Syyskuun 2020 elokuvia

The New Mutants (USA 2020)

Ohjaus: Josh Boone

Nähty: Elokuvateatterissa

Kerta toisensa jälkeen siirretty ja lykätty supersankaridraama New Mutants ilmestyi lopulta syyskuun alussa elokuvateattereihin. Mitään suurta, ihmeellistä ja odottamisen arvoista tämä elokuva ei kuitenkaan tarjoa. X-Men-universumiin sijoittuvassa tarinassa viisi erilaista nuorta mutanttia on sijoitettuna syrjäiseen laitokseen, jossa heidät joko pyritään parantamaan tai sitten ei. Teinirimpuilujen ja sairaalamysteerin lisäksi loppua kohti tarjoillaan myös erilaisia kauhuelementtejä, jotka toimivat vaihtelevasti. Kovin pelottava elokuva ei tosiaan ole ja tuntuu välillä tv-sarjan pilottijaksolta, mutta ihan katsottava pläjäys on kyseessä. 

3/5 (Ok)

Kaksi paavia (Two popes, USA 2019)

Ohjaus: Fernando Meirelles

Nähty: Netflix

Kaksi paavia on hyvin perinteisellä pensselillä vedelty draamaelokuva väistyvästä paavista ja hänen seuraajastaan. Anthony Hopkins esittää vanhaa paavi Benedictus XVI:ta ja Jonathan Pryce kardinaali Bergogliota (tuleva paavi Fransiscus I), joka ei ole paaviksi valitsemisestaan erityisen innostunut. Elokuva koostuukin lähinnä siitä, että kardinaalia yritetään suostutella muuttamaan mielensä. Lisäksi keskustellaan elämän pienistä iloista, ja tuodaan katsojalle näkyväksi katolisen kirkon sisäisiä jakolinjoja. Tarina ei ole tosiaan kovin kummoinen, eikä niin uraauurtava kuin luulee olevansa. Pitäisikö olla muka jotenkin yllättynyt siitä että paavitkin ovat ihmisiä ja että katolisen kirkon sisällä jotkut ajattelevat asioista eri tavalla kuin toiset? Pääasiassa tämä leffa onkin pelkkä kahden pääosannäyttelijänsä taidonnäyte, ja kaikki muu on vain pelkkää oheistauhkaa. Kyllähän tämän katsoo, mutta vähän vähemmän munatonta lähestymistapaa olisin kaivannut.

3/5 (Ihan ok)

Lost Boys (Suomi 2020)

Ohjaus: Joonas Neuvonen ja Sadri Cetinkaya

Nähty: Elokuvateatterissa

Lost Boys on eräänlainen jatko-osa kymmenen vuoden takaiselle Reindeerspotting-dokumentille, jossa seurattiin rovaniemeläisten narkkarien enemmän tai vähemmän sekavaa elämää. Samanlaista sekoilua ja huumeidenkäytön kuvausta tämä uusikin leffa on, mutta nyt tyylilaji on enemmän tajunnanvirtamainen ja aikatasoilla leikittelevä. Toisaalta seurataan päähenkilöiden euforista matkailua Kaakkois-Aasian huumehelveteissä, toisaalta taas yritetään paljon myöhemmin saada selville miksi yksi päähenkilöistä kuoli tällä matkalla ja miten hän kuoli. Näiden aikalinjojen lisäksi elokuvan ohjaaja eli yksi päähenkilöistä höpöttää sekavia ajastaan suomalaisessa tutkintavankeudessa. Ihan jees dokkari, mutta aika vähän tästä jäi käteen. Edeltävä elokuva teki kaiken ekalla kerralla paremmin ja uutuudenviehätyskin on tästä hörhöilystä suurelta osin kadonnut.

3/5 (Ok)

Antebellum (USA 2020)

Ohjaus: Gerard Bush ja Christopher Renz

Nähty: Elokuvateatterissa

Antebellum on kauhunsekainen draamaelokuva afrikanamerikkalaisten asemasta Yhdysvalloissa. Tarinassa liikutaan kahdessa tapahtumaympäristössä, sisällissodan aikaisella puuvillaplantaasilla, ja nykyajan modernissa suurkaupungissa. Aluksi vaikuttaa erittäin epäselvältä, mitä näillä aikalinjoilla ja niiden tapahtumilla on tekemistä toistensa kanssa, kunnes elokuvan loppupuoliskolla selviää musertava totuus. Teknisesti ja tarinaltaan elokuva on upea taidonnäyte, ja kaikki näyttelijät pistävät parastaan. Suosittelen, tosin kuvasto ja jotkin tarinankäänteet ovat aika rankkoja, joten ei herkille katsojille.

4/5 (Hyvä)

Ghost of Cinemare 2020

Elokuussa järjestetty Ghost of Cinemare ansaitsee jälleen oman postauksensa. Ihan mukavaa katsottavaa siellä oli tänäkin vuonna, vaikka pitkään en ehtinyt/jaksanut siellä taaskaan viihtyä, valitettavasti.

Pahan kasvot (Die, Monster, Die!, UK 1965)
Ohjaus: Daniel Haller
Nähty: Ghost of Cinemare

H.P. Lovecraftin novelliin Väri avaruudesta ERITTÄIN löyhästi perustuva Pahan kasvot kertoo vanhasta sukukartanosta, vaarallisesta meteoriitista, synkistä perhesalaisuuksista, ja niin edelleen. Kyseessä on hyvin perinteinen ja perinteisellä tavalla kerrottu kauhutarina, joka tuntui todennäköisesti jo ilmestymisaikanaan vanhentuneelta ja vanhanaikaiselta. Henkilöhahmot räpistelevät läpi kliseisen juonen onnistuen kuka mitenkin, mieleen jää ainoastaan Boris Karloff -vaarin uhkaava roolityö kartanon vanhana isäntänä. Lopussa toikkaroidaan jo aika kauas alkuperäisestä tarinasta, ja homma sidotaankin kasaan melko puolivillaisesti. Ihan katsottava, mutta ei mitään sen kummempaa.

3/5 (Ihan ok)


Colour Out of Space (USA 2019)
Ohjaus: Richard Stanley
Nähty: Ghost of Cinemare

Saman tarinan saattamisessa valkokankaalle onnistui paremmin Richard Stanley viime vuonna ilmestyneessä elokuvassaan. Vanhaan maalaistaloon muuttanut perhe nauttii uudesta elämästään kaukana kaupungin hulinasta, kasvattaa alpakoita, ja yrittää samalla tulla toimeen toistensa kanssa muuttuneista olosuhteista huolimatta. Eräänä yönä kuitenkin talon pihalle tipahtaa meteoriitti, jonka sisältä vapautuu jotain outoa. Tämä ihan väärän värinen ja oudosti käyttäytyvä yhdiste imeytyy maahan ja juomaveteen, ja pian luonto alkaa muuttua omituiseksi ja kaikkien lähistöllä asuvien ihmisten päässä alkaa heittää. Ja pahin on vielä edessä. Suhteellisen pienellä budjetilla tehty leffa vakuuttaa kauhunäyillään ja ihmisten hulluuden kuvauksellaan. Ehkä perheenpäätä esittävä Nicolas Cage menee välillä liian pitkälle sekoiluillaan, mutta toisaalta: Sehän on vain Nicolas Cage. Sekopäätä hän osaa esittää aina hyvin, ja hahmon toilailu tuo mukaan vähän äkkiväärää huumoria. Ajoittaisesti hidastempoinen elokuva ei välttämättä toimi kaikille, mutta minä kyllä tykkäsin. Lisää tällaista Lovecraftia kansalle!

4/5 (Hyvä)


First Love (Hatsukoi, Japani 2019)
Ohjaus: Takashi Miike
Nähty: Ghost of Cinemare

Takashi Miiken uusin (vai onko uusin, ei voi tietää kun äijä tekee näitä elokuvia hirveällä tahdilla) leffa kertoo osa-aikanyrkkeilijästä ja ilotytöstä, jotka sekaantuvat japanilaisen Yakuzan ja kiinalaisen Triadi-mafian välienselvittelyihin. Seuraa kaikenlaista älytöntä, mutta hauskaa sekoilua, kun värikkäät henkilöhahmot törmäilevät toisiinsa, pettävät toisiaan, yrittävät hyötyä toisistaan ja pääsevät joskus jopa hengestään. Veri lentää ja kaikki ylireagoivat tapahtumiin todella maukkaasti. Oikein hauskaa katsottavaa, vaikka eihän tästä mitään järkevää sanomaa löydä. Mutta mitä väliä, kunhan konepistooli laulaa ja katana heiluu!

4/5 (Hyvä)

Pahan rakkauden kasvot suoraan avaruudesta. Älä katso tätä kuvaa liian kauan, ellet halua tulla HULLUKSI

Elokuun 2020 elokuvia

Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrells, UK 1998)
Ohjaus: Guy Ritchie
Nähty: Netflix

Guy Ritchien klassikkorikosdraamakomedia Puuta, heinää ja muutama vesiperä jäi minulta aikoinaan näkemättä, joten Gentlemenin innoittamana katselin sen lopulta kotisohvallani. Enkä pettynyt. Elokuva sijoittuu Lontoon alamaailmaan ja rähjäisille pikkukaduille, joissa erilaiset sekalaiset porukat ja ihmiset yrittävät pärjätä ja rikastua joko huumeilla, ryöstöillä tai korttipeleillä. Kuten arvata saattaa kaikki ei näille tyypeille onnistu (jos yleensä mikään), ja siitä seuraa välienselvittelyjä, törmäilyjä ja katsojalle kaikenlaista huvia. Näyttelijät (sekä tutut ja tuntemattomat) tekevät kaikkiaan hyvää työtä, ja erinomainen dialogi ja nopeatempoiset juonenkäänteet pitävät kiinnostuksen yllä alusta loppuun asti. Erittäin mainio ja hauska leffa, suosittelen ehdottomasti.

5/5 (Erinomainen)

Rattiraivo (Unhinged, USA 2020)

Ohjaus: Derrick Borte
Nähty: Elokuvateatterissa

Tässä trillerissä sekavaa perhearkeaan joten kuten pystyssä pitävä nainen ärsyyntyy liikenteessä ja tööttää auton torveaan useampaan kertaan liikennevaloissa jumittavalle city-maasturille. Paha vaan, että kyseisen auton ratissa on Russell Crowen esittämä elämänhallintansa jo täysin menettänyt latvakakkonen, joka päättää antaa naiselle kaikkien aikojen opetuksen, piittaamatta siitä, kuinka monta ihmistä menettää samalla terveytensä tai jopa henkensä. Ihan pätevä leffa tämä on genressään. Mitään suuria yllätyksiä ei todellakaan ole luvassa, mutta kyseessä on kuitenkin enimmäkseen toimiva ja vauhdikas jännäri, ei vähiten Russell Crowen turpean ja uhkaavan olemuksen ansiosta. Juonenkäänteitä ja päähenkilöiden toiminnan fiksuutta tai sen puutetta ei tietenkään kannata ajatella kovin tarkkaan, mutta kestonsa verran tämä viihdyttää.

3/5 (Ihan ok)

Kassisen hillitty raivo.

Deadwood: The Movie (USA 2019)
Ohjaus: Daniel Minahan
Nähty: HBO Nordic

Klassisen Deadwood-sarjan jatkoksi tuotettu lännenelokuva jatkaa samalla tyylillä ja samoilla näyttelijöillä. Kymmenen vuotta on kulunut ja monet henkilöhahmot, niin hyvät, pahat kuin rumatkin, saapuvat takaisin Deadwoodin vaurastuneeseen pikkukaupunkiin, kuka mistäkin syystä. Pian alkaa tapahtua ja henki on herkässä. En keksi tästä mitään sen syvällisempää sanottavaa, muuta kuin että jos pidit alkuperäisestä Deadwoodista, pidät kyllä tästäkin. Vaikka leffa loppuu vähän töksähtäen, ei tarina jää kuitenkaan samalla tavalla kesken kuin originaali-sarjassa, ja ihan hyvin kaikki langat saadaan lopulta solmittua yhteen. Todellisen Deadwoodin tapahtumien kanssa tällä toki alkaa olla aika vähän tekemistä, mutta väliäkö hällä.

4/5 (Hyvä)


Tenet (USA 2020)

Ohjaus: Christopher Nolan
Nähty: Elokuvateatterissa

Christopher Nolanin uusin megaspektaakkeli Tenet on jälleen yksi vuoden elokuvatapauksista ainakin minulle, ja tokihan minun oli se myös nähtävä valkokankaalta, Kyseessä on eräänlainen agenttiseikkailu ja James Bond-variaatio, jossa on lisämausteena ajan kulun kääntävät laitteet. Niin yksittäiset esineet kuin kokonaiset ihmisetkin matkaavat ajassa eteenpäin ja taaksepäin tilanteesta riippuen, samalla kun päähenkilöt yrittävät estää koko maailman tuhon. Täytyy myöntää, että varsinkin loppukähinöissä olin aika pihalla siitä, kuka liikkui minnekin päin ajassa ja minkä takia, mutta elokuvan vaikuttavuutta ei voi kiistää. Spektaakkelia ja eeppistä toimintaa tosiaan riitti. Suosittelen, mutta myös varoitan: Tämä ei tosiaankaan ole mikään helppo pähkinä pureskeltavaksi. Itsekin ehkä tarvitsen toisen katsomiskerran, jotta tajuan mitä kaikkea tapahtui.

4/5 (Hyvä)