The Trial of the Chicago 7 (USA 2020)
Ohjaus: Aaron Sorkin
Nähty: Netflix
The Trial of the Chicago 7 kertoo (ainakin amerikkalaisittain) kuuluisasta vuoden 1969 näytösoikeudenkäynnistä, jossa tuomittiin Vietnamin sodan vastaiseen mielenosoitukseen osallistuneita opiskelijoita mellakointiin yllyttämisestä ja salaliitosta Amerikan Yhdysvaltoja vastaan. Mainiosti käsikirjoitettu elokuva käy yksityiskohtaisesti läpi oikeudenkäynnin farssimaista ja osin järjetöntäkin etenemistä, ja lisäksi lukuisissa takaumissa avataan paitsi mielenosoituksiin ja oikeudenkäyntiin johtaneita tapahtumia, myös yleisestikin ajankohdan jännittynyttä poliittista ilmapiiriä. Kaikki näyttelijät syytetyistä asianajajiin ja tuomariin hoitavat leiviskänsä moitteettomasti. Vähän ehkä olisin kaivannut tähän oikeussalidraamaan lisää tarinankerronnallista sähäkkyyttä, mutta nautittava leffa on kyseessä, siis jos tällaisesta pitää.
4/5 (Hyvä)
Ponyo rantakalliolla (Ponyo, Japani 2008)
Ohjaus: Hayao Miyazaki
Nähty: Netflix
Ponyo rantakalliolla kuuluu Studio Ghiblin ja Hayao Miyazakin filmografiassa siihen lapsen- ja sadunomaisempaan osaan, vähän Totoron ja osin Henkien kätkemänkin tapaan. Merenpohjasta maalle joutunut Ponyo-löllerö ystävystyy nuoren pojan kanssa ja muuttuu samalla ihan oikeaksi tytöksi. Meri kutsuu jälkeläistään takaisin, ja myrsky raivoaa, mutta ei kuitenkaan hirveän pelottavasti, ja lopussa kaikille käy hyvin. Monien muidenkin Miyazakin elokuvien tapaan Ponyo on kaunis katsella, maisemat ovat kuin maalauksia, ja samalla kaikenlaista syvyyksien mönkijää ja panssarikalaa vilahtelee ruudulla siellä täällä. Ihan kuin katsoisi akvaariota tai näytönsäästäjää. Suosittelen ehdottomasti, erittäin rauhoittava kokemus nykyajan hyperaktiivisen animaatiokohelluksen keskellä.
4/5 (Hyvä)
Tule ja katso (Idi i smotri, Neuvostoliitto 1985)
Ohjaus: Elem Klimov
Nähty: Elokuvateatterissa, KAVIn näytös
Ihan toisenlaisia tunteita tarjoaa neuvostovaltion viimeisinä vuosina valmistunut venäläinen elokuva Tule ja katso, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, ja kertoo Valko-Venäjällä partisaaneihin liittyvän nuoren pojan matkasta läpi tuhotun ja poltetun maan. Alussa sota on hauska seikkailu, joka sisältää absurdeja ja koomisiakin piirteitä, mutta loppupuolella sekava metsissä haahuilu ja ajoittaiset kauhunäyt johtavat suoraan maanpäälliseen helvettiin ja täydelliseen kaaokseen. Eli juuri siihen sodankäyntiin, johon ei ihmisyys ja armo kuulu. Alun siloposkinen poika näyttää elokuvan lopussa jo vanhalta mieheltä, eikä mikään ihme, kun katsojakin onnistutaan imaisemaan elokuvakerronnalliseen lihamyllyyn. Unohtumaton elokuvakokemus, ei voi muuta sanoa.
5/5 (Erinomainen)
Saint Maud (USA 2019)
Ohjaus: Rose Glass
Nähty: Elokuvateatterissa
Psykologinen kauhuelokuva ja henkilödraama Saint Maud kertoo uskoon hurahtaneesta sairaanhoitajasta, joka saattohoitaessaan kuolemansairasta tanssijaa alkaa kadottaa otteensa todellisuudesta. Hän saa ajoittain epämääräisiä kohtauksia, joissa omasta mielestään tuntee Jumalan läsnäolon, mutta totuus voi ihan hyvin olla, että nämä ovat pelkkiä harhanäkyjä. Lopussa Maud seuraa mielensä illuusioita oman tarinansa loogiseen päätepisteeseen, jättäen jälkeensä vain tuhoa ja kuolemaa. Hyvin tehty, erinomaisesti näytelty ja otteessaan pitävä elokuvallinen sairaskertomus.
4/5 (Hyvä)
