Joulukuun 2018 elokuvia

Spiderman: Kohti hämähäkkiversumia (Spiderman: Into the Spiderverse, USA 2018)
Ohjaus: Peter Ramsey, Bob Persichetti ja Rodney Rothman
Nähty: Elokuvateatterissa

En yleensä ole mikään suuri jenkkianimaatioiden ystävä (liian paljon kohellusta minun makuuni), mutta joskus tulee kyllä nähtyä siinäkin lajityypissä aikamoisia mestariteoksia. Edellinen todella hyvä oli Zootopia, ja nyt tämä Kohti hämähäkkiversumia -elokuva herätti hyvin pitkälle samanlaisia fiiliksiä. Teinipoika Miles Morales saa hämähäkin puremasta yli-inhimilliset voimat, ja hän huomaa samalla, että multiversumissa on muitakin hämähäkkimiehiä/naisia/otuksia. Ja näiden apua lopulta todella tarvitaan, kun pahis uhkaa koko todellisuuden olemassaoloa. Teknisesti taidokas ulkoasu, osuva huumori ja hahmolähtöinen, tunteita herättävä tarina voittivat minut täysin puolelleen. Viime vuoden paras supersankarielokuva, eikä edes tehnyt kovin tiukkaa.

5/5 (Erinomainen)


Aquaman (USA 2018)
Ohjaus: James Wan
Nähty: Elokuvateatterissa

Jason Momoa esittää vesihiisi Arthur Currya uusimmassa DC:n sarjakuviin perustuvassa supersankarimätössä. Aquaman muistuttaa tarinaltaan ja asetelmiltaan hyvin paljon Marvelin Thoria tai Black Pantheria, on mahtava salattu kuningaskunta, jota hallitsee tai jonka hallitsemista enemmän tai vähemmän halajaa leffan päähenkilö, joka sattuu olemaan myös supervoimainen lihasäijä. Aquaman eroaa elokuvana kuitenkin näistä kahdesta siinä, että hommassa edetään volyymit tapissa koko ajan loppuun asti. On jyhkeitä massataisteluita, one-on-one tappeluksia, jättiläismerihevosia, laserhaita sekä rumpuja soittava mustekala. Missään ei säästellä yhtään. No, kieltämättä välillä CGI-ähky käy lähes ylitsepääsemättömäksi, tarinankaari on loppujen lopuksi aika nähdyn oloinen, ja joitain huikeita logiikan hyppyjä nähdään vähän väliä (esimerkiksi oikeasti, kuinka monta kertaa yhdessä leffassa rauhallinen keskustelu voi keskeytyä yhtä-äkkiseen räjähdykseen?). Täytyy kuitenkin antaa hyvät pisteet ihan pelkästään siitä röyhkeydestä millä tämä raina tykittää itsensä läpi. Hurja, joskaan ei virheetön, elokuvakokemus.

4/5 (Hyvä)


Mortal Engines (USA 2018)
Ohjaus: Christian Rivers
Nähty: Elokuvateatterissa

Post-apokalyptiseen tulevaisuuteen sijoittuva toimintaelokuva Mortal Engines kertoo maailmasta, jossa kaupungit kulkevat telaketjuilla tai pyörillä ja elävät saalistamalla pienempiä kaupunkeja. Kyllä, luitte aivan oikein. Kuulostaa tosi toopelta, mutta ei tämä elokuva kuitenkaan ole niin huono ole kuin sen perusidea antaa ymmärtää. Leffa kulkee alusta loppuun ihan näyttävästi, jouhevasti ja asiaankuuluvalla ryminällä. Näyttelijät toki tuntuvat vetävän rooliaan jatkuvasti autopilotilla, ja tarinan tasolla mitään uutta ja ihmeellistä on turha odottaa (jotain superasetta puuhataan, teinipäähenkilöt yrittävät estää sen käytön ja lip lap). Kyllä tämä silti kiinnostaa kestonsa verran, ja tässä tapauksessa se riittää.

3/5 (Ihan ok)

Cinemare 2018 -elokuvia

Joensuun Tapiossa järjestettiin viime syksynä perinteinen Cinemare-kauhuelokuvayö, ja tällä kertaa jopa kahtena eri iltana, 30.11. ja 1.12.2018. Tämä tapahtuma kiinnostaa toki aina ja vaikka kuinka monta kertaa vuodessa, mutta koska jaksaminen ja ehtiminen olivat kiireisenä opiskelusyksynä hieman kortilla, osallistuin noista öistä vain jälkimmäiseen. Tässäpä kyseisen rupeaman katsomissaldo:


Suspiria (Italia/USA 2018)
Ohjaus: Luca Guadagnino
Nähty: Cinemaressa 2018

Suspiria on uusioversio vuoden 2017 Cinemaressa ensi(?) kertaa näkemästäni samannimisestä italokauhuleffasta (1977).  Peruslähtökohta on aika lailla samanlainen kuin alkuperäisessä elokuvassa, eli nuori nainen saapuu Amerikan Yhdysvalloista berliiniläiseen tanssikouluun, ja sitten alkaa tapahtua kaikenlaista outoa. Leffan alkupuoliskolla tuntuu siltä, ettei kuvallisesta ja tarinankerronnallisesta tyylikkyydestä huolimatta mitään oikeasti uutta tuoda näyttämölle. Ympäröivä maailma ja ajankuva ovat tosin alkuversiota enemmän esillä (tämä uusikin versio sijoittuu 70-luvulle). Elokuva päräyttää kuitenkin loppua kohti aivan oman tyylisilleen häiritseville kierroksille, ja lopussa sukelletaan jo sen verran syvissä ja täysin erityyppisissä vesissä, että kyllä tämä uudelleenkuvittelu ansaitsee ehdottomasti olemassaolonsa. Vaikuttava, kaunis ja brutaali elokuvakokemus.

4/5 (Hyvä)


Noidantappajat (Witchfinder General, UK 1968)
Ohjaus: Michael Reeves
Nähty: Cinemaressa 2018

Vincent Price julmistelee pääosassa tässä yli 50 vuotta vanhassa brittikauhuleffassa. Eletään 1600-lukua, Oliver Cromwellin valtakautta Englannissa, ja Price esittää Matthew Hopkinsia, pahamaineista noitienmetsästäjää. Hän hirttää, hukuttaa ja polttaa noitia hyvällä menestyksellä (tietenkään ei ole mitään väliä sillä, olivatko he oikeasti syyllisiä asioihin, joista heidät tuomittiin), kunnes päätyy napit vastakkain väärän henkilön kanssa. Ihan toimiva periodisynkistely, joskin kaikesta näkee, että leffan teossa on oltu aika pienellä budjetilla liikenteessä. Price pelastaa kylmäävällä roolisuorituksellaan kuitenkin paljon. Ihan katsottava.

3/5 (Ok)


Terrified (Argentiina 2017)
Ohjaus: Demian Rugna
Nähty: Cinemaressa 2018

Argentiinalainen kauhurutistus Terrified on olemassolonsa ja tyylinsä velkaa japanilaiselle Kaunalle (The Grudge). Pikkukaupungin lähiötaloissa alkaa tapahtua kaikenlaista outoa ja selittämätöntä, viemäristä kuuluu outoja ääniä, kuolleen pikkupojan ruumis ilmestyy aamiaispöytään, ihmisiä katoaa jäljettömiin ja sen sellaista. Varsinaista juonta ja arkipäivän logiikkaa tästä elokuvasta saa hakea kissojen ja koirien kanssa, eikä sellaisia pikkujuttuja loppujen lopuksi kaipaakaan. Tärkeintä on karmiva ja painostava tunnelma, jonka tämä leffa osaa kyllä välittää erinomaisesti pikapostina suoraan katsojan selkäpiihin. Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, ja vaikka tämän tyylinen pelottelu alkaa loppua kohti jo kärsiä pienoisesta inflaatiosta, kyllä tämä elokuva jää näkijänsä mieleen pitkäksi aikaa.

4/5 (Hyvä)