Joulukuun 2017 elokuvia

Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express, UK 2017)
Ohjaus: Kenneth Branagh
Nähty: Elokuvateatterissa

Agatha Christien klassikkoromaaniin perustuva Idän pikajunan arvoitus on suurista puitteistaan ja kirjavasta näyttelijäkaartistaan huolimatta alkuperäisteokselle suhteellisen uskollinen elokuvasovitus. Kenneth Branagh esittää muhkeaviiksistä belgialaista salapoliisia, joka joutuu selvittelemään murhaa luksusjunassa erämaan keskellä. Ja se riittääkin tarinaksi tällä kertaa aivan mainiosti. Mitään turhia modernisointeja ei ole siis tehty ja elokuvassa on mukavaa vanhan ajan meininkiä. Alkuperäisen kirjan kerronta on varmaan ollut kuitenkin jonkin verran rauhallisempaa, kun tuntuu, että leffa etenee paikoittain liiankin rivakasti. Ja ei minun muistini mukaan monsieur Poirot ollut ehkä näin hurja toiminnan mies, kuin mitä elokuva antaa ymmärtää. Mutta juu, huonompaakin on nähty.

3/5 (Ok)


It Follows (USA 2014)
Ohjaus: David Robert Mitchell
Nähty: Netflix

Muutaman vuoden takainen It Follows on pieni ja näppärä kauhuelokuva, jonka tehot eivät perustu veren lennättämiseen ja säikyttelyyn, vaan uhkaavaan ja painostavaan tunnelmaan. Hitaasti laahustava olio, jota kukaan muu ei näe, seuraa uhrejaan ja lopulta tappaa heidät. Ainoa keino selviytyä on joko paeta tai siirtää kirous eteenpäin harrastamalla seksiä jonkun kanssa, josta tulee sitten seuraava uhri. Leffa etenee vääjäämättömästi kuin juna ja katsojan tehtävänä on jännittää, mistä otus seuraavaksi ilmestyy. Välillä tuntui siltä, että näinköhän elokuvan paukut riittävät loppuun asti, mutta juonikuviota varioidaan sen verran, että ei tämän ääressä tylsisty. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Star Wars: The Last Jedi (USA 2017)
Ohjaus: Rian Johnson
Nähty: Elokuvateatterissa

Uusin Star Wars -elokuva Last Jedi on suoraa jatkoa muutaman vuoden takaiselle Force Awakensille. Kapinalliset//Vastarinta/whatever ovat paossa Imperiumin/First Orderin joukkoja ja samaan aikaan Rey koettaa suostutella erakoitunutta jedimestari Luke Skywalkeria hyvisten avuksi tai ainakin kouluttamaan häntä jediritaria. Siinäpä lähes koko juonikuvio. No, onneksi juonen hienoinen ohuus ei haittaa, sillä edellisestä osasta on petrattu komeasti. Kaikki on näyttävämpää, panokset kovempia ja jotain uuttakin on keksitty.  Force Awakensia parempi tämä uusin leffa on jo pelkästään siksi, että se lähtee viemään tarinaa rohkeasti uusille urille. Mielenkiinnolla odottelen jatkoa.

4/5 (Hyvä)


Jumanji: Welcome to the Jungle (USA 2017)
Ohjaus: Jake Kasdan
Nähty: Elokuvateatterissa

Jouluista hömppäviihdettä edustaa tällä kertaa Jumanjin uusintaversio. Tai saattaa tämä olla jonkinlainen jatko-osakin, mutta aiempi tietämys alkuperäisestä leffasta ei ole ollenkaan välttämätöntä. Joukko nuoria joutuu videopelin vangiksi ja heidän pitää pelata peli loppuun keskellä pimeimmän Afrikan vaaroja. Komediallista seikkailua seuraa. Dwayne Johnson alias The Rock pullistelee pääosassa. Ei tästä mitään pysyviä muistijälkiä jää, mutta viihdyttää kyllä kestonsa verran.

3/5 (Ihan ok)

Cinemare 2017 -elokuvia

Joensuun kauhuelokuvayö Cinemaressa on allekirjoittanut käynyt tapahtuman käynnistymisestä lähtien (siis vuodesta 2003), ja kaikenlaista, jos ei nyt aina kovin hyvää, niin ainakin mielenkiintoista uutta ja vanhaa elokuvaa on siellä tullut nähtyä. Viimesyksyinen Cinemare ansaitsee tällä kertaa  kokonaan oman postauksensa, varsinkin kun kaikki kolme siellä näkemääni elokuvaa olivat minulle ihan uusia.


The Room (USA 2003)
Ohjaus: Tommy Wiseau
Nähty: Cinemaressa 2017

The Room on hieno esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun käytössä on rahaa, tahtoa ja ehkä jopa intohimoa, mutta vähän kykyä ja taitoa. Kaikki leffan osa-alueet, käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijäntyö ja niin edelleen ovat hävettävän huonoja. Puhumattakaan niistä myötähäpeää aiheuttavista pehmopornokohtauksista. Jotkut pitävät tätä roskaklassikkona, ja kieltämättä kyllä jotkut kohtaukset naurattavat huonoudellaan. Silti, minä kyllä pyrin arvostelemaan elokuvat niiden omien meriittien pohjalta, enkä yritä muodostaa kokonaisarvosanaa minkään 'kulttipöhinän' perusteella. Ei siis mitään 'niin huono että on jopa hyvä'-lisäpisteitä, sori.

1/5 (Erittäin huono)


Suspiria (Italia 1977)
Ohjaus: Dario Argento
Nähty: Cinemaressa 2017

En ole ihan varma, olenko nähnyt tämän elokuvan aikaisemmin, mutta laitetaanpa se tänne kuitenkin. Italialainen kauhuklassikko on kyseessä. Nuori nainen saapuu jonnekin Eurooppaan tanssikouluun, ja heti kättelyssä alkaa tapahtua outoja. Alkuasetelmilla tai tarinan etenemisellä ei loppujen lopuksi ole suurtakaan väliä, tärkeintä on pelottava ja kiero tunnelma. Vaikka pieni budjetti paistaa paikoittain läpi, tämä vain lisää leffan kotikutoista viehätystä. Elokuva jää pitkäksi aikaa mieleen, siis suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Armomurhaaja (Suomi 2017)
Ohjaus: Teemu Nikki
Nähty: Cinemaressa 2017

Yllättävän hyvä kotimainen Armomurhaaja kuuluu kostoelokuvien genreen. Erakkona elelevä mies tekee työkseen ajoneuvojen korjaushommia sekä lopettaa vanhoja ja sairaita eläimiä. Pian hänellä menee sukset ristiin paikallisten uusnatsien kanssa, ja jälki on rumaa. Näppärä pieni elokuva viehättää sujuvan toimivalla tarinallaan ja kokonaisen tuntuisilla henkilöhahmoillaan. Erityisesti nimiroolissa Matti Onnismaa vetää vahvasti. Uskaltaisin jopa väittää tätä vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi, tai ainakin suurimmaksi yllättäjäksi.

4/5 (Hyvä)