torstai 30. heinäkuuta 2020

Kesäkuun 2020 elokuvia


Beasts of the Southern Wild (USA 2012)
Ohjaus: Benh Zeitlin
Nähty: Sodankylä ikuisesti -festivaali

Beasts of the Southern Wild on mielenkiintoinen sekoitus draamaelokuvaa, lapsen mielikuvitusfantasiaa, ja päivän polttavia puheenaiheita. Pieni tyttö asuu yhdessä isänsä kanssa eteläisen Louisianan rämeillä, ja koittaa selvitä jokapäiväisestä elämästä. Kaukana möyrii kavala maailma, ilmastonmuutoksen laineet, ja sulavasta napajäästä vapautuvat esihistorialliset hirviöt, jotka voivat olla joko totta tai sitten eivät. Todellista on joka tapauksessa köyhien rämeen asukkaiden yhtenäisyys, yhteisöllisyys ja keskinäinen luottamus, jopa merennousun kaltaisen vakavan vaaran edessä. Nuorta tyttöä esittävä 6-vuotias Quvenzhane Wallis on ilmiömäinen ikäisekseen ja vakuuttaa pääosassa. Upeasti käsivaralla kuvattu elokuva on myös kaunis katsella. Suosittelen varauksitta.

4/5 (Hyvä)


What We Do in a Shadows (Uusi-Seelanti 2014)
Ohjaus: Taika Waititi, Jemaine Clement
Nähty: HBO Nordic

Vampyyrikomedia ja (muka)dokumentti What We Do in a Shadows tekee taidokkaasti pilaa nykyaikaisista reality-tv-sarjoista ja vampyyrigenrestä ylipäätään. Neljä eri-ikäistä ja erityyppistä vampyyriä asustaa yhdessä isossa talossa ja kiistelee tiskivuoroista, suunnittelee osallistuvansa tuleviin vampyyrijuhliin, ottaa yhteen kaupungilla tapaamiensa ihmissusien kanssa ja kaikenlaista muuta sekopäistä. Erinomaisen hauskaa, jos kohta kevyttä, katsottavaa.

4/5 (Hyvä)


Man Who Killed Don Quixote (USA 2018)
Ohjaus: Terry Gilliam
Nähty: Sodankylä ikuisesti -festivaali

Terry Gilliamin uusin elokuva Man Who Killed Don Quixote on tekijälleen tyypillisesti paikasta toiseen sinkoileva absurdi komedia. Adam Driverin esittämä kuuluisa elokuvaohjaaja tekee Espanjassa elokuvaa Don Quixotesta, surullisen hahmon ritarista. Leffanteon takkuillessa hän matkaa naapurikylään, jossa teki aikanaan opiskelijafilmiä samasta aiheesta. Siellä hän tapaa tuttuja ihmisiä vuosien takaa ja tämän lyhytelokuvansa pääosanesittäjän, joka on alkanut kuvitella olevansa itse Don Quixote. Sitten alkaa tapahtua, ja tarinaan liittyvät mukaan laittomat siirtolaiset, venäläinen vodkamiljardööri, ja vaikka mitä. Mikä tarinasta on totta, kuka on hullu, ja onko sillä loppujen lopuksi väliä, jos on onnellinen? Hienoja kysymyksiä, johon tämä leffa joko vastaa tai sitten ei. Paras tapa katsoa tämä elokuva on vain antaa virran viedä ja nauttia siitä mitä vastaan tulee. Ainakin minä tein niin ja tykkäsin. Gilliamin parhain elokuva vuosiin.

4/5 (Hyvä)


Tyhjiö (Suomi 2018)
Ohjaus: Aleksi Salmenperä
Nähty: Yle Areena

Jussi-palkittu kotimainen draamaelokuva Tyhjiö kertoo kirjailijan luomisen tuskasta. Sopimus on tehty, että kirja tulee, mutta Tommi Korpelan esittämä päähenkilö ei saa mitään paperille. Parisuhde ja avioliitto nousevan näyttelijän kanssa myös rakoilee. Inspiraatiota yritetään etsiä meriltä ja Lapista juopon menestyskirjailijan kotipirtistä. Ihan hyvä lähtökohta elokuvalle ja suurissa määrin tämä leffa toimiikin, mutta paljon kliseistä vatvontaa ja henkilöhahmojen ääliömäisyyttä on myös mukana. Välillä tuntuu, että tässä tehdään parodiaa, vaikka vakavasta draamasta on kuitenkin kyse. Loppuratkaisu häikäisee typeryydellään ja vetää varsinkin yhden henkilöhahmon tarinankaaren kölin alta. Ihan katsottavaa perusdraamaa, mutta ei sen enempää.

3/5 (Ok)


The Square (Ruotsi 2017)
Ohjaus: Ruben Östlund
Nähty: Yle Areena

Useita elokuvapalkintoja kerännyt ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarillekin ehdolla ollut The Square kertoo tukholmalaisen museonjohtajan työstä ja henkilökohtaisesta elämästä. Uusi suuri nykytaiteen näyttely on avautumassa, mutta mainoskampanja somessa menee päin mäntyä, kännykkä varastetaan ja sen takaisinhankinta saa outoja piirteitä, eivätkä lapsetkaan osaa käyttäytyä. Taustalla käsitellään suuria teemoja taiteen vastuusta, eriarvoisuudesta, rasismista, ja oman elämän hallinnasta, jos sellaista oikeasti onkaan. Hienosti käsikirjoitettu ja kuvattu elokuva pitää otteessaan ja pistää pohtimaan. Suosittelen siis.

4/5 (Hyvä)