Huhtikuun 2022 elokuvia

Drive My Car (Doraibu mai ka, Japani 2021)

Ohjaaja: Ryusuke Hamaguchi

Nähty: Elokuvateatterissa

Ryusuke Hamaguchin ohjaama draamaelokuva Drive My Car kertoo surumielisen tarinan näytelmäohjaajasta, tämän vaimosta, vaimon rakastajasta, ja ohjaajan yrityksistä dramatisoida japanilaiselle näyttämölle oma versionsa Anton Tsehovin näytelmästä Setä Vanya, joka ainakin tunnetasolla kuvaa ja ilmentää näiden henkilöiden elämää. Henkilöhahmojen mukana kulkee myös paljon syviä traumoja, jotka vaativat ratkaisua, ja joihin hiljainen autonkuljettaja voi tarjota vastauksen. Tämä elokuva on pitkä ja välillä hidasliikkeinen, mutta erittäin antoisa, välillä yllättävä ja lopulta koskettava. Kaikille en voi Drive My Car:ia suositella, mutta niille, jotka jaksavat keskittyä ja uppoutua päähenkilöiden sielunelämään, on tarjolla vaikuttava kolmituntinen. Enkä yhtään ihmettele sitä, että elokuva oli tänä keväänä parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaana: Täysin ansaitusti, ainakin omasta mielestäni.

5/5 (Erinomainen)

Morbius (USA 2022)

Ohjaaja: Daniel Espinosa

Nähty: Elokuvateatterissa

Supersankarielokuva Morbiuksessa harvinaista kuolemaan johtavaa verisairautta poteva tohtori Michael Morbius tuntee voimiensa heikkenevän ja loppunsa lähenevän. Hän päättää siis tehdä riskaabelin kokeen vampyyrilepakoilla, ja kuten arvata saattaa, huonostihan siinä käy. Pian taivaalla liitelee ja varjoissa haahuilee epämääräinen olento, jonka verenjanolle ei löydy vertaa. Ja niin edespäin. Vähän vaikea tästä elokuvasta on mitään ihmeellistä sanoa. Suurempia vikoja ei ole itse tarinassa, efekteissä eikä näyttelijöiden työskentelyssä, mutta silti leffa tuntuu vähän välimallin tekeleeltä ja keskinkertaisuuden ylistyslaululta. Johtuisiko sitten siitä, että supersankarileffoja tulee nykyään joka tuutista, eikä tässä tuotoksessa ole mitään uutta ja yllättävää, joka saisi sen eroamaan massasta. Saman elokuvayhtiön Venomeissa oli sentään hauskaa hönöä huumoria ja Tom Hardy. Tässä ei oikein mitään. Hyvin unohdettavaa kertakäyttöviihdettä.

3/5 (Keskinkertainen)

Ihmeotukset: Dumbledoren salaisuudet (Fantastic Beasts: The Secrets of Dumbledore, USA 2022)

Ohjaaja: David Yates

Nähty: Elokuvateatterissa

Harry Potterien maailmaan sijoittuvan Ihmeotus-saagan kolmas elokuva Dumbledoren salaisuudet jatkaa edellisten osien tarinaa. Vankilasta karannut roisto Grindenwald kylvää kaaosta ja epävarmuutta ja yrittää keinoja kaihtamatta päästä velhomaailman johtopaikoille. Professori Dumbledore ja Newt Scamander kollegoineen panevat kampoihin parhaansa mukaan. Edellinen leffa, Grindenwaldin rikokset, oli aika keskinkertaista ja sekavaa huttua, mutta nyt tarinassa on päästy taas raiteille ja aika jännittäviin tunnelmiin. Outoja otuksia nähdään taas ja vauhtia piisaa. Vahinko vaan, että mitään erityisen suuria paljastuksia ei ole edelleenkään tarjolla ja loppukin hieman lässähtää. Mutta parempaan päin kyllä ollaan menossa ja kyllä tämän ennemmin edelleen katsoo kuin, vaikka, Morbiuksen.

3/5 (Ihan ok)

Ihmeotus lepää.

Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka (The Unbearable Weight of Massive Talent, USA 2022)

Ohjaaja: Tom Gormican

Nähty: Elokuvateatterissa

Nicolas Cage esittää Nicolas Cagea menevässä komediapläjäyksessä, jossa omassa elämässään sivuraiteille joutunut elokuvatähti ottaa vastaan rahakkaan tarjouksen ja matkaa näytille rikkaan miljonäärin syntymäpäiväjuhliin. Mukana menossa heiluvat Cagen vaimo ja tytär, häikäilemättömät mafiaroistot ja CIA:n agentit, eikä huvittavilta yhteentörmäyksiltä voi välttyä. Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka on hyvin hauska ja kohtuullisen ennalta-arvaamaton metarymistely, joka toimii suurelta osin päänäyttelijöidensä henkilökemian varassa. Cagen ja Pedro Pascalin esittämän Javin bromance on ratkiriemukasta katsottavaa ja pitää elokuvan pään pinnan yläpuolella, silloinkin kun huumori ei ole ihan terävintä kärkeä. Ei mikään elokuvataiteen merkkiteos, mutta erittäin viihdyttävä hulluttelu.

4/5 (Hyvä)

The Northman (USA 2022)

Ohjaaja: Robert Eggers

Nähty: Elokuvateatterissa

Robert Eggersin (The Vvitch, Lighthouse) uusin elokuva on upea saaga nuoresta viikinkiprinssistä, joka kuningasisänsä kuoleman jälkeen vannoo kostoa petturimaiselle vallananastajasedälleen. Hän palaa lopulta vuosien kuluttua hurjana soturina, mutta kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, ja lopullinen välienselvittely onkin monen mutkan takana. The Northman on todellakin upea, näyttävä ja omintakeinen versiointi vanhasta Amlethin/Hamletin legendasta ja ainakin omasta mielestäni kaiken saamansa ylistyksen arvoinen. Maisemat ovat jylhiä, tunteet suuria ja väkivalta leimahtaa aika ajoin verisin seurauksin. Maagiset ja huuruiset näyt värittävät aika ajoin henkilöiden elämää ja ohjaavat heidän kohtaloitaan. Ja välillä pureksitaan sitä kaikkein tärkeintä kysymystä: Onko kosto lopulta sittenkään välttämätön ja kaiken siihen käytetyn energian arvoinen? The Northman ei tarjoa tähän dilemmaan ehkä lopullista vastausta, mutta mahtava elokuvakokemus se on siitä huolimatta. Suosittelen.

5/5 (Erinomainen)

Ghost of Cinemare 2022

Ghost of Cinemare järjestettiin pahimman korona-ajan jälkeen tällä kertaa huhtikuun alussa. Ja pitihän siellä käydä. Elokuvien taso oli taas vähän vaihteleva, mutta eihän Cinemareen nyt mennä pelkästään hyviä leffoja katsomaan. Kyllä silkalla roskallakin on aina silloin tällöin paikkansa. Ja hyvä tunnelma ja asenne pelastavat myös paljon.

Titane (Ranska 2021)

Ohjaaja: Julia Ducournau

Nähty: Ghost of Cinemare

Titane on Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon viime vuonna voittanut draamaelokuva, joka tavoittelee tarinankerronnassaan välillä jopa kauhuelokuvan sävyjä. Leffa kertoo nuoresta naisesta, joka lapsena joutui auto-onnettomuuden, ja jonka päähän asennettiin tämän takia titaanilevy. Aikuisena hän toimii autoja esittelevänä tanssityttönä, ja myös murhaa ihmisiä. Tämä jälkimmäinen voi joko johtua hänen onnettomuudessaan saamasta aivovauriosta tai sitten ei. Joka tapauksessa hänen elämänhallintansa karkaa ennen pitkää pahasti käsistä ja elokuva siirtyy hämmentävästi uusille urille. Kokonaisuutena elokuva antaa tulkinnan avaimet täysin katsojan käteen. Mitään ei hirveästi selitellä ja maagista realismiakin sivuava loppukin on hyvin monitulkintainen. Tämä elokuva ei todellakaan sovi kaikille, mutta jos arvostaa elokuvakokemuksissaan edellä mainittuja asioita, kyseessä on todella vaikuttava parituntinen.

4/5 (Hyvä)

Dracula Sucks (USA 1978)

Ohjaaja: Phillip Marshak

Nähty: Ghost of Cinemare

Kreivi Draculan seikkailuista on tehty vuosien varrella varmasti jo satoja tasoltaan vaihtelevia elokuvia, mutta ensimmäistä kertaa on tullut nähtyä Dracula Sucksin kaltainen pornoversio. Tarina on hyvin perinteinen: Ollaan mielisairaalassa jossain Englannissa. Vai Transylvaniassa? Vaikea sanoa, kun paskat lavasteet on pystytetty jonnekin geneeriseen kivilinnaan ja pöpejäkin pidetään vankeina jossain hiton navetassa. Himokkaita lääkäreitä, hoitajia ja potilaita on kaikenlaisia ja aina välillä harjoitetaan haureutta jos jonkinlaisissa kokoonpanoissa. Ja sitten saapuu Dracula paikalle ja muitakin vampyyreita ilmestyy. Ja myös professori van Helsing. Ja taas pannaan. Tapahtumat säntäilevät sekavasti sinne tänne ja jännitettä ei ole yhtään. Seksiaktejakin on ilmeisesti leikattu kovalla kädellä, kun ne lopahtavat aina kun pääsevät edes hieman vauhtiin. Eli ei toimi tämä roska oikein millään tasolla. Ainoa kehu, minkä tälle tuotokselle voi antaa, on se, ettei se Cinemare-leffana ole sentään yhtä huono kuin Manos: Hands of Fate. Tosin siihen saavutukseen ei kyllä paljoa vaadita.

1/5 (Hyi yäk)

The Innocents (De uskyldige, Norja 2021)

Ohjaaja: Eskil Vogt

Nähty: Ghost of Cinemare

Norjalainen yliluonnollinen draama The Innocents kertoo lähiökerrostaloon muuttavasta perheestä, jonka nuorimman tyttären näkökulmasta tarina kerrotaan. Vanhempi tytär on autistinen ja kyseinen tilanne määrittää hyvin pitkälle perheen elämää. Nuorempi tytär tutustuu kuitenkin naapurustossa asuviin muihin lapsiin, ja pian selviää, että joillakin heistä on pienimuotoisia yliluonnollisia kykyjä. Jonkin ajan kuluttua asiat saavat pelottavan käänteen, ja päähenkilötytön täytyy tehdä vakavia päätöksiä, jotka voivat pelastaa jopa ihmishenkiä. The Innocents on hyvin intensiivinen ja ahdistavakin elokuva, joka kyselee lapsien moraalin perään. Onko sellaista, ja jos on, millaisia moraalisia päätöksiä he tekevät? Ja onko mitään pelottavampaa, kuin pikkulapsi, joka pystyy halutessaan satuttamaan tai jopa tappamaan ihmisiä? Ajatuksia herättävä elokuva.

4/5 (Hyvä)

Hellbound: Hellraiser II (USA 1988)

Ohjaaja: Tony Randel

Nähty: Ghost of Cinemare

Hellbound: Hellraiser II on jatkoa alkuperäiselle Hellraiser-kauhuelokuvalle ja jatkaa suoraan edellisen osan tarinaa. Päähenkilö on mielisairaalassa ja hänen järkeään epäillään. Samalla salaperäinen kuutio, joka pystyy kutsumaan cenobiiteiksi kutsuttuja hornanhenkiä joutuu väärin käsiin. Lopulta helvetin ovet aukeavat ja vain tuska hallitsee. Leffa on ihan toimiva kauhupläjäys, jos kohta ei ihan tavoita ensimmäisen elokuvan uutuudenviehätystä. Jotkut erikoistehosteetkin ovat vähän vanhentuneita ja lopulta noloja. Tehokkaita kauhunäkyjä viljellään joka tapauksessa ja ruumiit ovat kankaita, joihin maalataan verellä ja suolenpätkillä. Ihan pätevää katsottavaa kauhun ystäville siis.

3/5 (Ihan ok)

WE TEAR YOUR SOUL APART!!!!!