Loka- ja marraskuun 2019 elokuvia

Joker (USA 2019)
Ohjaaja: Todd Phillips
Nähty: Elokuvateatterissa

Hangover -ohjaaja Todd Phillipsin Joker on synkkä ja väkivaltainen draama, joka sijoittuu jonnekin 80-luvun alkuun Gothamin rappioituvaan suurkaupunkiin. Päähenkilönä on Batmanin arkkivihollinen Jokeri, tai ainakin jonkinlainen tosimaailmaa sivuava versio hänestä, Arthur Fleck. Elokuva seuraa mielenterveysongelmaisen Arthurin pyristelyä oman elämänsä hämähäkinverkossa, ja lopulta muuttumista tappajaklovniksi, jolla omien sanojensa mukaan "ei ole mitään hävittävää". Joker on tyyliltään hidastempoinen henkilökuvaus, josta ei suurieleistä toimintaa tai keventävää vitsailua löydy. Väkivalta on rumaa, ihmiset ilkeitä, ja toivonpilkahduksetkin harvassa, jos edes todellisia. Elokuva ei siis todellakaan ole mikään nykyaikainen supersankarispektaakkeli, vaan sitä voisi pikemminkin kuvailla sairaskertomukseksi, joka kertoo paitsi yhden yksilön, myös kokonaisen kaupungin henkisestä rappiosta ja syöksykierteestä. Samalla se laukoo rivien välissä mielipiteensä mielenterveyspalvelujen alennustilasta, aseiden helposta saatavuudesta, rikkaiden ja köyhien välisestä kuilusta, sekä erityisesti siitä, kuinka luotettava mieleltään järkkyneen ihmisen näkökulma on. Vaikka Joker ei edes yritä vastata kaikkiin näihin esittämiinsä pohdintoihin, se onnistuu silti jäämään kytemään katsojan takaraivoon ja herättämään paljon ajatuksia, ja se jos mikä on mielestäni onnistuneen elokuvan merkki. Mainittakoon kuitenkin yksi asia, jossa ei ole mitään pintapuolista: Joaquin Phoenixin hypnoottinen roolisuoritus Arthur Fleckinä. Jo tämä pelkästään tekee Jokerista katsomisen arvoisen kokemuksen sekä yhden vuoden parhaista elokuvista.

5/5 (Erinomainen)


Zombieland: Double Tap (USA 2019)
Ohjaaja: Ruben Fleischer
Nähty: Elokuvateatterissa

Toimintakomedia Zombielandin jatko-osa sijoittuu kymmenen vuotta zombiapokalypsin ja ensimmäisen leffan tapahtumien jälkeen. Elävien kuolleiden tuhoamassa maailmassa neljä edellisestä elokuvasta tuttua päähenkilöä koheltavat eteenpäin kohti tuntematonta tulevaisuutta, samalla toki teilaten zombeja yhä taitavammin ja verisemmin. Matkaan tulee kuitenkin yllättäviä esteitä, kun he joutuvat kohtaamaan uudet, vielä voimakkaammat epäkuolleet, tai jotain vastaavaa. Lisäksi tavataan uusia tyyppejä, he kuolevat, tai eivät kuole, tai jotain sinne päin. No, mieleenpainuva ja koherentti juonihan ei näissä kauhukomedioissa ole oleellisinta, pääasia on hauska, hulppea ja verinen toiminta. Ei Zombieland 2 ihan yhtä hyvä tai edes viihdyttävä elokuva ole kuin se eka leffa, mutta mielikseen tämän katsoo, varsinkin kun ottaa huomioon, että nykyään zombeja puskee ihmisten tajuntaan joka tuutista, eli valinnanvaraa on.

3/5 (Ihan ok)


Juna Busaniin (Train to Busan, Etelä-Korea 2016)
Ohjaaja: Yeon Sang-ho
Nähty: Yle Areena

Jatketaanpa zombielinjalla. Eteläkorealainen leffa Juna Busaniin kertoo jälleen kerran ihmislihaa himoitsevien raivotautisten hirviöiden hyökkäyksestä, tällä kertaa hieman uudella tvistillä. Luotijuna syöksyy kohti Busanin kaupunkia, joka on joko turvasatama tai sitten ei, ja kyydissä on totta kai sekä ihmisiä että zombeja. Alkaa hirvittävä ja armoton selviytymistaistelu, jossa henki on herkässä. Vaikka tarina on kieltämättä miljoonaan kertaan nähty, upeasti kuvattu ja rytmitetty toiminta on hermojaraastavan jännittävää seurattavaa. Suosittelen, ellei ole jo ihan leipääntynyt tähän genreen.

4/5 (Hyvä)


Doctor Sleep (USA 2019)
Ohjaaja: Mike Flanagan
Nähty: Elokuvateatterissa

Doctor Sleep on kauhuelokuva, tai ehkä ennemminkin yliluonnollinen trilleri, joka perustuu Stephen Kingin samannimiseen romaaniin. Kyseinen kirja on enemmän tai vähemmän itsenäinen jatko-osa saman kirjailijan Hohdolle, mutta toki tämä elokuvaversio ottaa myös vaikutteita ja jatkaa Stanley Kubrickin vielä kuuluisamman elokuvan tarinaa. Tuon romaanin ja elokuvan pikkupoika, Danny Torrance, on kasvanut aikuiseksi ja yrittää hukuttaa lapsuutensa traumaattiset tapahtumat ja piilevät yliluonnolliset kykynsä viinaan ja kaikenlaiseen sekoiluun. Hän päättää aloittaa lopulta kaiken alusta syrjäisessä pikkukaupungissa, mutta törmää samanlaisia "hohtamisen" kykyjä omaavaan pikkutyttöön sekä epämääräiseen kulkurijoukkoon, joka käyttää ravintona heidän kaltaistensa poikkeusyksilöiden psyykkisiä voimia. Siinäpä sitä onkin jo tarpeeksi konfliktin aihetta yhdelle elokuvalle, ja kyllähän tässä jännittäviä juonenkäänteitä riittää. Pelottavaksi tätä leffaa ei voi väittää kuin paikoin, mutta näyttelijät ovat kautta linjan hyviä rooleissaan, ja loppupuolella nostalgian tunteita viritellään lähes ylikierroksille, kun tapahtumat siirtyvät hylättyyn ja rappioituvaan Overlook-hotelliin. Ihan mukavaa ja otteessaan pitävää remellystä, vaikka Kubrickin alkuperäisen elokuvan tasolle ei päästäkään.

4/5 (Hyvä)


Hail, Satan? (USA 2019)
Ohjaaja: Penny Lane
Nähty: Rokumentti 2019

Dokumentti Hail, Satan? on pienimuotoinen syväluotaus Yhdysvaltain uskontomelskauksen ja politiikanteon nykytilaan. Se kertoo pienestä ryhmästä satanisteja, joka päättää haastaa Amerikassa yhä enemmän politiikkaan osallistuvan kristillisen oikeiston muun muassa pystyttämällä Baphometin patsaan Oklahoman kongressitalon eteen, järjestämällä satanistisia päiväkerhoja, ja tekemällä muutakin hulvatonta jäynää sanan- ja uskonnonvapauden nimissä. Suurta dramatiikkaa Hail, Satan?ista on turha hakea, kameran edessä on enimmäkseen puhuvia päitä, ja kerronnan punainen lanka tuntuu aina välillä häviävän, mutta ihan katsottava dokkari tämä on silti, suosittelen.

3/5 (Ihan ok)

Seppo Saatana lähikuvassa.

Syyskuun 2019 elokuvia

Se: Toinen luku (It: Chapter Two, USA 2019)
Ohjaaja: Andres Muschietti
Nähty: Elokuvateatterissa

Se: Toinen luku jatkaa ensimmäisen Se -elokuvan tarinaa nykyajassa, eli reilut 27 vuotta edellisen leffan tapahtumien jälkeen. Pennywise-klovnin kukistaneet lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja lähes unohtaneet kokemansa kammottavuudet, kunnes hirviöpellen paluu pakottaa heidät takaisin Derryn pikkukaupunkiin lopullista kohtaamista varten. Toinen luku jatkaa sekä tyylillisesti että laadullisesti edeltäjänsä linjalla, eli kyseessä on kohtuullisen huumoripitoinen tehostekauhistelu asiaankuuluvine säikyttelyineen. Kovinkaan pelottava leffa ei ole, mutta kekseliäs, näyttävä ja viihdyttävä toki. Yksi suuri yksittäinen ongelma elokuvasta täytyy kuitenkin nostaa esiin: Sen pituus (2 h 45 min). Etenkin loppukähinöistä olisi voinut leikata pois 15 minuuttia leffakokemuksen yhtään kärsimättä.

3/5 (Ihan ok)


Kärsimys ja kunnia (Dolor y Gloria, Espanja 2019)
Ohjaaja: Pedro Almodovar
Nähty: Elokuvateatterissa

Pedro Almodovarin uusin elokuva on osittain omaelämänkerrallinen draama parhaat päivänsä nähneestä elokuvaohjaajasta, joka yrittää pärjätä hektisen nykyajan vaatimusten, hankalien työkavereiden, sekä vanhuuden vaivojensa kanssa. Samalla takaumissa seurataan päähenkilön lapsuutta ja ruoditaan hänen äitisuhdettaan ja elämänvalintojaan. Kärsimys ja kunnia on älykäs, taiteellisesti kunnianhimoinen, sekä myös tunteellinen ja synkän humoristinen elokuva, joka monista erilaisista juonikuvioista ja useista aikatasoista huolimatta säilyttää fokuksensa tiukasti päähenkilössä, eikä eksy turhille sivupoluille. Almodovarin parhaimmistoa, suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Downton Abbey (UK 2019)
Ohjaaja: Michael Engler
Nähty: Elokuvateatterissa

Downton Abbeyn elokuvaversio jatkaa englantilaisella maaseudulla sijaitsevan herraskartanon asukkaiden, niin herrojen kuin narrienkin, elämän seuraamista. Kuningaspari on tulossa vieraaksi, ja tästä seuraa niin ulkomaailmassa kuin itse kartanon seinienkin sisällä kaikenlaista dramatiikkaa ja kuohuntaa. Ei kuitenkaan mitään se vakavampaa, kuin että kuka naitetaan kenelle ja saako palvelusväki kokata ja tarjoilla hänen majesteetilleen. - Elokuva, kuten sarjakin, on taidolla ja tyylillä tehtyä perusbrittiläistä viihdedraamaa, jossa englantilaiset huippunäyttelijät pistävät lähes joka suhteessa parastaan. Leffa on fiksusti myös rakennettu niin, että se sopii sekä pitempiaikaisille Downton Abbey-faneille että maailmaan ensi kertaa tutustuville. Toki tietenkin sarjan ystävien kuvittelisi saavan enemmän irti, koska tuntevat jo kaikki henkilöhahmot ja heidän historiansa kuin omat taskunsa. Sarjan jo tunteville siis pakkonähtävää, mutta eivätköhän tästä muutkin nauti.

4/5 (Hyvä)


Ad Astra (USA 2019)
Ohjaaja: James Gray
Nähty: Elokuvateatterissa

Ad Astra on lähitulevaisuuteen sijoittuva pohdiskeleva scifidraama astronautista (Brad Pitt), joka lähtee kohti aurinkokunnan ääriä löytääkseen hurjalle tutkimusretkelle vuosia sitten lähteneen ja matkalla kadonneen isänsä. Matkalla nähdään erilaisia ihmiskohtaloita, ihmetellään maailmankaikkeuden suuruutta, ja jopa joudutaan yhtäkkisen toiminnan pyörteisiin. Pääpaino on kuitenkin jännitteisen isäsuhteen ruotimisessa, mikä ei ehkä iske kovin hyvin katsojaan, joka odottaa toimintapainotteisempaa seikkailua. Mutta mikäli kuitenkin malttaa mielensä, ja antaa hidastempoisen tarinan vain viedä, Ad Astra voi olla hyvin miellyttävä elokuvakokemus. Näin kävi ainakin minulle.

4/5 (Hyvä)

Elokuun 2019 elokuvia

Fast and Furious: Hobbs & Shaw (USA 2019)
Ohjaus: David Leitch
Nähty: Elokuvateatterissa

Hobbs & Shaw on Fast and Furious -toimintaelokuvasarjan viimeisin osa. Tai siis, kai tämä lähinnä on spin-off, ei varsinainen jatko-osa, kun vain osa näyttelijäkööristä (ne Hobbs ja Shaw) ovat tässä toisiaan ja pahiksia mäiskimässä. Koska en ollut aikaisemmin nähnyt ensimmäistäkään Fast and Furious -elokuvaa (ainakaan kokonaan), etukäteen arvellutti hieman katsoa tätä, ymmärtäisikö tapahtumista yhtään mitään. No, huoli oli loppujen lopuksi turhaa, aikaisempaa kokemusta näistä turpakäräjistä ei tarvittu ollenkaan. Niin simppeli, suoraviivainen ja lähes aivoton tämä raina oli. Kaahausta, nyrkkitappeluja, räjähdyksiä, one-linereita, macholäpänheittoa, ja kauniita naisia (jotka tosin myös leipoivat pahiksia lättyyn). Ja oli siellä jokin juonen tapainenkin, lähinnä sitomassa toimintakohtauksia yhteen. Ei siis tosiaankaan mikään suuri elokuvaklassikko, mutta ihan kertakatsottavaa purukumia äksönin ystäville.

3/5 (Ok)


Itse ilkimys 3 (Despicable Me, USA 2017)
Ohjaus: Pierre Coffin & Kyle Balda
Nähty: Netflix

Itse ilkimys -animaatioelokuvasarjan kolmas osa tarjoaa sitä samaa mitä aikaisemmat leffat. Entinen superpahis Gru yrittää sopeutua leppoisaan perhe-elämään, mutta kun kadonnut kaksoisveli ilmaantuu kuvioihin, veri vetää ainakin vähän rikoksen poluille. Samaan aikaan kasarihenkinen rikollisnero yrittää vuosisadan keikkaa, ja pallopäiset minionit säätävät omiaan. Viihdyttävällä perustasolla tässä mennään: Kohellusta on vielä edellisistäkin osista lisätty, ja juoneen on panostettu puolestaan vähemmän, mutta ilmeisesti nämä leffat löytävät yleisönsä, kun niitä vieläkin tehdään. Katsottava, mutta vähän unohdettava - siinä koko elokuva pähkinänkuoressa.

3/5 (Ok)


Once Upon a Time in a Hollywood (USA 2019)
Ohjaus: Quentin Tarantino
Nähty: Elokuvateatterissa

Once Upon a Time in a Hollywood on ohjaaja/käsikirjoittajalegenda Quentin Tarantinon uusin elokuva, ja hänen ehkä parhain tuotoksensa parinkymmeneen vuoteen. Leffan tapahtumat sijoittuvat entisajan Hollywoodiin, 60-70-lukujen taitteeseen, ja tarinassa seurataan jo parhaat päivänsä nähnyttä elokuvatähteä (Leonardo diCaprio) sekä hänen stuntmiestään/autonkuljettajaansa/jokapaikan höyläänsä (Brad Pitt), jotka yrittävät tulla toimeen ja pitää itsensä relevantteina muuttuvassa elokuvamaailmassa. Äijät ovat rooleissaan oikein mainioita, ja heidän edesottamuksiaan unelmakaupungissa seuraa mielenkiinnolla. Loppuvaiheissa mukaan nivoutuvat myös oikean elämän elokuvajulkkikset Sharon Tate ja Roman Polanski, ja Charles Mansonin tappajakultillakin on oma osuutensa hulinoissa. Elokuva on melko pitkä, ja joskus vähän liiankin hidasliikkeinen, mutta tunnelmallinen kuvaus, aikakautensa menobiisit, ja mustan huumorin sävyttämä tarinankerronta pitävät kuitenkin katsojan otteessaan. Lopussa leffa menee aivan hysteerisille kierroksille, mutta jotenkin Tarantino saa silloinkin pidettyä kaikki langat käsissään, ja kutoo valkokankaalle yhden vuoden parhaimmista/sairaimmista loppukohtauksista. Hieno elokuvakokemus, suosittelen ehdottomasti.

4/5 (Hyvä)


Dead Don't Die (USA 2019)
Ohjaus: Jim Jarmusch
Nähty: Elokuvateatterissa

Jim Jarmuschin zombikomedia Dead Don't Die on erikoinen elokuva. Onhan näitä maailmanlopun huumorizombiemättöjä nähty monta kertaa ennenkin (Shaun of the Dead ja Zombieland nyt tulevat ensimmäisinä mieleen), mutta jotenkin tästä on saatu aivan omanlaatuisensa viritys. Huumori on lakonista ja kuivaa, päähenkilöt tiedostavat olevansa elokuvassa ja joskus toimivat sen mukaan, ja veri lentää välillä komeasti roiskutellen. Bill Murray, Adam Driver ja kumppanit näyttelevät eleettömästi, ja zombit laahustavat ja örisevät kaduilla kaikkia genren perinteitä kunnioittaen. Kaikille tämä ei ehkä uppoa, kun vitsejä ei hirveästi alleviivata, mutta minä kyllä nautin tästä tyylinäytteestä.

4/5 (Hyvä)


Apollo 11 (USA 2019)
Ohjaus: Todd Douglas Miller
Nähty: Elokuvateatterissa

Apollo 11 -dokumentti käy läpi legendaarisen kuulennon vaiheet aina lähtölaukaisusta maan kamaralle paluuseen asti. Elokuvan tekemisessä ei ole käytetty puhuvia päitä ja uudelleennäyteltyjä rekonstruointeja, vaan kaikki nähtävä kuva ja kuultava ääni ovat autenttista materiaalia NASA:n omista arkistoista. Huippuunsa hiottu leikkaus ja taustalla jumputtava sykettä nostattava instrumentaalimusiikki saavat aikaan sen, että katsoja jännittää elokuvan tapahtumia rystyset valkoisina, vaikka tietää täsmälleen, kuinka tässä lennossa tulee käymään. Parhaiten toimii leffateatterin valkokankaalla, mutta kyllä tämä toimii kotioloissakin, mikäli sattuu omistamaan ison kuvaruudun ja hyvän äänentoiston.

4/5 (Hyvä)

Heinäkuun 2019 elokuvia

Spider-Man: Far From Home (USA 2019)
Ohjaus: Jon Watts
Nähty: Elokuvateatterissa

Spider-Man jatkaa tässä uudessa leffassa seikkailujaan Marvel-universumissa. Avengers: Endgamen hulinoista on enemmän tai vähemmän toivuttu ja teini-Hämis matkaa luokkaretkelle Eurooppaan. Nick Fury tarvitsee kuitenkin superluokan apua, kun uusi uhka nostaa päätään, ja nähtävyyksien katselu jää vähemmälle, kun pitää käydä taistoon erilaisia tehostemöykkyjä ja niiden hallitsijaa vastaan. Tämä on ihan samanlaista perussupersankarikamaa kuin edellinenkin Spaidermäni (Homecoming), joten jos siitä tykkäsi, voisin lyödä vaikka vetoa että tykkää tästäkin. Itselle ei penska-hämis ihan täysillä uppoa, mutta kyllä tämä silti on hauskaa ja toimivaa, jos kohta helposti unohdettavaa, katsottavaa. - Muutama moraalinen lisäpiste lopputekstien jälkeisestä kohtauksesta, jossa nähtiin vanha tuttu, jota ainakaan itse en uskonut enää näkeväni.

3/5 (Ihan ok)


Midsommar (USA 2019)
Ohjaus: Ari Aster
Nähty: Elokuvateatterissa

Midsommar on taidokkaasti tehtyä folk-kauhua 70-lukulaisen Uhrijuhla-elokuvan tyyliin. Amerikkalainen nuoripari kavereineen matkaa Ruotsiin syrjäiseen kyläyhteisöön juhlimaan keskikesän juhlaa paikalliseen tapaan. Kauhuleffa kun on kyseessä, voi arvata että kyseiset bileet ovat vähän eri tyylin peijaiset, kuin mitä päähenkilöt aluksi kuvittelevat. Elokuva on hyvin näyttävä, taidokkaasti kuvattu, ja jatkuva keskikesän auringonvalo antaa tapahtumille aivan omanlaistaan tunnelmaa. Mikään ei jää hämärän peittoon, kaikki on jotenkin sairaalla tavalla ylirealistista, ja toisenlainen, alkukantainen, maailma suorastaan kuplii elokuvan tapahtumien pinnan alla. Kauhua ei ammenneta säikyttelyistä, vaan se on enemmän psykologista ja piinaavaa. Tosin verelläkin läträtään, kun se on tarpeen. Summa summarum: Voin hyvin kuvitella, että tämän kaltainen tyylittely ei kaikille uppoa. Minä kuitenkin tykkäsin ja elokuvaa suosittelen, tosin juhannusreissut Ruotsiin jätän ehkä tämän kokemuksen jälkeen väliin.

4/5 (Hyvä)


Child's Play (USA 2019)
Ohjaus: Lars Klevberg
Nähty: Elokuvateatterissa

Child's Play -niminen höntti kauhuslasheri paiskattiin valkokankaille katsojia pelottamaan joskus 80-luvulla. Elokuvassa nukke, johon päätyi asustamaan sarjamurhaajan sielu, lahtasi porukkaa mahdollisimman verisesti. Leffa sai menestyksensä innoittamana lukemattomia jatko-osia, joissa porukkaa lahdattiin lisää kiihtyvällä tahdilla ja vähemmällä järjellä. Tässä uusintaversiossa jätetään yliluonnollisuudet pois, ja Chucky-nukke onkin nykyaikainen tekniikan ihme täynnä viimeistä huutoa olevaa robotiikkaa ja oppivia tekoälysovelluksia. Jotain menee tämän lelun sisuksissa kuitenkin todella pahasti pieleen, ja lopulta erilaiset teräaseet alkavat heilua entiseen malliin. Lähtökohdat ovat siis tosiaankin melko erilaiset, mutta ennen pitkää päädytään siihen samaan: Hieman tylsistyttävään ja ennalta-arvattavaan lahtaukseen, joka ei tällaisissa leffoissa ole minua ennenkään hirveästi innostanut. No, täytyy sanoa, että ei tämä elokuva kuitenkaan ihan luokaton tekele ole. Muutamat kohtaukset on selvästi tehty taidolla ja rakkaudella, ja (sysimustaa) huumoriakin on mukana. Ihan katsottava siis loppujen lopuksi.

3/5 (Ok)

Touko- ja kesäkuun 2019 elokuvia

Avengers: Endgame (USA 2019)
Ohajus: Joe ja Anthony Russo
Nähty: Elokuvateatterissa

Avengers: Endgame on kaikessa yksinkertaisuudessaan Marvelin tunnetuimpien superhessujen viimeinen kokoontumisajo. Leffa on jatkoa vuoden takaiselle Avengers: Infinity Warille ja kertoo joukkion lopullisesta taistelusta jo usean elokuvan taustalla vaikuttanutta Thanosta vastaan. Mitäpä tästä enää voi sanoa mitä ei jostain edellisestä Marvel-pläjäyksestä olisi jo sanottu? Hahmot ovat tuttuja, huumoria viljellään sopivasti, taistelut ovat näyttäviä, ja totta kai koko universumi on vaakalaudalla. Missään ei enää säästellä, mutta toisaalta elokuva pysyy myös kiitettävästi henkilötasolla ja onnistuu herättämään katsojassaan monenlaisia tunteita. Vaikka elokuva on kolme tuntia pitkä, se ei ihan lopputaistelua lukuunottamatta tylsistytä missään vaiheessa, ja se jo kertoo paljon elokuvatekemisen tasosta. Jos Marvelit ovat edes etäisesti tuttuja ja supersankaristoorit mielestäsi hyvää viihdettä, suosittelen vahvasti.

4/5 (Hyvä)


Tolkien (USA 2019)
Ohjaus: Dome Karukoski
Nähty: Elokuvateatterissa

Tolkien on suomalaisen Dome Karukosken ohjaama, amerikkalaisella rahalla briteissä tuotettu varsin perinteinen elämänkertaelokuva. Kuten nimestäkin voi päätellä, se kertoo maailmankuulun fantasiakirjailijan elämästä, painottuen vahvasti nuoruusvuosiin, yliopistoelämään, ja ensimmäiseen maailmansotaan. Hobittien ja Sormusten herran kirjoitusprosesseja nähdään tuskin ollenkaan, mikä joillekin saattaa olla tietysti pettymys. Elämänkertaleffojen kliseitä viljellään myös lähes kyllästymiseen asti: vaikea lapsuus ja nuoruus, uudet ystävät, jotka sota erottaa, rakkaus voittaa kaiken, jne. Kuitenkin, jos nämä asiaan kuuluvat hömpötykset eivät häiritse, tämä on ihan pätevää katsottavaa. Turhempaakin on tullut nähtyä, jopa tässä genressä.

3/5 (Ihan ok)


Godzilla: King of Monsters (USA 2019)
Ohjaus: Michael Dougherty
Nähty: Elokuvateatterissa

Vuonna 2014 ilmestyneen jenkki-Godzillan jatko-osa vääntää nupit kaakkoon ja antaa mennä, välittämättä yhtään siitä, kulkeeko järki mukana. Terroristi saa käsiinsä muinaisia titaaneja kontrolloivan laitteen, ja helvetti pääsee irti, kun hirviöt heräävät ja alkavat lanata suurkaupunkeja maan tasalle. Onko Godzillalla mahdollisuus laittaa nämä monsterit kuriin, ja mitä hyötyä ihmisten Monarch-järjestöstä on tässä mätkinnässä? Ei toki millään tasolla kauhean syvällisiä filosofisia kysymyksiä, mutta tämän elokuvan kohdalla ne saavat luvan riittää. Tämä leffa on aika kaksijakoinen. Hirviöiden välisiä turpaanvetoja seuraa ihan mielellään - varsinkin isolta kankaalta -, mutta ihmishahmojen tehtävänä on joko kuolla, paeta, tai höpistä turhia. Ihan katsottava raina, tosin vaatii kyllä tietynlaisen aivojen nollauksen ja/tai faniasenteen, jotta tästä pystyy nauttimaan.

3/5 (Ok)


Rocketman (USA 2019)
Ohjaus: Dexter Fletcher
Nähty: Elokuvateatterissa

Kas, toinenkin elämänkertaleffa on tullut nähtyä tämän saman kesän aikana. Rocketman kertoo Elton Hercules Johnin nuoruudesta ja varhaisesta musiikkiurasta, ja täytyy sanoa, että viime syksyiseen Bohemian Rhapsodyyn verrattuna tässä mennään paljon suurempaa haipakkaa, noin niin kuin seksi-, huumeet- ja rock'n'roll-tasolla. Mitään ei häpeillä, kaikki elämän varjopuoletkin käydään läpi, mutta toisaalta myös onnistumisen ja ilon tunteet ovat väkevästi läsnä. Tapahtui valkokankaalla negatiivisia tai positiivisia juttuja, leffa onnistuu aiheuttamaan katsojassaan voimakkaita myötäelämisen tunteita, mikä jo pelkästään osoittaa, että elokuvan tekemisen laadusta ei ole yhtään tingitty. Ehkä parasta leffassa on se, että se on täysin oman laatuisensa ja tyylikäs sekoitus elämänkertaa, musikaalia ja fantasiaelokuvaa. Milloin tahansa henkilöhahmot voivat intoutua laulamaan Elton Johnin kappaleita musikaalityyliin, samalla kuitenkin tarinan kulkua johdonmukaisesti edistäen. Suosittelen vahvasti, vaikka Eltonin musiikki ei olisi edes pintapuolisesti tuttua.

4/5 (Hyvä)


X-Men: Dark Phoenix (USA 2019)
Ohjaus: Simon Kinberg
Nähty: Elokuvateatterissa

Dark Phoenix on viimeinen X-Men-elokuva, joka tapahtuu vanhoilla hahmoilla ja vanhassa universumissa, ennen väistämättä tapahtuvaa uudelleenkäynnistystä Marvel-maailmassa. X-Men-supersankaritiimistä on tullut juhlitttu sankariporukka ja mutanttien tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Valitettavasti pelastustehtävä avaruudessa menee rankasti pieleen, ja nuori telepaatti ja telekineetikko Jean Grey saa kosmiselta pilveltä power-boostauksen, ja samalla menee päästään sekaisin. Loppuaika yritetään saada Jean tavalla tai toisella aisoihin, ja yritetään myös estää maailmanlaajuinen tuho. Tarinassa olisi ainekset vaikka mihin, mutta valitettavasti leffa ei tunnu sellaiselta suuren saagan päätökseltä, joka se haluaisi ja jonka se pitäisi olla, vaan pienimuotoiselta täytteeltä suurempien tapahtumien välissä. Ja se ei ole hyvä asia, jos viimeistä viedään. Positiivisiakin puolia onneksi on: Näyttelijät ovat ihan hyviä rooleissaan, lopputaistelussa on menoa ja meininkiä, ja musiikkiraita on mukavan paisutteleva ja eeppinen. Joten ihan katsottava elokuva loppupeleissä, mutta ei valitettavasti mitään sen enempää.

3/5 (Ok)


They Shall Not Grow Old (UK 2019)
Ohjaus: Peter Jackson
Nähty: Elokuvateatterissa

They Shall Not Grow Old on Peter Jacksonin ohjaama ja tuottama dokumenttielokuva, joka kertoo ensimmäisestä maailmansodasta rivisotilaiden näkökulmasta. Leffassa ei nähdä mitään puhuvia päitä, eikä suuren rahan dramatisointeja, vaan ainoastaan sadan vuoden takaista filmimateriaalia, joka on ainutlaatuisella tavalla restauroitu. Roskat on poistettu, filmin kulkua hidastettu, materiaali muutettu mustavalkoisesta värilliseksi, sekä näyttelijät puhuneet sopiviin kohtiin dialogia, joka vaikuttaa aivan alkuperäiseltä ääniraidalta. Lisäksi elokuvan tapahtumien päälle on asemoitu kommenttiraidaksi  aitoja ensimmäisen maailmansodan brittiveteraanien haastatteluja, joita nauhoitettiin 60-70-luvuilla. Tuloksena on ainutlaatuinen katselukokemus, joka tuo ensimmäisen maailmansodan hyvin lähelle nykyihmisen omaa kokemusmaailmaa, ja samalla kertoo yksityiskohtaisesti, millaista brutaalia kaaosta sodankäynti oli tuolloin yksilötasolla. Erittäin suositeltava.

4/5 (Hyvä)


Prisoners (USA 2013)
Ohjaus: Dennis Villeneuve
Nähty: Netflix

Prisoners on jännityselokuva kahdesta ystävysperheestä, joiden tyttäret katoavat. Poliisit saavat pian kiinni epämääräisen tyypin, jonka epäillään liittyvän katoamiseen, mutta todisteita ei löydy, ja tyttäret ovat edelleen kadoksissa. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan. Ei tästä leffasta löydy paljoakaan pahaa sanottavaa. Elokuvallinen toteutus on heti ensimetreiltä huippuluokkaa, ja yksinkertainen, mutta toimiva tarina pitää otteessaan. Päähenkilöt joutuvat uimaan hyvin synkissä vesissä, ja samalla pohditaan, pyhittääkö tarkoitus keinot. Lopussa langat solmitaan ehkä vähän liiankin kätevästi yhteen, mutta ei tämä kuitenkaan leffan loistoa himmennä. Lajityyppinsä mallisuoritus.

4/5 (Hyvä)

Huhtikuun 2019 elokuvia

Shazam! (USA 2019)
Ohjaus: David Sandberg
Katsottu: Elokuvateatterissa

Shazam! on DC-kustantamon supersankarisarjakuvissa seikkaileva punatrikoinen voimaheppu, joka on nyt saanut oman elokuvansa. Billy Batson -niminen 15-vuotias teini saa supervoimat sanomalla taikasanan 'Shazam', ja.. niin. Siinäpä se koko alkuperätarina kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin. No, oli tässä leffassa kyllä onneksi paljon muutakin. Alkuselvittelyjen jälkeen seurataan pojan seikkailuja koulumaailmassa, sankarointia Youtubessa, taisteluita kaiken maailman pahiksia vastaan, ja ehkä lopulta vähän myös ihmisenä kasvamista. Hauska, hieman tunteellinen, paikoin pelottava, ja ehdottomasti mukaansa tempaava toimintaleffa on kyseessä. Suosittelen lämpimästi.

4/5 (Hyvä)


Vampyr (Saksa 1932)
Ohjaus: Carl th. Dryer
Katsottu: Ghost of Cinemaressa

Mustavalkoinen klassikkokauhistelu Vampyr oli tämän vuoden Ghost of Cinemaren avajaisleffa. Hidastempoinen ja unenomainen saksalainen mykkäelokuva palkitsee ne katsojansa, jotka osaavat arvostaa rauhallista juonenkuljetusta ja tunnelman rakentamista, mutta jättää arkipäivän logiikkaa ja vauhdikasta toimintaa halajavat kylmäksi. Tarkoitettu siis vain kauhuelokuvien harrastajille ja pitkän linjan elokuvafanaatikoille.

3/5 (Ok)


House that Jack Built (USA 2018)
Ohjaus: Lars von Trier
Katsottu: Ghost of Cinemaressa

Tässäpä sitten toinen elokuva, jota ei voi suositella ihan kaikille. Lars von Trierin verellä läträävä sarjamurhaajakuvaus seuraa tunteettoman psykopaatti-Jackin murhanhimoista matkaa läpi vuosikymmenten. Ihmisiä tapetaan mitä mielikuvituksellisimmin tavoin ja välillä valitetaan kaiken typeryyttä ja turhuutta. Aina silloin tällöin alkoi puuduttaa, mutta kyllä tämän silti hyvin jaksoi katsoa loppuun asti. Ehdottomasti ei kuitenkaan tosikoille eikä varsinkaan herkille ihmisille. Myös leffan tietyllä tavalla päälleliimattu (teko)taiteellisuus voi silittää joitakin katsojia vastakarvaan, joten sopii vain tiettyyn makuun ja mielentilaan.

3/5 (Ihan ok)


Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematary, USA 2019)
Ohjaus: Kevin Kölsch ja Denis Widmeyer
Katsottu: Elokuvateatterissa

Perinteisempää kauhua edustaa tällä kertaa Stephen Kingin klassikkoromaanin uudelleenfilmatisointi. Perhe muuttaa syrjäiseen pikkukaupunkiin ja kotitalon takapihalta vie polku lemmikkieläinten hautausmaalle. Tosin tästä paikasta polku jatkuu vielä toiselle hautausmaalle, ja sinne ei kannatakaan tulla haudatuksi, olipa sitten eläin tai ihminen. Ihan pätevä peruskauhistelu tämä on ja viihdyttää kestonsa verran, Toisaalta taas mitään uuttakaan ei ole keksitty, joten tämä häviää aivojen muistilohkosta suhteellisen nopeasti.

3/5 (Ok)

Kuulostaapa todella pelottavalta elokuvalta tuo edellinen, tuumii Seppo.

Hellboy (USA 2019)
Ohjaus: Neil Marshall
Katsottu: Elokuvateatterissa

Helvetistä maan päälle kutsuttu, hyvisten puolella taisteleva demoni, Hellboy, seikkailee oman elokuvansa uusintaversiossa. Tämä uusi leffa kertoo lähes saman tarinan erilaisin painotuksin ja sivujuonin, mutta ei lähellekään yhtä mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti. Kaikenlaista sekavaa tapahtuu, tehosteet ovat välillä aika huonoja, eivätkä vitsitkään paljoa naurata. Pääpahiksena patsasteleva noita on yhtä mielenkiintoinen ja moniuloitteinen vastustaja kuin litistetty pahvilaatikko. Muutama jännä näkymä ja tunnelmapala on saatu elokuvaan mukaan, ei niillä kokonaista hyvää leffaa saada aikaiseksi. Ei jatkoon.

2/5 (Huono)

Helmi- ja maaliskuun 2019 elokuvia

Green Book (USA 2018)
Ohjaus: Peter Farrelly
Nähty: Elokuvateatterissa

Tämän vuoden parhaan elokuvan Oscar-pystin voitti Green Book -niminen draama. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 60-luvun Amerikkaan, sekä New Yorkiin että nk. Syvään Etelään. Musta, sivistynyt konserttipianisti (Mahershala Ali) palkkaa italialaisen, alaluokkaisen monitoimimiehen (Viggo Mortensen) autonkuljettajaksi/henkivartijaksi/jokapaikanhöyläksi lähtiessään kiertueelle etelävaltioihin. Matkalla kohdataan kaikenlaisia ihmisiä ja joudutaan välillä tiukkoihin paikkoihin, mutta kahden erilaisen miehen välille syntyvä ystävyys voittaa lopulta kaikki esteet. Tositapahtumiin perustuva elokuva on välillä aika ennalta-arvattava ja kliseinenkin, mutta lämminhenkinen tarina voittaa lopulta puolelleen. Pääosanesittäjien erinomaista näyttelijäntyötä ja suunsoittoa on ilo katsella ja kuunnella.

4/5 (Hyvä)


Lego Elokuva 2 (The Lego Movie 2: The Second Part, USA 2019)
Ohjaus: Mike Mitchell
Nähty: Elokuvateatterissa

Useamman vuoden takaisen Lego Elokuvan jatko-osa lähtee siitä mihin edellinen leffa päättyi. Kammottavat Duplot hyökkäävät ja mikään ei ole Legolandiassa enää entisellään. Päähenkilö Emmett ystävineen yrittää korjata asiat, mutta pilaako lähestyvä Mom-Come-A-Geddon kaikki suunnitelmat? Uutuudenviehätys on ehkä poissa, mutta kyllä näitä palikkaelokuvia katselee ihan mielellään. Huumoria ja visuaalista kekseliäisyyttä riittää. Laulut jäävät päähän soimaan (varsinkin osuvasti nimetty "The Song That Will Get Stuck Inside Your Head").

4/5 (Hyvä)


Alita: Battle Angel (USA 2019)
Ohjaus: Robert Rodriguez
Nähty: Elokuvateatterissa

Japanilaiseen mangaan/animeen nimeltä Alita: Battle Angel perustuva jenkkileffa sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa planeettojen välinen sota on tuhonnut suuren osan ihmissivilisaatiosta ja jäljellä olevat selviytyjät ovat pakkautuneet viimeisen "taivaskaupungin" suhteelliseen turvaan. Romuröykkiöstä löytyy Alitaksi kutsuttu nuoren tytön muotoinen kyborgi, joka yrittää selvittää menneisyytensä mysteeriä ja samalla voittaa ultraväkivaltaisen robottiromurallin. Katsomiskokemus on tämän elokuvan kohdalla vähän kaksijakoinen. Ylenpalttinen teinidraama ja -romantiikka toki silittävät vastakarvaan, mutta kaiken höpötyksen vastapainona nähtävä toiminta on vauhdikasta ja mukaansatempaavaa. Kokonaan toinen asia on, pystyykö 100 % tietokonetehosteena luodun päähenkilön ottamaan vakavasti. Rahaa on kyllä palanut hahmon tekemiseen, mutta ei läheskään tarpeeksi. Feikin näköinen mikä feikin näköinen, varsinkin kun vertaa elokuvassa nähtäviin oikeisiin näyttelijöihin. Kyllä tämän silti katsoo suhteellisen kivuttomasti, ainakin kertaalleen.

3/5 (Ihan ok)


The Prodigy (USA 2019)
Ohjaus: Nicholas McCarthy
Nähty: Elokuvateatterissa

Tässäpä oikea välimallin kauhuelokuva, joka tuli katsottua paremman tekemisen puutteessa. Pariskunta elää nuoren poikansa kanssa idyllistä perhe-elämää, kunnes alkaa tapahtua outoja. Miksi penska puhuu kaikenlaista sekavaa ja käyttäytyy oudosti? Mikä hänessä on vialla? Elääkö hänessä kauan sitten kuolleen sarjamurhaajan henki? Ketä kiinnostaa? Koko elokuvan juoni on itsestäänselvä heti alusta lähtien, eikä kauhuhermoja kutitella juurikaan. Pari kertaa jännätään mitä seuraavaksi tapahtuu (juonipaljastus: ei mitään kovinkaan oleellista ja/tai yllättävää), ja kerran veitsi heiluu ja veri lentää. Loppuratkaisu on tyyliä "jaa, vai niin kävi tällä kertaa" ja koko leffa menee kategoriaan "taas meni ainutkertaisesta elämästäni puolitoista tuntia hukkaan". Ei hyvää päivää.

Turha tekele.

2/5 (Huono)


Captain Marvel (USA 2019)
Ohjaus: Anna Boden ja Ryan Fleck
Nähty: Elokuvateatterissa

Marvelin elokuvauniversumin uusin sankari on Captain Marvel, naislentäjä, joka saa ulkoavaruuslaitteen räjähdyksessä ällistyttäviä voimia, ja joka muistinsa menettäneenä huitelee ympäri galaksia. Kunnes päätyy sattuman kaupalla takaisin Maahan ja kohtaa lopulta todelliset pahikset. Tämä leffa oli ihan - miten tämän nyt ilmaisisi - perushyvä. Kivaa toimintaa ja huumoria riittää koko elokuvan pituudelta. Vahinko vaan, ettei tarinaan olennaisena osana kuuluva muistinmenetysmysteeri ole kovinkaan kiinnostava, päähenkilö on vähän yksiulotteinen patsastelija, ja välillä tulee jopa tylsää kun mätöt vaan jatkuvat, eikä leffa etene. Ei siis todellakaan Marvelin parhaimmasta päästä. Mutta: Ollaan silti kilttejä ja annetaan tälle hyvä arvosana, jos ei muuten, niin Goose-kissan takia. Tämä eliö kun oli koko elokuvan paras näyttelijä ja henkilöhahmo.

4/5 (Hyvä)


Climax (Ranska 2018)
Ohjaus: Gaspar Noe
Nähty: Elokuvateatterissa

Pitkäksi aikaa mieleen jäävä Climax perustuu tositapahtumiin. Tanssikoulun illanvietto syrjäisessä koulurakennuksessa menee kauhealla tavalla pieleen, kun joku livauttaa sangriaan lisämausteeksi LSD:tä. Pian estot katoavat, ihmiset alkavat sekoilla, ja syntyy jopa ruumiita, muun muassa. Elokuvan rakenne, kuvaus ja kerrontatapa muistuttavat valtaisaa huumetrippiä: alussa kaikki tuntuu normaalilta ja ehkä vähän euforiselta, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä hurjemmaksi ja sekavammaksi kaikki muuttuu, kunnes valkokankaan ja ääniraidan täyttää edestakaisin heiluva, ylösalaisin kuvattu, ja jumputtava kaaos. Lopussa jopa katsojan päässä tuntuu pyörivän. En suosittele kenellekään (varsinkaan jos heiluva kamera aiheuttaa pahoinvointia), mutta minuun tämä elokuva tehosi. Vaikuttava ja aika ainutlaatuinen taideteos.

4/5 (Hyvä)


Us (USA 2019)
Ohjaus: Jordan Peele
Nähty: Elokuvateatterissa

Jännityselokuva Us kertoo tavallisesta, keskiluokkaisesta afroamerikkalaisesta perheestä, jonka luokse saapuu vierailulle ryhmä kammottavia kaksoisolentoja. Juonenkäänteistä ei kannattane kertoa sen enempää, muuta kuin että kaikenlaista outoa ja/tai hirveää alkaa tapahtua. Pidin leffasta, vaikka oli tässä toki omat ongelmansa. Tarina heilui välillä sekavasti sinne tänne, ja selkeästi näki, että elokuvaa oli rakennettu upeiden yksittäisten kohtauksien, ei niinkään kokonaisuuden, ehdoilla. Lisäksi loppukäänne (eli mistä kaikki oikeastaan juontaa juurensa) tuntui suorastaan keinotekoiselta ja epäloogiselta idealta. Toisaalta, kaikki muu (näyttelijäntyö, kuvaus, äänimaailma, jne) toimi kuin junan vessa, ja elokuvan "rivien välistä" pystyi helposti kaivelemaan erilaista kommentointia nykymaailmasta ja varsinkin nykyamerikasta. Varsinainen kauhuleffa tämä ei ehkä ole, mutta jännitystä ja monen tasoista ahdistavaa tunnelmaa piisaa silti koko elokuvan pituudelta.

4/5 (Ihan hyvä)

Tammikuun 2019 elokuvia

Florence (Florence Foster Jenkins, UK 2016)
Ohjaus: Stephen Frears
Nähty: Yle Areena

Muutaman vuoden takainen brittielokuva kertoo tositarinan newyorkilaisesta seurapiirinaisesta, joka onnistuu luomaan menestyksellisen laulu-uran, vaikkei ilmiselvästikään ole kovin hyvä laulaja. Elokuva lähestyy aihettaan humoristisesti, mutta kuitenkin välillä vakavoituen ja kaikkia henkilöhahmojaan ymmärtäen. Meryl Streep loistaa pääosassa, ja muutkin näyttelijät onnistuvat rooleissaan. Ei mikään erityisen mieleenpainuva tai hyvä leffa, mutta ihan katsomisen arvoinen.

3/5 (Ok)


Bumblebee (USA 2018)
Ohjaus: Travis Knight
Nähty: Elokuvateatterissa

Transformers-elokuvien spin-off Bumblebee sijoittuu 80-luvulle ja kertoo yllättävän pienimuotoisen tarinan nimihenkilönsä saapumisesta Maapallolle. Bumblebee-robotti menettää muistinsa, ystävystyy mekaanikkotytön kanssa ja yrittää samalla vältellä Yhdysvaltain armeijaa ja pahoja decepticoneja. Paljon tässä leffassa viljellään lajityypin kliseitä, on ulkopuolinen päähenkilö, joka kohtaa kaltaisensa, toimintaa, huumoria, one-linereita, ja niin edelleen. Ei elokuvaan siis mitään uutta ja ihmeellistä ole keksitty, mutta kun ottaa huomioon, minkälaista roskaa ne aikaisemmat Transformersit ovat olleet, tämähän on lähes mestariteos. Yllätyksetön, mutta toimiva ja viihdyttävä. Suosittelen.

4/5 (Hyvä)


Alakertalaiset (The Ones Below, UK 2015)
Ohjaus: David Farr
Nähty: Yle Areena

Tämä pienen budjetin kauhutrilleri sijoittuu nykypäivän Lontooseen. Lasta odottava pariskunta muuttaa kaupunkihuoneistoon, jonka alakerrassa asuu miellyttävän tuntuinen, mutta hieman epäilyttävä pariskunta. Muutaman dramaattisen käänteen jälkeen alkaa tapahtua kaikenlaista uhkaavaa, ja lopussa.. no joo. Ihan mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä elokuva, mutta olisivat käsikirjoittajat saaneet jotain uutta keksiä. Loppukäänteen arvaa nimittäin miljoonan kilometrin päästä. Kertakatsottava.

3/5  (Ihan ok)


Glass (USA 2019)
Ohjaus: M Night Shamayalan
Nähty: Elokuvateatterissa

M Night Shamayalanin supersankarielokuva Glass on jatkoa Unbreakablelle (2000) ja Splitille (2017), joista jälkimmäinen on minulta edelleen näkemättä. Kyseinen puute sivistyksessä ei kyllä ihmeemmin tämän leffan katsomiskokemusta häirinnyt. Jokseenkin hidassoutuinen raina sijoittuu lähes kokonaan mielisairaalaan, jonka vangeille yritetään tolkuttaa, että ette te oikeasti ole supersankareita, hulluja vain. James McAvoy loistaa skitsofreenikkona, jonka yhdellä sivupersoonalla on outoja voimia. Samuel L. Jackson ja Bruce Willis peesaavaat ihan pätevästi, lopussa tapellaan ja jonkinlainen yllätyskin siellä oli. Ihan jees, mutta ei erityisen muistettava versiointi nykyään suosituista superäijätarinoista.

3/5 (Ok)


Shoplifters - perhesalaisuuksia (Shoplifters, Japani 2018)
Ohjaus: Hirokazu Kore-eda
Nähty: Elokuvateatterissa

Japanilainen draama Shoplifters oli ehdokkaana parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnolle, ja vaikkei leffa pystiä voittanutkaan, kyllä se on silti ehdottomasti katsomisen arvoinen. Suurkaupungin varjossa, pienessä talossa, elää suurperhe hiljaiseloa päivä kerrallaan. Perheenisä opettaa lapsia näpistelemään kaupoista, ja muutkin saavar elantonsa mistä milloinkin. Vaikka tämä sekalainen sakki elää lähes kädestä suuhun, he ovat silti - tai ehkä juuri siksi - onnellisia yhdessä. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä mitä päälle päin näyttää - lopussa henkilöistä paljastuu monia salaisuuksia, jotka pistävät tarinan useat sivujuonteet heittämään kuperkeikkaa. Lopun dramaattisista tapahtumista huolimatta kyseessä on lämminhenkinen hyvän mielen elokuva. Suosittelen ehdottomasti.

4/5 (Hyvä)

Joulukuun 2018 elokuvia

Spiderman: Kohti hämähäkkiversumia (Spiderman: Into the Spiderverse, USA 2018)
Ohjaus: Peter Ramsey, Bob Persichetti ja Rodney Rothman
Nähty: Elokuvateatterissa

En yleensä ole mikään suuri jenkkianimaatioiden ystävä (liian paljon kohellusta minun makuuni), mutta joskus tulee kyllä nähtyä siinäkin lajityypissä aikamoisia mestariteoksia. Edellinen todella hyvä oli Zootopia, ja nyt tämä Kohti hämähäkkiversumia -elokuva herätti hyvin pitkälle samanlaisia fiiliksiä. Teinipoika Miles Morales saa hämähäkin puremasta yli-inhimilliset voimat, ja hän huomaa samalla, että multiversumissa on muitakin hämähäkkimiehiä/naisia/otuksia. Ja näiden apua lopulta todella tarvitaan, kun pahis uhkaa koko todellisuuden olemassaoloa. Teknisesti taidokas ulkoasu, osuva huumori ja hahmolähtöinen, tunteita herättävä tarina voittivat minut täysin puolelleen. Viime vuoden paras supersankarielokuva, eikä edes tehnyt kovin tiukkaa.

5/5 (Erinomainen)


Aquaman (USA 2018)
Ohjaus: James Wan
Nähty: Elokuvateatterissa

Jason Momoa esittää vesihiisi Arthur Currya uusimmassa DC:n sarjakuviin perustuvassa supersankarimätössä. Aquaman muistuttaa tarinaltaan ja asetelmiltaan hyvin paljon Marvelin Thoria tai Black Pantheria, on mahtava salattu kuningaskunta, jota hallitsee tai jonka hallitsemista enemmän tai vähemmän halajaa leffan päähenkilö, joka sattuu olemaan myös supervoimainen lihasäijä. Aquaman eroaa elokuvana kuitenkin näistä kahdesta siinä, että hommassa edetään volyymit tapissa koko ajan loppuun asti. On jyhkeitä massataisteluita, one-on-one tappeluksia, jättiläismerihevosia, laserhaita sekä rumpuja soittava mustekala. Missään ei säästellä yhtään. No, kieltämättä välillä CGI-ähky käy lähes ylitsepääsemättömäksi, tarinankaari on loppujen lopuksi aika nähdyn oloinen, ja joitain huikeita logiikan hyppyjä nähdään vähän väliä (esimerkiksi oikeasti, kuinka monta kertaa yhdessä leffassa rauhallinen keskustelu voi keskeytyä yhtä-äkkiseen räjähdykseen?). Täytyy kuitenkin antaa hyvät pisteet ihan pelkästään siitä röyhkeydestä millä tämä raina tykittää itsensä läpi. Hurja, joskaan ei virheetön, elokuvakokemus.

4/5 (Hyvä)


Mortal Engines (USA 2018)
Ohjaus: Christian Rivers
Nähty: Elokuvateatterissa

Post-apokalyptiseen tulevaisuuteen sijoittuva toimintaelokuva Mortal Engines kertoo maailmasta, jossa kaupungit kulkevat telaketjuilla tai pyörillä ja elävät saalistamalla pienempiä kaupunkeja. Kyllä, luitte aivan oikein. Kuulostaa tosi toopelta, mutta ei tämä elokuva kuitenkaan ole niin huono ole kuin sen perusidea antaa ymmärtää. Leffa kulkee alusta loppuun ihan näyttävästi, jouhevasti ja asiaankuuluvalla ryminällä. Näyttelijät toki tuntuvat vetävän rooliaan jatkuvasti autopilotilla, ja tarinan tasolla mitään uutta ja ihmeellistä on turha odottaa (jotain superasetta puuhataan, teinipäähenkilöt yrittävät estää sen käytön ja lip lap). Kyllä tämä silti kiinnostaa kestonsa verran, ja tässä tapauksessa se riittää.

3/5 (Ihan ok)

Cinemare 2018 -elokuvia

Joensuun Tapiossa järjestettiin viime syksynä perinteinen Cinemare-kauhuelokuvayö, ja tällä kertaa jopa kahtena eri iltana, 30.11. ja 1.12.2018. Tämä tapahtuma kiinnostaa toki aina ja vaikka kuinka monta kertaa vuodessa, mutta koska jaksaminen ja ehtiminen olivat kiireisenä opiskelusyksynä hieman kortilla, osallistuin noista öistä vain jälkimmäiseen. Tässäpä kyseisen rupeaman katsomissaldo:


Suspiria (Italia/USA 2018)
Ohjaus: Luca Guadagnino
Nähty: Cinemaressa 2018

Suspiria on uusioversio vuoden 2017 Cinemaressa ensi(?) kertaa näkemästäni samannimisestä italokauhuleffasta (1977).  Peruslähtökohta on aika lailla samanlainen kuin alkuperäisessä elokuvassa, eli nuori nainen saapuu Amerikan Yhdysvalloista berliiniläiseen tanssikouluun, ja sitten alkaa tapahtua kaikenlaista outoa. Leffan alkupuoliskolla tuntuu siltä, ettei kuvallisesta ja tarinankerronnallisesta tyylikkyydestä huolimatta mitään oikeasti uutta tuoda näyttämölle. Ympäröivä maailma ja ajankuva ovat tosin alkuversiota enemmän esillä (tämä uusikin versio sijoittuu 70-luvulle). Elokuva päräyttää kuitenkin loppua kohti aivan oman tyylisilleen häiritseville kierroksille, ja lopussa sukelletaan jo sen verran syvissä ja täysin erityyppisissä vesissä, että kyllä tämä uudelleenkuvittelu ansaitsee ehdottomasti olemassaolonsa. Vaikuttava, kaunis ja brutaali elokuvakokemus.

4/5 (Hyvä)


Noidantappajat (Witchfinder General, UK 1968)
Ohjaus: Michael Reeves
Nähty: Cinemaressa 2018

Vincent Price julmistelee pääosassa tässä yli 50 vuotta vanhassa brittikauhuleffassa. Eletään 1600-lukua, Oliver Cromwellin valtakautta Englannissa, ja Price esittää Matthew Hopkinsia, pahamaineista noitienmetsästäjää. Hän hirttää, hukuttaa ja polttaa noitia hyvällä menestyksellä (tietenkään ei ole mitään väliä sillä, olivatko he oikeasti syyllisiä asioihin, joista heidät tuomittiin), kunnes päätyy napit vastakkain väärän henkilön kanssa. Ihan toimiva periodisynkistely, joskin kaikesta näkee, että leffan teossa on oltu aika pienellä budjetilla liikenteessä. Price pelastaa kylmäävällä roolisuorituksellaan kuitenkin paljon. Ihan katsottava.

3/5 (Ok)


Terrified (Argentiina 2017)
Ohjaus: Demian Rugna
Nähty: Cinemaressa 2018

Argentiinalainen kauhurutistus Terrified on olemassolonsa ja tyylinsä velkaa japanilaiselle Kaunalle (The Grudge). Pikkukaupungin lähiötaloissa alkaa tapahtua kaikenlaista outoa ja selittämätöntä, viemäristä kuuluu outoja ääniä, kuolleen pikkupojan ruumis ilmestyy aamiaispöytään, ihmisiä katoaa jäljettömiin ja sen sellaista. Varsinaista juonta ja arkipäivän logiikkaa tästä elokuvasta saa hakea kissojen ja koirien kanssa, eikä sellaisia pikkujuttuja loppujen lopuksi kaipaakaan. Tärkeintä on karmiva ja painostava tunnelma, jonka tämä leffa osaa kyllä välittää erinomaisesti pikapostina suoraan katsojan selkäpiihin. Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, ja vaikka tämän tyylinen pelottelu alkaa loppua kohti jo kärsiä pienoisesta inflaatiosta, kyllä tämä elokuva jää näkijänsä mieleen pitkäksi aikaa.

4/5 (Hyvä)