Tammi- ja helmikuun 2017 elokuvia

Isäni Toni Erdmann (Toni Erdmann, Saksa 2016)
Ohjaus: Maren Ade
Nähty: Elokuvateatterissa

Saksalainen Toni Erdmann oli tänä vuonna Oscar-ehdokkaana parhaan ulkomaisen elokuvan palkintokategoriassa. Vaikka voittoa ei tullutkaan, niin ihan mainio elokuva on kyseessä. Tätä on mainostettu jossain komediana, mutta kyllä tämä on minusta enemmän perinteinen draama. Omalaatuisen huumorintajun omaava isäukko tulee yllättäen tapaamaan tytärtään, joka on monikansallisen yrityksen leivissä Bukarestissa. Vieraantunut tytär toivottaa isänsä tervetulleeksi pitkin hampain, ja elokuva seuraa tämän jälkeen kaksikon tempauksia monissa erilaisissa tapahtumissa ja tapaamisissa, ja samalla välien uudelleenlämpiämistä. Elokuva on pitkä, mutta kerronta ei kuitenkaan laahaa, koska tilanteet ja tapahtumapaikat vaihtuvat aika ajoin. Ajatuksia herättävä ja päähenkilöihinsä lempeästi suhtautuva elokuva, suosittelen siis katsomaan jos vastaan tulee.

4/5 (Hyvä)


La La Land (USA 2016)
Ohjaus: Damien Chazelle
Nähty: Elokuvateatterissa

La La Land oli yksi kevään suuria Oscar-voittajia. Kyseessä on perinteinen hyvän mielen musikaalielokuva näyttävine puitteineen ja mukaansatempaavine lauluineen, ja sellaisena upposi ainakin minulle. Tarina on hauska, etenee jouhevasti ja on ajoittain myös surumielinenkin. Mikään suuri mestariteos tämä ei ole, ja ei yritäkään murtautua musikaalielokuvien konventioiden ulkopuolelle. Mutta toisaalta. jos elokuva on kuitenkin hyvin tehty ja viihdyttävä, mitä se haittaa, vaikka tarina on välillä vähän liiankin sokerista ja kevyttä hömppää? Kyllä sellaisellekin on oma aikansa ja paikkansa.

4/5 (Myös hyvä)


Toivon tuolla puolen (Suomi 2017)
Ohjaus: Aki Kaurismäki
Nähty: Elokuvateatterissa

Kaurismäen uusin filmi ei ehkä yllä hänen kolmen edellisen elokuvansa (Mies vailla menneisyyttä, Laitakaupungin valot, Le Havre) tasolle, mutta ihan mainio kokemus tämä silti on. Syyrialainen pakolainen hakee turvapaikkaa Suomesta ja törmää Sakari Kuosmasen esittämään ravintoloitsijaksi ryhtyneeseen kaupustelijaan. Asiat mutkistuvat, kun turvapaikkaa ei niin vain heltiäkään ja ravintolankin uudistaminen tyssää lähes alkutekijöihinsä. Lopulta asiat kuitenkin selviävät, niin kuin Kaurismäen tarinoissa usein käy. Hänen leffojansa aikaisemmin katsoneet tietävät kyllä mitä odottaa. Lakonista dialogia, salaviisasta huumoria, tyylikästä kuvausta, ja menneeseen maailmaan viittaavaa lavastusta ja musiikkia. Kyllä äijän elokuvia ainakin minä ihan mielelläni katselen, niin kauan kun hän näitä jaksaa tai kehtaa tehdä. Näin oman laatuista, taidokasta ja samalla humaania elokuvaa tekee Suomessa vain harva.

4/5 (Hyvä on)


Lego Batman elokuva (Lego Batman Movie, USA 2017)
Ohjaus: Chris McKay
Nähty: Elokuvateatterissa

Supersankarielokuvia tulee nykyään joka tuutista, ja on mukava nähdä välillä jokin sellainen, joka lyö kaiken ihan läskiksi. Vaikka animaatio nyt sattuu olemaankin. Lego Batmanin päähenkilöllä oli sivurooli jo aikaisemmassa Lego -elokuvassa, ja nyt keskitytään pelkästään lepakkopukuiseen mieheen, sekä hänen apureihinsa ja vastustajiinsa. Viihdyin elokuvan parissa mainiosti! Vitsejä ammutaan sarjatulella joka suuntaan, ja lähes aina ne osuvat nauruhermoihin, vaikka liiallinen ähky uhkaakin muutamaan otteeseen, Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: Aihepiiriä tuntemattomilla voi pää mennä pyörälle. Viittauksia heitellään paitsi kaikkiin edellisiin Batman-elokuviin (aina 60-luvulta lähtien), myös muihin supersankarisarjakuviin, ja elokuvakliseisiin yleensäkin. Tuleepa lopputappeluissa kehiin pahiksia myös muista elokuva- ja tv-sarjoista! Suosittelen erityisesti animaatioiden ja supersankarien ystäville, ja miksei muillekin. Tällaista hurjastelua harvoin näkee valkokankaalla.

4/5 (Hyvä tämäkin)