Wonder Woman (USA 2017)
Ohjaus: Patty Jenkins
Nähty: Elokuvateatterissa
Ohjaus: Patty Jenkins
Nähty: Elokuvateatterissa
Tämä Wonder Woman on miellyttävän raikas tapaus supersankarielokuvaksi. Päähenkilö on amatsonien prinsessa Diana, joka kasvaa pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi ajan unohtamalla paratiisisaarella. Ensimmäinen maailmansota löytää kuitenkin tiensä tähän pysähtyneeseen idylliin, ja niinpä päähenkilö päättää matkata sodan runtelemaan Eurooppaan pysäyttääkseen sodan jumala Aresin, jonka uskoo olevan kaiken teurastuksen takana. Hauska ja tunteikas elokuva löytää mainiosti tasapainon sarjakuvahömpän, todentuntuisten henkilöhahmojen ja vakavuuden välillä. Ihan lopussa sorrutaan yliyrittämiseen ja tietokoneilla toteutettuun överituhoamiseen, mutta mitäpä siitä, kun sekin punotaan lopulta osaksi sankarin kasvuprosessia. Tällaista lisää.
4/5 (Hyvä)
Transformers: Last Knight (USA 2017)
Ohjaus: Michael Bay
Nähty: Elokuvateatterissa
Juuei. Kyllähän edellisten Transformers-elokuvien (kaikkien niiden neljän!) surkeuden olisi pitänyt antaa vihjettä siitä, että tämä elokuvasarja tuskin edelleenkään jatkuu minään älyn suurena riemuvoittona. Mutta kävin nyt tämän katsomassa, kun kaikki aikaisemmatkin oli läpi kärsitty. Ei tässä uusimmassakaan leffassa mitään järkeä ole. Näyttäviä räjähdyksiä, ääliöhuumoria, räjähdyksiä, paljon toimintaa, räjähdyksiä, liehuvia Amerikan lippuja, ja vielä vähän räjähdyksiä. Plus muinaisia Transformers-robotteja, jotka olivat samalla pyöreän pöydän ritareita. Tai jotain sinne päin. Niin, ja mainitsinko, että tässä leffassa oli paljon räjähdyksiä. Jos positiivisen kautta mennään, niin olihan tämä näyttävän näköinen ja silleen. Ja kun helvetin isoja robotteja näytetään valkokankaalla takomassa toisiaan, silloin ainakin minussa nousee esiin sisäinen lapsi hurraamaan ja taputtamaan. Mutta. Huono silti. En suosittele, ja jos suosittelen, suosittelen katsomaan vain aivot täysin nolla-asennossa. Ja leffateatterissa. Ei tätä kotisohvalla mitään järkeä ole katsoa, kun näyttävyys ja kova äänentoisto on elokuvan ainoa pointti.
Nähty: Elokuvateatterissa
Juuei. Kyllähän edellisten Transformers-elokuvien (kaikkien niiden neljän!) surkeuden olisi pitänyt antaa vihjettä siitä, että tämä elokuvasarja tuskin edelleenkään jatkuu minään älyn suurena riemuvoittona. Mutta kävin nyt tämän katsomassa, kun kaikki aikaisemmatkin oli läpi kärsitty. Ei tässä uusimmassakaan leffassa mitään järkeä ole. Näyttäviä räjähdyksiä, ääliöhuumoria, räjähdyksiä, paljon toimintaa, räjähdyksiä, liehuvia Amerikan lippuja, ja vielä vähän räjähdyksiä. Plus muinaisia Transformers-robotteja, jotka olivat samalla pyöreän pöydän ritareita. Tai jotain sinne päin. Niin, ja mainitsinko, että tässä leffassa oli paljon räjähdyksiä. Jos positiivisen kautta mennään, niin olihan tämä näyttävän näköinen ja silleen. Ja kun helvetin isoja robotteja näytetään valkokankaalla takomassa toisiaan, silloin ainakin minussa nousee esiin sisäinen lapsi hurraamaan ja taputtamaan. Mutta. Huono silti. En suosittele, ja jos suosittelen, suosittelen katsomaan vain aivot täysin nolla-asennossa. Ja leffateatterissa. Ei tätä kotisohvalla mitään järkeä ole katsoa, kun näyttävyys ja kova äänentoisto on elokuvan ainoa pointti.
2/5 (Huono)
Spiderman: Homecoming (USA 2017)
Ohjaus: Jon Watts
Ohjaus: Jon Watts
Nähty: Elokuvateatterissa
Spiderman-elokuvasarja käynnistetään uudelleen jo toisen kerran, uudella näyttelijällä ja uudessa universumissa. Joka nyt tällä kertaa sattuu olemaan se sama, missä kaikki muut Marvel-sankarit Iron Manista aina Kapteeni Amerikkaan seikkailevat. Ihan jees leffa tämä on. Mitään kovin uutta ei ole tällä kertaa keksitty, lukuunottamatta ehkä sitä, että Peter Parker palloilee koko leffan ajan kouluympyröissä. Jos nyt sitäkään kovin tuoreena uudistuksena pitää. Koulukaverit ovat aikamoisia käveleviä kliseitä, ja nämä kaikki high school -kommellukset nähdään kyllä parempina versioina itse niissä varsinaisissa high school-elokuvissa. Koko elokuvan sympaattisin henkilöhahmo on itse asiassa pahis: Katkeroitunut duunariäijä, joka perhettänsä elättääkseen pukeutuu mekaaniseksi korppikotkaksi, ryöstää rikkailta ääliöiltä, ja yrittää lopulta vuosisadan ryöstökeikkaa. Mutta sankarimme trikoissa pilaa aina kaiken. Kyllä tämä ihan katsomisen arvoinen oli.
Spiderman-elokuvasarja käynnistetään uudelleen jo toisen kerran, uudella näyttelijällä ja uudessa universumissa. Joka nyt tällä kertaa sattuu olemaan se sama, missä kaikki muut Marvel-sankarit Iron Manista aina Kapteeni Amerikkaan seikkailevat. Ihan jees leffa tämä on. Mitään kovin uutta ei ole tällä kertaa keksitty, lukuunottamatta ehkä sitä, että Peter Parker palloilee koko leffan ajan kouluympyröissä. Jos nyt sitäkään kovin tuoreena uudistuksena pitää. Koulukaverit ovat aikamoisia käveleviä kliseitä, ja nämä kaikki high school -kommellukset nähdään kyllä parempina versioina itse niissä varsinaisissa high school-elokuvissa. Koko elokuvan sympaattisin henkilöhahmo on itse asiassa pahis: Katkeroitunut duunariäijä, joka perhettänsä elättääkseen pukeutuu mekaaniseksi korppikotkaksi, ryöstää rikkailta ääliöiltä, ja yrittää lopulta vuosisadan ryöstökeikkaa. Mutta sankarimme trikoissa pilaa aina kaiken. Kyllä tämä ihan katsomisen arvoinen oli.
3/5 (Ihan ok)
Sota apinoiden planeetasta (War for the Planet of the Apes, USA 2017)
Ohjaus: Matt Reeves
Ohjaus: Matt Reeves
Nähty: Elokuvateatterissa
Nämä uudet apinoiden planeetat ovat mielestäni mainioita elokuvia, ja jos kohta eivät ole mitään elokuvataiteen klassikkoja, niin jokaisen olen silti käynyt leffateatterissa katsomassa enkä ole katunut. Myös tämä viimeisimmän tsekkasin, vaikka se ei ihan edelliselle, Dawn of the Planet of the Apesille, pärjääkään. Caesarin johtamat älykkäät apinat piilottelevat erämaassa tappajaviruksen harventaman ihmiskunnan vihaa ja yrittävät elellä niin rauhassa kuin pystyvät. Raakalaismaisen Everstin yöllinen hyökkäys johtaa tragediaan ja kostonhimoinen Caesar lähtee possensa kanssa matkaan murha mielessään. Maisemat ja erikoistehosteet ovat edelleenkin upean näköisiä, ja varsinkin apinoita katsellessa unohtaa useaan otteeseen, että digieläimiähän nämä oikeasti ovat. Tarina on monipolvinen ja vähän liian heppoinen näin suuren ja tunteikkaan stoorin kertomiseen, mutta jännästi tämä pitää otteessaan ja lopussa ollaankin siinä mistä kaikki alkaa. Suosittelen kyllä.
Nämä uudet apinoiden planeetat ovat mielestäni mainioita elokuvia, ja jos kohta eivät ole mitään elokuvataiteen klassikkoja, niin jokaisen olen silti käynyt leffateatterissa katsomassa enkä ole katunut. Myös tämä viimeisimmän tsekkasin, vaikka se ei ihan edelliselle, Dawn of the Planet of the Apesille, pärjääkään. Caesarin johtamat älykkäät apinat piilottelevat erämaassa tappajaviruksen harventaman ihmiskunnan vihaa ja yrittävät elellä niin rauhassa kuin pystyvät. Raakalaismaisen Everstin yöllinen hyökkäys johtaa tragediaan ja kostonhimoinen Caesar lähtee possensa kanssa matkaan murha mielessään. Maisemat ja erikoistehosteet ovat edelleenkin upean näköisiä, ja varsinkin apinoita katsellessa unohtaa useaan otteeseen, että digieläimiähän nämä oikeasti ovat. Tarina on monipolvinen ja vähän liian heppoinen näin suuren ja tunteikkaan stoorin kertomiseen, mutta jännästi tämä pitää otteessaan ja lopussa ollaankin siinä mistä kaikki alkaa. Suosittelen kyllä.
4/5 (Hyvä)
Dunkirk (USA 2017)
Ohjaus: Christopher Nolan
Ohjaus: Christopher Nolan
Nähty: Elokuvateatterissa
Allekirjoittanutta eivät yleensä sotaelokuvat kiinnosta, ja eipä niitä kovin usein elokuvateattereissa muutenkaan ole tarjolla (Mel Gibsonin Oscar-tyrkky Hacksaw Ridge oli nähtävillä keväällä, mutta jätin väliin). Heinäkuussa ensi-illassa oli kuitenkin Christopher Nolanin sotaeepos Dunkirk, ja kuuluisan ohjaajan nimi veti sen verran, että tulipa sitten tämäkin nähtyä. Enpä voi sanoa pettyneeni. Tarina, joka keskittyi toisen maailmansodan aikaiseen sotilaiden massaevakuointiin, oli ehkä liiankin simppeli, mutta kaunis kuvaus ja intensiivinen toteutus imaisi täysin mukaansa. Lopun nostatuksesta huolimatta elokuva oli aika kyyninen kuvaus sotatilanteesta ja ihmisistä sen pyörteissä, Ihminen on ihmiselle susi, ja kun henkikin on höllässä, moraali löystyy siinä mukana. Vaikuttava kokemus.
Allekirjoittanutta eivät yleensä sotaelokuvat kiinnosta, ja eipä niitä kovin usein elokuvateattereissa muutenkaan ole tarjolla (Mel Gibsonin Oscar-tyrkky Hacksaw Ridge oli nähtävillä keväällä, mutta jätin väliin). Heinäkuussa ensi-illassa oli kuitenkin Christopher Nolanin sotaeepos Dunkirk, ja kuuluisan ohjaajan nimi veti sen verran, että tulipa sitten tämäkin nähtyä. Enpä voi sanoa pettyneeni. Tarina, joka keskittyi toisen maailmansodan aikaiseen sotilaiden massaevakuointiin, oli ehkä liiankin simppeli, mutta kaunis kuvaus ja intensiivinen toteutus imaisi täysin mukaansa. Lopun nostatuksesta huolimatta elokuva oli aika kyyninen kuvaus sotatilanteesta ja ihmisistä sen pyörteissä, Ihminen on ihmiselle susi, ja kun henkikin on höllässä, moraali löystyy siinä mukana. Vaikuttava kokemus.
4/5 (Myöskin hyvä)
Baby Driver (USA 2017)
Ohjaus: Edgar Wright
Ohjaus: Edgar Wright
Nähty: Elokuvateatterissa
Edgar Wrightin (Shaun of the Dead, Hot Fuzz, Scott Pilgrim v. World) uusin elokuva on vauhdikas toimintakomedia sekalaisen ryöstöporukan pakokuskin pyristelyistä kohti rehellisempää elämää. Leffa alkaa tosi vauhdikkaasti ja musiikkia käytetään mainiosti rytmittämään tapahtumia. Loppua kohti vauhti hiipuu, tarina vakavoituu eikä niitä biisejäkään valitettavasti enää käytetä yhtä paljon kuin alkupuolella. Mutta mainiosti tämän kanssa menee sellainen parituntinen. Olisivatpa kaikki toimintaleffat tällaista tasoa, niin niitähän kävisi katsomassa muutenkin kuin aivonnollaustarkoituksessa.
Edgar Wrightin (Shaun of the Dead, Hot Fuzz, Scott Pilgrim v. World) uusin elokuva on vauhdikas toimintakomedia sekalaisen ryöstöporukan pakokuskin pyristelyistä kohti rehellisempää elämää. Leffa alkaa tosi vauhdikkaasti ja musiikkia käytetään mainiosti rytmittämään tapahtumia. Loppua kohti vauhti hiipuu, tarina vakavoituu eikä niitä biisejäkään valitettavasti enää käytetä yhtä paljon kuin alkupuolella. Mutta mainiosti tämän kanssa menee sellainen parituntinen. Olisivatpa kaikki toimintaleffat tällaista tasoa, niin niitähän kävisi katsomassa muutenkin kuin aivonnollaustarkoituksessa.
4/5 (Hyvä)
