Huhtikuun 2022 elokuvia

Drive My Car (Doraibu mai ka, Japani 2021)

Ohjaaja: Ryusuke Hamaguchi

Nähty: Elokuvateatterissa

Ryusuke Hamaguchin ohjaama draamaelokuva Drive My Car kertoo surumielisen tarinan näytelmäohjaajasta, tämän vaimosta, vaimon rakastajasta, ja ohjaajan yrityksistä dramatisoida japanilaiselle näyttämölle oma versionsa Anton Tsehovin näytelmästä Setä Vanya, joka ainakin tunnetasolla kuvaa ja ilmentää näiden henkilöiden elämää. Henkilöhahmojen mukana kulkee myös paljon syviä traumoja, jotka vaativat ratkaisua, ja joihin hiljainen autonkuljettaja voi tarjota vastauksen. Tämä elokuva on pitkä ja välillä hidasliikkeinen, mutta erittäin antoisa, välillä yllättävä ja lopulta koskettava. Kaikille en voi Drive My Car:ia suositella, mutta niille, jotka jaksavat keskittyä ja uppoutua päähenkilöiden sielunelämään, on tarjolla vaikuttava kolmituntinen. Enkä yhtään ihmettele sitä, että elokuva oli tänä keväänä parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaana: Täysin ansaitusti, ainakin omasta mielestäni.

5/5 (Erinomainen)

Morbius (USA 2022)

Ohjaaja: Daniel Espinosa

Nähty: Elokuvateatterissa

Supersankarielokuva Morbiuksessa harvinaista kuolemaan johtavaa verisairautta poteva tohtori Michael Morbius tuntee voimiensa heikkenevän ja loppunsa lähenevän. Hän päättää siis tehdä riskaabelin kokeen vampyyrilepakoilla, ja kuten arvata saattaa, huonostihan siinä käy. Pian taivaalla liitelee ja varjoissa haahuilee epämääräinen olento, jonka verenjanolle ei löydy vertaa. Ja niin edespäin. Vähän vaikea tästä elokuvasta on mitään ihmeellistä sanoa. Suurempia vikoja ei ole itse tarinassa, efekteissä eikä näyttelijöiden työskentelyssä, mutta silti leffa tuntuu vähän välimallin tekeleeltä ja keskinkertaisuuden ylistyslaululta. Johtuisiko sitten siitä, että supersankarileffoja tulee nykyään joka tuutista, eikä tässä tuotoksessa ole mitään uutta ja yllättävää, joka saisi sen eroamaan massasta. Saman elokuvayhtiön Venomeissa oli sentään hauskaa hönöä huumoria ja Tom Hardy. Tässä ei oikein mitään. Hyvin unohdettavaa kertakäyttöviihdettä.

3/5 (Keskinkertainen)

Ihmeotukset: Dumbledoren salaisuudet (Fantastic Beasts: The Secrets of Dumbledore, USA 2022)

Ohjaaja: David Yates

Nähty: Elokuvateatterissa

Harry Potterien maailmaan sijoittuvan Ihmeotus-saagan kolmas elokuva Dumbledoren salaisuudet jatkaa edellisten osien tarinaa. Vankilasta karannut roisto Grindenwald kylvää kaaosta ja epävarmuutta ja yrittää keinoja kaihtamatta päästä velhomaailman johtopaikoille. Professori Dumbledore ja Newt Scamander kollegoineen panevat kampoihin parhaansa mukaan. Edellinen leffa, Grindenwaldin rikokset, oli aika keskinkertaista ja sekavaa huttua, mutta nyt tarinassa on päästy taas raiteille ja aika jännittäviin tunnelmiin. Outoja otuksia nähdään taas ja vauhtia piisaa. Vahinko vaan, että mitään erityisen suuria paljastuksia ei ole edelleenkään tarjolla ja loppukin hieman lässähtää. Mutta parempaan päin kyllä ollaan menossa ja kyllä tämän ennemmin edelleen katsoo kuin, vaikka, Morbiuksen.

3/5 (Ihan ok)

Ihmeotus lepää.

Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka (The Unbearable Weight of Massive Talent, USA 2022)

Ohjaaja: Tom Gormican

Nähty: Elokuvateatterissa

Nicolas Cage esittää Nicolas Cagea menevässä komediapläjäyksessä, jossa omassa elämässään sivuraiteille joutunut elokuvatähti ottaa vastaan rahakkaan tarjouksen ja matkaa näytille rikkaan miljonäärin syntymäpäiväjuhliin. Mukana menossa heiluvat Cagen vaimo ja tytär, häikäilemättömät mafiaroistot ja CIA:n agentit, eikä huvittavilta yhteentörmäyksiltä voi välttyä. Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka on hyvin hauska ja kohtuullisen ennalta-arvaamaton metarymistely, joka toimii suurelta osin päänäyttelijöidensä henkilökemian varassa. Cagen ja Pedro Pascalin esittämän Javin bromance on ratkiriemukasta katsottavaa ja pitää elokuvan pään pinnan yläpuolella, silloinkin kun huumori ei ole ihan terävintä kärkeä. Ei mikään elokuvataiteen merkkiteos, mutta erittäin viihdyttävä hulluttelu.

4/5 (Hyvä)

The Northman (USA 2022)

Ohjaaja: Robert Eggers

Nähty: Elokuvateatterissa

Robert Eggersin (The Vvitch, Lighthouse) uusin elokuva on upea saaga nuoresta viikinkiprinssistä, joka kuningasisänsä kuoleman jälkeen vannoo kostoa petturimaiselle vallananastajasedälleen. Hän palaa lopulta vuosien kuluttua hurjana soturina, mutta kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, ja lopullinen välienselvittely onkin monen mutkan takana. The Northman on todellakin upea, näyttävä ja omintakeinen versiointi vanhasta Amlethin/Hamletin legendasta ja ainakin omasta mielestäni kaiken saamansa ylistyksen arvoinen. Maisemat ovat jylhiä, tunteet suuria ja väkivalta leimahtaa aika ajoin verisin seurauksin. Maagiset ja huuruiset näyt värittävät aika ajoin henkilöiden elämää ja ohjaavat heidän kohtaloitaan. Ja välillä pureksitaan sitä kaikkein tärkeintä kysymystä: Onko kosto lopulta sittenkään välttämätön ja kaiken siihen käytetyn energian arvoinen? The Northman ei tarjoa tähän dilemmaan ehkä lopullista vastausta, mutta mahtava elokuvakokemus se on siitä huolimatta. Suosittelen.

5/5 (Erinomainen)