla ja tyylillä tehtyä perusbrittiläistä viihdedraamaa, jossa englantilaiset huippunäyttelijät pistävät lähes joka suhteessa parastaan. Leffa on fiksusti myös rakennettu niin, että se sopii sekä pitempiaikaisille Downton Abbey-faneille että maailmaan ensi kertaa tutustuville. Toki tietenkin sarjan ystävien kuvittelisi saavan enemmän irti, koska tuntevat jo kaikki henkilöhahmot ja heidän historiansa kuin omat taskunsa. Sarjan jo tunteville siis pakkonähtävää, mutta eivätköhän tästä muutkin nauti.

4/5 (Hyvä)


Ad Astra (USA 2019)
Ohjaaja: James Gray
Nähty: Elokuvateatterissa

Ad Astra on lähitulevaisuuteen sijoittuva pohdiskeleva scifidraama astronautista (Brad Pitt), joka lähtee kohti aurinkokunnan ääriä löytääkseen hurjalle tutkimusretkelle vuosia sitten lähteneen ja matkalla kadonneen isänsä. Matkalla nähdään erilaisia ihmiskohtaloita, ihmetellään maailmankaikkeuden suuruutta, ja jopa joudutaan yhtäkkisen toiminnan pyörteisiin. Pääpaino on kuitenkin jännitteisen isäsuhteen ruotimisessa, mikä ei ehkä iske kovin hyvin katsojaan, joka odottaa toimintapainotteisempaa seikkailua. Mutta mikäli kuitenkin malttaa mielensä, ja antaa hidastempoisen tarinan vain viedä, Ad Astra voi olla hyvin miellyttävä elokuvakokemus. Näin kävi ainakin minulle.

4/5 (Hyvä)