Maaliskuun 2017 elokuvia

T2 Trainspotting (Iso-Britannia 2017)
Ohjaus: Danny Boyle
Nähty: Elokuvateatterissa

Trainspottingin jatko-osa (T2) oli minulle pieni pettymys. Alkuperäinen elokuva on ainakin omasta mielestäni yksi 90-luvun (ellei jopa elokuvahistorian) parhaimmista leffoista, joten tällä uudella oli tässä katsannossa melkoinen ylämäki kiivettävänään. Huipulle ei nyt oikein päästy, koska tarina oli suoraan sanottuna hieman sekava. Sellainenhan oli välillä alkuperäisenkin Trainspottingin stoori, mutta siinä leffassa oli sentään jonkinlainen punainen lanka, jota seurattiin. Tässä uudessa eivät kaikki palaset tuntuneet sopivan yhteen, ja koko elokuvasta jää hajanainen ja epätasaisista aineksista kokoon kursittu kuva. Paljon hyviä, alkuperäisen leffan mieleentuovia osioita toki oli (esimerkkinä mainittakoon kuokkiminen oranialaisveljeskunnan hurjissa iltabileissä), joten niillä tämä tekele oikeutti sentään olemassaolonsa. Mutta ei sen enempää: Nämäkin kohokohdat ainoastaan muistuttivat kuinka hyvä se ensimmäinen elokuva oli. Ehkä tämä leffa pitäisi katsoa jonkin ajan kuluttua uudelleen ilman ennakko-odotuksia ja ainoastaan eräiden edellisen Trainspottingin henkilöhahmojen tarinan jatkeena. Arvosanaakin voisi sitten tarkistaa sen mukaan, mikäli tarvetta.

3/5 (Ok)


Logan (USA 2017)
Ohjaus: James Mangold
Nähty: Elokuvateatterissa

Usein supersankarielokuvat toistavat enemmän tai vähemmän samaa maailmanpelastamisen kaavaa. Niinpä on virkistävää nähdä Loganin kaltainen leffa, jossa sankarin ongelmat ovat paitsi maanläheisiä, myös erittäin henkilökohtaisia. Tarinasta ei sen enempää, kuin että Wolverinesta on tullut vanha äijä ja hän hoivaa vielä vanhempaa professori Xavieria jossain Meksikon rajalla. Ukot saavat ristikseen nuoren mutanttitytön, joka kaipaa pelastamista, ja jolla on yhteys Loganin menneisyyteen. Sitten alkaa armoton kilpajuoksu aikaa ja Pahan Yhtiön kätyreitä vastaan. Kuten päähenkilönsä, leffa on tyly, raaka ja välillä jopa yksitotinen, mutta samalla myös mukaansatempaava, ajoittain hauska, ja tarvittaessa myös tunteisiin vetoava. Elämänsä ehtoopuolelle ehtineiden vanhojen mutanttien tarina lähestyy vääjäämättä loppuaan, ja se jos mikä koskettaa tällaista reaalimaailmassa elävää homo sapiensiakin. Tämä on kyllä lähes joka tasolla hyvä elokuva. Mitäpä muuta siis tällainen supersankarifani voi kuin antaa sille täydet pisteet.

5/5 (Upea)


Kong: Pääkallosaari (Kong: Skull Island, USA 2017)
Ohjaus: Jordan Vogt-Roberts
Nähty: Elokuvateatterissa

King Kong riehuu jälleen valkokankaalla. Tällä kertaa jättiapina mellastaa samassa jatkumossa muutama vuosi sitten julkaistun Godzilla -elokuvan päämonsterin kanssa. Ei sillä, että tuon aikaisemman elokuvan tarvitsee olla millään tasolla tuttu, Pääkallosaaren tapahtumat sijoittuvat nimittäin nykyajan sijasta 70-luvulle. Eipä tästä elokuvasta ole mitään sen kummempaa sanomista, kuin että elokuvassa tasaisin väliajoin toistuvat jättimonsterien turpakäräjät ovat näyttäviä ja aika lailla kiinnostavampia kuin niin sanottujen ihmispäähenkilöiden yhdentekevät viidakossa hortoilut (poislukien ehkä John C. Reillyn hömppä toisen maailmansodan aikaan saarelle haaksirikkoutunut pilotti). Kyseisen kaltaista hirviötoimintaa on paljon, joten kyllä tämä kestonsa ajan viihdyttää. Pienellä ruudulla kokemus voi ehkä vähän kärsiä.

3/5 (Ihan ok)


Tom of Finland (Suomi 2017)
Ohjaus: Dome Karukoski
Nähty: Elokuvateatterissa

Tom of Finland kertoo tunnetun taiteilijan ja homoikoni Touko Laaksosen elämästä, aina toisen maailmansodan ajoista maailmanmaineeseen. Siinä elämänkaaressa onkin kieltämättä suuren tarinan ainekset. Dome Karukosken leffat ovat omissa kirjoissani olleet aika epätasaisia, mainioita leffoja on ollut muutamia, joitakin keskinkertaisuuksia, ja sitten monenlaista roskaa. Tämä kuuluu siihen ihan ok-kategoriaan, Elokuva on aluksi häiritsevän hajanainen, eikä pääse kunnolla vauhtiin ennen kuin puolivälin maissa, kun siirrytään Amerikkaan ja maailmanvalloitukseen. Kauttaaltaan leffa antaa kyllä mainion kuvan homojen alakulttuurin kehityksestä 40-luvulta 80-luvulle, vaikka sillä on välillä suuria vaikeuksia siirtää kertomisfokustaan erityisestä yleiseen. Vaikka parempaankin olisi pystytty, kyllä täytyy silti olla tyytyväinen siitä, että aika on ollut viimeinkin kypsä tämän tarinan kertomiselle myös elokuvamuodossa.

3/5 (Ok)