Huhtikuun 2021 elokuvia

Wonder Woman 1984 (USA 2020)

Ohjaus: Patty Jenkins

Nähty: HBO Nordic

Wonder Woman jatkaa seikkailujaan DC-kustantamon supersankarisarjakuviin perustuneen oman elokuvansa jatko-osassa. Viime kerralla taisteltiin ensimmäisen maailmansodan pyörteissä, kun taas tässä leffassa palloillaan nimen mukaisesti 80-luvulla. Salakähmäinen liikemies Maxwell Lord saa käsiinsä toiveita toteuttavan taikaesineen ja ennen pitkää koko maailmanjärjestys alkaa hajota käsiin, ellei sankarimme saa sitä ennen omaa henkilökohtaista pakkaansa kasaan. Ensimmäinen elokuva oli todella viihdyttävä ja vauhdikas perioditoimintaleffa, mutta tämä uusin tuntuu polkevan ainakin alkuvaiheissa paikoillaan. Kauniita maisemia ja näyttävää toimintaa toki tarjoillaan suuren rahan spektaakkelin tapaan, ja lisäksi Pedro Pascal revittelee todella maukkaasti Maxwell Lordina. Menossa mukana on toinenkin pahis, joka tarjoaa Dianalle sitä fyysistä vastusta, mutta mielenkiintoisesti ristiriitoja ei lopulta ratkota turpiinvedolla, vaan vetoamalla ihmisyyteen, mikä on sinänsä kivaa vaihtelua tällaisissa leffoissa. Tarjolla on siis ihan katsottavaa ja välillä erilaista supertemmellystä, mutta ei valitettavasti mitään sen enempää.

3/5 (Ihan ok)

Sound of Metal (USA 2019)

Ohjaus: Darius Marder

Nähty: Elokuvateatterissa

Sound of Metal -draamaelokuvassa hevimetallibändin rumpali joutuu keskelle ammatillista ja henkilökohtaista kriisiä, kun hänen kuulonsa alkaa äkkiarvaamatta heiketä kesken kiihkeimmän kiertuerumban. Bändi hajoaa, parisuhde joutuu koetukselle, ja pärjätäkseen erilaisten menetyksiensä kanssa päähenkilö hakeutuu kuurojen yhteisön suojiin syrjäiseen maalaistaloon. Mutta onko hän todella hyväksynyt tilansa, ja onko kuurous sairaus, josta pitäisi parantua? Erittäin hyviä kysymyksiä, joihin tämä hyvin käsikirjoitettu ja näytelty draama tarjoaa ainakin jonkinlaisia vastauksia. Riz Ahmed loistaa pääosassa, sivuosat on roolitettu asiansa osaavilla ammattimiehillä/naisilla, ja leffan erittäin hyvä äänimaisema antaa hyvän kuvan siitä, minkälaista elämä kuurona voi olla. Kokonaisuutena rehti ja koskettava elokuva, joka ei jää dramaattisesta aiheestaan huolimatta liiaksi rypemään vastoinkäymisiin, vaan näyttää, että pienistäkin asioista voi löytää ilon aiheita.

4/5 (Hyvä)

Crank (USA 2006)

Ohjaus: Mark Neveldine ja Brian Taylor

Nähty: Netflix

Jason Stathamin tähdittämä Crank on toimintaelokuva, jonka toiminta on niin sanotusti ihan toista tasoa. Päähenkilö saa alussa kilpailevan rikollisryhmän toimesta suoniinsa kokeellista kiinalaista myrkkyä, ja pian selviää, että estääkseen myrkyn toiminnan kehossaan karjun on pidettävä adrenaliinitasot jatkuvasti koholla. Samalla pitäisi tietenkin myös pelastaa tyttöystävä, kostaa myrkyttäjille, ja löytää jostain parannuskeino. Mikäs sen helpompaa! Hiki tulee ja syke nousee jo pelkästä ajatuksesta. Tämä toimintarytistys ottaa siis katsojaansa heti alussa kurkusta kiinni eikä päästä irti ennen kuin ollaan aivan finaalissa. Aivan kaikki ei matkan varrella toimi, mutta kun vauhti on niin kova, seuraava hieno mättö odottaa jo nurkan takana. Katsojan ei tarvitse muuta kuin nauttia kyydistä ja pitää kiinni.

4/5 (Hyvä)

Nomadland (USA 2020)

Ohjaus: Chloe Zhao

Nähty: Disney+

Tämän vuoden parhaan elokuvan Oscarilla palkittu Nomadland kertoo naisesta, joka miehensä kuoleman jälkeen luopuu talostaan ja lähes kaikesta maallisesta omaisuudestaan, ja lähtee kiertämään matkailuautollaan Yhdysvaltoja. Trailer parkeissa hän tapaa ihmisiä, joilla kaikilla on omat syynsä elää kiertelevää elämää, ja löytää näiden parista uuden yhteisöllisyyden ja uuden elämänhalun. Kuulostaa näin kerrottuna vähän kornilta, mutta tämä draamaelokuva kyllä tempaisi ainakin minut mukaansa keskelle henkilöhahmojensa koettelemuksia. Nomadland käsittelee sinänsä rankkoja aiheita, mutta tekee sen kauniisti, myötäeläen ja kiirehtimättä. Lopussa tuntuu, että maailmassa on vain hyviä ihmisiä, joille ei välttämättä tapahdu aina hyviä asioita, mutta jotka lopussa aina selviävät ja säilyvät hyvinä. Erittäin hyvä sanoma, varsinkin kun nykymaailma tuntuu välillä aika rumalta ja tympeältä. Suosittelen siis.

4/5 (Hyvä)

Helmi- ja maaliskuun 2021 elokuvia

Vivarium (Irlanti 2019)

Ohjaus: Lorcan Finnegan

Nähty: Netflix

Vivarium on hyvin erikoinen (fantasia?/scifi?/jännitys?)elokuva pariskunnasta, joka uutta asuntoa etsiessään päätyy keskelle painajaismaista esikaupunkialuetta. Ketään muita ei alueella näy, kaikki talot ovat tyhjiä, ja ulospääsyä ei löydy. Joku jättää ruokaa ja muita välttämättömiä tarvikkeita talon eteen pahvilaatikossa, ja laatikosta löytyy lopulta myös hyvin outo poikavauva, josta pyydetään huolehtimaan. Poika kasvaa kasvamistaan, päivät täyttyvät merkityksettömästä hiljaiselosta, ja epätoivo valtaa mielen. Mikä on koko valtavan vankilan tarkoitus? Eläintarha, jonkinlainen ihmiskoe, vai jotain synkempää ja epäinhimillisempää? Elokuva ei anna yhtään vastauksia, vaan jättää katsojan tekemään omat johtopäätöksensä. Hyvin ahdistava ja pelottava, mutta samalla arvoituksellisuudessaan kiehtova elokuvakokemus.

4/5 (Hyvä)

Kassinen on myös arvoituksellisuudessaan kiehtova.

Mother (Madeo, Etelä-Korea 2009)

Ohjaus: Bong Joon-ho

Nähty: Elokuvateatterissa

Kehutun ja palkitun Parasiten ohjaajan Bong Joon-hon Mother on monisävyinen ja arvoituksellinen draamaelokuva äidistä, jonka vähälahjainen ja hieman yksinkertainen poika joutuu vankilaan teinitytön murhasta. Äiti on vakuuttunut poikansa syyttömyydestä, ja alkaa epätoivoissaan itse selvittää murhaa ja siihen johtaneita hämäriä tapahtumaketjuja. Tutkimukset johtavatkin sitten monenlaisten asioiden paljastumiseen, ja paitsi äiti, myös katsoja kokee useita yllätyksiä. Tästä leffasta ei ole paljoa pahaa sanottavaa. Hyvin kerrottu, kuvattu, näytelty, ja etenkin ohjattu raina on kyseessä. Ei mikään suuri mestariteos, mutta erinomaisen pätevä ja oman tarinansa taiten kertova elokuva, joka pitää otteessaan.

4/5 (Hyvä)

Mank (USA 2020)

Ohjaus: David Fincher

Nähty: Netflix

Mank sijoittuu 30-luvun Hollywoodiin, ja kertoo alkoholismin kanssa painivasta käsikirjoittajasta, Herman J. Mankiewiczista, joka saa tehtäväkseen käsikirjoittaa Citizen Kane-elokuvan. Tämä johtaa hänet törmäyskurssille useiden unelmakaupungin isojen kihojen kanssa. Näin muutamaan lauseeseen typistettynä elokuvan tarina kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyvin lupaavalta, mutta homma ei kuitenkaan loppupeleissä toimi kovin hyvin. Tarina eksyy useita kertoja epämääräisille sivupoluille (seurataan muun muassa kuvernöörinvaaleja, joiden yhteys pääjuoneen jää arvoitukseksi), Mank vetää välissä juopuneita ja katkeria monologeja kaikesta minkä kuvittelee olevan maailmassa pielessä, eikä loppukaan vedä tarinanlankoja yhteen riittävän tiukasti. Jäljelle jää vain höttö hyytelö, joka on kieltämättä kaunis katsella ja joka on maustettu asiansa osaavilla näyttelijöillä, mutta joka on oikeastaan aika mauton ja katoaa muistista parissa päivässä. Ei jatkoon.

3/5 (Ok)

John Wick: Chapter 3 - Parabellum (USA 2019)

Ohjaus: Chad Stahelski

Nähty: Netflix

John Wick jatkaa ruudintäyteistä odysseiaansa jo kolmannessa elokuvassa. Edellisen leffan tapahtumien jälkeen Wick on merkitty mies, ja hänen täytyy pelastaa sekä maineensa että henkiriepunsa joko tapaamalla tai tappamalla sekalaista salamurhaajaporukkaa. Edelliset elokuvat olivat oikein mainiota väkivaltabalettia, jota seurasi mielellään, mutta tämä viimeisin alkaa jo olla liiaksi saman vanhan toistoa. Näin paria kuukautta myöhemmin en enää edes muista, mitä tässä elokuvassa tapahtui niiden toimintakohtauksien ohessa, eli aika heppoista ja kliseistä oli siis meno. Kyllä tämän katsoi nikottelematta alusta loppuun, mutta kun ne edelliset olivat paljon parempia, niin vähän petetty olo jäi.

3/5 (Ihan ok)

Zack Snyder's Justice League (USA 2021)

Ohjaus: Zack Snyder

Nähty: HBO Nordic

Zack Snyder's Justice League on neljän tunnin(!) mittainen ohjaajan versio alun perin jo vuonna 2017 ilmestyneestä DC-kustantamon supersankarit yhteen kokoavasta toimintaleffasta. Se alkuperäinen tynkäversio oli vain parituntinen ja aikamoinen turhake, joten mielenkiinnolla odotin, mitä lähes kaksinkertainen mitta antaa lisää tälle tarinalle vai antaako yhtään mitään. Ja täytyy kyllä todeta, että tämä pitempi raina on parempi versio kaikin puolin. Ulkoavaruudesta saapuva pääpahis on uhkaavampi ja on saanut jonkinlaisen järkevän motiivin tehdä asioita, jokaista päähenkilöä taustoitetaan enemmän ja heidän tarinoidensa annetaan tilaa hengittää ja herättää tunnetiloja, ja kohtauksia jaksetaan rakentaa huolella ilman että joka heti sinkoiltaisiin sekavasti paikasta toiseen. Elokuvan pituus on kieltämättä aikamoinen, kaikki tietokone-efektit eivät ole ihan loppuun asti hiottuja, ja leffa uhkaa välillä tukehtua omaan eeppisyytensä ja mahtipontisuuteensa, mutta kyllä tässä vahvasti kuitenkin plussan puolelle päädytään. Tämän elokuvan kehtaa mainita samassa lauseessa Marvelin Avengers-leffojen kanssa, ja se on jo melkoinen saavutus sinänsä.

Lisää samanlaista huttua, kyllä minä katson!

4/5 (Hyvä)

Tammikuun 2021 elokuvia

Roma (USA 2018)

Ohjaaja: Alfonso Cuaron
Nähty: Netflix

Alfonso Cuaronin upeasti kuvattu ja taidokkaasti kerrottu draamaelokuva Roma sijoittuu 60- ja 70- lukujen Meksikoon. Tarina keskittyy ylemmän keskiluokan suurperheen ja heidän palvelusväkensä elämänkohtaloihin aikakauden poliittisen kuohunnan keskellä. Elokuva tuntuu aluksi pelkältä henkilödraamalta, mutta on itse asiassa hyvin kantaaottava. Vaikka itse suurempi yhteiskunnallinen konteksti jätetään aika vähälle huomiolle, pienin elein ja sivulausein tuodaan esiin, minkälainen valtio tämän aikakauden Meksiko on, mikä on kunkin henkilön kiveen hakattu asema tässä yhteiskunnassa, ja minkälaiset sosiaaliset rakenteet pitävät yllä edellä mainittua luokkajakoa ja suorastaan epädemokratiaa. Palapelin kaikki palaset ovat siis nähtävillä, mutta katsojan annetaan tehdä tästä kaikesta omat johtopäätöksensä, eli mikä on oikein. mikä on väärin, ja tekevätkö henkilöt oikeita ratkaisuja. Elokuva on kaunis katsella (jokainen tuokiokuva on kuin klassinen maalaus), mutta enemmän keskittymistä, kärsivällisyyttä ja hoksottimia tämä vaatii kuin normileffa. Mitään ei lusikoida valmiiksi suuhun.

4/5 (Hyvä)

Peruna (Suomi 2020)

Ohjaaja: Joona Tena

Nähty: Elokuvateatterissa

Kotimainen elokuva Peruna on melkoisen hämmentävä ja yllättäväkin sekoitus komediaa ja periodidraamaa. Kyseessä on siis tarina perunan saapumisesta Suomeen 1600 -luvulla, mutta huumorin keinoin ja nyky-yhteiskunnan lähtökohdista katsottuna. Eletään myöhäistä keskiaikaa, on ritareita, porvareita, ja maantierosvoja, mutta puhutaan start-up-yrityksistä, bisnesenkeleistä (siis kirjaimellisesti!) ja rahoitussuunnitelmista. Huumori ei aina välttämättä toimi, jotkin viittaukset menivät ainakin minulta täysin ohi, ja tarina hyppii välillä sekavasti sinne tänne, mutta puitteet ovat oikein komeat ja nyky-bisnesmaailmalle nauraminen ajallisen etäännyttämisen avulla toimi yleensä todella mainiosti. Peruna ei ihan osu maaliinsa, mutta hyvästä yrityksestä täytyy antaa moraaliset pisteet. Lisää tällaisia elokuvia suomalaisiin leffateattereihin!

3/5 (Ok)

Crawl (USA 2019)

Ohjaaja: Alexandre Aja

Nähty: Netflix

Crawl kertoo isän ja hänen aikuisen tyttärensä koettelemuksista hirmumyrskyn keskelle jääneessä kotitalossa. Vesi tulvii kellariin, sen mukana tulevat verenhimoiset alligaattorit, ja seuraavaksi onkin vuorossa säälimätöntä eloonjäämistaistelua. Alligaattorit näyttävät välillä liikaa tietokonetehosteilta ja päähenkilöt kestävät matelijoiden pureskelua vähän liikaakin (oikeasti, kuvittelisi, että elokuvan lopussa useampikin raaja olisi jo lähtenyt irti), mutta jos näitä juoniaukkoja pystyy katsomaan läpi sormien, ihan jännä yhden idean kauhuleffa tässä on kyseessä.

3/5 (Ihan ok)

Oman elämänsä alligaattori vaanii...

Aladdin (USA 2019)

Ohjaaja: Guy Ritchie

Nähty: Disney+

Aladdin, Disneyn live action- uusintaversio klassisesta animaatioelokuvasta tarjoaa juuri sitä, mitä voi odottaakin. Tuttuakin tutumman tarinan höystettynä viimeisen päälle hiotuilla tietokonetehosteilla, vauhdikkailla toimintakohtauksilla, ja satunnaisilla musikaalinumeroilla. Yllättäen Will Smith loistaa pääosassa lampun henkenä, muiden näyttelijöiden tarjotessa keskivertosuorituksia. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kyllä tämän katsoo ennen kuin selkäänsä ottaa.

3/5 (Ok)

The Witch (USA 2015)

Ohjaaja: Robert Eggers

Nähty: Netflix

Tässä kauhu/jännityselokuvassa seurataan 1600-luvun amerikkalaiskylästä erämaahan karkotetun uskovaisen perheen kamppailuja luonnonvoimia ja jotain metsässä vaanivaa yliluonnollista pahuutta vastaan. Vastoinkäymiset seuraavat toistaan, ja lopulta hulluus ja mielenhäiriöt saavat vallan. Hyvin kuvattu ja vähäeleisesti kerrottu tarina käynnistyy hitaasti, ja ei pääse ihan täysin vauhtiin lopussakaan, mutta tunnelma on silti omaa luokkaansa. Ihan hyvä leffa, mutta saman ohjaajan seuraava elokuva Lighthouse oli mielestäni vasta todellinen napakymppi.

4/5 (Hyvä)

Joulukuun 2020 elokuvia

Killing Them Softly (USA 2012)
Ohjaus: Andrew Dominik
Nähty: Yle Areena

Killing Them Softly on hidastempoinen rikosdraama, jossa kaksi luuseriroistoa saa tehtäväksi ryöstää mafian pyörittämän pokeripelin. Keikan jälkeen he saavat peräänsä Brad Pittin esittämän palkkamurhaajan, joka yrittää hoitaa työnsä, vaikka kapuloita rattaisiin heittävät ruohonjuuritason elämästä vieraantuneet pomot, sekä viinaan menevä ja ilotyttöjen kanssa sekoileva tappajakollega.  Tapahtumaketjua ja koko elokuvaa leimaavat yleinen näköalattomuus, poliitikot puhuvat tv:ssä yhdentekevää roskaa, eikä ketään muutenkaan kiinnosta ammattimiesten toiminta. Kuin koko Amerikka olisi pelkkä näyttämö, jossa ei tapahdu yhtään mitään oleellista. Hyvin tehty ja näytelty leffa, mutta en voi todellakaan suositella tätä kaikille. Niin metaa on meno.

4/5 (Hyvä)

The Babadook (Australia 2014)
Ohjaus: Jennifer Kent
Nähty: Yle Areena

Australialainen pienen budjetin psykologinen kauhuleffa The Babadook alkaa hitaasti, mutta kerää loppupuolella vaikuttavia kierroksia. Pienen poikansa kanssa elävän yksinhuoltajaäidin ote todellisuudesta alkaa lipsua, kun heitä alkaa vainota Babadookiksi kutsuttu pahahenki. Mikä on totta ja mikä ei, jää lopulta katsojan päätettäväksi, mutta joka tapauksessa pelottavia kokemuksia on tarjolla. Olisin ehkä suonut, että varsinaiseen asiaan olisi päästy nopeammin, mutta kyllä näinkin koossa on herkullinen kauhupala.

4/5 (Hyvä)

Lilo ja Stitch (Lilo & Stitch, USA 2002)

Ohjaus: Chris Sanders ja Dean DeBlois

Nähty: Disney+

Disney-animaatio Lilo ja Stitch kertoo ulkoavaruudesta saapuvan geneettisesti luodun hirviön ja havaijilaisen pikkutytön epätodennäköisestä ystävyydestä. Tämän perustarinan ohessa sitten kohelletaan kaikenlaista ja lopussa on vauhdikas lopputaistelu, sillai normaalin Disney-kaavan mukaan. Lilo ja Stitch ei ehkä ole yhtä suuri klassikko kuin Mulan ja Leijonakuningas (mikäpä olisi), mutta kyllä tämän silti katsoo ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Tyynenmeren saaristo luo leffaan omanlaistaan tunnelmaa, joka aina plussaksi lasketaan.

3/5 (Ihan ok)

Tunturin tarina (Suomi 2020)

Ohjaus: Marko Röhr

Nähty: Elokuvateatterissa

Tunturin tarina on dokumenttielokuva, joka jatkaa suomalaisen luonnon esittelyä samojen tekijöiden aikaisempien menestysdokkareiden, Metsän tarinan ja Järven tarinan, tapaan. Luonnon kiertoa seurataan tuntureilla, metsissä ja vähän Jäämerelläkin talvesta lyhyen kesän kautta uuteen talveen. Pääosissa seikkailevat myyrät, lumikot, pöllöt, porot, hirvet, karhut, ja kaikenlaiset muut karuissa oloissa selviävät turjakkeet. Rauhallinen kertojaääni kuljettaa katsojansa yksittäisten eläimien olemassaolon taistelun ja suurempien luonnontapahtumien läpi kuin soljuva tunturipuro. Jos tykkää edellisten elokuvien herkästä tunnelmasta, ei tämäkään jätä kylmäksi.

4/5 (Hyvä)

Ice Age (USA 2002)

Ohjaus: Chris Wedge

Nähty: Disney+

Animaatioleffa Ice Age kertoo sekalaisesta joukkiosta eläimiä (sapelihammastiikeri, mammutti, jonkinlainen laiskiainen ja hyperaktiivinen orava), jotka pakenevat lähestyvää jääkautta lämpimämpään ilmanalaan. Matkalla mukaan tarttuu ihmislapsi, jota sitten yritetään suojella kaikenlaisilta vaaroilta. Eipä tästä ole sen kummempaa sanottavaa. Tarina on peruskauraa, animaatio näyttää aika halvalta (todennäköisesti on tehty kohtuullisen pienellä budjetilla), ja vitsit naurattavat ajoittain. Animaatioseikkailujen keskitasoa.

3/5 (Ok)

Marraskuun 2020 elokuvia

John Wick (USA 2014)
Ohjaus: Chad Stahelski
Nähty: Yle Areena

Tässä pienen budjetin toimintaelokuvassa Keanu Reeves esittää oma-aloitteiselta varhaiseläkkeeltä palaavaa palkkatappajaa, John Wickiä. Häntä vastassa on Venäjän mafia ja toinen toistaan niljakkaammat roistot, ja avustamassa salamurhaajien hämärä alamaailma. Tämä lyhyt, mutta ytimekäs räiskintä oli mieluisa yllätys. Toiminta on sähäkkää, ja tarinaa on juuri sen verran, että paukutteluun ei missään vaiheessa tylsisty. Keanukin hoitaa turpiinvedon taidolla olematta silti ylivoimainen supersankari. Suosittelen äksönin ystäville.

4/5 (Oikein hyvä)

John Wick: Chapter 2 (USA 2017)

Ohjaus: Chad Stahelski

Nähty: Netflix

Edellisen elokuvan jatko-osa, John Wick: Chapter 2, ei ole aivan yhtä loistava kuin edeltäjänsä, mutta silti kyseessä on toimiva paukuttelu. Wick joutuu jälleen kerran vasten tahtoaan pahisten tähtäimiin, ja lyijyä lentää ja ruumiita syntyy. Toiminta on edellisen osan tapaan näyttävää ja moitteettomasti toteutettua. Kestoa on nyt elokuvalla vähän enemmän, ja välillä tuntuu, että ihan turhaan. Jotkut toimintakohtaukset vain jatkuvat ja jatkuvat, ja olisivat lyhyempinä ja tiiviimpinä pätkinä tehokkaampia. Myös muutamia sivujuonia olisi voinut ihan mainiosti karsia elokuvan siitä yhtään kärsimättä. Mutta, kuten aikaisemmin mainitsin, hyvä äksönbaletti on jälleen kyseessä. Kyllä tämän kivuitta katsoo, ja seuraavaa leffaa odottaa mielenkiinnolla.

4/5 (Hyvä)

Onibaba - tappajat (Onibaba, Japani 1964)

Ohjaus: Kaneto Shindo

Nähty: Yle Areena

Onibaba on japanilainen eroottisella sivuväreellä varustettu taiteellinen kauhuelokuva, jossa seurataan nuoren naisen ja hänen anoppinsa vaatimatonta elämää viljavainioiden keskellä. Naisen aviomies on värvätty käymään kaukaisia sotia, ja kun käy selväksi, ettei hän ole enää koskaan palaamassa, aviomiehen sotatoveri alkaa riiustella naista. Anoppi ei katso tätä hyvällä, ja syntyy hyvin erikoinen kolmiodraama. Hyvin kuvattu ja käsikirjoitettu elokuva pitää otteessaan, ja tuulessa heiluvat ruohot luovat pelottavaa tunnelmaa. Kaikille tämä hidastempoinen klassikko ei ehkä sovi, mutta minä tykkäsin.

4/5 (Hyvä)

Tove (Suomi 2020)
Ohjaus: Zaida Bergroth

Nähty: Elokuvateatterissa

Tove Janssonin varhaisiin elämänvaiheisiin keskittyvä Tove on varsin toimivaa elämänkertahuttua. Muumien syntyhistoria ja taiteellinen luomistyö jäävät sivuosaan, ja leffassa keskitytäänkin nimenomaan päähenkilöön ja seurataan häntä ja hänen ihmissuhteitaan, sekä kasvuaan ihmisenä. Ruotsinkielinen ja välillä vauhdikaskin tarinankerronta ei jätä kylmäksi, jos kohta loppu tulee puun takaa ja on ehkä vähän liian löperö. Hyvä genressään.

4/5 (Hyvä)

Paavo Pesusieni vapaalla jalalla (The SpongeBob Movie: Sponge on the Run, USA 2020)

Ohjaus: Tim Hill

Nähty: Netflix

Paavo Pesusieni vapaalla jalalla jatkaa päähenkilö-pesusienen ja hänen kaikenkarvaisten ystäviensä absurdeja seikkailuja tv-sarjan ja aikaisempien elokuvien tapaan. Gary-etana on kaapattu ja joutunut meren kuningas Poseidonin henkilökohtaiseksi kauneudenhoitovälineeksi. Kaverikööri kootaan kasaan, pelastusretkelle lähdetään, vaikeuksien kautta voittoon, ja niin edelleen. Eipä tästä leffasta ole mitään pahaa sanottavaa. Jos tykkää Paavon ja kumppanien aiemmista merenalaisista hupailuista, tykkää varmasti kyllä tästäkin. "Thank you, I also like my sense of ironing."

4/5 (Hyvä)

Lokakuun 2020 elokuvia

The Trial of the Chicago 7 (USA 2020)

Ohjaus: Aaron Sorkin

Nähty: Netflix

The Trial of the Chicago 7 kertoo (ainakin amerikkalaisittain) kuuluisasta vuoden 1969 näytösoikeudenkäynnistä, jossa tuomittiin Vietnamin sodan vastaiseen mielenosoitukseen osallistuneita opiskelijoita mellakointiin yllyttämisestä ja salaliitosta Amerikan Yhdysvaltoja vastaan. Mainiosti käsikirjoitettu elokuva käy yksityiskohtaisesti läpi oikeudenkäynnin farssimaista ja osin järjetöntäkin etenemistä, ja lisäksi lukuisissa takaumissa avataan paitsi mielenosoituksiin ja oikeudenkäyntiin johtaneita tapahtumia, myös yleisestikin ajankohdan jännittynyttä poliittista ilmapiiriä. Kaikki näyttelijät syytetyistä asianajajiin ja tuomariin hoitavat leiviskänsä moitteettomasti. Vähän ehkä olisin kaivannut tähän oikeussalidraamaan lisää tarinankerronnallista sähäkkyyttä, mutta nautittava leffa on kyseessä, siis jos tällaisesta pitää.

4/5 (Hyvä)

Ponyo rantakalliolla (Ponyo, Japani 2008)

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Nähty: Netflix

Ponyo rantakalliolla kuuluu Studio Ghiblin ja Hayao Miyazakin filmografiassa siihen lapsen- ja sadunomaisempaan osaan, vähän Totoron ja osin Henkien kätkemänkin tapaan. Merenpohjasta maalle joutunut Ponyo-löllerö ystävystyy nuoren pojan kanssa ja muuttuu samalla ihan oikeaksi tytöksi. Meri kutsuu jälkeläistään takaisin, ja myrsky raivoaa, mutta ei kuitenkaan hirveän pelottavasti, ja lopussa kaikille käy hyvin. Monien muidenkin Miyazakin elokuvien tapaan Ponyo on kaunis katsella, maisemat ovat kuin maalauksia, ja samalla kaikenlaista syvyyksien mönkijää ja panssarikalaa vilahtelee ruudulla siellä täällä. Ihan kuin katsoisi akvaariota tai näytönsäästäjää. Suosittelen ehdottomasti, erittäin rauhoittava kokemus nykyajan hyperaktiivisen animaatiokohelluksen keskellä.

4/5 (Hyvä)

Tule ja katso (Idi i smotri, Neuvostoliitto 1985)

Ohjaus: Elem Klimov

Nähty: Elokuvateatterissa, KAVIn näytös

Ihan toisenlaisia tunteita tarjoaa neuvostovaltion viimeisinä vuosina valmistunut venäläinen elokuva Tule ja katso, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, ja kertoo Valko-Venäjällä partisaaneihin liittyvän nuoren pojan matkasta läpi tuhotun ja poltetun maan. Alussa sota on hauska seikkailu, joka sisältää absurdeja ja koomisiakin piirteitä, mutta loppupuolella sekava metsissä haahuilu ja ajoittaiset kauhunäyt johtavat suoraan maanpäälliseen helvettiin ja täydelliseen kaaokseen. Eli juuri siihen sodankäyntiin, johon ei ihmisyys ja armo kuulu. Alun siloposkinen poika näyttää elokuvan lopussa jo vanhalta mieheltä, eikä mikään ihme, kun katsojakin onnistutaan imaisemaan elokuvakerronnalliseen lihamyllyyn. Unohtumaton elokuvakokemus, ei voi muuta sanoa.

5/5 (Erinomainen)

Saint Maud (USA 2019)

Ohjaus: Rose Glass

Nähty: Elokuvateatterissa

Psykologinen kauhuelokuva ja henkilödraama Saint Maud kertoo uskoon hurahtaneesta sairaanhoitajasta, joka saattohoitaessaan kuolemansairasta tanssijaa alkaa kadottaa otteensa todellisuudesta. Hän saa ajoittain epämääräisiä kohtauksia, joissa omasta mielestään tuntee Jumalan läsnäolon, mutta totuus voi ihan hyvin olla, että nämä ovat pelkkiä harhanäkyjä. Lopussa Maud seuraa mielensä illuusioita oman tarinansa loogiseen päätepisteeseen, jättäen jälkeensä vain tuhoa ja kuolemaa. Hyvin tehty, erinomaisesti näytelty ja otteessaan pitävä elokuvallinen sairaskertomus.

4/5 (Hyvä)

Syyskuun 2020 elokuvia

The New Mutants (USA 2020)

Ohjaus: Josh Boone

Nähty: Elokuvateatterissa

Kerta toisensa jälkeen siirretty ja lykätty supersankaridraama New Mutants ilmestyi lopulta syyskuun alussa elokuvateattereihin. Mitään suurta, ihmeellistä ja odottamisen arvoista tämä elokuva ei kuitenkaan tarjoa. X-Men-universumiin sijoittuvassa tarinassa viisi erilaista nuorta mutanttia on sijoitettuna syrjäiseen laitokseen, jossa heidät joko pyritään parantamaan tai sitten ei. Teinirimpuilujen ja sairaalamysteerin lisäksi loppua kohti tarjoillaan myös erilaisia kauhuelementtejä, jotka toimivat vaihtelevasti. Kovin pelottava elokuva ei tosiaan ole ja tuntuu välillä tv-sarjan pilottijaksolta, mutta ihan katsottava pläjäys on kyseessä. 

3/5 (Ok)

Kaksi paavia (Two popes, USA 2019)

Ohjaus: Fernando Meirelles

Nähty: Netflix

Kaksi paavia on hyvin perinteisellä pensselillä vedelty draamaelokuva väistyvästä paavista ja hänen seuraajastaan. Anthony Hopkins esittää vanhaa paavi Benedictus XVI:ta ja Jonathan Pryce kardinaali Bergogliota (tuleva paavi Fransiscus I), joka ei ole paaviksi valitsemisestaan erityisen innostunut. Elokuva koostuukin lähinnä siitä, että kardinaalia yritetään suostutella muuttamaan mielensä. Lisäksi keskustellaan elämän pienistä iloista, ja tuodaan katsojalle näkyväksi katolisen kirkon sisäisiä jakolinjoja. Tarina ei ole tosiaan kovin kummoinen, eikä niin uraauurtava kuin luulee olevansa. Pitäisikö olla muka jotenkin yllättynyt siitä että paavitkin ovat ihmisiä ja että katolisen kirkon sisällä jotkut ajattelevat asioista eri tavalla kuin toiset? Pääasiassa tämä leffa onkin pelkkä kahden pääosannäyttelijänsä taidonnäyte, ja kaikki muu on vain pelkkää oheistauhkaa. Kyllähän tämän katsoo, mutta vähän vähemmän munatonta lähestymistapaa olisin kaivannut.

3/5 (Ihan ok)

Lost Boys (Suomi 2020)

Ohjaus: Joonas Neuvonen ja Sadri Cetinkaya

Nähty: Elokuvateatterissa

Lost Boys on eräänlainen jatko-osa kymmenen vuoden takaiselle Reindeerspotting-dokumentille, jossa seurattiin rovaniemeläisten narkkarien enemmän tai vähemmän sekavaa elämää. Samanlaista sekoilua ja huumeidenkäytön kuvausta tämä uusikin leffa on, mutta nyt tyylilaji on enemmän tajunnanvirtamainen ja aikatasoilla leikittelevä. Toisaalta seurataan päähenkilöiden euforista matkailua Kaakkois-Aasian huumehelveteissä, toisaalta taas yritetään paljon myöhemmin saada selville miksi yksi päähenkilöistä kuoli tällä matkalla ja miten hän kuoli. Näiden aikalinjojen lisäksi elokuvan ohjaaja eli yksi päähenkilöistä höpöttää sekavia ajastaan suomalaisessa tutkintavankeudessa. Ihan jees dokkari, mutta aika vähän tästä jäi käteen. Edeltävä elokuva teki kaiken ekalla kerralla paremmin ja uutuudenviehätyskin on tästä hörhöilystä suurelta osin kadonnut.

3/5 (Ok)

Antebellum (USA 2020)

Ohjaus: Gerard Bush ja Christopher Renz

Nähty: Elokuvateatterissa

Antebellum on kauhunsekainen draamaelokuva afrikanamerikkalaisten asemasta Yhdysvalloissa. Tarinassa liikutaan kahdessa tapahtumaympäristössä, sisällissodan aikaisella puuvillaplantaasilla, ja nykyajan modernissa suurkaupungissa. Aluksi vaikuttaa erittäin epäselvältä, mitä näillä aikalinjoilla ja niiden tapahtumilla on tekemistä toistensa kanssa, kunnes elokuvan loppupuoliskolla selviää musertava totuus. Teknisesti ja tarinaltaan elokuva on upea taidonnäyte, ja kaikki näyttelijät pistävät parastaan. Suosittelen, tosin kuvasto ja jotkin tarinankäänteet ovat aika rankkoja, joten ei herkille katsojille.

4/5 (Hyvä)