Kesä- ja heinäkuun 2018 elokuvia

Solo: A Star Wars Story (USA 2018)
Ohjaus: Ron Howard
Nähty: Elokuvateatterissa

Solo: A Star Wars Story on uusin elokuvateattereihin saapunut Star Wars -tuotos. Tämä on jälleen yksi varsinaiseen episodi-jatkumoon liittymättömistä elokuvista, eli se keskittyy yksittäisiin hahmoihin tai tapahtumiin kyseisessä maailmassa. Tällä kertaa siis nuoreen Han Soloon. Ihan käypää katsottavaa Solo on, mutta samalla se ei ole mitenkään erityisen muistettava. Nättejä maisemia, hauskoja hahmoja, läpi juostuja pakollisia juonikuvioita, ja pum pumputi pum. Siinäpä se. Ei mitään uutta, ihmeellistä tai kiinnostavaa. Päähenkilön näyttelijä ei myöskään missään vaiheessa vaikuta oikealta, niissä klassisissa leffoissa esiintyneeltä, Han Sololta, vaan Harrison Fordin vaatteita käyttävältä pikkupojalta. Ei hyvä, jos tarkoitus on kuitenkin esittää galaksin mahtavinta ryökälettä, roistoa ja salakuljettajaa. Kertakatsottava.

3/5 (Ok)


Jurassic World: Fallen Kingdom (USA 2018)
Ohjaus: D. A. Bayona
Nähty: Elokuvateatterissa

Jurassic Park -saaga jatkuu ja tällä kertaa puikoissa on indie-ohjaaja D.A.Bayona. Jurassic World joutui edellisessä osassa dinosaurusten jyräämäksi, mutta tälläpä kertaa yritetäänkin pelastaa kyseisiä liskoeläimiä, ennen kuin saarella aktivoitunut tulivuori purkautuu. Tarina on loppujen lopuksi jälleen erittäin simppeli ja muutenkin hiihdetään edellisistä elokuvista tuttuja latuja. Loppu antaa aiheen odottaa jotain uutta, mutta pettymys on suuri, kun tajuaa, että sehän tapahtuu sitten vasta seuraavassa leffassa, jos tapahtuu. Kyllä tätä silti katsoo ennen kuin selkäänsä ottaa. On tässä kuitenkin vauhdikasta menoa ja meininkiä, sekä silmäkarkkina nimen omaan niitä dinosauruksia.

3/5 (Ok)


Hereditary - pahan perintö (Hereditary, USA 2018)
Ohjaus: Ari Aster
Nähty: Elokuvateatterissa

Hereditary on mielenkiintoinen tapaus. Se on hahmovetoinen kauhuelokuva, joka lainaa hyvin paljon  Manaajasta, Rosemaryn painajaisesta ja lukuisista muista genren klassikoista. Keitos on kuitenkin sekoitettu ja kypsytetty sen verta suurella taidolla, ettei katsoja tunne kokevansa mitään deja vu -tuntemuksia kuin ajoittain. Loppu vähän lässähtää ja menee jo melkein tahattoman koomiseksi, mutta kokonaisarvosana on kuitenkin positiivinen. Mielenkiintoista olisi katsoa tämä uudelleen, ja bongailla kaikkia elokuvan aikana viljeltyjä pieniä vihjeitä siitä, mistä tarinassa olikaan loppujen lopuksi kysymys.

4/5 (Hyvä)


Ant-Man and the Wasp (USA, 2018)
Ohjaus: Peyton Reed
Nähty: Elokuvateatterissa

Ja kas, vielä kolmaskin kesäblockbusteri, joka on nätin näköinen, hauska, ihan kiva ja silleen, mutta ei edellenkään kovinkaan originelli tai muistettava. Marvel-supersankarimaailmassa seikkaillaan ja kutistutaan ja suurennutaan ja turpaankin mäiskitään. Ei pärjää ekalle Ant-Manille eikä muullekaan viime aikojen Marvel-leffalle, mutta kyllä tämän katsoo ihan kivuttomasti. Supersankareiden ja supersankarielokuvien välimittaista ja pikkusievää keskitasoa.

3/5 (Ihan ok)


Moana (USA, 2016)
Ohjaus: Ron Clements ja John Musker
Nähty: Netflix

Disney-animaatio Moana kertoo Tyynenmeren saarella elävästä heimosta, ja erityisesti tämän heimon päällikön tyttärestä. Kyseinen neitokainen lähtee aavalle merelle etsimään puolijumalaa, jonka uskoo olevan vastuussa kansansa nykyisestä ahdingosta. Disney-elokuvien perinteiseen tyyliin tarjolla on hupaisaa seikkailua, värikkäitä pää- ja sivuhahmoja, sekä näyttävää tietokoneanimaatiota. Ja tietenkin jonkin verran myös lauluja. Ehkä vähän liiankin kliseisellä tarinalla ollaan liikenteessä, mutta todella hienon näköinen ja silmiä hivelevä ulkoasu tekee katsomiskokemuksesta miellyttävän, ja ehkä jopa houkuttaa palaamaan jossain vaiheessa uudestaan tämän elokuvan ääreen.

4/5 (Hyvä)