Dyyni: Osa kaksi (Dune: Part Two, USA 2024)
Ohjaaja: Denis Villeneuve
Nähty: Elokuvateatterissa
Vuoden 2021 Dune- elokuvan jatko-osa jatkaa vahvasti ensimmäisen osan viitoittamalla tiellä. Aavikkoplaneetta Arrakisin herttua ja Atreides-suvun viimeinen perillinen Paul Atreides ja hänen äitinsä ovat selvinneet kilpailevan Harkonnen-suvun tuhoisasta hyökkäyksestä ja elävät nyt pakosalla aavikkokansa fremenien keskuudessa. Vaikka he ovat selkeästi alakynnessä ja Harkonnenit hallitsevat nyt Arrakisia ja koko universumille tärkeää rohtoa, taistelu vallasta ei tässä tulevaisuudessa lopu koskaan. Fremenien usko ulkopuoliseen messiashahmoon tarjoaa päähenkilöille lopulta keinon häiritä rohdontuotantoa, saamaan siten ihmiskuntaa hallitsevan keisarin huomion ja ehkä jopa kostonsa. Oman lusikkansa soppaan tunkevat myös imperiumin politiikkaa varjoista ohjaavat Bene Gesseritit, nuori fremennainen Chani, sekä aavikkojen valtavat hiekkamadot. Kuten tästäkin lyhyestä kuvauksesta käy ilmi, Dyyni: Osa kaksi on näyttävä, monimutkainen ja monipolvinen scifi-eepos, joka antaa valtavasti ajattelemisen aihetta katsojalleen. Kolonialismi, uskon ja uskontojen hyväksikäyttö, poliittinen kieroilu, koston ja/tai oikeuden saaminen hinnalla millä hyvänsä, sekä kyky ja tahto manipuloida koko ihmiskunnan tulevaisuutta ovat vahvoja teemoja, joihin tämä leffa paneutuu ajatuksella. Samalla se kuitenkin myös malttaa keskittyä suurienkin tapahtumien keskellä yksittäisten ihmisten pieniin elämiin ja heidän valintoihinsa. Vaikuttava tieteiselokuva, jolle tuskin malttaa odottaa jatkoa.
5/5 (Erinomainen)
Putoamisen anatomia (Anatomy of a Fall, Ranska 2023)
Ohjaaja: Justine Trier
Nähty: Elokuvateatterissa
Ranskalaisessa oikeussalidraamassa Putoamisen anatomia kirjailijaperheen isä kuolee tapaturmaisesti tipahdettuaan omakotitalonsa ullakkoikkunasta. Vai onko kyseessä sittenkään onnettomuus? Poliisin ja syyttäjän epäilykset heräävät ja Sandra Hullerin esittämä perheenäiti (myöskin menestynyt kirjailija) saa syytteen murhasta. Samalla koko perhe-elämän ja parisuhteen karut kipupisteet levitetään julkisessa oikeudenkäynnissä kaikkien nähtäville ja kaikkien ruodittaviksi. Eikä kuitenkaan kukaan (kaikkein vähiten katsoja) tiedä, mikä on lopullinen totuus. Putoamisen anatomia on kimurantti, oikeudenkäynnin kuvauksessaan ja tarinankerronnassaan yksityiskohtainen ja periksiantamaton, ja samalla taidokkaasti varmoja vastauksia kaihtava draamaelokuva. Katsojalle, kuten myös oikeudenkäynnin sivustaseuraajille, asianosaisille ja jopa tuomion langettajille annetaan täysi vapaus päättää, onko päähenkilö murhaaja vai ei. Mitään varmuutta ei ole, ja se tekee tästä elokuvasta upean ja kiehtovan palapelin, jonka voi koota mielessään moneen eri tapaan. Suosittelen.
4/5 (Hyvä)
Damsel (USA 2024)
Ohjaaja: Juan Carlos Fresnadillo
Nähty: Netflix
Fantasiatoiminta Damselissa Millie Bobby Brownin esittämä köyhän aatelisperheen tytär naitetaan kaukaisen kuningaskunnan prinssille. Kauniiden kulissien takaa paljastuu lopulta kuitenkin karu totuus, ja vastavihitty morsian joutuu ottamaan paitsi vastuun omasta elämästään, myös taistelemaan henkensä edestä kuningaskuntaa uhkaavaa lohikäärmettä vastaan. Tämä leffa on kieltämättä näyttävä ja ulkoisilta puitteiltaan moitteeton fantasiarymistely. Se on kuitenkin samalla myös ärsyttävän simppeli, vailla suurempia nyansseja ja lopulta hirvittävän kliseinen. Loppukin tuntuu kuin se olisi keksitty viimeisessä käsikirjoittajien brainstormauksessa ("äkkiä solmitaan vain kasaan koko leffa, eiks jeh"). Kyllä tämän katsoo, mutta kertakatsomiseen se jää. Elokuvallinen purukumi, jonka maku väljähtyy nopeasti pois, mitä enemmän sitä yrittää pureskella.
3/5 (Ok)
Henry Sugarin ihmeellinen tarina (The Wonderful Story of Henry Sugar, USA 2023)
Ohjaaja: Wes Anderson
Nähty: Netflix
Wes Andersonin lyhytelokuva Henry Sugarin ihmeellinen tarina kertoo omaan wesandersonimaiseen tyyliinsä Henry Sugarista, playboysta ja sutkista uhkapelaajasta, joka löytää keinon huijata täydellisesti korttipelissä. Samalla hän kuitenkin tulee muuttaneeksi lopullisesti oman elämänsä suunnan. Sisäkkäisistä tarinoista koostuva sekä aikatasoilla ja kerronnan eri muodoilla hilpeästi leikittelevä pikkuleffa on nautittavaa katsottavaa. Se myös voitti ansaitusti parhaan lyhytelokuvan palkinnon maaliskuun Oscar-hulinoissa. Suosittelen varauksitta.
4/5 (Hyvä)
